Blogeja lukiessa tulee vain paha mieli ja kateellinen ja tyytymätön olo

Miksi minulla ei ole noin nättiä ja siistiä kotia? Miksi minulla ei ole rahaa ostaa kauniita vaatteita koko ajan? Miksi minun elämäni on vain raskasta puurtamista ja arkisia velvollisuuksia?

Miksi toiset saa niin paljon ja toiset ei mitään?

Juu, on tosiaan parempi, että käyn vain täällä marmattamassa kuten kaikki muutkin elämäänsä pettyneet naiset.

Ap, mietin samaa asiaa.

Yhdessä lukemassani blogissa tuntuu että kirjoittajan elämässä on vaan niitä hyviä asioita. Automaattisesti.On sievä koti, rahaa,fiksu mies,kaunis ulkonäkö ja söpö lapsi, jonka kaikki sujuu vaivatta. Miksi hyvä kertyy samoille ihmisille ja jotkut eivät saa mitään?

Miksi minulla ei ole noin nättiä ja siistiä kotia? Miksi minulla ei ole rahaa ostaa kauniita vaatteita koko ajan? Miksi minun elämäni on vain raskasta puurtamista ja arkisia velvollisuuksia?

Miksi toiset saa niin paljon ja toiset ei mitään?

Juu, on tosiaan parempi, että käyn vain täällä marmattamassa kuten kaikki muutkin elämäänsä pettyneet naiset.

Ap, mietin samaa asiaa.

Joo, samaa olen joskus pohtinut. Mikä tässä maailmassa on? Miksei hyvä kasaannu tasaisemmin ja täällä olisi enemmän onnellisia ihmisiä. Miksi maailma on niin korruptoitunut? Onko se niin että toisten pahalla ololla joku tuntee paremmuutta? Itse en koskaan ole kuulunut niihin. Kyllä hyvä olo lähtee kuitenkin itsestä eikä toisista vaikka muuta väitetään. Jos tiedän, että jollain menee huonosti niin kyllä se vaikuttaa minuun myös jos hän on tuttu. Tuntuu vaan, että töissä ja kaikkialla on kilpailu kellä menee parhaiten. Ongelmista jos puhutaan, ne on aina naapurin lapsia, naapurin tai ystävän ongelmia. Ei koskaan omia. Kehutaan kilpaa miten hienoja lapsia on itsellä,miten kivoja matkoja ja miten ihana mies tai miten ihanaa sitä/tätä on tapahtunut itselle.

Itse elin sen "hienon" lapsuuden. Matkoja, vaatteita, leluja jne. paljon sellaista mitä kavereilla ei ollut. Matkat yhtä helvettiä, mustasukkaisuusriitoja ja mökötystä. Monen tunnin jauhamisen jälkeen päästiin hotellihuoneesta tai asunnosta pois ja ihmisten ilmoille. Automatkat yhtä helvettiä myös.

Yhdessä lukemassani blogissa tuntuu että kirjoittajan elämässä on vaan niitä hyviä asioita. Automaattisesti.On sievä koti, rahaa,fiksu mies,kaunis ulkonäkö ja söpö lapsi, jonka kaikki sujuu vaivatta. Miksi hyvä kertyy samoille ihmisille ja jotkut eivät saa mitään?

Miksi minulla ei ole noin nättiä ja siistiä kotia? Miksi minulla ei ole rahaa ostaa kauniita vaatteita koko ajan? Miksi minun elämäni on vain raskasta puurtamista ja arkisia velvollisuuksia?

Miksi toiset saa niin paljon ja toiset ei mitään?

Juu, on tosiaan parempi, että käyn vain täällä marmattamassa kuten kaikki muutkin elämäänsä pettyneet naiset.

Ap, mietin samaa asiaa.

Yhdessä lukemassani blogissa tuntuu että kirjoittajan elämässä on vaan niitä hyviä asioita. Automaattisesti.On sievä koti, rahaa,fiksu mies,kaunis ulkonäkö ja söpö lapsi, jonka kaikki sujuu vaivatta. Miksi hyvä kertyy samoille ihmisille ja jotkut eivät saa mitään?

Joo, samaa olen joskus pohtinut. Mikä tässä maailmassa on? Miksei hyvä kasaannu tasaisemmin ja täällä olisi enemmän onnellisia ihmisiä. Miksi maailma on niin korruptoitunut? Onko se niin että toisten pahalla ololla joku tuntee paremmuutta? Itse en koskaan ole kuulunut niihin. Kyllä hyvä olo lähtee kuitenkin itsestä eikä toisista vaikka muuta väitetään. Jos tiedän, että jollain menee huonosti niin kyllä se vaikuttaa minuun myös jos hän on tuttu. Tuntuu vaan, että töissä ja kaikkialla on kilpailu kellä menee parhaiten. Ongelmista jos puhutaan, ne on aina naapurin lapsia, naapurin tai ystävän ongelmia. Ei koskaan omia. Kehutaan kilpaa miten hienoja lapsia on itsellä,miten kivoja matkoja ja miten ihana mies tai miten ihanaa sitä/tätä on tapahtunut itselle.

Itse elin sen "hienon" lapsuuden. Matkoja, vaatteita, leluja jne. paljon sellaista mitä kavereilla ei ollut. Matkat yhtä helvettiä, mustasukkaisuusriitoja ja mökötystä. Monen tunnin jauhamisen jälkeen päästiin hotellihuoneesta tai asunnosta pois ja ihmisten ilmoille. Automatkat yhtä helvettiä myös.

uusiksi

En viitsi laittaa blogin nimeä.Luen blogia aktiivisesti enkä halua kirjoittajan lopettavan,blogi on siis hyvä eikä kirjoittaja tuo asioita esille leuhkasti.Joskus vaan tuntuu niin epäreilulta että hyvät lähtökohdat elämään saaneella ihmisellä on vielä myöhemminkin kaikki niin hyvin.

kaunis pieni elämä blogissa?

kaunis pieni elämä blogissa?

Jostakin syystä en reagoi siihen. Se on minusta vain tylsä. Ja bloggaaja postailee niin harvakseltaan, etten jaksa käydä katsomassa olisko sinne tullut mitään mielenkiintoista.

Ja oikeasti, en ole kovin kiinnostunut pikkulapsille askartelusta.

mitä jo on. Ja jos vielä riittää energiaa, voi keskittyä tekemään tilanteelleen jotain, ei materian himosta vaan omaksi huvikseen, elämän mielekkyyttä lisäävää.



Se että vetäydyt tiukalle kerälle kadehtimaan muita, ei auta sua mitenkään. Se ei tee sua ommelliseksi eikä voimaannuta toimintaan tai ideoimaan jotta joku asia, pienikin, voisi tulla paremmaksi.



Ihminen on kateellinen silloin, kun se on alistunut tilanteen muuttumattomuudelle. Vain luuseriksi jäävät kadehtivat muita.

mitä jo on. Ja jos vielä riittää energiaa, voi keskittyä tekemään tilanteelleen jotain, ei materian himosta vaan omaksi huvikseen, elämän mielekkyyttä lisäävää.

Se että vetäydyt tiukalle kerälle kadehtimaan muita, ei auta sua mitenkään. Se ei tee sua ommelliseksi eikä voimaannuta toimintaan tai ideoimaan jotta joku asia, pienikin, voisi tulla paremmaksi.

Ihminen on kateellinen silloin, kun se on alistunut tilanteen muuttumattomuudelle. Vain luuseriksi jäävät kadehtivat muita.

Että asioihin voi vaikuttaa, ettei tarvitse jäädä vaan sietämään epäoikeudenmukaisuutta, ikävyyksitä tms. vaan asioihin voi vaikuttaa.

Mutta nyt 45 vuoden kypsässä iässä huomaan olleeni hyvin väärässä. Ihmisen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä on häviävän pieni. Joissakin kohdissa jopa täysin mahdotonta.

Sitkeä yritys ei aina tuotakaan tulosta vaan saattaa viedä jopa ojasta alikkoon.

Minulla ei ole siisti koti, eikä edes mitenkään upeasti sisustettu. Ei ole kaupan vaatteita juuri yhtään kaapissa vaan vaatteet tehdään itse. Eli eipä ole täydellistä tää mutta ihanaa :)

Muista, että blogin kirjoittaja voi aina näyttää juuri sen puolen mitä haluaa. Tietenkin kaikki positiiviset asiat ja ylpeilyn aiheet nostetaan esille. Kaikkea kaunistellaan. Asunto siistitään valokuvien ottoon ja jokainen pienikin uusi asia esitellään muille.

Negatiiviset asiat piilotetaan ja niistä vaietaan blogeissa. Blogissa omasta elämästä näytetään vain pinta, vaikka kirjoittaja kuinka näyttäisi kertovan syvällisesti koko totuuden.

Ensialkuun olin tosi masentunut, kun mun leivokset, kakut eivätkä edes piparit näyttäneet samoilta kuin muiden. Mieheni sitten sanoi, että kuvitteletko, että muut laittavat nettiin jotain palaneita ja epämuodostuneita kuvia leipomuksista, ei kyllä niistä parhaimmista otetaan aina vain kuvat ja kuvia ei oteta, jos kakku ei olekaan hienon näköinen tai sitten se kuvataan siitä ainoasta hyvästä kulmasta. Huomasin myös, että kaikki blogien pitäjät joiden sivuilla kävin olivat jotain kondiittoreita, omistavat leipomisalan liikkeita tai ainakin opiskelevat jossain ruoka-alaa.

Tottakai tälläinen harrastelijakotikokki jää toiseksi tuollaisille ja muutenkin suurimmassa osassa blogeja kerrotaan vain onnistumisista, matkoista ja positiivisista asioista.

Tuskin kukaan sisustajablogistikaan viitsii laittaa kuvia nettiin, kun koti on oikeasti sotkuinen. Ei vain teennäisesti heitetty vasta puunattuun kämppään villatakki rahille ja sitten kirjoitellaan, että "oi en ole jaksanut siivota pitkään aikaan".

Suurin osa asioiden kuormittavuudesta riippuu siitä, kuinka niihin suhtautuu. Kateellisuus on todella tuhoisa tunne.

Tunnen kaksi bloggaria, joiden blogit kertovat täydellisestä elämästä, mutta oikeasti tyypit ovat aika onnettomia. Blogit, facebook ym. on vain illuusiota, ei ne kerro yhtään mistään mitään.

No nyt koen kyllä pienen omantunnonpistoksen, kun olen niitä, jotka pitää juuri kuvaamanlaistasi blogia...



Älä lue noita sisustus/shoppailublogeja. Onhan niitä sellaisiakin, joissa kuvataan tavallista lapsiperheen elämää. Tai tee sellainen itse. Tavallisen arjen kuvaus olisi paljon antoisampaa luettavaa kuin ostoslistat.

He ottavat kodistaan kuvia ja kirjoittelevat blogia, mikä on jostain muusta aina pois.



Minun kaverini pitää blogia, joka pursuaa juurikin kauniita kuvia, leipomuksia, nätisti puettuja nauravia lapsia jne. Mutta satun tietämään, että kaveri kuluttaa blogiin kaiken vapaa-aikansa ja vähän enemmänkin. Heillä ei sitten kotona siivota tai muutenkaan oikein hallita elämän kokonaisuutta.

He ottavat kodistaan kuvia ja kirjoittelevat blogia, mikä on jostain muusta aina pois.

Minun kaverini pitää blogia, joka pursuaa juurikin kauniita kuvia, leipomuksia, nätisti puettuja nauravia lapsia jne. Mutta satun tietämään, että kaveri kuluttaa blogiin kaiken vapaa-aikansa ja vähän enemmänkin. Heillä ei sitten kotona siivota tai muutenkaan oikein hallita elämän kokonaisuutta.

Ihan niinkuin jotkut käyttävät vapaa-aikansa tuijottaen kaiken maailman salattuja elämiä tai emmerdaleja, niin toiset valitsevat tehdä ajallansa muuta. Vaikka nyt sitten tuota blogin pitämistä. Kuka meistä on oikea sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin?

Esim. jotain työttömän blogia lukiessasi et takuulla tule kateelliseksi.

Ja teen kaikkeni ettei se olisi pelkästään ostettujen tavaroiden hehkutusta. Tosin sitten kun hankin jotain niin olen kyllä ihan aidosti onnellinen siitä.



Mutta oikeasti on tosi hankalaa bloggailla kun ei ostele jokapäivä jotain uutta esiteltävää vaan pitäisi oikeasti olla jotain sanottavaakin. Ja kun vaatteetkin on ihan peruskamaa eikä siitä upeasta kodistakaan oikein löydy tyhjää seinää jota vasten kuvata niin aika sekalainen yhdistelmä vähän kaikkea tuosta blogista on tullut :D (Ja ettei nyt ihan kauhealta kuulosta, niin kyllä mä jonkin verran panostan siihen että ulkoasu on selkeä ja kuvat siistejä eikä taustalla pyöri likaiset sukat eikä jatkojohdot)



Mutta kivaa puuhaa kuitenkin, vaikka yhtään vakkarilukijaakaan ei vielä ole. Eikä taida tullakaan, koska en todellakaan kehtaa sitä missään mainostaa...

Kuulostaa juuri sellaiselta, mitä tykkäisin lukea! Saat ekan vakkarilukijan.

Miksi minulla ei ole noin nättiä ja siistiä kotia? Miksi minulla ei ole rahaa ostaa kauniita vaatteita koko ajan? Miksi minun elämäni on vain raskasta puurtamista ja arkisia velvollisuuksia?

Miksi toiset saa niin paljon ja toiset ei mitään?

Juu, on tosiaan parempi, että käyn vain täällä marmattamassa kuten kaikki muutkin elämäänsä pettyneet naiset.

Asun ulkomailla ja kirjoittelen kuulumisiani Suomeen sukulaisille ja ystäville. Kirjoittelin ihan normaaleista, päivittäisistä asioista, tilitän tuskaani kun en saa töitä (olen ns. hukkamaisteri) jne. Toki välillä pohdiskelen vaatteita tai vaikka sitä että ihoni on niin pirskatin kuiva näin talvella. Joskus postailen myös uusia ostoksiani, mutta teen niitä sen verran harvoin ettei pitäisi ärsyttää!