Jääkö lapsi jostain elämässään paitsi jos hän

Kaikki eivät asu lentokentän vieressä. On se huomattavasti helpompaa matkustaa vaikka Joensuusta Tampereelle kuin Joensuusta Ateenaan.

ei kaikkialta varmasti yhtä helposti pääse lähtemään ulkomaille. Mutta eipä se nykymaailmassa kovin hankalaakaan ole. Sieltä Joensuusta voi tulla ensin junalla Helsinkiin ja jatkaa siitä Ateenaan. Periaatteessa nykyisin pääsee helposti sekä kotimaisiin että ulkomaisiin kaupunkeihin - eli liian suureksi ei kannata kasvattaa lasten ulkomaille lähtöäkään eikä ainakaan tietoisesti ohjailla valitsemaan sitä tuttua ja turvallista naapurikuntaa "ison maailman" sijaan.

Aikamoista yleistämistä, minun tuntemistani ihmisistä on aikuisiällä matkustelleet/ulkomailla asuneet muuten eniten ne, jotka eivät lapsena juuri missään käyneet. Helsinkiläisille sen sijaan tuntuu olevan hirveän suuri kynnys muuttaa muualle esimerkiksi opiskelun takia. Itketään kun ei Helsingin yliopistoon päästä ja pitäisi lähteä Kuopioon opiskelemaan lääkäriksi.

lapsilla on todella matala kynnys lähteä maailmalle opiskelemaan, töihin jne. Jos asuu tuppukylässä, eikä ikinä matkustele, jo pelkkä Helsinkiin opiskelemaan lähteminen on ylivoimaista. Silloin jää sitten sinne tuppukylään kasvattamaan uutta pelokasta sukupolvea. Näin se nyt vaan menee.

Asuin nuoruuteni pikkukaupungissa emmekä matkustelleet vanhempieni kanssa ulkomailla. En edes kaivannut matkoja. Nyt asun pääkaupunkiseudulla ja olen jo toisessa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja työn kuvaan kuuluu välillä matkustelua ja muutoin päivittäisiä kontakteja maailmalle. En edelleenkään kaipaa matkustelua emmekä ole lastemme kanssa matkustaneet ulkomaille vielä kertaakaan. Jos matkustaisimme, niin se olisi todeenäköisesti joku All-inclusive -matka missä pääsisi mahdollisimman helpolla, että voisi kunnolla rentoutua. Enpä usko, että sillä on maailmankuvan avartamisen kannalta suurtakaan merkitystä.

Surullinen tuo viimeinen juttusi Kertonee siitä että teidän arki ei ole kiinnostavaa. Noin pieni lapsi innostuu kyllä tavallisesta arkielämästäkin (eikä tarvitse uusimpia pelejä ja leluja ja matkoja). Teillä on jotain elämässä nyt pielessä. Onkohan niin että vanhemmat päivät töissä ja aikaa ei lapselle jää? Sitä korvataan sitten ulkomaanmatkoilla?

Matkailu on kiva lisä ja matkat mukavia kokemuksia mutta surullista tosiaan, että noin pieni lapsi kaipaa koko ajan uutta matkaa varsinkin kun edellisestä aikaa vain muutama kuukausi.

TOSI surullista, ihan tuli kyynel silmäkulmaan...

Oikeesti: mistä noita ihmisiä tulee? Ei mikään kelpaa.

mutta mä en usko, että matkailu (turistina) avartaa maailmankuvaa tai esim. lisää suvaitsevaisuutta. Asuminen toisessa maassa kyllä, mutta viikon-parin reissut tuskin avaavat kenenkään silmiä tai muuttavat ajattelua ainakaan pysyvästi joustavampaan tai empaattisempaan suuntaan.

(ok, jos vaikkapa asuttaisiin 2 viikkoa Saharan eteläpuolisen Afrikan heimoyhteiskunnassa noudattaen täysin paikallisia tapoja niin ehkäpä...mutta kuinka moni tekee lasten kanssa tuollaisia reissuja?)

Mielestäni lapsi jää paitsi tietyistä voimakkaista elämyksistä ja kokemuksista, jos ei pääse matkoille (omieni kanssa aion matkailla, jos vain varaa on, kunhan vähän kasvavat).

Hän jää ensinnäkin paitsi itse matkailusta, mutta suurimpi asia on minusta se maailmankuvan avartuminen, erilaisuuden näkeminen, erilaiset kulttuurit ja tavat mihin matkoilla törmää.

Lisäksi on eri asia lukea oppikirjasta esim. Rooman historiasta kun nähdä historialliset paikat omin silmin. Historia ja maantieto ovat kiinnostaneet lapsiani eri tavalla reissujen jälkeen ja kyseisen maan uutiset lehdestä ja televisiosta samoin.

Kyllä se vaan niin että että matkustelemattomat lapset jäävät paljosta kiinnostavasta paitsi.

Vasta aikuisiällä olin ekan kerran "ulkomailla". Viron laivalla! :D

Enkä ole vieläkään ruotsia pidemmälle päässyt, eikä ole mielenkiintokaan. Tai no, joku Islanti tai muu voisi kiinnostaa. Ehkä joskus, ongelma vaan on etten astu ikinä lentokoneeseen, joten aika pitkä matka tulee muilla keinoin.



Mies taas on ainoana lapsena varakkassa perheessä ollut monessa paikassa, mutta ei muistele yhtäkään reissua hyvällä. Muistaa vaan ne pakolliset museokäynnit, tuntitolkulla piti siellä kykkiä hiljaa. Että ehkäpä se uima-altaalle sijouttuvat reissut olisi olleet mukavampia ;)



Omatkaan lapset ei ole ruotsia pidemmälle vielä päässeet, en usko että he siitä kärsivät.

perheessä ei matkusteltu ulkomaille, kun olin pieni. Laivalla kävimme. Itse en aikuisiälläkään ole norjaa pidemmällä käynyt. Kaksi nuorempaa veljeäni sitä vastoin matkustavat paljon. Molemmat lähtivät reilaamaan 17-18 vuotiaina, ja ovat siitä lähtien matkustaneet säännöllisesti. Ovat itsenäisiä, meneviä nuoria miehiä. Joskus olen hieman kateellinen, kun ennakkoluulottomasti vain matkaan lähtevät, mutta en usko että minun "kotihiireyteni" on peräisin lapsuudesta, vaan on ihan luonteessa =)

mutta mä en usko, että matkailu (turistina) avartaa maailmankuvaa tai esim. lisää suvaitsevaisuutta. Asuminen toisessa maassa kyllä, mutta viikon-parin reissut tuskin avaavat kenenkään silmiä tai muuttavat ajattelua ainakaan pysyvästi joustavampaan tai empaattisempaan suuntaan.

(ok, jos vaikkapa asuttaisiin 2 viikkoa Saharan eteläpuolisen Afrikan heimoyhteiskunnassa noudattaen täysin paikallisia tapoja niin ehkäpä...mutta kuinka moni tekee lasten kanssa tuollaisia reissuja?)

Mielestäni lapsi jää paitsi tietyistä voimakkaista elämyksistä ja kokemuksista, jos ei pääse matkoille (omieni kanssa aion matkailla, jos vain varaa on, kunhan vähän kasvavat).

Hän jää ensinnäkin paitsi itse matkailusta, mutta suurimpi asia on minusta se maailmankuvan avartuminen, erilaisuuden näkeminen, erilaiset kulttuurit ja tavat mihin matkoilla törmää.

Lisäksi on eri asia lukea oppikirjasta esim. Rooman historiasta kun nähdä historialliset paikat omin silmin. Historia ja maantieto ovat kiinnostaneet lapsiani eri tavalla reissujen jälkeen ja kyseisen maan uutiset lehdestä ja televisiosta samoin.

Kyllä se vaan niin että että matkustelemattomat lapset jäävät paljosta kiinnostavasta paitsi.

suvaitsevaisuus = kaikki neekerit tänne meidän rahoillamme elelemään niin ainakaan minun kohdallani ei matkustelu ole tällaiseen ajatteluun johtanut, päinvastoin.

Kerjääviä mustalaisia ja varastelevia neekereitä on täälläkin paikat pullollaan jos emme pidä asioista huolta.

Mieltään voi avartaa muutenki kuin makaamalla vuosittain viikon tai kaksi AI: ssa jossain Kanarialla.

Väittäisin, että harva lapsiperhe harrastaa oikeasti avartavaa ja sivistäväö matkailua, eettisyydestä tai ekologisuudesta puhumattakaan.

Turha puhua matkailun avartavuudesta jos sitä harrastetaan vain omaan napaan tuijotellen...

syytä matkusteluun. Se on kallista, rasittavaa, tekopyhää, saastuttavaa ja ei kiinnosta pätkääkään. Lapsi saa toki mennä isompana jos haluaa. Jos olen onnellinen ilman matkustusta, miksi matkustaisin?

Avartaa maailmankuvaa - eiköhän sitä tietoa saa ilman käymistäkin. Monikohan matkustaja jotenkin hyödyttää niitä kehitysmaiden kärsiviä ihmisiä, kunhan käyvät taivastelemassa. Ja jotkut käy jossain thaimaassa panemassa nippanappa täysikäisiä tyttöjä ja poikia, tosi avartavaa, joo...

Vasta aikuisiällä olin ekan kerran "ulkomailla". Viron laivalla! :D

Enkä ole vieläkään ruotsia pidemmälle päässyt, eikä ole mielenkiintokaan. Tai no, joku Islanti tai muu voisi kiinnostaa. Ehkä joskus, ongelma vaan on etten astu ikinä lentokoneeseen, joten aika pitkä matka tulee muilla keinoin.

Omatkaan lapset ei ole ruotsia pidemmälle vielä päässeet, en usko että he siitä kärsivät.

Oikeasti kiinnostaisi tietää tämän tyypin ammatti ja asuinpaikka. On taas joku nakkikeiton ja saarioisten maksalaatikon syöjä kyseessä. Tervetuloa nykyaikaan!

Kyllähä ne matkat avartaa maailmankuvaa, jos suuntautuvat muuallekin kuin uima-altaalle.

Hän tapaisi muuten hirveän harvoin, tai ei ollenkaan serkkujaan, pikkuserkkujaan, isotätiään tai isoenoaan, puhumattakaan sedästään ja tän vaimosta. Myös yhtä enoaan näkisi harvemmin. Puhumattakaan kokemuksista.

pikkasen kade tietty ollut kavereille kun ne pääsi mut me ei, ei ollut mahdollisuutta/rahaakaan...



Meidänkään lapset ei pääse =(

Kiitos lopunikäisen velkavankeuden (jota ei siis mitenkään suunniteltu)

Hän jää ensinnäkin paitsi itse matkailusta, mutta suurimpi asia on minusta se maailmankuvan avartuminen, erilaisuuden näkeminen, erilaiset kulttuurit ja tavat mihin matkoilla törmää.



Lisäksi on eri asia lukea oppikirjasta esim. Rooman historiasta kun nähdä historialliset paikat omin silmin. Historia ja maantieto ovat kiinnostaneet lapsiani eri tavalla reissujen jälkeen ja kyseisen maan uutiset lehdestä ja televisiosta samoin.



Kyllä se vaan niin että että matkustelemattomat lapset jäävät paljosta kiinnostavasta paitsi.

Ei kai kukaan voi tosissaan uskoa, että ulkomailla matkustelu on välttämätöntä? Kyllä ne lapset ehtivät, jos haluavat, vaikka aikuisina katsella puoli maapalloa lävitse.

Meidän lapset on reissanneet paljon, joten heitä ei kyllä hetkauta pienet aikatauluongelmat, erilaiset sängyt, ruoat, ihmiset jne.



Tytöillä on samanikäinen sukulaistyttö, joka sekoaa, jos joutuu ajamaan 200 kilsaa, nukkumaan vieraassa sängyssä, eikä pääse maate tietyin rituaalein kello 20.02.

Meidän lapset on reissanneet paljon, joten heitä ei kyllä hetkauta pienet aikatauluongelmat, erilaiset sängyt, ruoat, ihmiset jne. Tytöillä on samanikäinen sukulaistyttö, joka sekoaa, jos joutuu ajamaan 200 kilsaa, nukkumaan vieraassa sängyssä, eikä pääse maate tietyin rituaalein kello 20.02.

Oppia matkustamaan?????

niin, ettei talous mene liian tiukalle vaan lapsilla on mahdollisuus harrastaa mitä haluavat ja meillä on varaa matkustaa ja näyttää lapsille maailmaa.

Sivistynyttä ihmistä kyllä kiinnostaa kaikenlaiset asiat ja uutiset, ei ainoastaan ne paikat missä on tullut itse käytyä.

Hän jää ensinnäkin paitsi itse matkailusta, mutta suurimpi asia on minusta se maailmankuvan avartuminen, erilaisuuden näkeminen, erilaiset kulttuurit ja tavat mihin matkoilla törmää.

Lisäksi on eri asia lukea oppikirjasta esim. Rooman historiasta kun nähdä historialliset paikat omin silmin. Historia ja maantieto ovat kiinnostaneet lapsiani eri tavalla reissujen jälkeen ja kyseisen maan uutiset lehdestä ja televisiosta samoin.

Kyllä se vaan niin että että matkustelemattomat lapset jäävät paljosta kiinnostavasta paitsi.

Voin vertailla kahdelta kantilta kun itse en ole päässyt lapsena matkustamaan..enkä tajunnut sitä edes kaivata,nyt omat lapseni ovat päässeet matkustamaan eikä millään pakettimatkoilla aivan omatoimimatkoilla ja tykkäävät kyllä matkustaa.Älä huolehdi aikuisena sitten jos lapsena ei pääse:).