G: Outoja tapoja ihmisillä joita tunnet?
Millaisia outoja tapoja tiedätte ihmisillä olevan?
Itse tiedän tyypin joka ei syö ruokaansa jos se "sekoittuu" lautasella, eli esim. jos pihvi tahriintuu perunamuusiin jne.
Toinen tyyppi pitää ääntä, kuin sanoisi k-kirjaimen suu suljettuna, tekee sen aina kolme kertaa.
Yksi myös nuolaisee avainta aina ennen kuin sovittaa sen lukkoon.
Kommentit (92)
Minä myös tarkistlen asioita, ennen kotoa lähtöä pitää tarkistaa, että hellan levyt on pois päältä vaikken olisi käyttänyt hellaa koko päivänä. Samoin ovi pitää aina tarkistaa, ja palaan kyllä joskus alaovelta takaisin jos asiasta iskee epävarmuus.
Näille on kyllä ihan suht hyviä syitä, nuoruudessa ja lapsuudessa on sattunut pari läheltä piti -tilannetta lieden kanssa. Ovikin meillä reistailee ihan oikeastikin, voi jäädä auki (lukon kieli jää sisään). Tosin, oven kanssa riittäisi, jos vaikka painaisi sitä kevyesti lähtiessä, mutta silti jään aina "rynkyttämään" sitä, että menihän nyt varmasti... Meillä on iso koira, en halua löytää sitä (ja naapurin pikkukoiran raatoa/sydänkohtauksen saanutta naapurin mummoa) rapusta kotiin tullessani.
Joku psykologi/psykiatri sanoi joskus tv:ssä, että lievät pakkoneuroosit on hyvin yleisiä, ja että ne eivät tee kenestäkään mielisairasta. Olennaista on, rajoittaako asia normaalia elämää. Niitä voi myös oppia hallitsemaan tekemällä itselleen sääntöjä, joissa sitten myös pysyy. Esim. pesen kädet vain aamuisin, ennen ruokailua ja vessassa käynnin jälkeen, tai tarkistan levyt ja sanon itselleni ääneen, että ne on pois päältä ja sitten lähden tm.
haistan kaikki tavaroita, ruokia yms.
joka hammaspesun jälkeen bide-suihkulla... YÖK!!
neljältä kotiin kun pääsevät töistä. Vuoropäivinä hakevat lapset tasan viideltä päiväkodista. On niin hankalaa se ruuanlaitto lasten kanssa.
En ymmärrä, joskus lapsettomuus olisi parempi vaihtoehto.
jonkun mainitsema kylmä-kuuma juttu, eli salaatit yms syön ensin jasitten vasta lämpimän ruuan. Usein vielä niin, että syön kaiken laji kerrallaan; vihannekset, kalan, jne erikseen suuhun.
Eräällä tuttavalla on outo raivostuttava, vähän vaikeasti selitettävä tapa; Hän selittää jonkin asian menevän "tavalla A". Kun jossain vaiheessa joku keskeyttää hänet sanomalla että se menee kyllä "tavalla B", ja perustelee tämän, alkaa tämä tuttava puhua päälle Leena Heffnermäisesti että "niin, niin, tavalla B!" Ihan kuin olisi koko ajan tätä yrittänyt tolkuttaa.
on pakko tarkistaa jokainen ovi vaikka on keskuslukitus. Lisäksi täytyy palata muutaman metri kävelyn jälkeen vielä tarkistamaan, että vaihde on p-asennossa vaikka varmasti tiedän sen olevan.
Yhdellä toisella foorumilla olen näistä "oudoista tavoista" myös lukenut, ja olen tullut siihen tulokseen että tuollaiset pakkotarkistukset on tosi yleisiä. Lievimmillään se on sitä että katsotaan kerran läpi esim uunit jne että on pois päältä ennen kuin lähdetään kotoa, ja tarkistetaan että avaimet on mukana. Pahimmillaan ne on sitä, että ajetaan kesken työpäivän kotiin tarkistamaan ettei ovi varmastikaan jäänyt auki, tai ettei vedenkeitin, jota ei edes käyetty aamulla, ole jäänyt päälle.
Itse tarkistan aina kun kotoa lähden että avaimet on mukana ja että ovi menee varmasti kiinni, mutta siihen se onneksi jääkin. Ei tule koskaan sellaista oloa, että pakko mennä takaisin katsomaan kun on jo pihamaalla asti.
Oma erikoinen tapani on, että telkkarin ja tietokoneen volume pitää olla aina parittomalla luvulla. Muutenkin mulla on joku juttu parittomien lukujen kanssa. Parilliset luvut jotenkin ahdistaa. Lottoriviinkin laittaisin mieluiten pelkkiä parittomia numeroita. :P
Useammilla tutuilla on sellainen tapa, että suoristelevat vieraidenkin kodeissa tauluja ja mattoja. Tämä on aika ärsyttävää omasta mielestäni, koska itsellä on ihan sama vaikka taulu tai matto olisi vähän vinossa.
Tiedän erään ihmisen joka autoa ajaessaan pitää melkein koko ajan oikeaa kättänsä käsijarrulla, ja ihan pienesti räplää sitä, ikään kuin varmistaakseen että käsijarru on varmasti pois päältä. Se on aika karmivaa katsoa, koska siitä tulee sellainen olo että tuo ihminen aikoo hetkenä minä hyvänsä vetäistä siitä kahvasta!
(Kyseessä siis automaattivaihteinen auto, eli käsi on vapaana kun ei tarvitse vaihdekeppiä puikottaa. Kai se osaltaan liittyy tähän käsijarrujuttuun, että kun on aikanaan ajanut manuvaihteisella...)
mun täytyi "kirjoittaa" kielellä kitalakeen sanoja. Esimerkiksi jos katsoin tv:tä ja siellä joku sanoi jonkun pitkän sanan, niin se piti "kirjoittaa". Onneksi pääsin tuosta eroon.
Yhdellä toisella foorumilla olen näistä "oudoista tavoista" myös lukenut, ja olen tullut siihen tulokseen että tuollaiset pakkotarkistukset on tosi yleisiä. Lievimmillään se on sitä että katsotaan kerran läpi esim uunit jne että on pois päältä ennen kuin lähdetään kotoa, ja tarkistetaan että avaimet on mukana. Pahimmillaan ne on sitä, että ajetaan kesken työpäivän kotiin tarkistamaan ettei ovi varmastikaan jäänyt auki, tai ettei vedenkeitin, jota ei edes käyetty aamulla, ole jäänyt päälle.
Itse tarkistan aina kun kotoa lähden että avaimet on mukana ja että ovi menee varmasti kiinni, mutta siihen se onneksi jääkin. Ei tule koskaan sellaista oloa, että pakko mennä takaisin katsomaan kun on jo pihamaalla asti.
Oma erikoinen tapani on, että telkkarin ja tietokoneen volume pitää olla aina parittomalla luvulla. Muutenkin mulla on joku juttu parittomien lukujen kanssa. Parilliset luvut jotenkin ahdistaa. Lottoriviinkin laittaisin mieluiten pelkkiä parittomia numeroita. :P
Useammilla tutuilla on sellainen tapa, että suoristelevat vieraidenkin kodeissa tauluja ja mattoja. Tämä on aika ärsyttävää omasta mielestäni, koska itsellä on ihan sama vaikka taulu tai matto olisi vähän vinossa.
tavallista ja järkevää tarkistaa kotoa lähtiessä, että uunit sun muut on pois päältä. Eihän sitä koskaan tiedä, jos on vahingossa mennyt päälle tai unohtunut. Ei siinä ole kyse mistään neuroosista.
laittamaan samaan aikaan suuhun kylmää ja kuumaa.
Pystyn kyllä ottamaan lautaselle ruuan ja salaatin mutta syön sen salaatin ensin pois alta ja sitten ruuan.
Mua ainakin inhottaa jos se sekoittuu muusin tai kastikkeen kanssa.
Mua ällötää ruokapöydässä katsoa kun ihmiset tunkee samaan haarukkaan perunaa, kastiketta, salaattia, pihviä jne. Ainoa mitä pystyn sekoittamaan on kastikkeen kanssa peruna, riisi tai pasta. Muut syön erikseen ja yleensä vielä niin että syön sen yhden ja saman ruoka-aineen putkeen pois ennenku kosken seuraavaan.
toiselta nimeltään kognitiivis-behavioraalista terapiaa
mä en tiiä voiko näitä niinkään tavoiksi kutsua, mutta mulla on aivan pakottava tarve syödä ja haistella pompuloita. ne maistuu ja haisee aivan järjettömän hyvälle. :O
ja sit kaikki fiksatiivi, bensiini ja tällaset ns. "myrkylliset" hajut tuoksuu mun mielestä aivan sairaan hyville!
onko kenelläkään muulla jompaa kumpaa näistä? :D
[quote author="Vierailija" time="16.02.2012 klo 15:20"]
surpiirteisyys :D ei tulis mieleenkään koittaa ovia kymmeniä kertoja, eise maailma siihen kaadu jos se ei olisikaan lukossa, huomaa että näiden pakkoneuroosien tekijöillä on kunnon lukot päässä. :D sitähän voi vaikka kuolla jos ovi on jäänyt auki
[/quote]
Periaatteessa voikin, tai todennäköisempää kuitenkin lienee omaisuuden menetys, jos asuu esim huonommalla alueella. Itse olen ainakin asunut sellaisessa kerrostalossa, missä olisi oikeasti voinut käydä huonosti jos oven olisi jättänyt auki.
Hammastahnaputkilon avaaminen veitsellä ja loppujen tahnojen kaapiminen.
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 19:04"]
mä en tiiä voiko näitä niinkään tavoiksi kutsua, mutta mulla on aivan pakottava tarve syödä ja haistella pompuloita. ne maistuu ja haisee aivan järjettömän hyvälle. :O ja sit kaikki fiksatiivi, bensiini ja tällaset ns. "myrkylliset" hajut tuoksuu mun mielestä aivan sairaan hyville! onko kenelläkään muulla jompaa kumpaa näistä? :D
No niinpä... terv. tussinnuuhkija (no oikeesti tiedän et se on vaarallista, mut ihanaa kun joskus on pakko vetästä vaikka paksulla tussilla teksti pahvilaatikkoon...)
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2012 klo 21:21"]
Eräällä tuttavalla on outo raivostuttava, vähän vaikeasti selitettävä tapa; Hän selittää jonkin asian menevän "tavalla A". Kun jossain vaiheessa joku keskeyttää hänet sanomalla että se menee kyllä "tavalla B", ja perustelee tämän, alkaa tämä tuttava puhua päälle Leena Heffnermäisesti että "niin, niin, tavalla B!" Ihan kuin olisi koko ajan tätä yrittänyt tolkuttaa.
[/quote]
Luulenpa tietäväni tämän tavan. Eräs miespuolinen tuttava tekee juuri noin ja mulla meinaa räjähtää pää kun se sokeltaa noita omia epätosia juttujaan ensin besserwissermäisesti kauan ja sitten lennosta tosiaan vaihtaa siihen "tapa B:hen" kun joku perustelee sen todeksi, ja mies sitten on kuin olisi koko ajan sitä tarkoittanutkin. Aivan älyttömän ärsyttävää, varsinkin kun opiskelimme samassa ryhmässä ja tuo asioiden sekoittaminen monesti sai asian kuin asian epäselkeäksi. Sitten vielä muutama ihminen piti tuota äijää ihan guruna noine itsekeksimineen ja jankkaamine "totuuksineen", huoh.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2012 klo 15:10"]näitä joiden mielestä on "outo tapa" tai joku neuroosi jos pidetään kaapit ja laatikot kiinni. Repsottaako teillä siis kaikki auki koko ajan? Miksi teillä sitten edes on kaappeja ja laatikoita jos kaikki tavara tursuttaa esillä kuitenkin?
Ihme pellossa elämistä ettei vaivaudu laittamaan kaappia kiinni kun sieltä on ottanut jotain. Jätättekö vessatkin vetämättä? Likaiset lautaset pöytään ruuan jälkeen? Pidättekö samoja alushousuja ikuisesti?
Kai minä sitten olen neuroottinen hullu kun minusta on siistiä ja kohteliasta ettei jätetä paikkoja rempalleen.
[/quote]
Kysehän on siitä että avonainen laatikko ahdistaa niin paljon, että se on pakko sulkea. Eihän tavallinen ihminen edes ajattele kaappien ovien sulkemista sen kummemmin. Joo ja mulla on ovet kiinni, pääsääntöisesti ja ahdistumatta.
miksei voi siivota tai edes siistiä jos on koko päivä aikaa ja terveys antaa myöten.
Hiusten nyppiminen on yhdellä entisellä koulukaverilla joku outo neuroosi.
Neuroosi on sisäisen ahdistuksen ulkoinen ilmentymä. Tähän tulokseen olen itse tullut.
Asian toistaminen jää päälle, koska se "peittää" jonkun taustalla olevan ongelman, ahdistuksen aiheuttajan. Se pakkotoistamisen aiheuttaman ahdistus on ikään kuin helpompi kestää, kuin sen varsinaisen ongelman aiheuttama ahdistus. Sama juttu, kuin miksi joku viiltelee itseään: sekin peittää alla olevan tuskan.
Olen itse kärsinyt neurooseista paljon elämäni aikana. Ne pahenevat aina stressitilanteissa ja silloin, kun koen etten pysty vaikuttamaan elämäni kulkuun. Kun neuroosin ulkoinen aiheuttaja poistuu, neuroosi helpottaa tai paranee. Mulla esimerkiksi oli paha käsienpesuneuroosi, joka hävisi kun otin avioeron.
Eli: kun tapaatte pakko-oireisen ihmisen, älkää naurako. Hänelle on todennäköisesti tapahtunut jotain pahaa.