Jääkö lapsi jostain elämässään paitsi jos hän

Ei kai kukaan voi tosissaan uskoa, että ulkomailla matkustelu on välttämätöntä? Kyllä ne lapset ehtivät, jos haluavat, vaikka aikuisina katsella puoli maapalloa lävitse.

ja se on huono juttu. TOisaalta, elämme globaalissa maailmassa, toisin kuin ennen tänä päivänä on erittäin tärkeää ymmärtää muutakin kuin kotikylän traditiot ja kasvaa suvaitsevaisuuteen. Kyllä matkustelu avartaa- ja opettaa toimimaan toisenlaisessa ympäristössä, toisenlaisten ihmisten kanssa. Ainut mikä ei munkaan mielestä pahemmin avarra on allinclusiv-allasmatka johonkin kohteeseen mikä on täynnä suomalaisia lapsiperheitä.

sen nyt ottaa. Jää jostain paitsi mutta ei mistään maata kaatavasta asiasta. Itse en ole lapsena matkustellut koska meitä oli 4 lasta ja rahaa vähän. Harmittelin kyllä, kun kaverit lähtivät ulkomaille enkä itse päässyt koskaan juuri mihinkään, mutta koska en ollut koskaan matkustellut, en todellisuudessa osannut ajatella mistä kaikesta jään paitsi.



Nyt aikuisena olen sitten korvannut sitä ja reissannut jonkun verran. Myös omien lasteni kanssa käydään jonkun verran reissussa, muttei tehdä siitä mitään pakkoa. Lähdetään jos on saumaa ja rahaa.

nähdäkseen vähän erinäköisen ihmisen! Tervetuloa, täällä piisaa kansainvälisyyttä, vai onkohan se niin, että tässä ketjussa kansainvälisyys täytyy olla tietynlaista, matkustelemalla hankittua?

Aikas kaksinaismoralistista porukkaa osa :).

sen kansainvälisyyden todellakin täytyy olla tietynlaista matkustelemalla hankittua.

Itäkeskuksen somaleista ja juopoista pysytään erossa kaikin tavoin.

Kyllä mulla kulmakarvat nousevat hämmästyksestä jos joku yli 10-vuotias ei ole KOSKAAN käynyt ulkomailla.

Mietin silloin, että onko perhe köyhä, tai jotain muita ongelmia. Tai eikö lasten kanssa olemiseen panosteta muutenkaan vai onko kyseessä vihertävä elämäntapakysymys ettei hiilijalanjäljen takia matkusteta. Vaikka lentokoneet saastuttaisivatkin, niin onhan niitä muitakin liikkumistapoja olemassa..

Köyhä. Tai ehkä jotain muita ongelmia.

Että matkailu on se ainoa tapa panostaa lasten kanssa olemiseen. Vihertävä elämäntapakysymys.

RREEEEPS

tiedän muutaman ketkä eivät koskaan ole olleet ulkomailla.

Suurin syy on köyhyys -ovat pilanneet elämänsä huonolla taloudenpidolla.

Eräs taas oli niin juntti että ihan hyvä juttu ettei koskaan mihinkään lähtenytkään.

mutta kieltämättä jää asioista paitsi. Jossain vaiheessa jo ala-asteellakin lapset alkaa hehkuttelemaan ulkomaanreissuillaan. Ja kyllä kotimaan rajojen ulkopuolella käynti edesauttaa siihen että ymmärtää tätä maailmaa paremmin. Kyllä joskus säälittää lapset, jotka eivät pääse ulkomaille. En tiedä ajattelevatko nuoret äidit tällaista ollenkaan, kun tekevät lapsia ennen kuin talous on kunnossa, tai ihmiset jotka tekevät paljon lapsia. Valintakysymyksiä tietysti nämäkin.

Ja metkustamme heidän kanssaan pitkin palloa.

Mutta saa varmaan jotain muuta tilalle.

Mutta saa varmaan jotain muuta tilalle.

Tietysti jää. Mutta saa varmaan jotain muuta tilalle.

Matkustelemattomuutta?

Tietysti jää. Mutta saa varmaan jotain muuta tilalle.

Matkustelemattomuutta?

sen pienen hiilijalanjäljen?

*nauraa*

ei pelaa jalkapalloa

ei pelaa lätkää

ei tanssi

ei soita pianoa

ei soita viulua

ei ole sisaruksia

ei ole ainut lapsi

ei ole mökillä kesäisin

ei ole maatilaa

ei ole kaupunkilainen

ei ole kaksikielinen



jne.

Matkustaa voi myös muuten kuin lentokoneella. Esim. juna on jo huomattavasti ekologisempi tapa.

ei ole koskaan kokenut, mutta kyllä viimeistään yläasteella tulee kyselemään kun kaverit reissaa. Meillä jo ala-asteella lapset vertailee lomiaan, kaikki kun reissaavat todella paljon -kuka lämpimään kuka alpeille.

Hlökohtaisesti tiedän että matkustaminen on todella rikastuttanut lastemme elämää, heistä on kasvanut kansainvälisiä ja suvaitsevaisia aikuisia ja nuoria. Suosittelen jos suinkin mahdollista!

Meilläkin ihan elämänkatsomuksellisista syistä matkaillaan aina aidossa ympäristössä. Esim joululoma vietettiin Intiassa slummissa ja nähtiin autenttista elämäntapaa, ihan tavallista intialaista slummiarkea. Se oli avartava kokemus kaikkine ripuleineen. Ja nyt jos pakkaillaan, koska seuraava kohde on Amazonin sademetsän aito intiaaniheimo. Ollaan jo netin kautta varattu sieltä nukkumapaikat. Kerroinko jo, kun matkailimme Afganistansissa. Siellä vasta oli jännittävää. Siis ei mitään Kreikan nössöjä saaristoja tai Thaimaan turistirysiä. Sehän ei avarra ihmistä yhtään enempää kuin Siwa.

ette tuoneet niitä slummitauteja tänne.

Ei ennenkään matkusteltu. 60-luvun loppupuolella syntyneenä voi todeta, että meillä ei matkusteltu enkä muista yhdenkään kaverini käyneen ulkomailla. Eka ulkomaan matkani oli luokkaretki Italiaan lukioaikana (söin muuten silloin ekan kerran pizzaa).

Sen jälkeen olen matkustellut paljon niin interreilillä kuin reppumatkaajana kaukomaillakin. Ehti sitä maailmankuvaa avartamaan myöhemminkin.

Ei ennenkään matkusteltu. 60-luvun loppupuolella syntyneenä voi todeta, että meillä ei matkusteltu enkä muista yhdenkään kaverini käyneen ulkomailla. Eka ulkomaan matkani oli luokkaretki Italiaan lukioaikana (söin muuten silloin ekan kerran pizzaa).

Sen jälkeen olen matkustellut paljon niin interreilillä kuin reppumatkaajana kaukomaillakin. Ehti sitä maailmankuvaa avartamaan myöhemminkin.

Maailma ja Suomi oli aika erilaisia silloin 60-luvulla. Nykyisin maailma on avautunut ihan eri tavalla. Mutta on toki totta, että koskaan ei ole myöhäistä aloittaa matkustamista, jos haluaa. Mutta noin yleisesti ottaen se ei ole kovin hyvä perustelu, että "ei ennenkään ollut tapana". Moni muukaan asia ei ollut ennen tapana, mutta nykyisin on!

Ei ennenkään matkusteltu.

vanhempieni kanssa. Isovanhempanikin olivat kovia matkustamaan. Nyt saan jatkaa perinnettä ja matkustella omien lapsieni kanssa.

perustella jotain asiaa sillä ettei sitä ole ennenkään (joskus 60-luvulla, haloo!!) tehty.

Ei tehty silloin 60-luvulla montakaan muutakaan asiaa, niinku soitettu kännykällä kaverille. Pitäiskö sekin jättää nyt tekemättä kun ei ennenkään sellasta hömpötystä ollut.

Ei ennenkään matkusteltu. 60-luvun loppupuolella syntyneenä voi todeta, että meillä ei matkusteltu enkä muista yhdenkään kaverini käyneen ulkomailla. Eka ulkomaan matkani oli luokkaretki Italiaan lukioaikana (söin muuten silloin ekan kerran pizzaa). Sen jälkeen olen matkustellut paljon niin interreilillä kuin reppumatkaajana kaukomaillakin. Ehti sitä maailmankuvaa avartamaan myöhemminkin.

Maailma ja Suomi oli aika erilaisia silloin 60-luvulla. Nykyisin maailma on avautunut ihan eri tavalla. Mutta on toki totta, että koskaan ei ole myöhäistä aloittaa matkustamista, jos haluaa. Mutta noin yleisesti ottaen se ei ole kovin hyvä perustelu, että "ei ennenkään ollut tapana". Moni muukaan asia ei ollut ennen tapana, mutta nykyisin on!

ei ole koskaan kokenut, mutta kyllä viimeistään yläasteella tulee kyselemään kun kaverit reissaa. Meillä jo ala-asteella lapset vertailee lomiaan, kaikki kun reissaavat todella paljon -kuka lämpimään kuka alpeille. Hlökohtaisesti tiedän että matkustaminen on todella rikastuttanut lastemme elämää, heistä on kasvanut kansainvälisiä ja suvaitsevaisia aikuisia ja nuoria. Suosittelen jos suinkin mahdollista!

Meilläkin ihan elämänkatsomuksellisista syistä matkaillaan aina aidossa ympäristössä. Esim joululoma vietettiin Intiassa slummissa ja nähtiin autenttista elämäntapaa, ihan tavallista intialaista slummiarkea. Se oli avartava kokemus kaikkine ripuleineen. Ja nyt jos pakkaillaan, koska seuraava kohde on Amazonin sademetsän aito intiaaniheimo. Ollaan jo netin kautta varattu sieltä nukkumapaikat. Kerroinko jo, kun matkailimme Afganistansissa. Siellä vasta oli jännittävää. Siis ei mitään Kreikan nössöjä saaristoja tai Thaimaan turistirysiä. Sehän ei avarra ihmistä yhtään enempää kuin Siwa.

Kyllä me olemme matkustaneet Kreikassa ja Thaimaassa, en missään vaiheessa sanonut että pitäisi olla extremeä tuo matkanteko. Kunhan vain on uusi ympäristö, uusia kulttuureja ja vähän muutakin elämää kuin mainitsemasi Siwan ympäristö???

jääneeni mistään paitsi. Lapset eivät ole käyneet kotimaan rajojen ulkopuolella ja ihan kouluikäisiä ovat jo. Ajatelkaa, ei edes Ruotsin risteilyllä:).



En siis matkustanut pienenä vanhempieni kansssa. En koe jääneeni mistään paitsi enkä edelleenkään välitä matkustamisesta. En siis pakota itseäni matkalle sen vuoksi, että niin "kuuluisi" tehdä ollakseen parempi ihminen.

Mutta itselleni matkat olivat kyllä mielenkiintoisia ja elämyksellisiä. Oli paljon pienempi kynnys lähteä itsenäisesti ulkomaille aikuisena, kun oli tottunut siihen lapsena. .

Kaiken mielenkiintoisen näkemisen ja kokemisen lisäksi haluan tuoda lapselle maailman vähän lähemmäksi, jotta sinne on helpompi lähteä hakemaan kokemuksia aikuisena, tai ehkä jopa opiskelemaan, oppimaan kieliä tai hakemaan työkokemusta.

Lapsi konkreettisesti näkee mihin kielitaitoa tarvitaan, kommunikointiin ihmisten kanssa.

Suomea puhuu kuitenkin maailmalla hyvin harva :-)



Lapset ovat olleet iloisia kun ovat ymmärtäneet mitä jossain kyltissä tai ohjeessa lukee ja pystyneet muutaman sanan keskustelemaan ulkomaalaisen kanssa. Tämä on kannustanut meidän lapsia kotimaassa kieliopinnoissa ja -valinnoissa.