Outo juttu

Kun joskus olette ruvenneet seurustelemaan, olisiko teistä koskaan tullut paria?

Aika outo veto avokiltasi ja olet kuitenkin huolehtinyt hänen pojastaan. Itse ottaisin eron enkä edes harkitsisi erillään asumista.

Aika uskomatonta toimintaa avokiltasi! :( Etenkin, kun olet huolehtinut hänen pojastaan kuin omastasi...

Samoin minäkin tekisin tuossa tilanteessa että lapsi menisi edelle ja ero tulisi. Periaatteessa tietysti voi miettiä sitäkin vaihtoehtoa että asuisi erillään mutta jatkaisi suhdetta, mutta itse en sellaista taitaisi jaksaa.



Onko tuo jo varmaa ettei vaimo tytärtäsi hyväksy talouteenne? Meinaan varmaan hänellekin aika yllätys tuo että ennen etälapsi tuleekin nyt siihen kokonaan, ja varmaan aika moni voi paniikissa sanoa että ei halua, mutta asiaa mietittyään tullakin tulokseen että kyllä se lapsi siinä menee sittenkin.

että tiedostaa ettei ehkä kykene rakastamaan sinun lastasi. Lapsesi säästyy monelta kärsimykseltä. Muuttakaa erilleen ja jatkakaa parisuhdetta niin siihen asti kunnes lapset aikuisia

Alusta asti olen tehnyt itselleni selväksi, että ei ole täysin poissuljettua, että joku lapsista jossain vaiheessa asuisi luonamme. Koskaan kun ei voi tietää etukäteen, tuleeko joku sairastumaan, kuolemaan tms., jolloin huoltajuus siirtyykin entiselle etävanhemmalle. Näissä tilanteissa puolison olisi hyvä osata joustaa.



Ei voi olla ap:n puolisolle täysi yllätys, että tällaisessa tilanteessa isä ottaa kokopäiväisen vastuun lapsestaan, kuten kuuluukin. Mielestäni nainen on hyvin itsekäs eikä ole ajatellut nenäänsä pidemmälle aikanaan yhteen muuttaessaan.



Olen pahoillani puolestasi, ap!

Monesti naisen on vaikeampi hyväksyä miehen lasta kuin miehen naisen lasta. siksi yh miehet aika huonossa asemassa markkinoilla :)

Tavallaan sen ymmärtää, että avokkisi ei ole tilanteen muutoksesta ilahtunut. Moni asia lastenhoidossa ja taloudenpidossa kuitenkin kaatuu vaimon niskaan, eli onhan siitä hänelle lisätyötä. MUTTA pakkotilanne on pakkotilanne, ja joustoa pitäisi löytyä.



Joten jos avokkisi kanta pitää, hankkisin sinuna oman asunnon. Pakkohan avokinkin nyt on tajuta, että et voi jättää lastasi heitteille, jos äitinsä kerran ei lapsenhoitoon kykene.

mutta onneksi rehellinen tieto heti ja suoraan. Mikäli nainen ei tosiaan pysty hyväksymään lastasi, ero on se ainoa mahdollisuus, mutta mitä sitten, ihan hyvin tulette pärjäämään.

Aika uskomatonta toimintaa avokiltasi! :( Etenkin, kun olet huolehtinut hänen pojastaan kuin omastasi...

Nyt olisi avokin vuoro osallistua sun elämään miten olet osallistunut hänen ja pojan elämään.

Löytyisikö jostain asunto, joka paremmin sopisi uudelle kokoonpanolle? Esimerkiksi pari kerrosta, pari sisäänkäyntiä, omat vessat molemmille porukoille, mutta myös yhteistä tilaa. Lisäksi riittävästi omaa tilaa aikuisille.



Meillä tilannetta aikanaan helpotti kovasti, kun muutimme uusperhekokoonpanolla väljempään asuntoon, jossa kaikkien tarpeet tulivat paremmin täytettyä.



Oletko ap muuten rekkautunut uusionni-palstalle? Siellä on paljon kohtalontovereita ja voisit saada hyviä neuvoja: http://uusionni.net/

Aluksi mietin oman asunnon hankkimista mutta mitä enemmän asiaa puin ja pohdin niin en tiedä haluanko jatkaa elämää ihmisen kanssa joka ei halua tai jaksa elää mun ja lapseni kanssa saman katon alla. Mun miellestä kaksi menee siinä missä yksikin.

ap

joka on tehnyt ruuat, pessyt pyykit yms. käytännönasiat silloinkin kun tyttösi on ollut viikonloppukylässä. Vaimo voi ajatella, että nimenomaan hänen työmääränsä kasvaa, ei sinun. Tai sitten hän ei todellisuudessa pidä lapsestasi, jolloin kannattaa miettiä erillään asumista tai jopa eroa.

eikä 12- ja 9-vuotiaasta ole todellakaan mitään suurta vaivaa, ovat jo niin isoja että osaavat itse käytännössä lähes hoitaa itsensä. Jos ruokaa laittaa päivittäin kolmelle, ei ole mitään ylimääräistä vaivaa tehdä sitä samantien neljällekin... Tsemppiä ap, ehkä on hyväkin nähdä millainen avokkisi luonteeltaan pohjimmiltaan on.

mutta valitettavasti avokkisi ei koe samoin, joten eipä sulla ole muuta vaihtoehtoa kuin hommata sulle ja lapsellesi oma asunto. Sudetta sitten jatkatte tai ette, mutta siis asutte erillään.

Ettenkö olisi osallistunut yhteisen arjen pyörittämiseen, pesen pyykkiä, käyn kaupassa, teen ruokaa siinä missä avovaimokin, en käytä alkoholia urheilen teen normi päivätöitä yms. Asutaan rivitalossa 4h eli kaikilla oma huone. Joskus vaan käy näin, kävi miten tahansa niin kuitenkin lapsi menee aina kaiken edelle.

ap