Että mua nyppii sukulaisten pakkomielle avioliitosta!
Mikä helkkari siinä on kun jollekkin ei mene jakeluun että jotkut eivät ole kiinostuneet naimisiin menosta.
En usko Jumalaan joten ei kiinosta mennä naimisiinkaan. Paperiasiat on jo suhteen alussa hoidettu kuntoon joten senkään vuoksi ei tarvi naimisiin mennä.
Ollaan mieheni luvattu toisillemme että olemme rehellisiä toisillemme ja sitoudumme tähän perheeseen. En tarvitse siihen kenenkään muun ihmettelyä/todistelua tai ainuttakaan paperia.
Tämä on tehty selväksi myös suvulle, niin silti ainaiset kyselyt "Onko mieli muuttunut?" "Jokos tekin nyt rohkaistutte" Yms.. nämä nyt vielä kuittaa kädenheilautuksella mutta anopilla on nyt joku vimma päällä ja kantoi mulle kassillisen häälehtiä..
aaarrrggg.. en sanonut nyt mitään kun en aina jaksa jankuttaa mutta päätimpä purkaa nyt turhautumisen tänne. Sanon sitten jos kysyy ja luultavasti kysyy:)
Onko muita samanhenkisiä linjoilla?
Kommentit (22)
vuosikymmeniä yhdessä ja eivät ole naimisissa, anteeksi vaan. Onko kenties syynä se, että jos naama ei enää kiinnosta niin on paljon helpompi lähteä kävelemään?. Jokainen tekee valintansa ja minun valinta on mennä naimisiin ensin ja sitten vasta lapset ja niin olen toiminutkin.
kommentoija nro 17. Minä & avomieheni aiotaan myös jossain vaiheessa mennä naimisiin (ilman hössötystä), mutta koemme että aika ei ole vielä oikea (erilainen elämäntilanne). Sukulaiset joskus kyselevät, ja kyllä se minuakin jotenkin ärsyttää. Tuntuu, että nimenomaan sitoutuneisuus kyseenalaistetaan.
Ärsyttää toisaalta myös tuo ajattelu, että juuri nainen muka automaattisesti haluaisi naimisiin.