Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa, tarvitsen kipeästi kasvatusneuvoja 8-vuotiaan raivoavan lapsen kanssa.
15.02.2012 |
Meillä on 8-vuotias poika, joka saa raivareita milloin mistäkin asiasta.
Olen yrittänyt parhaani mukaan analysoida tilannetta, mutta en ymmärrä mistä raivokohtaukset johtuvat? Enkä ymmärrä mitä teemme väärin?
Lapsi on ollut aina tempperamenttinen, mutta minusta tuntuu, että tämä ei ole ihan normaalia /ikätasoista. Suuttuu silmittömästi esim hävitessään pelissä (suuttuminen on ihan ok, mutta suuttuu todella voimakkaasti).
Lapsella ei ole mitään neurologista oireyhtymää tms. ja kotiolot ovat normaalit (ei päihde tms. ongelmia).
Ja miten niihin raivokohtauksiin pitäisi suhtautua? Olen kokeillut eri lähestymistapoja, mutta mikään ei tuota tulosta.
Kiitos avusta.
Kommentit (22)
ollut molemmilla, tyttö 10 ja poika 12.
Meni ohi itsestään.
Varsinkin poika menetti oteensa jos hävisi pelissä, huusi, potki, sylki, puri ja raivosi.
Muutamassa viikossa molemmilla meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat pahimmillaan... Eli ei tarvii ihme syitä olla, että silloin juuri takkuaa.
Mutta, syökö säännöllisesti? Onko kavereita? Miten koulu sujuu? Ettei vaan olisi jotain kiusaamista koulussa?
ja tuntuu, että tilanne vaan pahenee. Lapsi on käynyt neuvolan psykologin luonakin, muttei siitä mitään apua ollut. Psykologi ei osannut sanoa mitään konkreettista keinoa.
Koulussa menee käsitääkseni hyvin, kavereita löytyy ja harrastuksiakin on. Menettää malttinsa myös harrastuksissa ja vaikka onkin lahjakas poika, niin tuntuu, ettei harrastuksista tule mitään, kun täytyy pelätä niitä raivareita.
Ap
tuollaiset ongelmat on menneet ohi antamalla lapselle lisää yhteistä aikaa vanhempien kanssa.
tuollaiset ongelmat on menneet ohi antamalla lapselle lisää yhteistä aikaa vanhempien kanssa.
Käyn normaalisti töissä, mutta muuten aika menee lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa oon käyttänyt sellaista konstia, että olen sanottanut tunnetiloja. Sillai, musta tuntuu, että sua harmittaa koska.. On jeesannu monesti. Yksi lapsista reagoi aika voimakkaasti kieltoihin yms.
kanssa oon käyttänyt sellaista konstia, että olen sanottanut tunnetiloja. Sillai, musta tuntuu, että sua harmittaa koska.. On jeesannu monesti. Yksi lapsista reagoi aika voimakkaasti kieltoihin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa oon käyttänyt sellaista konstia, että olen sanottanut tunnetiloja. Sillai, musta tuntuu, että sua harmittaa koska.. On jeesannu monesti. Yksi lapsista reagoi aika voimakkaasti kieltoihin yms.
mutta jotenkin tuntuu, että sekään ei auta. Ja tilanteet tulevat usein niin yllättäen, ettei siinä ehdi sanoittamaan, kun poika huutaa jo täyttä kurkkua.
Täytyy yrittää vielä.
Toivottavasti joku "vanhoista"kirjoittajista vielä lukee näitä tai joku uusi huomaa.
meillä tilanne samantapainen kuin monissa ylläolevista tarinoissa,nyt olisi mukava ja mielenkiintoista kuulla miten muille kävi?mikä on tilanne nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua siitä, että raivarin jälkeen ollaan keskusteltu mitä tapahtui, mikä harmitti jne. Sitten mietitty miten olisi voinnut toimia toisin ja mitä toisin toimimisesta olisi seurannut.
Sitten kun raivari seuraavaksi tulee, muistutetaan lasta, että tämä on nyt se hetki kun pitäisi toimia ja ratkaista asia toisella tavalla. Toisto, toisto ja toisto on tuonnut meille tuloksia, nyt 11 vuotiaan tulistuvan lapsen kanssa.
häviämistä sekä muitakin turhaumia. Vanhempien pitää tyynnytellä lasta hetki, kun harmittaa, mutta sen on riitettävä. Lapsen on tajuttava, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikkei olekaan ykkönen kaikessa. Huonosta itsetunnostahan tuo kertoo. Joukkuelajit, mielellään ei kilpailuhenkiset olisivat hyvästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua siitä, että raivarin jälkeen ollaan keskusteltu mitä tapahtui, mikä harmitti jne. Sitten mietitty miten olisi voinnut toimia toisin ja mitä toisin toimimisesta olisi seurannut.
Sitten kun raivari seuraavaksi tulee, muistutetaan lasta, että tämä on nyt se hetki kun pitäisi toimia ja ratkaista asia toisella tavalla. Toisto, toisto ja toisto on tuonnut meille tuloksia, nyt 11 vuotiaan tulistuvan lapsen kanssa.
raivareiden jälkeen asiasta on keskusteltu ja korostettu, että suuttua saa, mutta joku tolkku on pidettävä.
Raivarit ovat harrastuksissa erittäin kiusallisia, en voi olla koko ajan vieressä vahtimassa milloin kilahtaa.
Tulistuva lapsi, juuri se. Luulisi vaan jossain vaiheessa tulistuvan hieman vähämmän voimakkaasti.
Ap
häviämistä sekä muitakin turhaumia. Vanhempien pitää tyynnytellä lasta hetki, kun harmittaa, mutta sen on riitettävä. Lapsen on tajuttava, ettei mitään pahaa tapahdu, vaikkei olekaan ykkönen kaikessa. Huonosta itsetunnostahan tuo kertoo. Joukkuelajit, mielellään ei kilpailuhenkiset olisivat hyvästä.
Harrastaa nimenomaan joukkuelajeja, ja kilpailuhenki on niin verissä, ettei olla saatu sitä kitkettyä.
Huono itsetunto voi olla selitys, mutta sitäkin ollaan mietitty, että mistä se kumpuaa? Missä ollaan menty niin vikaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
apua siitä, että raivarin jälkeen ollaan keskusteltu mitä tapahtui, mikä harmitti jne. Sitten mietitty miten olisi voinnut toimia toisin ja mitä toisin toimimisesta olisi seurannut.
Sitten kun raivari seuraavaksi tulee, muistutetaan lasta, että tämä on nyt se hetki kun pitäisi toimia ja ratkaista asia toisella tavalla. Toisto, toisto ja toisto on tuonnut meille tuloksia, nyt 11 vuotiaan tulistuvan lapsen kanssa.raivareiden jälkeen asiasta on keskusteltu ja korostettu, että suuttua saa, mutta joku tolkku on pidettävä.
Raivarit ovat harrastuksissa erittäin kiusallisia, en voi olla koko ajan vieressä vahtimassa milloin kilahtaa.
Tulistuva lapsi, juuri se. Luulisi vaan jossain vaiheessa tulistuvan hieman vähämmän voimakkaasti.
Ap
Tarkoitan että lapsen tulee opppia tunnistamaan asiat joista suuttuu. Kun oppii itse tunnistamaan että kohta palaa hihat, voi oppia toimimaan vaihtoehtoisen mallin mukaan, joita siis mietitty edellisten raivareiden jälkeen riittävän monta kertaa.
Tietenkään et voi olla koko ajan vierellä muistuttelemassa, mutta myös harrastuksessa kilahtamisen jälkeen, voi kotimatkalla syitä siihen miettiä. Laittaa siis lapsi myös itse miettimään.
Ei näihin tulistuviin lapsiin taida mitään poppaskonsteja olla, vaativat todella paljon jaksamista.
Meidän nyt 8v poika on saanut kovia raivareita noin 2v iästä lähtien. Mutta vain silloin jos syö jotain sopimatonta ruoka-ainetta. Muita allergiaoireta ei ole. Kuitenkin myös verikokeissa näkyy sekä siitepölyallergioita että ruoka-aine allergioita. Ja oireina tosiaan vain raivarit, levottomuus ja kurja olo.
Meillä pahimpia ongelman aiheuttajia on olleet jotkut lisäaineet (esim. E472c jota on sinisessä keiju margariinissa), mausteet (kaneli, kardemumma, inkivääri, curry, minttu jne) sekä jotkut ruoka-aineet kuten pähkinät, sitrukset ja nykyään myös vehnä ja kanamuna.
Ilmeisesti ap:n lapsi jaksaa liikkua hyvin eli tuskin voisi olla astmastakaan kyse (sekin aiheuttaa huonossa hoitotasapainossa joskus käytöshäiriöitä jne kun on niin huono olo ja johonkin se on purettava). Eli liittyykö nuo harrasteraivarit esim. mahdolliseen rasitusastmaan ?
Onko lapselle ollut koskaan refluksia ? Siis närästystä ? Sekin aiheuttaa joillekkin todella kurjaa oloa joka voi purkautua myös raivoamisena.
Ja tarkoitus ei ole väittää että esim. allergiakohtauksessa saisi raivota tai tehdä mitä van. Pointti on se että joskus tuollaisen huonon olon ja raivoamisen takana on fyysinen vaiva ja edes lääkärit ei usein tajua tutkia sitä. Jos ongelmaa yritetään ratkoa vain rangaistuksin ym. on se todella rankkaa verrattuna siihen että mahdolliset fyysiset vaivat hoidetaan ensin pois ja sitten jatketaan sillä kurilla ym asioilla.
apua siitä, että raivarin jälkeen ollaan keskusteltu mitä tapahtui, mikä harmitti jne. Sitten mietitty miten olisi voinnut toimia toisin ja mitä toisin toimimisesta olisi seurannut.
Sitten kun raivari seuraavaksi tulee, muistutetaan lasta, että tämä on nyt se hetki kun pitäisi toimia ja ratkaista asia toisella tavalla. Toisto, toisto ja toisto on tuonnut meille tuloksia, nyt 11 vuotiaan tulistuvan lapsen kanssa.Raivareiden jälkeen asiasta on keskusteltu ja korostettu, että suuttua saa, mutta joku tolkku on pidettävä.
Raivarit ovat harrastuksissa erittäin kiusallisia, en voi olla koko ajan vieressä vahtimassa milloin kilahtaa.
Tulistuva lapsi, juuri se. Luulisi vaan jossain vaiheessa tulistuvan hieman vähämmän voimakkaasti.
Ap
Tarkoitan että lapsen tulee opppia tunnistamaan asiat joista suuttuu. Kun oppii itse tunnistamaan että kohta palaa hihat, voi oppia toimimaan vaihtoehtoisen mallin mukaan, joita siis mietitty edellisten raivareiden jälkeen riittävän monta kertaa.
Tietenkään et voi olla koko ajan vierellä muistuttelemassa, mutta myös harrastuksessa kilahtamisen jälkeen, voi kotimatkalla syitä siihen miettiä. Laittaa siis lapsi myös itse miettimään.
Ei näihin tulistuviin lapsiin taida mitään poppaskonsteja olla, vaativat todella paljon jaksamista.
On kokeiltu tätäkin ja lapsi tuntuu ymmärtävän asian, kun siitä puhutaan. Sitten tulee se seuraava kerta, ja kaikki puhuttu unohtuu.
Olen toiveikkaana ajatellut, että aika auttaa, mutta vaikuttaa, ettei se auta.
Olen turhautunut, surullinen ja pettynyt itseeni. Mietin vain koko ajan, miten voin mennä kasvatuksessa näin pieleen.
Ja niin pahoillani lapsen puolesta, hän selkeästi kärsii itsekin asiasta. Hän on pidetty ja sosiaalinen lapsi, paitsi silloin kun kilahtaa.
Lapsi on tutkittu neuron puolella, eikä mitään poikkeavaa löydettty. Luonteenpiirre, ehkä?
Ap
Meidän nyt 8v poika on saanut kovia raivareita noin 2v iästä lähtien. Mutta vain silloin jos syö jotain sopimatonta ruoka-ainetta. Muita allergiaoireta ei ole. Kuitenkin myös verikokeissa näkyy sekä siitepölyallergioita että ruoka-aine allergioita. Ja oireina tosiaan vain raivarit, levottomuus ja kurja olo.Meillä pahimpia ongelman aiheuttajia on olleet jotkut lisäaineet (esim. E472c jota on sinisessä keiju margariinissa), mausteet (kaneli, kardemumma, inkivääri, curry, minttu jne) sekä jotkut ruoka-aineet kuten pähkinät, sitrukset ja nykyään myös vehnä ja kanamuna.
Ilmeisesti ap:n lapsi jaksaa liikkua hyvin eli tuskin voisi olla astmastakaan kyse (sekin aiheuttaa huonossa hoitotasapainossa joskus käytöshäiriöitä jne kun on niin huono olo ja johonkin se on purettava). Eli liittyykö nuo harrasteraivarit esim. mahdolliseen rasitusastmaan ?
Onko lapselle ollut koskaan refluksia ? Siis närästystä ? Sekin aiheuttaa joillekkin todella kurjaa oloa joka voi purkautua myös raivoamisena.
Ja tarkoitus ei ole väittää että esim. allergiakohtauksessa saisi raivota tai tehdä mitä van. Pointti on se että joskus tuollaisen huonon olon ja raivoamisen takana on fyysinen vaiva ja edes lääkärit ei usein tajua tutkia sitä. Jos ongelmaa yritetään ratkoa vain rangaistuksin ym. on se todella rankkaa verrattuna siihen että mahdolliset fyysiset vaivat hoidetaan ensin pois ja sitten jatketaan sillä kurilla ym asioilla.
Olen miettinyt tätäkin vaihtoehtoa, voisiko johtua ruokavaliosta. Meillä syödään pitkälle "puhdasta ruokaa" (ei esim eineksiä). Aikaisemmin olen pitänyt tällaisia syitä ihan huuhaana, mutta nyt en sulje niitäkään pois.
Hyväkuntoinen lapsi, fyysiset suoritukset sitä tasoa, että mistään astmasta tuskin on kysymys.
Olemme myös kysyneet sattuuko johonkin tai tuntuuko pahalta: lapsen mukaan ei. Voi olla, ettei tunnista näitä. Tätäkään vaihtoehtoa ei voi sulkea pois.
Kiitos kovasti teille kaikille kommenteista! Lisääkin saa ehdottaa, kaikki vastaukset ovat tervetulleita.
Ap
apua siitä, että raivarin jälkeen ollaan keskusteltu mitä tapahtui, mikä harmitti jne. Sitten mietitty miten olisi voinnut toimia toisin ja mitä toisin toimimisesta olisi seurannut.
Sitten kun raivari seuraavaksi tulee, muistutetaan lasta, että tämä on nyt se hetki kun pitäisi toimia ja ratkaista asia toisella tavalla. Toisto, toisto ja toisto on tuonnut meille tuloksia, nyt 11 vuotiaan tulistuvan lapsen kanssa.Raivareiden jälkeen asiasta on keskusteltu ja korostettu, että suuttua saa, mutta joku tolkku on pidettävä.
Raivarit ovat harrastuksissa erittäin kiusallisia, en voi olla koko ajan vieressä vahtimassa milloin kilahtaa.
Tulistuva lapsi, juuri se. Luulisi vaan jossain vaiheessa tulistuvan hieman vähämmän voimakkaasti.
Ap
Tarkoitan että lapsen tulee opppia tunnistamaan asiat joista suuttuu. Kun oppii itse tunnistamaan että kohta palaa hihat, voi oppia toimimaan vaihtoehtoisen mallin mukaan, joita siis mietitty edellisten raivareiden jälkeen riittävän monta kertaa.
Tietenkään et voi olla koko ajan vierellä muistuttelemassa, mutta myös harrastuksessa kilahtamisen jälkeen, voi kotimatkalla syitä siihen miettiä. Laittaa siis lapsi myös itse miettimään.
Ei näihin tulistuviin lapsiin taida mitään poppaskonsteja olla, vaativat todella paljon jaksamista.
On kokeiltu tätäkin ja lapsi tuntuu ymmärtävän asian, kun siitä puhutaan. Sitten tulee se seuraava kerta, ja kaikki puhuttu unohtuu.
Olen toiveikkaana ajatellut, että aika auttaa, mutta vaikuttaa, ettei se auta.
Olen turhautunut, surullinen ja pettynyt itseeni. Mietin vain koko ajan, miten voin mennä kasvatuksessa näin pieleen.
Ja niin pahoillani lapsen puolesta, hän selkeästi kärsii itsekin asiasta. Hän on pidetty ja sosiaalinen lapsi, paitsi silloin kun kilahtaa.
Lapsi on tutkittu neuron puolella, eikä mitään poikkeavaa löydettty. Luonteenpiirre, ehkä?
Ap
Ymmärrän turhautumisesi niin hyvin. Meillä on toinenkin lapsi, joka on aivan toista maata. Kilahtelee joskus tietenkin myös, mutta raivarit eivät ole mitään verrattuna tähän toiseen.
Joskus pitää vain jättää itsesyytökset ja hyväksyä että toiset lapset ovat haastavia, vaikka kuinka kasvatat. Keinot jotka toimivat yleensä lapsiin eivät vain auta. Tarvitaan niin paljon enemmän hermoja ja toistoja.
Muistan että juuri tuo 7-8 vuoden ikä oli vielä todella raastavaa, mutta siitä on sitten hiljakseen helpottanut. Helppoa ei todella ole vieläkään ja hävetä saa yleisillä paikoilla toisinaan vieläkin =)
Olen miettinyt tätäkin vaihtoehtoa, voisiko johtua ruokavaliosta. Meillä syödään pitkälle "puhdasta ruokaa" (ei esim eineksiä). Aikaisemmin olen pitänyt tällaisia syitä ihan huuhaana, mutta nyt en sulje niitäkään pois. Hyväkuntoinen lapsi, fyysiset suoritukset sitä tasoa, että mistään astmasta tuskin on kysymys. Olemme myös kysyneet sattuuko johonkin tai tuntuuko pahalta: lapsen mukaan ei. Voi olla, ettei tunnista näitä. Tätäkään vaihtoehtoa ei voi sulkea pois. Kiitos kovasti teille kaikille kommenteista! Lisääkin saa ehdottaa, kaikki vastaukset ovat tervetulleita. Ap
Allergioita ehdottanut jatkaa. Joo minustakin tuntuu välillä että taitaa olla huuhaata tuo esikoisen dietti ja annan syödä vapaammin ja kas kummaa kun pienemmät sisarukset itkevät kun isoveli lyöö. Pelaamiset ei onnistu kun peli ei suju kuten haluaisi. Kaikki on kuin vetäisi "kivirekeä" perässään. Ja sitten kun taas palataan diettiruokavaliolle on poika oma iloinen itsensä. Pienet asiat eivät suututa lainkaan ja isommissakin vastoinkäymisissä pystyy neuvottelemaan tilanteesta. Ei lyö nuorempia sisaruksia vaan neuvottelee ja selvitellään asiat muuten.
Olen lukenut lapsesta jolle aloitettiin noin 8v iässä refluksilääkitys. Seuraavana aamuna lapsi oli tullut aamupalalle ja sanonut ettei rinnasta enää purista ja on helppo hengittää. Aikaisemmin ei osannut sanoa mitään vaivaa kun oli niin tottunut niihin mutta huomasi eron sitten kun nuo vaivat poistuivat (ja samalla kuulemma väheni käytökseen liittyvät ongelmat reippaasti kun lapsella oli parempi olo).
Valitettavasti sekä refluksi että allergiat ovat aika hankalasti tutkittavissa varmaksi. Allergiatestit näyttävät joskus allergioita mutta ei läheskään aina koska allergioita on useammalla eri välittäjäaineella ja yleensä testataan vain yksiä välittäjäaineita... Ja lisäksi testattavien aineiden määrä on rajallinen eli välttämättä ei edes ne allergiaa aiheuttavat aineet osu siihen kokeiltaviin ruoka-aineisiin. Suosittelisin käymään hyvällä (joka ymmärtää tällaisia erikoisempiakin oireilukuvioita) yksityisellä allergioihin erikoistuneella lääkärillä. Hän osaa parhaiten arvioida olisiko allergiat mahdollinen syy ja esittää tapoja miten niitä voitaisiin testata ja selvittää.
Kotona kannattaisi kuitenkin pitää hieman kirjaa lapsen käytöksestä. Onko raivareita päivittäin ? Tuleeko ne aina samaan kellonaikaan tai johonkin tiettyyn tilanteeseen liittyen? Muistaako lapsi kohtauksen ajan tapahtumat ?
Meillä allergiaraivarit tulee yleensä noin 2 tunnin kuluttua sopimattoman ruuan syönnistä. Mutta vaihteluakin on. Ja kun lapsi syö koko ajan jotain sopimatonta ei yksittäiset sopimattomat jutut nouse hyvin esiin.
Meillä antihistamiini auttaa pahimpiin raivareihiin ja helpottaa lapsen oloa. Lapsi osaa jo joskus pyytää itsekkin lääkettä kun tajuaa että olo on huono.
Tsemppiä ja toivottavasti löydätte apua tilanteeseen. Tiedän kuinka raskaita tuollaiset raivarit on sekä lapselle että koko perheelle.
Alue: Aihe vapaa
ja saimme lähetteen neuvolapsykologille. Turhaa kai noiden kanssa yksin painii. Ota yhteys vaikka koulun terveydenhoitajaan, joka neuvoo sitten jatkoille. Tsemppiä!