Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avioehto, mitä se kertoo suhteesta?
12.02.2012 |
Ymmärrän avioehdon jos toisella on todella suuret säästöt, perinnöt yms. Ja ei jostain syystä "uskalla" heti liiton alussa ottaa riskiä että toinen voisikin hakea eroa. Mutta jos kumppani on tunnettu vuosia ja mitään isompia ongelmia ei ole ollut niin miksi pitäisi tehdä joku ehto missä sovitaan että sinä et saa sitten sitä ja sitä jos me erotaan jossain vaiheessa? Eikö se kerro jotain, sen että ei luota sittenkään yhteiseen tulevaisuuteen. Ei luota puolisoonsa taikka itseensä? Onko suhteessa, liitossa iso ongelma luottamuksen suhteen?
Mitä olette mieltä palstalaiset, miten teillä on sovittu nämä asiat? Omistaako se puoliso esim. enemmän talosta joka maksaa ja lyhentää lainaa enemmän vai miten olette sopineet nämä jutut, ja miksi olette päätyneet tekemään avioehdon? Kumpi on sitä halunnut enemmän?
Kommentit (60)
ammattiliiton juristilla. Ei maksanut mitään.
(Ja kohta joku tulee nillittämään, että maksanhan jäsenmaksua liittoon. Toki, mutta sillä saa myös muuta. Avioehdon katson olleen käytännössä ilmainen.)
Juristi otti ihan 50 euroa avioehdon laatimesta, etttä ei se nyt ihan hirveesti rikasu.Että ihan pyyteettömästi juristi, suuressa lähimmäisenrakkaudessaan, halusi neuvoa ja opastaa muita?!
Tietenkään hän ei rikastunut yhdestä avioehdosta. Siksi hän toivoisikin saavansa useita muitakin asiakkaita. Ei toki kaikkien avioehtoa haluavien maksamista palkkioista sinänsä rikastu, mutta bisnestä se silti hänelle on.
Juristien kannalta kaikki avoliitot ja avioliitot ilman avioehtoja tai testamentteja ovat tietenkin ihan järjettömiä - vaikka ihmiset itse olisivat tyytyväisiä. Ne kun eivät TUOTA rahaa.
Jos kyseessä ei olisi bisnes, nämä saisi laatia ilmaiseksi vaikka maistraatissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään toisen puolisoista kuolemaan. Meillä avioehto on ajateltu ennen kaikkea sitä varten, että jos kuolisimme lapsettomina (näyttää nyt kyllä aika epätodennäköiseltä), niin kummankin meistä omaisuus menisi "oikeaan" sukuun. Lähinnä kysymys on kesämökistä, jonka omistan yhdessä veljeni kanssa.
Tottakai ymmärrän sen pointin, mutta minusta olisi sitten parempi olla avoliitossa. Silloin ei tarvitsisi keskustella "mitenkäs meidän omaisuus jaetaan jos tulee ero".
Avioliitto on kauhea riski menettää omaisuutensa, mutta avioehto on kovin kolkko asiakirja. Kuitenkin pitäisi olla kyse rakkaussuhteesta eikä mistään eropapereiden ennakoimisesta :(
Tottakai ymmärrän sen pointin, mutta minusta olisi sitten parempi olla avoliitossa. Silloin ei tarvitsisi keskustella "mitenkäs meidän omaisuus jaetaan jos tulee ero".
Avioliitto on kauhea riski menettää omaisuutensa, mutta avioehto on kovin kolkko asiakirja. Kuitenkin pitäisi olla kyse rakkaussuhteesta eikä mistään eropapereiden ennakoimisesta :(
että alle vuosi sitten tuli voimaan laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, joka vaikuttaa myös avoliittoeroon aika paljon ja siihen omaisuuden jakoon? Eli ei ole enää noin yksikenrtaista.
että alle vuosi sitten tuli voimaan laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, joka vaikuttaa myös avoliittoeroon aika paljon ja siihen omaisuuden jakoon? Eli ei ole enää noin yksikenrtaista.
mutta sehän on ihan eri asia. Ei siinä pistetä perintömökkejä jakoon. Lähinnä se koskee tilanteita, joissa toinen on auttanut puolisoaan kartuttamaan tämän omaisuutta.
Sinänsä tuo lakimuutos onkin minusta aika tyhmä. Varsinkin minusta on tyhmää, että toinen saisi jotain EROSSA. Olisi ymmärrettävämpää, että puolison kuollessa toinen voisi saada yhteisen kodin tms. Mutta siltikään avoliitto ei ole läheskään samanlainen taloudellinen riski kuin avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ovat järkeviä ja realisteja...
yhtä hyvin voisi ajatella, että ne vastustaa avioehtoa miettivät jo tulevaa eroa ja tahtovat varmistaa sen, etteivät jää puille paljaille kun ero tulee. Näin sen vuoksi, että jos kerran lähdetään siitä, ettei eroa tule, niin eihän sillä ole mitään väliä, onko sitä avioehtoa vai ei, joten miksipä sitä ei sitten tekisi?
Meillä ei ole avioehtoa, koska kummallakaan ei ole ollut mitään omaisuutta naimisiin mennessämme, ja se mitä on naimississa olon aikana hankittu, on ilman muuta yhteistä ja menee puoliksi. Mutta jos toisella olisi ollut omaisuutta ennen naimisiin menoa, niin toki avioehto olisi kannattanut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä peli eikä nämä asiat tule sitten yllätyksenä, kun se elämän kestävä rakkaus päättyykin eroon.
Vaan myös oman lapsensa takia, mikäli puolisolla on edellisestä liitosta lapsia. Vai haluaako kukaan rikkaampi osapuoli heikentää omien lastensa asemaa, jos vaikka itse sattuisi kuolla kupsahtamaan? Ehto on varmistus, ettei edellisen liiton lapset pääse apajille ja peri kolmea aikuista, vaan ainoastaan biologiset vanhempansa. Itsellä ei ole tällainen tilanne, mutta ymmärrän täysin. Perinnöt pysykööt suvussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kumpikin on tosissaan suhteessa sen toisen ihmisen vuoksi ja haluaa olla koko elämänsä sen toisen kanssa.
Yleensä varauksella tai negatiivisesti avioehtoon suhtautuvat ovat epävarmoja ja/tai epäluuloisia joko itsestää, toisesta tai suhteesta itsestään. Yleensä avioehtoa vastustetaan jos luottamus ei ole täysin kunnossa.
Olen toisen kerran naimisissa. Ensimmäiseen avioeroon meni yhteinen asunto -yritykseni jäi. Nyt toisen kerran avioon astuessani lähdemme kummatkin aikalailla samalta tasolta, vaikka tuloni ovatkin liki kaksinkertaiset puolisooni nähden.
Olen kuitenkin laittanut senverran itsestäni yritykseeni, että jos meille tulisi ero, niin yritykseni menettäminen erotilanteessa harmittaisi. Kuvitteellinen tilanne voisi olla vaikka sellainen, että puolisoni löytäisi uuden, ja he jatkaisivat minun elämäntyölläni rakentamaa yritystä. Sanokaa vaan, että olen pienisieluinen, mutta se söisi.
Se mitä tässä nyt muuten hankitaan, asunnot yms. pannaan tietysti tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on esim. talon taikka asunto-osakkeiden kanssa, miten ne on jaettu. Jos ajatellaan että se joka tienaa enemmän omistaa vaikka 60 ja vähemmän tienaava 40 prossaa niin onko se oikeudenmukaista eron tullessa jos kuitenkin esim. vähemmän tienaava on vaikka tehnyt asunnossa paljon remontteja, hoitanut lapsia kotona yms.jne. Miten ihmeessä kaiken omaisuuden saa jaettua niin että siinä ei jää kummallekkaan sellanen tunne että toinen saa "enemmän". Ja jos ajatellaan että pariskunta elelee esim. 30 vuotta yhdessä niin kyllähän niihin vuosiin mahtuu monenlaista muutosta, työttömyyttä, opiskelua, lapsien saamista, sairastelua, työpaikan vaihtumista, tulojen muuttumista jne. Muutetaankos sitä ehtoa sitten useasti???
tai sitten avioliitto on solmittu vasta kun molemmilla ollut jo omaa varallisuutta tms.
Mutta minusta se ei kerro mitään parin onnellisuudesta, suhtautumisesta/sitoutumisesta avioliittoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kumpikin on tosissaan suhteessa sen toisen ihmisen vuoksi ja haluaa olla koko elämänsä sen toisen kanssa.
Yleensä varauksella tai negatiivisesti avioehtoon suhtautuvat ovat epävarmoja ja/tai epäluuloisia joko itsestää, toisesta tai suhteesta itsestään. Yleensä avioehtoa vastustetaan jos luottamus ei ole täysin kunnossa.
Tähän olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja. Koska ihan yhtä laillahan se voi olla myös päinvastoin. Joku voi ihan hyvin haluta avioehdon siksi, että ei luota toiseen tai ei luota suhteen kestävyyteen, eikä erotilanteessa halua menettää omaisuuttaan toiselle. Mutta tietenkään näin ei ole automaattisesti.
Mutta miksi sinä ajattelet, että avioehto on merkki luottamuksesta ja rakkaudesta, mutta muussa tapauksessa ihmiset ovat epävarmoja ja epäluuloisia? Tuo ei nimittäin oikein kuulosta loogiselta eikä uskottavalta ;)
että kumpikin on tosissaan suhteessa sen toisen ihmisen vuoksi ja haluaa olla koko elämänsä sen toisen kanssa.
Yleensä varauksella tai negatiivisesti avioehtoon suhtautuvat ovat epävarmoja ja/tai epäluuloisia joko itsestää, toisesta tai suhteesta itsestään. Yleensä avioehtoa vastustetaan jos luottamus ei ole täysin kunnossa.
Tähän olisi mielenkiintoista kuulla perusteluja. Koska ihan yhtä laillahan se voi olla myös päinvastoin. Joku voi ihan hyvin haluta avioehdon siksi, että ei luota toiseen tai ei luota suhteen kestävyyteen, eikä erotilanteessa halua menettää omaisuuttaan toiselle. Mutta tietenkään näin ei ole automaattisesti.
Mutta miksi sinä ajattelet, että avioehto on merkki luottamuksesta ja rakkaudesta, mutta muussa tapauksessa ihmiset ovat epävarmoja ja epäluuloisia? Tuo ei nimittäin oikein kuulosta loogiselta eikä uskottavalta ;)
tämä nyt on vain 15 vuoden kokemuksesta muodostunut käsitys, teen siis töitä näiden asioiden parissa.
Avioehto on nimenomaan merkki luottamuksesta ja rakkaudesta, koska avioehdon kautta tilanne on ja pysyy samana - tuli ero tai ei.
kertoo järjestä - aina. Näin sanoi minulle juristi.
tämä nyt on vain 15 vuoden kokemuksesta muodostunut käsitys, teen siis töitä näiden asioiden parissa.Avioehto on nimenomaan merkki luottamuksesta ja rakkaudesta, koska avioehdon kautta tilanne on ja pysyy samana - tuli ero tai ei.
Ei tuo kyllä selventänyt ollenkaan. Aika rohkeasti olet lähtenyt yleistämään ottamatta huomioon varsmasti useita eri syitä tehdä avioehto tai jättää se tekemättä. Tuollaiset yleistykset eivät yleensä koskaan ole kovin uskottavia.
Tarkoitat ilmeisesti tuolla, että tilanne pysyy samana, että missään vaiheessa omaisuutta ei jaeta - ja se on merkki suuresta rakkaudesta, toisin kuin vaikka se, että jonkun toisen pariskunnan kohdalla toinen vaikkapa perii puolisonsa tämän kuoltua. Ja tämä sitten on merkki siitä, että rakkaus ei ollut todellista? Tai vaikka omaisuus menisi jakoon erotilanteessakin - kaikillehan nuo asiat eivät ole kovin merkityksellisiä. Kaikki eivät edes tule ajatelleeksi asioita. Ja varsinkaan, jos kummallakaan ei ole mitään erikoista omaisuutta, ei varmasti tunnu kovin relevantilta edes miettiä mitään avioehtoja.
Mutta etkö sinä todellakaan pysty kuvittelemaan tilannetta, että avioehtoa ei tehtäisikään suuresta luottamuksesta ja maailmaa suuremmasta rakkaudesta? Tällaisiakin tapauksia varmasti on. Moni voi tehdä avioehdon ihan vain senkin vuoksi, että ei täysin luota kumppaniinsa. Vai etkö pysty kuvittelemaan tällaista? Varmaankaan ne avioehtoa tekevät ihmiset eivät muotoile asiaa näin - jos nyt edes oikeasti olet ollut työsi kanssa näiden asioiden kanssa tekemisissä. "Ammattilaisella" luulisi olevan vähän laajempi näkökulma asiaan.
Mutta esimerkiksi juristin kannalta tietenkin on kannattavaa markkinoida avioehtoa ainoana oikean rakkauden muotona - saahan sitä kautta asiakkaita ;)
Siitä, että haluaa olla toisen kanssa pelkästään rakkauden takia! Ei sen takia, että kyttää sen rahoja!
kertoo järjestä - aina. Näin sanoi minulle juristi.
niin varmasti sanoo. Juristien kannalta olisi fantsua, että kaikki parit tekisivät avioehdon - juristin kanssa. Sehän tuo juristille lisää tuloja.
Ei sillä, etteikö avioehto monen kohdalla voi ollakin ihan järkevä. Mutta jos tekee kovin tiukat rajaukset, jolloin omaisuudet jäävät täysin erilleen - niin miksi sitten ei yhtä hyvin jäisi elämään avoliitossa?
Minusta avioliiton suurin hyöty voisi olla nimenomaan se, että voi siirtää omaisuutta VEROTTOMASTI toiselle - jos haluaa.
Alue: Aihe vapaa
että avioehtoja on erilaisia. Siinä voidaan tarkemmin määritellä mikä siihen kuuluu ja mikä ei.
Esim. niin että eron sattuessa yhdessä hankittu omaisuus menee tasan (asunto, autot,säästöt ja muu omaisuus), mutta esim. toisen yritys/maatila/kesämökki/taidekokokoelma tmv. ei mene jakoon vaan säilyy sillä kenen se alunperin on ollut.
Ja perinnöt voi suojata myös niin, että esim. toisen vanhemmat laittavat testamenttiin kohdan että kotitila/kesämökki tmv. omaisuus ei voi mennä lasten puolisoille (mahdollisen eron sattuessa) vaan ainoastaan omille perillisille.
Avioehtoon voi myös määritellä että se pitää jos erotaan, mutta ei silloi jos toinen kuolee ja toinen jää leskeksi avioliitossa.
Ja tärkeää on muistaa se, että harva eroaa siitä "samasta" ihmisestä kenen kanssa meni naimisiin...! Ihmiset muuttuvat, se maailman luotettavin ihminen voi ihan oikeasti "seota" esim. viidenkympin villityksessä ostaa avoauton ja alkaa pokailla 20-v naisia/miehiä. Tai toinen voi vaikka sairastua mielenterveysongelmiin tmv.
Koskaan ei voi tietää jos oma puoliso esim. sekoaa uskonlahkoon tmv. ja päättää lahjoittaa koko omaisuutensa lahkolle, siinä vaiheessa on hyvä jos edes se oma omaisuus on suojattu eikä oma perintömökki tmv. mene hihhuleille.
Ja nyt moni sanoo että ei noin meille käy, mutta niin voi käydä kenelle tahansa. Toki yllä olevat esimerkit ovat kärjistettyjä, mutta yleensä kun ero tulee siinä on niin paljon mukana katkeruutta ja muuta mikä sumentaa ihmisen mielen.
Joku voi NYT ajatella että jos joskus ero tulee niin en varmasti vaatisi osuuttani miehen kotitalosta. Vaan kappas jos se mies pokaa nätin tytön työmatkalla niin tilanne usein muuttuu. Päälle vielä se että uusi alkaa heti odottaa lasta ja mies ei enää ehkä olekaan kiinnostunut 1. liiton lapsista jne. =paljon pahaa verta --> tuskin onnistuu mikään sopuisa ero. Ja katkeraa on jos tuossa vaiheessa pitää omaa (perittyä) omaisuutta alkaa myymään jotta saa esim. kodin pidettyä itsellään jne.
Avioehto on järkevää tehdä, rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Ja kyllä: jos pariskunta on teineinä yhteen mennyt, kummallakaan ei ole mitään isoja perintöjä tulossa, eikä kumpikaan perusta yritystä tmv. niin silloin avioehto on aika turha. Se on turha koska kaikki omaisuus on yhdessä hankittua ja sitä on yhdessä kerrytetty ja lapset ovat yhteisiä jne. Mutta aika vähän noita teineistä saakka yhdessä olleita nykyään on, uusperheitä nykyään paljon ja ihmiset menevät entistä vanhempina naimisiin.