Blogeja lukiessa tulee vain paha mieli ja kateellinen ja tyytymätön olo

Jos siis kiinnostaa lukea about 30-kymppisen naimisissa olevan (ei tosin lapsia) ulkosuomalaisen elämää:)



18

....että joku edes ylipäänsä lukee blogeja. Itseäni ei vois vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin netissä useita tunteja päivässä jo työnikin vuoksi, mutta myös vapaalla, enkä osu blogisivuille kuin joskus vahingossa hakiessani ihan muuta asiaa. Kurvaan kiireesti tieheni...



Vasta nyt tätä palstaa lukiessani olen tullut tietoiseksi että jotkut oikeasti seuraa muiden, ventovieraiden ihmisten blogeja...

....että joku edes ylipäänsä lukee blogeja. Itseäni ei vois vähempää kiinnostaa. Olen kuitenkin netissä useita tunteja päivässä jo työnikin vuoksi, mutta myös vapaalla, enkä osu blogisivuille kuin joskus vahingossa hakiessani ihan muuta asiaa. Kurvaan kiireesti tieheni...

Vasta nyt tätä palstaa lukiessani olen tullut tietoiseksi että jotkut oikeasti seuraa muiden, ventovieraiden ihmisten blogeja...

Yksi meidän lähisuvusta pitää maansa suosituinta blogia. Blogin kautta välittyy kuva aivan upeasta elämästä. Toki he matkustelevat paljon ja siten on paljon kiinnostavaa juttua - mutta paljon on myös asioita, mitkä saa erityisesti hyvillä kuvilla tosi kiinnostaviksi ja superhienoksi.



Kotimaassa hänellä on rikas perhe. Ja tarkoitan oikeasti rikas. Täällä nykyisessä kotimaassa ovat sitten ihan tavallinen perhe. Ehkä se elämä kahden maan välillä on kiinnostavaa. Ja tietty hänen kotimaassaan tämä nykyinen asuinmaa on todella eksoottinen ja kaukana, joten se elämä ja tavat täällä ovat niin erilaisia, että on varmasti yksi syy suosioon.



Tuollainen vaatii kuitenkin paljon työtä ja monesti hänkin tekee asioita ihan vaan saadakseen juttua blogiin. Vaikea sanoa, kertooko hänen bloginsa heidän elämästään - vai onko heidän elämänsä se blogi. Joskus tuntuu, että jälkimmäinen.



Ei kannata kahdehtia. Mä en näe sitä elämää kadehtimisen arvoisena. Kyllä se työtä vaatii, että saa laitettua sen "täydellisen elämän" tänne nettiin.

Blogin pitäjähän voi kertoa blogissa elämästään vain sen, minkä haluaa. Vaikka siivoaisi vain yhden huoneen tai yhden nurkan yhdestä huoneesta, ja kuvaisi sitten, kuinka kaunista heillä on, vaikka loppukämppä olis kuin hurrikaanin jäljiltä. Voihan olla että koko kotikin on, mutta tosiaan muista että elämästä esitellään vain se puoli minkä itse haluaa.



Monet bloggarit saavat ns. korruptiolahjoja yritykiltä sitä vastaan, että he kirjoittavat siitä blogiinsa. Aina heillä ei edes tarvi olla rahaa ostaa niitä tavaroita. Yks esimerkki vois olla esim opiskelija Mou Mou, joka avoimesti esittelee melkeinpä joka postuskessa saamiaan lahjoja. Moni bloggari saa lisäksi esim. matkoja johonkin tietyn yrityksen tilaisuuteen, josta sitten toki kirjoittaa blogiinsa --> mainontaa.



Kannattaa miettiä, miks itte tulee niistä kateelliseksi. Ja ehkä vois vähentää blogien lukemista, ja vaikka tehdä jotain kivaa oman elämänlaadun kohentamiseksi, jos tuntuu kurjalta jokin asia mikä toisen elämässä on ns. paremmin.

Niin! Eikö ole jännää! On erilaisia ihmisiä kuin sinä:)

My point exactly, dear Sherlock :D

Tuskin olen kuitenkaan ainoa lajiani...

pelkään, että joku tulevaisuuden työnataja tonkii musta esille tietoja, joita en halua. se on syy, että miksi minä kerron vain positiivivista asioista omassa blogissani. tekisi kyllä mieli perustaa "varjoblogi", jossa voisin puhua kaikesta paskasta, mitä elämässä välillä tapahtuu.

koska sitähän tapahtuu koko ajan. eilenkin sain kuulla, että mun eräs läheinen on vakavasti sairas. mutta eihän sellaisesta voi kirjoittaa julkiseen jakoon!

Ensialkuun olin tosi masentunut, kun mun leivokset, kakut eivätkä edes piparit näyttäneet samoilta kuin muiden. Mieheni sitten sanoi, että kuvitteletko, että muut laittavat nettiin jotain palaneita ja epämuodostuneita kuvia leipomuksista, ei kyllä niistä parhaimmista otetaan aina vain kuvat ja kuvia ei oteta, jos kakku ei olekaan hienon näköinen tai sitten se kuvataan siitä ainoasta hyvästä kulmasta. Huomasin myös, että kaikki blogien pitäjät joiden sivuilla kävin olivat jotain kondiittoreita, omistavat leipomisalan liikkeita tai ainakin opiskelevat jossain ruoka-alaa.

Tottakai tälläinen harrastelijakotikokki jää toiseksi tuollaisille ja muutenkin suurimmassa osassa blogeja kerrotaan vain onnistumisista, matkoista ja positiivisista asioista.

Tuskin kukaan sisustajablogistikaan viitsii laittaa kuvia nettiin, kun koti on oikeasti sotkuinen. Ei vain teennäisesti heitetty vasta puunattuun kämppään villatakki rahille ja sitten kirjoitellaan, että "oi en ole jaksanut siivota pitkään aikaan".

Minusta olis loistava idea sellainen blogi, jossa kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä :D Palaneita pipareita, lässähtäneitä kakkuja, reikäsiä villasukkia... Huumoria ja pilkettä silmäkulmassa ku vielä näkyis tekstissä niin avot - olisin koukussa! :D

mullekin tulee kyllä todella kateellinen ja epäonnistunut olo, kun luen muiden blogeja, vaikka teoriassa olen ihan tyytyväinen omaan elämääni. en tiedä mistä johtuu.

Blogin pitäjähän voi kertoa blogissa elämästään vain sen, minkä haluaa. Vaikka siivoaisi vain yhden huoneen tai yhden nurkan yhdestä huoneesta, ja kuvaisi sitten, kuinka kaunista heillä on, vaikka loppukämppä olis kuin hurrikaanin jäljiltä. Voihan olla että koko kotikin on, mutta tosiaan muista että elämästä esitellään vain se puoli minkä itse haluaa.

Monet bloggarit saavat ns. korruptiolahjoja yritykiltä sitä vastaan, että he kirjoittavat siitä blogiinsa. Aina heillä ei edes tarvi olla rahaa ostaa niitä tavaroita. Yks esimerkki vois olla esim opiskelija Mou Mou, joka avoimesti esittelee melkeinpä joka postuskessa saamiaan lahjoja. Moni bloggari saa lisäksi esim. matkoja johonkin tietyn yrityksen tilaisuuteen, josta sitten toki kirjoittaa blogiinsa --> mainontaa.

Kannattaa miettiä, miks itte tulee niistä kateelliseksi. Ja ehkä vois vähentää blogien lukemista, ja vaikka tehdä jotain kivaa oman elämänlaadun kohentamiseksi, jos tuntuu kurjalta jokin asia mikä toisen elämässä on ns. paremmin.

Että joillain ihmisillä koti ei koskaan ole kuin hurrikaanin jäljiltä. Esimerkiksi minun lapsuuden kotini oli, silloinkin kun olimme sisarusteni kanssa pieniä, aina siisti ja kaunis. Eikä äitini edes ollut mikään kontrollifriikkinatsi, mutta meillä vaan laitettiin tavarat paikoilleen.

niin laittakaas tähän ossuja niin katsotaan!

Meillä on ihan tavallinen koti, silti saisin tästä upean valokuvien avulla :D

Meillä tapellaan ja huudetaan paljon; silti saisin lapsistani upeat katalogikuvat

Mulla on tavalliset vaatteet; silti voisin ottaa niistä upeita high fashion kuvia

Asettelemalla, valikoimalla, rajaamalla ja zoomaamalla saisin itselleni kauniin pienen elämän. Jopa meidän rivarin paätkä näyttää upealta oikeasta kulmasta katsottuna :DD

että se tekee voimattomaksi. Jonkin verran kadehtiminen on ok, koska silloin ehkä haluaa yrittää tehdä samoja juttuja kuin blogistit ja nähdä vaivaa samojen asioiden eteen.



En osaa ollenkaan samastua aloittajaan. En käy usein blogeissa mutta kun käyn, haen inspiraatiota ja piristystä arkeen. Ehkä en vaan sitten ole törmännyt sellaiseen blogistiin, jonka "elämään" samastuisin niin voimakkaasti että olisin kateellinen.



Ehkä olisi hyvä istua alas pohtimaan, mitä asioita kadehtii ja voisiko niitä itse saavuttaa. Olen kyllä itse joutunut tällaista pohtimaan, kun olen tosielämässä tavannut ihmisen, jota kadehdin. En edes heti ymmärtänyt, että olen hänelle kateellinen, pohtiminen avarsi asioita itselleni. Kun ei mieti, mistä kateus johtuu, se alkaa hallita ajatuksia.