Stressaisitko työttömyydestä jos taloudellinen tilanteesi olisi hyvä

koska minulle työ ei ole elämän tärkein sisältö. Elämässäni monet muut asiat menevät sen edelle. Ehkä stressaisin, jos arvottaisin itseni sen kautta jotenkin, että olen työelämässä ja olisin tärkeä siksi, että teen töitä.

Itse olen tärkeä siksi, että huolehdin lapsistani ja perheestäni. Elämässäni on paljon muuta sisältöä kuin palkkatyö.

Vähän vaikea selittää kunnolla ajatuksiani.

ikäinen ja vaihdoin juuri työpaikkaa kun yt:ssä tarjottiin edellisestä pakettia. Oikein toivoin etten olisi saanut heti uutta työtä (en hakenut aktiivisesti, kutsuttiin töihin) vaan olisin saanut viettää pitkän kesäloman kuopuksen kanssa. Vaan eipä sitä hyvästä duunista viitsinyt kieltäytyä.



En ole koskaan ollut työtön, mies pariin otteeseen useamman kuukauden mutta aina on selvitty jotenkin. Toisen palkka on aina mennyt (ja menee edelleen) lainaan ja asumiskuluihin joten rahaa ei ole ylimääräistä ollut koskaan mutta hyvin on sinnitelty vaikeatkin ajat.



Jos olisimme velattomia en edes hakisi töitä vaan ryhtyisin jo downsiftaamaan elämääni tosissaan!

Tosin, jos säästöjä olisi niin paljon, että niillä eläisi hyvin ainakin eläkkeelle asti, niin ehkä en.



Mutta stressini syy olisi työkkäri. Joka ainoa kerta, kun olen ollut työttömänä, se on keksinyt aivan älyttömiä. Viimeksi oli, että joku täti siellä kysyi sen jälkeen, kun olin selittänyt, että haen töitä, ei ole löytynyt, että mitäs sitten aiot tehdä. Mitä hittoa tuollaiseen voi vastata? Jollei töitä löydy, niin töitä ei löydy!?!

en halua olla pelkästään yhteiskunnan elätti.

Tosin, jos säästöjä olisi niin paljon, että niillä eläisi hyvin ainakin eläkkeelle asti, niin ehkä en.

Mutta stressini syy olisi työkkäri. Joka ainoa kerta, kun olen ollut työttömänä, se on keksinyt aivan älyttömiä. Viimeksi oli, että joku täti siellä kysyi sen jälkeen, kun olin selittänyt, että haen töitä, ei ole löytynyt, että mitäs sitten aiot tehdä. Mitä hittoa tuollaiseen voi vastata? Jollei töitä löydy, niin töitä ei löydy!?!

armoilla. Toinen asia olisi ympäristön paine ja kyselyt.

olin työttömänä pienen hetken pari vuotta sitten. Tilillä oli noin 150 000 eur, mutta silti oli kauhea stressi. Ei rahojen loppumisesta, vaan siitä saanko uuden työn.

mutta voisin olla stressitön vain siinä tilanteessa, että säästöjä olisi niin paljon, että tietäisin niitten riittävän vanhuuseläkeikään saakka.



Ei minullekaan työ ole elämän tärkein sisältö, mutta en todellakaan halua joutua tilanteeseen, jossa joutuisin esimerkiksi muuttamaan kodistani työttömyyden takia.

Työuran viimeiset vuodet vaikuttavat kaikken kriittisimmin eläkkeen suuruuteen. Eli kasvattavat sitä eläpottia.

Eli jos olisin 50v ja työvuosia vielä se 15v edessä ennen eläkkeelle pääsyä niin aikamoiset säästöt saisi olla että voisin ensin 15v elää peruspäivärahalla ja sitten 20v kituuttaa pikku-pikku eläkkeellä. Vaikka olisikin velaton asunto niin mä haluan kyllä pystyä eläkkeellä reissaamaan ja käymään kulttuuririennoissa... ja tukemaan omia lapsiani tarvittaessa taloudellisesti.



Jos rahatilanne olisi hyvä, saattaisin hyvinkin viettää puoli vuotta-vuoden ansiosidonnaisella ennen kuin alkaisen aktiivisesti etsiä töitä, mutta se, että heittäytyisin täysin vapaamatkustajaksi 50-vuotiaana... no, jos lottovoiton saisin niin sitten kyllä.

Etsin töitä ja haen opiskelemaan. Onneksi on suunnitelmia ja vaihtoehtoja, en murehdi, asioilla on tapana järjestyä. Olen ollut pahimmassakin koettelemuksessa, olin vähällä menettää lapseni. Sen jälkeen kaikki koettelemukset on olleet toissijaisia, kaikesta selvitään, kunhan on yritystä! Talouskaan ei kaadu tähän. Koti ei mene alta, ja aion nauttia kivasta tulevasta kesästä.

Jos mitään työtä ei löytyisi, keskittyisin harrastamiseen ja vapaaehtoistyöhön. Palkkatyönteko ei mielestäni ole mikään ihmisen mittari, hyödyksi ympäristölleen voi olla monella muullakin tavalla.

En tosin ole 50-vuotias, enkä omista omakotitaloa. Säästöjä on about 40 000. En ole yhteiskunnan elätti.



Olen 30-vuotias ja ajattelin vaan olla vielä ainakin vuoden verran. Elää näillä säästöillä ja nauttia vapaudesta, joka oli lähemmäs kymmenen vuoden työelämässä vietetyn vuoden jälkeen erittäin toivottu.



En usko, että tämä aika jonka olen poissa töistä vaikuttaa tulevaisuuden työllisyyteeni mitenkään, joten miksi stressaisin?!