Jääkö lapsi jostain elämässään paitsi jos hän

lapsilla on todella matala kynnys lähteä maailmalle opiskelemaan, töihin jne.



Jos asuu tuppukylässä, eikä ikinä matkustele, jo pelkkä Helsinkiin opiskelemaan lähteminen on ylivoimaista.



Silloin jää sitten sinne tuppukylään kasvattamaan uutta pelokasta sukupolvea.



Näin se nyt vaan menee.

matkustaneet itse paljon ja matkustaneet lapsena vanhempiensa kanssa kokevat tärkeäksi matkustella oman lapsensa kanssa ja näyttää heille maailmaa.

Kun taas ne, jotka eivät ole itsekään lapsena matkustelleet "ei ennenkään matkustelu" ja "en jäänyt mistään paitsi", eivät taas näe matkustamista lapsen kanssa millään tapaa tärkeäksi.

jääneeni mistään paitsi. Lapset eivät ole käyneet kotimaan rajojen ulkopuolella ja ihan kouluikäisiä ovat jo. Ajatelkaa, ei edes Ruotsin risteilyllä:). En siis matkustanut pienenä vanhempieni kansssa.

matkustaneet itse paljon ja matkustaneet lapsena vanhempiensa kanssa kokevat tärkeäksi matkustella oman lapsensa kanssa ja näyttää heille maailmaa. Kun taas ne, jotka eivät ole itsekään lapsena matkustelleet "ei ennenkään matkustelu" ja "en jäänyt mistään paitsi", eivät taas näe matkustamista lapsen kanssa millään tapaa tärkeäksi.

jääneeni mistään paitsi. Lapset eivät ole käyneet kotimaan rajojen ulkopuolella ja ihan kouluikäisiä ovat jo. Ajatelkaa, ei edes Ruotsin risteilyllä:). En siis matkustanut pienenä vanhempieni kansssa.

Me emme siis matkustele ulkomailla lasten kanssa, kotimaassa toki jonkin verran. Lapset jäävät kyllä matkustelun lisäksi paitsi varmasti monista muistakin asioista, elämässä kun en voi kaikkea saada ja kokea. En edes haluaisi, että lähtevät maailmalle kauas meistä.

ja se joka väittää "ettei ole jäänyt mistään paitsi" ei tiedä mistä puhuu, no miten voisi tietääkään.



Ulkomaan matkat ovat lapselle suuria ja kehittäviä kokemuksia, jotka avartavat maailmaa ja jotka jäävät muistimerkkeinä mieleen koko elämäksi.

Sen lisäksi että matkoilla on hauskaa, ne ovat myös tehokkaita oppitunteja meidän maailmastamme. Kaikkea ei voi kirjoista lukea, kuten matkustaneet tietävät.

En edes haluaisi, että lähtevät maailmalle kauas meistä.

sen takia en ala lapsiani himmaillemaan ja heidän matkusteluintoaan, että pelkään menettäväni heidät ulkomaille.

Muutan itse perässä jos näin tapahtuu :-).

En edes haluaisi, että lähtevät maailmalle kauas meistä.

Nykyisin on käytännössä ihan sama, muuttaako ulkomaille vai kauemmas suomalaiseen kaupunkiin. Ihan yhtä helppo on käydä kylässä ulkomaillakin, jos ei nyt ihan toiselle puolelle maapalloa muuta.

Varsinkin jossain tuppukylässä ei kannattaisi toivoa, että lapset jäävät sinne kotikonnuille - työmahdollisuudet voivat olla rajalliset ja elämänpiirit myös.

Keski-Eurooppaan. Lentoja saa väliin niin halvalla, että taitaa olla halvempaa kuin junalla matkailu Suomen kaupunkien välillä.

Ja onhan nykyään kaikki yhteydenpitovälineet kunnossa, voi mesettää ja fasettaa, skypettää ja meilaa...

t. ohis

En edes haluaisi, että lähtevät maailmalle kauas meistä.

Nykyisin on käytännössä ihan sama, muuttaako ulkomaille vai kauemmas suomalaiseen kaupunkiin. Ihan yhtä helppo on käydä kylässä ulkomaillakin, jos ei nyt ihan toiselle puolelle maapalloa muuta. Varsinkin jossain tuppukylässä ei kannattaisi toivoa, että lapset jäävät sinne kotikonnuille - työmahdollisuudet voivat olla rajalliset ja elämänpiirit myös.

etelään. Lapsena kävin kolme kertaa ulkomailla pakettimatkoilla. Kierrettiin nähtävyydet ja maattiin rannalla. Kivaa tietebkin oli muttei se nyt mun maailmaa mullistanut.



Kyllä se ensimmäinen oma itsenäinen matka nuorena aikausena kasvatti ja avarsi maailmaa paljon enemmän, koska ongelmat oli ratkaistava itse. Lapsena vaan seurasin kun vanhemmat setvi asiat.

Meidän lapset on reissanneet paljon, joten heitä ei kyllä hetkauta pienet aikatauluongelmat, erilaiset sängyt, ruoat, ihmiset jne. Tytöillä on samanikäinen sukulaistyttö, joka sekoaa, jos joutuu ajamaan 200 kilsaa, nukkumaan vieraassa sängyssä, eikä pääse maate tietyin rituaalein kello 20.02.

Oppia matkustamaan?????

mutta esim. juuri matkustellessa joutuu tulemaan ulos omalta tuttuusalueeltaan, kohtaamaan uutta ja erilaista, kestämään erilaista aikataulua, ruokaa --> ja huomaa että se on hauskaa, saa kokemuksia, oppii uutta, saa luottamusta omaan selviytymiseen erilaisissa olosuhteissa erilaisten ihmisten kanssa.

Jos on noin kapea mukavuusalue kuin tuolla tytöllä, niin oikeasti mitä voi ja uskaltaa elämässään toteuttaa jos noin pienestä uudesta ja tavallisuudesta poikkevasta jo sekoaa?

koska on ihmisiä jotka ovat luonnostaan nirsoja. Ei auta vaikka kiertäisivät maailman ympäri, ei vaan tietyt ruoat maistu.

onko nähnyt maailmaa vai ei. Vetääkö hepulit jos ei saa nakkikastiketta, vaan pitäisi syödä kylässä vaikka sushia, käveleekö kadulla liikennemerkkiä päin nähdessään vähän erinäköisen ihmisen...

Onhan laskettelumatkan ja etelänmatkan välillä paljon muitakin matkoja.

Luin sitten sitäkin enemmän ja katsoin dokumentteja, joten en sen puolesta sanoisi jääneeni paitsi mistään kulttuurista.

Jotkut luokkakaverit kävivät rantalomilla ja ei niistä nyt kovin kade kannnata olla. En ole koskaan tykännyt maata auringossa.

En pidä matkustamisen siirtymisvaiheesta, odottelen teleporttia..

Omat lapset eivät ole Ruotsia kauempana käyneet ja alkavat olla vähän levottomia..pakko alkaa asennoitumaan johonkin etelänreissuun..yäk.

Mielummin menisin vaikka Alpeille laskettelemaan, mutta ei taida olla vaihtoehto-poika vihaa talvea.

Kertonee siitä että teidän arki ei ole kiinnostavaa. Noin pieni lapsi innostuu kyllä tavallisesta arkielämästäkin (eikä tarvitse uusimpia pelejä ja leluja ja matkoja). Teillä on jotain elämässä nyt pielessä. Onkohan niin että vanhemmat päivät töissä ja aikaa ei lapselle jää? Sitä korvataan sitten ulkomaanmatkoilla?

Matkailu on kiva lisä ja matkat mukavia kokemuksia mutta surullista tosiaan, että noin pieni lapsi kaipaa koko ajan uutta matkaa varsinkin kun edellisestä aikaa vain muutama kuukausi.

mutta täytyy sanoa että olen todella ylpeä omasta 5-vuotiaastamme joka aloitti matkustelun 3 kuukauden ikäisenä.

Hän siirtyy Helsingistä tuosta vaan maailmalle bisnestiskin, fast trackin ja loungen kautta, ja osaa todellakin käyttäytyä kaikissa noissa, sekä lentokoneessa.

Hänelle matkustaminen on rutiinia, ja hän nauttii perilläolosta todella paljon. Valitsemme toki aina hotellin jossa on esim uima-allas. Hihkuu innoissaan kun telkussa vilahtaa jokin maamerkki, jonka on nähnyt yhden tai useamman kerran paikan päällä. Koko maailmaa hän ei ole nähnyt, vaan tahkomme samoja kohteita melko tiheään tahtiin.

Juuri nyt hän kaipaa kovasti matkalle, koska edellisestä joulukuisesta reissustamme on jo "niin tosi kauan". No, ensi kuussa sitten taas.

Olin ensimmäisen kerran lentokoneessa 20-vuotiaana, mikä tapahtui siis ihan 2000-luvulla. Lapsena kävin vanhempien kanssa kerran ruotsin risteilyllä 9-vuotiaana ja yläasteikäisenä muutaman kerran Lapissa.



Meillä matkojen puutteen syynä ei ollut niinkään rahattomuus, vaan varmaan ihan yleinen viitsimättömyys. Matkustelu ei ollut vanhemmille tärkeää. He muuten perustelivat kotona pysymistä juuri tuolla "Ei me 60-luvullakaan..." :) Juu, ehkä silloin ei ollut esim. halpalentoyhtiöitä.



Minulla ei ole toistaiseksi lapsia, mutta käyn ulkomailla yleensä 2-4 kertaa vuodessa. Minulle matkustelu on tärkeää. Matkustelu avartaa aina ja on mielenkiintoista tutustua erilaisiin paikkoihin. Sohvallakin voi "matkustella", mutta enemmän saa irti oikeasta matkasta.



Matkustelu lisää muun muassa motivaatiota kielten opiskeluun ja rohkeutta lähteä isompana maailmalle. En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin heti lukion jälkeen lähtenyt ulkomaille - yliopiston lopussa olin kuitenkin vaihdossa. Kielistäkin kiinnostuin vasta opiskeluaikana, kun aloin käyttää niitä matkoilla.

Aikamoista yleistämistä, minun tuntemistani ihmisistä on aikuisiällä matkustelleet/ulkomailla asuneet muuten eniten ne, jotka eivät lapsena juuri missään käyneet.

Helsinkiläisille sen sijaan tuntuu olevan hirveän suuri kynnys muuttaa muualle esimerkiksi opiskelun takia. Itketään kun ei Helsingin yliopistoon päästä ja pitäisi lähteä Kuopioon opiskelemaan lääkäriksi.

lapsilla on todella matala kynnys lähteä maailmalle opiskelemaan, töihin jne.

Jos asuu tuppukylässä, eikä ikinä matkustele, jo pelkkä Helsinkiin opiskelemaan lähteminen on ylivoimaista.

Silloin jää sitten sinne tuppukylään kasvattamaan uutta pelokasta sukupolvea.

Näin se nyt vaan menee.

Kaikki eivät asu lentokentän vieressä. On se huomattavasti helpompaa matkustaa vaikka Joensuusta Tampereelle kuin Joensuusta Ateenaan.

En edes haluaisi, että lähtevät maailmalle kauas meistä.

Nykyisin on käytännössä ihan sama, muuttaako ulkomaille vai kauemmas suomalaiseen kaupunkiin. Ihan yhtä helppo on käydä kylässä ulkomaillakin, jos ei nyt ihan toiselle puolelle maapalloa muuta.

Varsinkin jossain tuppukylässä ei kannattaisi toivoa, että lapset jäävät sinne kotikonnuille - työmahdollisuudet voivat olla rajalliset ja elämänpiirit myös.

Päivää.



Tarkoitin että täältä on helpompi lähteä ulkomaille opiskelemaan.

että paljon matkusteleva lapsi olisi paljon päiväkodissa... Miten ihmeessä tuollaisen johtopäätöksen saa vedettyä?

Tiedän tämän omasta kokemuksesta koska en lapsena juurikaan päässyt matkustamaan. Sen verran kuitenkin että 2 kertaa kävin alaikäisenä etelänmatkalla, kummallakin kerralla jo yläasteiässä. Ihan tavallisia etelänmatkoja, joissa ei juuri mitään kulttuuria ym. ollut.



Olen aina seurannut maailmanmenoa, väitän että yleissivistykseni on parempi kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Aina on kiinnostanut eri maiden asiat ja kulttuuri.



Muistan että ulkomaanmatkoja aloin kaivata noin 10-11-vuotiaana. Mutta se, että lapsena ei päässyt juurikaan matkustelemaan ei tarkoita ettei myöhemmin voisi matkustella.



Lisäksi nykyään on mahdollista päästä harrastuksen/koulun/kirkon toiminnan kautta matkoille vaikka oma perhe ei matkustaisikaan. Aikuisiässä voi matkustaa sitten niin paljon kuin haluaa.



En tiedä ihmisiä, jotka eivät matkustaisi siksi että eivät uskaltaisi lähteä mihinkään kun ei ole matkailukokemusta. Kyllä syynä on se että matkailu ei edes kiinnosta. Eihän kaikkien tarvitse pitää samanlaisista asioista.

Tämä on jotenkin huvittavaa, kehutaan että matkailu avartaa mutta samalla haukutaan Kuopiot ja muut että eihän nyt kukaan voi Helsingistä mihinkään Kuopioon haluta.

Miten se Helsingissä asuminen helpottaa ulkomaille muuttoa enemmän kuin vaikka Lahdessa asuminen?

Päivää.

Tarkoitin että täältä on helpompi lähteä ulkomaille opiskelemaan.

Esimerkissänikin (Helsingistä lääkäriksi opiskelemaan Kuopioon) on kyse muutamasta vuodesta, josta osan voi olla vaikka siellä Helsingissä harjoitteluissa jne.



Mutta ehkä sitten on järkevämpää tahkota vuodesta toiseen Helsingin yliopiston pääsykokeissa (näitäkin tiedän) ja olla pääsemättä opiskelemaan kuin tehdä pieni uhraus ja muuttaa vaikka sinne Kuopioon.