Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi "nukuttaminen" on niin kauheaa?
15.02.2012 |
Miksi niin monet kärsivät siitä, ettei lapsi menen nukkumaan "itsekseen"? Ja mitä se edes tarkoittaa - sitäkö, että kun lapsi huomaa olevansa väsynyt, niin sanoo hyvät yöt, taapertaa itse sänkyyn ja jää sinne? Musta toi olis aika outoa.
Mä "nukutan" lapseni joka ainoa päivä kaksi kertaa - enkä edes ilmeisesti tajua sen olevan rankkaa, vaikka siihen meneekin aina puolesta tunnista tuntiin. Toisaalta se on myös sitä minun ja lapsen välistä rauhallista aikaa, jota haluankin lapselleni tarjota.
Sanon lapselle, että nyt kello on niin paljon että on nukkumaanmenoaika, ja että käydäänpäs pesemässä hampaat ja sen jälkeen sanotaan isille hyvät yöt. Sitten me teemme tämän kaiken ja mennään yhdessä pojan huoneeseen, jossa hän käy pitkäkseen ja minä peitelen hänet. Usein pojalla on siinä vielä paljon asioita kerrottavana, esim. toistelee päivän aikana oppimiaan asioita tai sanoja, kyselee sukulaisista, naapureista tai kavereista jotakin tai pyytää äitiä laulamaan jotain. Sitten luemme iltarukouksen ja minä alan hyräilemään jotain rauhoittavaa, ja kun lapsi rentoutuu, lopetan hyräilyn ja annan pojan nukahtaa esim. pitämällä vielä kädestä kiinni.
Minusta tämä on lapselle ihana tapa nukahtaa, enkä ymmärrä mitä pahaa tuossa nyt on?? Okei, meni multa siihen taas niin ja niin paljon aikaa, mut mitä sitten? Menee multa ruoan tekemiseenkin tietty aika jne, ja oikeesti noi nukkumaanmenot on musta ihan kivojakin hetkiä, kun poika vielä höpöttelee juttujaan aiheesta kolmanteen.
Mutta taas eilen sain anopilta kuulla, kuinka tuon ikäisen lapsen (2,5v.) voisi jo opettaa nukahtamaan yksinään! Huoh. Olenko mä tyhmä tai jotain kun en ymmärrä miksi?
Kommentit (35)
että jos ei 2.5v nukahda yksin, se ei KOSKAAN nukahda yksin :DD Samaa sanotaan perhepedistä ja taaperoimetyksestä - jos et lopeta nyt, lapsi imee tissiä ja nukkuu äidin kanssa vielä lukiossa. Kauhean moni haluaa jo pienen vauvan olevan itsenäinen, nukkuvan yksin jne. Se onkin varmaan äidille helpompaa, mutta vaatii jotain kovuutta jota mulla ei ole. Mä nukutan 1.5v lapseni IMETTÄMÄLLÄ PERHEPETIIN, herranjestas! Meen varmaan armeijaankin mukaan. Sen 20min joka iltasadun jälkeen menee tissillä rentoudun ite pimeessä, joko ajattelen joutavia tai suunnittelen opinnäytetyötäni tai mitä vaan. Kyllä mun poikani on oppinu kävelemään ja syömäänkin, en pelkää etteikö oppisi nukahtamaankin ilman mua, kunhan on valmis. Mun ei ole mikään pakko olla iltaisin poissa. Ap, jatka siten kun teille sopii, eiköhän jokainen perhe päätä omat tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nukahtamisvaikeudet on niin yleisiä. No on kai, kun siitä nukkumaanmenosta tehdään niin suuri numero!
tehdään lapsenhoidossa suuri numero näinä päivinä.
Olkaa hyvät ihmiset niiden lastenne kanssa nyt, kun ne vielä kelpuuttaa teidän viereen ja nukuttamaan! Kyllä koittaa sekin aika, kun äiti ei saa tulla edes huoneeseen! Ja jos nyt ette anna lapsillenne aikaa ja kuuntele heidän juttujaan, niin murkkuiässä on ihan turha ihmetellä, kun lapsi ei kerro teille mitään!
olen erinomaisissa ja luottamuksellisissa väleissä.
Arvatkaapa mitä - lasten kanssa voi olla yhdessä ja höpötellä myös ennen nukkumaanmenoaikaa!
mutta jos ei sinusta, ole, mikäs siinä.
Esikoista nukutin samalla tavalla kuin sinäkin omaasi. Kun aloin odottaa toista, tajusin etten jaksa ison mahani kanssa keikkua enää sängynreunalla. Toin huoneeseen nojatuolin, ja huomasin nukahtavani aina siihen. Sitten heräsin niska ja lonkat kipeinä enkä saanut enää unta.
Päätin pyhästi, että seuraavat opetan nukahtamaan itsekseen, ja esikoinenkin onneksi oppi kun olin määrätietoinen. Meni varmaan pari vuotta, että tajusin aina illalla lasten mentyä nukkumaan, miten ihanaa on kun ei tarvitse tuntitolkulla enää kökkiä lastenhuoneessa.
Läheisyys on kyllä tärkeää, ja siksi otin tavaksi viettää lasten kanssa intensiivisesti ajan ENNEN nukkumaan menoa. Telkkarin katsominen jäi, mikä osoittautui loistavaksi jutuksi. Edelleen, vaikka isoimmat ovat jo koululaisia, vietämme yhdessä sen ajan kun monet tuttuni kököttävät telkkarin ääressä. Ja nukahtaminen sujuu.
ap on kotiäiti.
Mä olen kotoa pois 7.30-1. Lapset on myös tuon ajan pois. Ovat hoidossa, minä käyn töissä.
Tullaan siis viideltä kotiin. Sitten ruoanlaittoa, sitten syödään. Sitten leikitään yhdessä.
Lapset ovat 2 ja 4. Jo nukkumaanlaitossa, pyttyilyt, pottailut, hampaanpesut, iltapesut, yöpaidat, menee sellainen puoli tuntia.
Sen jälkeen lapset jäävät itsekseen.
Minä en nukuta siksi, että haluan myös omaa aikaa. Menen nukkumaan klo 23, ja jos odotan että lapset nukahtavat, niin minulle jäisi omaa aikaa ehkä tunti. Se on hurjan vähän.
Kotiäideillä on varmaan toinen juttu, koska he voivat pitkin päivää tehdä sellaista (pyykit, kaupassakäynti, ruoanlaitto, siivous) mitä työssäkäyvät äidit tekevät sitten illala töistä tultuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos nyt ette anna lapsillenne aikaa ja kuuntele heidän juttujaan, niin murkkuiässä on ihan turha ihmetellä, kun lapsi ei kerro teille mitään!
olla nukuttamatta. Ei mua ainakaan murkkuikäiset aivoitukset kiinnosta pätkääkään, ei vaikka ovat omia.
noin paljon aikaa lapselle, mutta jos teille tulee toinen, voi elämä olla hankalaa. Tämä lapsi on tottunut siihen, että joka ilta on tuollainen pitkä yhdessäolosessio. Jos teille tulee vauva, ei siihen ole enää mahdollisuutta ilman erityisjärjestelyjä. Mutta ihan hienoa, että sinusta nukahtaminen on asia, johon tarvitaan kaksi. Aika moni lapsi kertoo ne jutut kavereista jne. jo ennen kuin hampaat on pesty.
Mutta nämä ajat ovat kuitenkin lyhentyneet koko ajan; joskus aiemmin nukuttamisessa kului jopa kaksi tuntia, kun poika lähti aina sängystä pois ja keksi kaikkea mahdollista. Mutta kun olen vain ollut johdonmukainen, niin lapsi on itsekin tieodtsnut tietyn järjestyksen millä edetään, eikä siitä paljon poiketa, ja täten nukahtaa nykyään jo tosi helposti sitten kun on sänkyyn höpöttelyjen jälkeen rentoutunut. Tottakai jos uusi vauva tulisi, niin miestä tarvittaisiin enemmän apuun - joko tämän pojan "nukuttamiseen" tai vauvan, mutta en mä oikeen siinäkään tajua miksi se olisi niin kauheaa. Oikeastaan tuntuisi mukavalta, että pojalla ja minulla olisi edes se iltahetki sitten sitä kahdenkeskista aikaa, kun muulloin vauva on aina mukana kuviossa. Eikä kyse ole siitä että minusta nukahtamiseen tarvittaisiin kaksi, vaan että minusta lapsi on vielä niin kivassa iässä että on kivakin jakaa vpäivän viimeisetkin hetket hänen kanssaan. Noh, olen vaan vissiin vähän outo.
mutta sinä olet toisessa huoneessa nukuttamassa esikoista, joka tietää, että vauva tarvitsee äitiä eikä siksi nukahdakaan enää tunnissa. Varmasti lapsi on kivassa iässä, mutta kun se lapsi on pieni ihminen, joka olettaa saavansa tarjoamasi palvelun maailman tappiin asti. Hän haluaa nukuttamisen sittenkin, kun ei enää ole kiva - mitä teet silloin? Suljet oven ja käsket nukkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme lasta ja vaativat työt, mä olen kai jonkinlainen uraäitikin. No joo, mutta se nukuttaminen ja sylikkäin halailu on mun mielestä päivän ihan paras hetki. Vuoroiltaisin nukutetaan lapset. Meillä ainakin tuntuu toimivan. Tässäkin asiassa vallalla on se mahdollisimman nuorena vaan pitää itsenäistää ihan joka juttuun. Mitä teillä on sitten kiire tekemään?
Minustakin ne iltahetket on ihania. Nukutetaan (=halataan, silitellään) lapset vuoroilloin miehen kanssa.
on kiva lukea ja halailla rauhassa ja katsoa kun lapsi alkaa tyytyväisenä nukkua, oikein kirjaimellisesti hymy huulilla... lapsia 2 eikä ole ongelmaa tässä, käytämme mieluummin tähän aikaa kuin yksin nukahtamisen opettamiseen ja sen jälk. kotitöihin tai huonoihin ohjelmiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään kauheaa. :) Sehän on päivän paras hetki! Ja varsinkin se on ihanaa silloin, kun talossa on toinen lapsi, jolloin se kahdenkeskinen aika jää (molempien lapsien kohdalla) helposti tosi vähäiseksi. Silloin on tärkeää, että äiti tai isä voi keskittyä täysin yhteen lapseen, ja nukuttaminen on siihen hyvä hetki.
Meillä kolmevuotias ja vauva, enkä oikein käsitä, kuinka ison haloon jotkut voi nukuttamisesta oikein saada aikaiseksi. Meillä isomman nukuttaminen on aina ollut helppoa ja hauskaa. Niinä iltoina, kun mies on töissä, kerron isommalle, että nyt pitää nukahtaa itsekseen kun olen vauvaa hoitamassa, ja niinä iltoina hän nukahtaa yksin rauhallisesti ilman temppuja ja itkuja. Kun mies on kotosalla, hän antaa vauvalle kahdenkeskistä aikaa ja minä nukutan esikoista kuten ennenkin. Lapset kasvaa nopeasti, ja mulla on loppuelämä aikaa viettää iltani katsomalla telkkaria tai tekemällä kotitöitä.
muuten mitään, mutta jos lapsi tottuu siihen, että äitin on AINA JA IHAN PAKKO olla laulamassa siinä niin voi tulla ongelmia, kun ei ole varmaa, että äiti todella on aina saatavilla.
Henkilökohtaisesti olen silti samaa mieltä kanssasi. Nukuttaminen on päivän paras hetki. Saa rauhottua itsekin lapsen kanssa ja olla lähellä. Meillä tosin poika vasta 5 kk, että voin vielä myöhemmin olla aivan eri mieltä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään kauheaa. :) Sehän on päivän paras hetki! Ja varsinkin se on ihanaa silloin, kun talossa on toinen lapsi, jolloin se kahdenkeskinen aika jää (molempien lapsien kohdalla) helposti tosi vähäiseksi. Silloin on tärkeää, että äiti tai isä voi keskittyä täysin yhteen lapseen, ja nukuttaminen on siihen hyvä hetki.
Tuo on meilläkin monesti se ainoa pidempi hetki esikoisen kanssa, muutoin on aina vauva mukana. Tuntuu olevan esikoisellekin tärkeää, saa purkaa päivän tapahtumat vielä ennen nukkumaanmenoa ja kysyä jos joku askarruttaa, ilman että äidin sylissä kyhnää joku toinen. Ihanaa kun lapsen ei tarvitse ihan joka hetkeä jakaa sisaruksen kanssa.
jos ei se sinua itseäsi ärsytä.
Minulla on kokmusta molemmista. Esikoista nukutin, kuopuksen opetin nukahtamaan itse (vein sänkyyn, silittelin ja suukottelin ja jätin nukahtamaan itse).
Esikoisen kanssa alkoi mennä hermo, kun illalla siellä huoneessa piti olla se tunti ja olisi ollut kivaa olla miehenkin kanssa ihan rauhassa. Lisäksi kuopuksen syntyessä en voinut enää nukuttaa esikoista. Nukuttamisesta opittiin monen kuukauden jälkeen pois mutta rankkaa huutamistahan se oli. Kuopuksen äitiysloman jälkeen palasin töihin, joten oli ihan kätevää että hän osasi nukahtaa itse ilman monen tunnin rumbaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti sanoi että tuollainen on hyvin kuluttavaa vanhemmuutta. Minusta se on osallistuvaa vanhemmuutta.
Alue: Aihe vapaa
Ja jatkuvaa sängynvierelle rauhottelua.
Meillä lapsi alkoi yht`äkkiä haluamaan yötissiä 7kk iässä, ajattelin vaiheeksi, mutta tapahan siitä tuli.
Nyt viime viikolla en enää antanut tissiä yöllä vaikka halusi. Valvottiin sitten neljästä kuuteen. Välillä huudettiin sylissä ja sängyssä ja harattiin unta vastaan. Lopulta uni vei voiton. Mutta osa oli selkeää sinni-itkua, ja huomasimme että itku yltyi aina kun minä tai mies kadottiin näkyvistä, mutta rauhottuikin yhtä nopeasti, kun tajusi, että oltiin esim. oven takana.
Nyt öisin herätään toisinaan, mutta tissiä ei enää olla vailla. Viimeyönä uni tuli alle 10 minuutissa uudelleen kun otin vauvan syliin ja istuimme hetken sylikköin nojatuolissa.