Miksi äiti ei hylkää lapsiaan? Mikä äidissä on vanhempana erilaista kuin isässä?

että äitien oletetaan ja edellytetään huolehtivan lapsista ja se joka lähtee ovesta ulos, on sitten isä. Näkyyhän se siinäkin, että lapset määrätään äidin luokse asumaan, vaikka isä haluaisi hoivata heitä paljon mielummin.

joka on yleensä äidin ja vauvan välillä. Tämä kiintymyssuhde vaikuttaa koko lapsuuteen. Ei se tietenkään kaikilla synny.

yhtä hyvä äiti mitä lähiäitikin?

Äidin biologisiin ominaisuuksiin kuulu äidinvaisto ja äideillä on tarve saada jälkeläiset kasvatettua aikuisiksi asti. Mies ei niin välitä koska voi siittää lukemattomasti lisää jälkikasvua.

kulttuurisidonnainen juttu.



Äitihän sen lapsen kanssa aluksi elää symbioosissa, ei isä.



Ja tetenkään muualla asuva äiti ei ole yhtä hyvä kuin lähiäiti koska hän ei ole huolehtimassa lapsissa arjessa.

Oliskohan nämä tuhannet isät saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä käsitystä?! Luonnollisesti on isejä, jotka eivät välitä lapsistaa, mutta mutta...



Äidin vallan merkityksen eripuolia ei vaan tarkastella riittävän avoimesti. On tavattoman paljon isesejä, jotka haluisivat viettää päivittäistä arkea lastensa kanssa, mutta se on äidin toimesta mahdotonta. Äidillä diktatuurimaisen rajaton valta omia lapsi automaattisesti itselleen.

enemmän lastensa arjessa jos näkee lapsiaan arkisin hereillä 3-4 tuntia kun etä-äiti, joka tapaa lapsiaan joka viikonloppu ja on näiden kanssa pe-illasta su-iltaan yhtäjaksoisesti?



Etä-äiti näkee lapsiaan harvemmin, mutta hän on täysillä mukana lastensa elämässä ja läsnä 100%.

Millä lailla se on vähemmän äitinä olemista kuin se, että äiti on arki-illat paikalla, mutta poissaolevana ja väsyneenä?

isiä tapaamasta lapsiaan. Haluaisin vain tietää miksi ei ole yhteiskunnallisesti hyväksyttävää se, että äiti on etävanhempi?

Nimittäin en ole tähän päivään mennessä huomannut hänessä mitään äidinvaistoon liittyvää.



Mun kokemuksen perusteella lapsi kiintyy siihen ihmiseen, joka sitä hoitaa. Meidän tapauksessa se sattui olemaan isä. Lapset eivät edes ymmärrä, että mitä sana äiti tarkoittaa...

Oletan, ettei lähiäiti katoa taivaan tuuliin viikonlopun koittaessa. Eli viikonloppu + arki-illat on luonnollisesti enemmän kuin vain viikonloppu.

Mies metsään ruokaa hankkimaan ja karjahtelemaan, nainen kotiin kauhanvarteen ja kehtoa liekuttamaan. Eihän siihen muuta perustetta ole imeväisiän jälkeen kuin asenteet.

...olisin tehnyt samat asiat (mm. väkivaltaa lapsia kohtaan), niin varmaan vieläkään en saisi tavata lapsia.



On tragi-koomista huomata, miten lastensuojelu menee aivan "kädettömäksi", kun se paha tyyppi onkin äiti. Ikään kuin jähmettyvät ja eivät uskalla hyökätä kunnolla äitiä vastaan, vaikka aihetta olisi.



Epätasa-arvoa.

Äidillä ja lapsella on luonnostaan korvaamaton suhde, jota isät eivät pääse luomaan, kun äiti määrittelee millaista sen isyyden tulee olla. Äidinvaisto on erilainen kuin isänvaisto.



Haluaisinkin joskus nähdä esitettävän tämän kysymyksen toisin päin, isälle ei anneta mahdollisuuta.

jokin niin vahva vaisto pitää lapset lähellään. Miehillä tämä on ilmeisesti harvinaisempaa. Minä kyllä pidän erittäin outona vanhempaa joka hylkää lapsensa.



Veljeni vaimo jätti erossa lapset veljelleni. Mutta tuon äidin suhde lapsiinsa olikin alusta saakka kummallisen kylmä.

Äidillä ja lapsella on luonnostaan korvaamaton suhde, jota isät eivät pääse luomaan, kun äiti määrittelee millaista sen isyyden tulee olla. Äidinvaisto on erilainen kuin isänvaisto. Haluaisinkin joskus nähdä esitettävän tämän kysymyksen toisin päin, isälle ei anneta mahdollisuuta.

Tappelisin kyllä viimeiseen hengenvetoon lapsistani. Eli miksikään osa-aikaäidiksi en alkaisi. Minä olen sitoumukseni tehnyt - kun olen lapset tämän miehen kanssa hankkinut - rakastan häntä ja olen uskollinen hautaan saakka. Toki edellytän tätä toiseltakin. Jos kämmää jutun - menettää kaiken. Näin se vaan menee.

naisten ja miesten väillä mitä tulee vanhemmuuteen, koska ihan biologiaa että äidit ei hylkää lapsiaan. Voidaanko siis vaatia tasa-arvoa huoltajuusasioissa??

Perinteiset äidin ja isän roolit ovat syntyneet, heidän sisäisen henkisen olemuksen pohjalta ja ne ovat olleet vuosisatoja osa luonnollista työnjakoa, eri sukupuolet kokevat erilaiset tehtävät mielekkäämmiksi.

Miksei lastaan alusta asti paljon hoitaneella isällä voisi olla lapseensa yhtä voimakas ja kiinteä suhde mitä äidillä?

Miksei ole mahdollista ja arkipäiväistä, että äiti hylkää lapsensa?

Samaan aikaan tuhannet isä hylkäävät lapsensa eikä kukaan pidä sitä outona.

Niin äidit hylkäisivät useammin.

Naiselle ja miehelle kulttuuriset odotukset ovat erillaisia. Vaikka kyseessä olisi ns. ydinperhe, niin yleensä oletetaan, että lapset tavallaan kuuluvat äidille ja mies on "statisti" tai sitten leivänhankkija. Näin edelleen.



Sinänsä pidän kuitnekin vähän hämmentävänä väitettä, ettei kukaan pidä outona, että isät hylkäävät lapsensa. Kyllä se minusta on outoa. Toki on muistettava, että elämän ensi hetkistä äiti on lapsen kanssa konkreettisesti ja lapsi tavallaan jää äidille, jos isästä ei ole vastuuta kantamaan.