Jääkö lapsi jostain elämässään paitsi jos hän

Paljo matkustelu ja maailmannäkeminen on opettanut minut todella arvostamaan Suomea ja suomalaisia, rehtejä ja vilpittömiä ihmisiä. Samaa ei voi kaikista kansalaisuuksista sanoa, enkä todellakaan halua heitä Suomeen aiheuttamaan ongelmia.

Maailmalla on nähnyt milllaista se on sitten näiden ongelmakansalaisuuksien kanssa.

Pitäiskö sitten sanoa, että matkustelu on avartanut, mutta suvaitsevaisuuttani se on rajoittanut.

suvaitsevaisuus = kaikki neekerit tänne meidän rahoillamme elelemään niin ainakaan minun kohdallani ei matkustelu ole tällaiseen ajatteluun johtanut, päinvastoin. Kerjääviä mustalaisia ja varastelevia neekereitä on täälläkin paikat pullollaan jos emme pidä asioista huolta.

Mieltään voi avartaa muutenki kuin makaamalla vuosittain viikon tai kaksi AI: ssa jossain Kanarialla. .

Maailmalla on muitakin paikkoja kuin AI Kanarialla :-). Avartaisit vähän itsekin näkemystäsi jos kävisit muuallakin.

ja köyhää jos ei ole matkustellut.

matkailemalla omatoimisesti, alkuperäiskansoja arvostaen. AI: sta ei ole kokemusta.

Mutta, ainakin omassa ystäpiirissämme olemme poikkeus. Lapsiperheiden tyypillinen matkustustapa on se täysihoito ja loma uima-altaalla, ehkä joku retki missä sitten ollaan nähty pari tuntia paikallista elämää ja historiaa.

Pääasia tuntuu olevan rentoutuminen eikä vieraaseen kulttuuriin tutustuminen.

Eikä siinä mitään, jokainen lomailee kuten haluaa. Itse en kuitenkaan ymmärrä miten se uima-allasloma sivistää ja avartaa.

Mieltään voi avartaa muutenki kuin makaamalla vuosittain viikon tai kaksi AI: ssa jossain Kanarialla. .

Maailmalla on muitakin paikkoja kuin AI Kanarialla :-). Avartaisit vähän itsekin näkemystäsi jos kävisit muuallakin.

Mun mielestä molemmista on ollut hyötyä. Aurinkolomat nyt on sellaisia "irti arjesta" juttua polskitaan altaalla ja nautitaan lämmöstä ja syödään ehkä vähän erilailla ja kyllä lapset tosiaan nämä muistavat yllätävän pienestä. Se, että vasta kouluikäinen muistaisi jotain on ihan hölynpölyä. Meillä n. 3-vuotiaana tehdyistä matkoista lapsilla on ihan selkeitä sellaisia muistikuvia joita eivät ole saaneet valokuvista tai puheista, muta muistavat - esim. yhdellä etelänmatkalla yllättävä sähkökatko, joka pimensi koko alueen. Kaksi lapsista ovat vielä vuosia myöhemmin osanneet kertoa miltä silloin tuntui ja kuinka pelotti jne.



Kyllä mun mielestä myös se omalta tuttuusalueelta poistuminen välillä on ihan suotavaa ja oppii siihen ettei kaiken tarvii olla just niin kellolleen, varsinakan lomalla. Toki jos on jotain erityisongelmaa ja tarkka rytmi on pakollinen, niin kannattaa pysyä kotona.



Kuitenkin se toinen puoli matkoistamme on se, jota todella pidän arvossa. Esim. käynti Kiinan muurilla, Niagaran putouksilla tai Great Barrier Reefilla, pyramideilla ja Intiassa tietyillä alueilla ovat mielestäni sellaisia asioita, jotka antavat esim. maantiedon ja historian opiskeluun ihan erilaista näkökulmaa. Koululaiset ovat tietenkin joutuneet ottaamaan välillä lomaa näitä reissuja varten ja ovat sitten pitäneet esitelmää koulussa siitä paikasta jossa ovat käyneet, taatusti antaa aika paljon enemmän kuin perus pänttääminen.



En tosiaan osaa ajatella yhtäläiseksi sitä, että on lukenut ja katsonut kuvia vaikka Kiinan muurilta kuin seisoa itse siinä muurilla miettiä miten tämä onkaan tehty. Tai snorklata Great Barrier Reefilla ja ymmärtää kuinka hiivatn haavoittuvia ja oikeasti eläviä nämä korallit ovat, kuin katsoa kirjasta että on kivan värikästä joo.



Mutta ei matkailu ole mikään sivistyksen tae, asioita voi oppia kirjoista ihan samalla tavalla. Se mitä ei saa kirjoista ovat ne elämykset jotka kuuluvat matkailuun ja jonkin asian kokemiseen paikan päällä!

Itse olen päässyt pienestä pitäen käymään ulkomailla, silloin niillä perinteisillä rantapakettimatkoilla mm. Kyproksella, Kreikassa ja Turkissa. Koulun kanssa olen käynyt luokkaretkillä Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä. Itse muutin 18-vuotiaana asumaan ja työskentelemään itsekseni Espanjaan. Kyseisellä reissulla kävimme paikallisten ystävieni kanssa Ranskan puolella laulamassa karaokea jonkun heidän ystävänsä luona. Mieheni kanssa olemme käyneet Virossa ja Thaimaassa. Tälläkin hetkellä olemme Thaimassa, pienen tyttäremme kanssa ja mukavaa on. Vaikkei hän tästä itse mitään muistakaan niin uskon, että meillä on mukavaa katsella kuvia samalla kun kerron mitä teimme, missä ja keiden kanssa. Ainakin omaa elämääni on rikastuttanut mm. uudet paikalliset ystävät, joihin pääsee tutustumaan reissuilla.

Kotimaan matkailu tärkeämpää. Mitä sitä ulkomaan matkoja pidetään tärkeämpänä jos ei oman maansa erikoisuuksia,historiaa,kulttuuria tunne. Pienenä oli mahtavaa käydä bunkkereissa ja juoksuhaudoissa,pitkospuilla jne. Lapissa ja ahvenanmaalla en ole käynyt,mutta tarkoituksena olisi kesällä reissu tehdä omien lasten kanssa jompaan kumpaan.

Meillä oli iso perhe kun olin pieni. Ei ollut varaa ja resursseja ulkomaille niin isolla porukalla. Reissattiin kotimaassa ja oltiin mökillä. En ole koe jääneeni jostain paitsi,ehkä lapsena kyllä koin. En osaa edelleenkään arvostaa löhörantalomailua. Jos johonkin lähtisin niin sitten kaupunkiin.

Kotimaan matkailu tärkeämpää. Mitä sitä ulkomaan matkoja pidetään tärkeämpänä jos ei oman maansa erikoisuuksia,historiaa,kulttuuria tunne. Pienenä oli mahtavaa käydä bunkkereissa ja juoksuhaudoissa,pitkospuilla jne. Lapissa ja ahvenanmaalla en ole käynyt,mutta tarkoituksena olisi kesällä reissu tehdä omien lasten kanssa jompaan kumpaan. Meillä oli iso perhe kun olin pieni. Ei ollut varaa ja resursseja ulkomaille niin isolla porukalla. Reissattiin kotimaassa ja oltiin mökillä. En ole koe jääneeni jostain paitsi,ehkä lapsena kyllä koin. En osaa edelleenkään arvostaa löhörantalomailua. Jos johonkin lähtisin niin sitten kaupunkiin.

Olemme itse mieheni kanssa kotoisin Helsingistä ja Espoosta joissa asuimme 30 v elämästämme. Asumme nyt Keski-Suomessa. Perheidemme kautta meillä on loma-asunnot Turun Saaristossa ja Pohjois-Karjalassa. Isovanhemmat asuvat tällä hetkellä Helsingissä ja Kainuussa. Kaksi lasta harrastaa lajeissaan kilpaurheilua, vuoden 2011 aikana ollaan käyty (ja monissa myös yövytty) paikoissa nimeltä: Helsinki, Järvenpää, Turku, Kouvola, Kuopio, Vaasa, Leppävirta, Hämeenlinna, Tampere, Keuruu, Savonlinna... Kotimaan matkailu ihan totaalista Lappia lukuun otamatta hoituu aikalailla itsestään. Suomalaiset kaupungit ovat aika samanlaisia kaiken kaikkiaan, Helsinkiä lukuun ottamatta.

Mutta kyllä se ulkomailla valitut (historiallisesti merkittävät tai muuten vaan ainutlaatuiset) kohteet ovat olleet meille kaikkein mieleenpainuvimpia!

Olen samaa mieltä siinä, että Suomessa on upeaa kulttuuria ja varmaan ihan tuntemattomiakin tapoja, kuten vaikka jossain Nurmeksessa voi kokea, niin aika monella on varmaan kosketuspintaa monenlaiseen suomalaiseen kulttuuriin, ihan muutoliikkeen myötä.

Kyllä mulla kulmakarvat nousevat hämmästyksestä jos joku yli 10-vuotias ei ole KOSKAAN käynyt ulkomailla.



Mietin silloin, että onko perhe köyhä, tai jotain muita ongelmia. Tai eikö lasten kanssa olemiseen panosteta muutenkaan vai onko kyseessä vihertävä elämäntapakysymys ettei hiilijalanjäljen takia matkusteta. Vaikka lentokoneet saastuttaisivatkin, niin onhan niitä muitakin liikkumistapoja olemassa..

kanssa matkustellaan, koska se on kivaa yhteistä loma-aikaa. Joskus toki hyödyllistäkin mutta ensisijassa kivaa vaihtelua arkipäivään ja koto-Suomeen. Ilmankin pärjää.

Ei täällä kukaan saa kaikkea mitä on mahdollista saada. Jotkut asiat sulkevat pois toisensa, esim. ainoan lapsen saama huomio ja suuren sisaruparven rikkaus. Kaupungissa asumisen hyvät puolet ja maalla asumisen hyvät puolet...

minkä ikästä pitää viedä ulkomaille ettei ole vajaa? Lapsi 16kk ei ole matkustanut kuin kotimaassa. Olenko jo pilannut hänen elämänsä? Sushia en syö itekään vaikka olen ulkomailla asunutkin. Olin ite 12v kun pääsin ekaa kertaa lentokoneeseen, pitäiskö vaatia vanhemmilta korvauksia, ehkä siksi inhoan sushia? P.s. Meillä on muskarissa ja suvussa ei-suomalaisia lapsia, pelastaako lapseni tilannetta?

mutta niin jää ymös lapsi joka ei esim. omista lemmikkiä, harrasta musiikkia jne.

minkä ikästä pitää viedä ulkomaille ettei ole vajaa? Lapsi 16kk ei ole matkustanut kuin kotimaassa. Olenko jo pilannut hänen elämänsä? Sushia en syö itekään vaikka olen ulkomailla asunutkin. Olin ite 12v kun pääsin ekaa kertaa lentokoneeseen, pitäiskö vaatia vanhemmilta korvauksia, ehkä siksi inhoan sushia? P.s. Meillä on muskarissa ja suvussa ei-suomalaisia lapsia, pelastaako lapseni tilannetta?

alle kouluikäinen ulkomaille. Me matkusteltiin paljon kun olin alle kouluikäinen. Kierrettiin Eurooppaa ensin teltan ja auton kanssa, parina muuna vuonna oli asuntovaunu. Enkä käytännössä muista mitään noista reissuista. Jotain mielikuvia on ja kasa valokuvia mutta eipä ne kauheasti lämmitä. Noh, ainakin voin sanoa, että juu, siellä ja siellä on käyty.

ei ole pakko matkustaa, eikä se automaattisesti tarkoita, että lapsesta kasvaisi mitään ymmärtämätön juntti.



Itse kävin ensimmäisen kerran ulkomailla 2-vuotiaana, seuraavan kerran vasta 8-vuotiaana. Tässä välissä perheemme muutti, rakensi talon, minulle syntyi nuorempi sisarus, jne. Mutta itselleni matkat olivat kyllä mielenkiintoisia ja elämyksellisiä. Oli paljon pienempi kynnys lähteä itsenäisesti ulkomaille aikuisena, kun oli tottunut siihen lapsena.



Lapsen kannalta sen matkan ei tarvitse olla edes mikään kovin eksoottinen ja kallis. Jo se, että on vähän erinäköisiä taloja, ihmiset puhuvat eri kieltä, itse voi opetella tilaamaan vaikka jäätelön englanniksi, on kiehtovaa. Se, että joskus matkustaa lapsena, antaa sellaisen tuntuman, että maailmalle on helppo ja mukava lähteä, että siellä voi pärjätä omin päin, jne.



Tottakai riippuu vanhempien omastakin kiinnostuksesta, matkustaako perhe. Kaikki eivät tykkää matkustamisesta. Mutta jos vanhemmat tykkäävät, kannattaa minusta lastakin viedä ulkomaille. Aika pienelläkin budjetilla pystyy matkustamaan, varsinkin Eurooppaan saa halvalla lentoja, Baltiaan voi mennä laiva+bussi -yhdistelmällä, jne. Ja vaikka aikuiselle joku Tukholma ja Tallinna voivat olla jo aika tylsiä kohteita, niin lapselle se laivamatkakin voi olla elämys.

Kyllä mulla kulmakarvat nousevat hämmästyksestä jos joku yli 10-vuotias ei ole KOSKAAN käynyt ulkomailla.

Mietin silloin, että onko perhe köyhä, tai jotain muita ongelmia. Tai eikö lasten kanssa olemiseen panosteta muutenkaan vai onko kyseessä vihertävä elämäntapakysymys ettei hiilijalanjäljen takia matkusteta. Vaikka lentokoneet saastuttaisivatkin, niin onhan niitä muitakin liikkumistapoja olemassa..

Köyhä. Tai ehkä jotain muita ongelmia.

Että matkailu on se ainoa tapa panostaa lasten kanssa olemiseen. Vihertävä elämäntapakysymys.

RREEEEPS

No mä en edes tajua, miksi viedä

alle kouluikäinen ulkomaille. Me matkusteltiin paljon kun olin alle kouluikäinen. Kierrettiin Eurooppaa ensin teltan ja auton kanssa, parina muuna vuonna oli asuntovaunu. Enkä käytännössä muista mitään noista reissuista. Jotain mielikuvia on ja kasa valokuvia mutta eipä ne kauheasti lämmitä. Noh, ainakin voin sanoa, että juu, siellä ja siellä on käyty.

Joillain ihmisillä muistikuvat kehittyvät aiemmin. Esim. minulla on muistikuvia 4-5 -vuotiaana tehdyistä, kylläkin kotimaan matkoista. Ja vaikkei paljon muistaisikaan, niin eikö sillä logiikalla voisi ajatella, että miksi yleensä tehdä lapsen kanssa mitään, viedä häntä yhtään minnekään tai tarjota hänelle lainkaan elämyksiä ja kokemuksia - jos kerran niiden ainoa arvo ovat selkeät, aikuisuuteen asti kantavat muistikuvat?

ei ole koskaan kokenut, mutta kyllä viimeistään yläasteella tulee kyselemään kun kaverit reissaa. Meillä jo ala-asteella lapset vertailee lomiaan, kaikki kun reissaavat todella paljon -kuka lämpimään kuka alpeille.

Hlökohtaisesti tiedän että matkustaminen on todella rikastuttanut lastemme elämää, heistä on kasvanut kansainvälisiä ja suvaitsevaisia aikuisia ja nuoria. Suosittelen jos suinkin mahdollista!

Meilläkin ihan elämänkatsomuksellisista syistä matkaillaan aina aidossa ympäristössä. Esim joululoma vietettiin Intiassa slummissa ja nähtiin autenttista elämäntapaa, ihan tavallista intialaista slummiarkea. Se oli avartava kokemus kaikkine ripuleineen. Ja nyt jos pakkaillaan, koska seuraava kohde on Amazonin sademetsän aito intiaaniheimo. Ollaan jo netin kautta varattu sieltä nukkumapaikat. Kerroinko jo, kun matkailimme Afganistansissa. Siellä vasta oli jännittävää. Siis ei mitään Kreikan nössöjä saaristoja tai Thaimaan turistirysiä. Sehän ei avarra ihmistä yhtään enempää kuin Siwa.

Jää paitsi ainakin valtavasta hiilijalanjäljestä. Ei kai kukaan voi tosissaan uskoa, että ulkomailla matkustelu on välttämätöntä? Kyllä ne lapset ehtivät, jos haluavat, vaikka aikuisina katsella puoli maapalloa lävitse.

ketään kiinnosta sinun hiilijalanjälkesi.

Lpaisa taas kiinnosta kovasti se, että viikon kuluttua lähdetään pariksi viikoksi etelään.

Ja miksi ihmeessä muka pitäisi odottaa? Elämä on elettävä nyt!

Ehkä sinun vanhempasi halusivat matkustaa ja sen takia te matkustitte? Ehkä asiaa ei tehtykään sinun takiasi?

Me matkusteltiin paljon kun olin alle kouluikäinen. Kierrettiin Eurooppaa ensin teltan ja auton kanssa, parina muuna vuonna oli asuntovaunu. Enkä käytännössä muista mitään noista reissuista. .