Miehen sterilisaatiosta

Siis kun toimenpiteestä oli mennyt reilu 3vk, toisessa pallissa koko ajan särky ja muuttui kivikovaksi ja turposi tuplaten isommaksi kuin toinen, ei kun lääkärille näyttämään ja leikkauspöydälle suoraan. Toinen palli avattiin kokonaan sisältä poistettiin n desi mätää. 3pv erittäin kovat kivut jotka tosin eivät tuntuneet kun suoneen meni morfiinin sukuista särkylääkettä aina kun pyysi. Palliin jätettiin n 1cm halkasija n 5cm syvä reikä, johon jätettiin antibioottista ainettä sisältävä nauha, parantaa ns sisältä päina. Kerran päivässä vedän vanhan nauhan pallista pois ja tyännän uuden tilalle, näin tehnyt nyt 4pv ja reikä enää n 15mm syvä. Sairaalassa jouduin olemaan 6pv. Nyt paraneminen näyttäisi hyvältä, 3vk saikkua ja jos ei parene tulee lisää. Odotan vaan innolla sitä päivää että saisin taas nauttia seksistä. Siis itse toimenpide aika helppo mutta kivut tulevat myöhemmin ja kovasti tulevatkin. Tiedän olen promillen mahdollisuus että näin kävi mutta kävi kuitenkin.

Kolmatta päivää vasektomiasta, Kasseja ja ala-vatsaa vihloo niin perkeleesti et hengittäminenkin tuskaa.. Buranaa naamaan niin kyllä se siitä hiukan helpottaa.. Kipparit kumminkin ihan normi väriset ja kokoset, mut pitää seurata tilannetta.. Kova himo päästä revittelemään koko ajan, ja maila tanassa oikeesti koko ajan..

Viikko sitten tehtiin vasektomia kunnallisella puolella. Pk. seudulla kaikki tapaukset hoidetaan Peijaksessa jossa jonotusajat jopa kahta vuotta. Itse kuitenkin ehdin olla vajaan viikon jonossa kun soitin jonohoitajalle joka suostumuksellani siirsi minut HUS:n piiriin kuuluvaan Porvoon Sairaalaan jonoon, josta sain ajan 1,5 viikon päähän. Aika sairaalassa oli 9:00 ja odotin toimenpidevuoroani ehkä 11 saakka. Operaatio itsessään oli nopea ja kivuton, hoitaja laittoi suoneen kipuun ja rentoutukseen lääkettä, kun lääkäri oli "vaivannut" siemenjohtimet oikeaan kohtaan tuli puudutuspiikit kasseille, pienet viillot molempiin kasseihin, niks ja naks - ja koko homma oli nopeasti ohi, jonka jälkeen sain välipalaa. Vasta illemmalla kun puudutus loppui alkoi paikat kipuilla. Aluksi tuntui epämääräisiä kipuja alavatsassa ja kassit ovat todella kosketusarat edelleen nyt viikon jälkeen. Mustelmatkin ilmestyivät vasta muutama päivä jälkikäteen, mutta isompaa turvotusta ei ole ollut. Tänään soitin Peijaksen urologiasta neuvoja ja sieltä sanottiin paranemisen olevan todella yksilöllistä, joillakin ei tule minkäänlaisia jälkivaivoja, kun taas toisilla säkit voivat olla useampia kuukausia todella kipeät.. Toistaiseksi en ole tullut katumapäälle ja uskon kyllä että vehkeet tasaantuu ajan kanssa..

johtokatkos kirjoitti:

Viikko sitten tehtiin vasektomia kunnallisella puolella. Pk. seudulla kaikki tapaukset hoidetaan Peijaksessa jossa jonotusajat jopa kahta vuotta. Itse kuitenkin ehdin olla vajaan viikon jonossa kun soitin jonohoitajalle joka suostumuksellani siirsi minut HUS:n piiriin kuuluvaan Porvoon Sairaalaan jonoon, josta sain ajan 1,5 viikon päähän. Aika sairaalassa oli 9:00 ja odotin toimenpidevuoroani ehkä 11 saakka. Operaatio itsessään oli nopea ja kivuton, hoitaja laittoi suoneen kipuun ja rentoutukseen lääkettä, kun lääkäri oli "vaivannut" siemenjohtimet oikeaan kohtaan tuli puudutuspiikit kasseille, pienet viillot molempiin kasseihin, niks ja naks - ja koko homma oli nopeasti ohi, jonka jälkeen sain välipalaa. Vasta illemmalla kun puudutus loppui alkoi paikat kipuilla. Aluksi tuntui epämääräisiä kipuja alavatsassa ja kassit ovat todella kosketusarat edelleen nyt viikon jälkeen. Mustelmatkin ilmestyivät vasta muutama päivä jälkikäteen, mutta isompaa turvotusta ei ole ollut. Tänään soitin Peijaksen urologiasta neuvoja ja sieltä sanottiin paranemisen olevan todella yksilöllistä, joillakin ei tule minkäänlaisia jälkivaivoja, kun taas toisilla säkit voivat olla useampia kuukausia todella kipeät.. Toistaiseksi en ole tullut katumapäälle ja uskon kyllä että vehkeet tasaantuu ajan kanssa..

Minne siis soitit, kun soitit jonohoitajalle? Sinne kirurgian polille. Meillä olisi kiire päästä nopeasti myös. Nimim. Yksi vahinko riittää..

Vanhahko ketju, mutta kerronpa kokeluksiani jos vaikka olisi jollekin niistä iloa.

Sterilisaatiosta on nyt noin kuukausi. Ensin piti mennä ilmoittamaan terveyskeskuksella että minun lapsiluku on nyt täynnä. Siihen terveyskeskuskäyntiin tarvitsee muuten sitten ottaa mahdollinen vaimo mukaan. Varmistavat niin ettei ole ukko ihan omin päin liikkeellä, vaan asia on yhteisesti sovittu. Sitten  jonotin HUS.lla 14 kuukautta kunnes sain palvelusetelin (eli luvan mennä yksityiselle kunnan piikkiin). Yksityisellä puolella olisin päässyt pöydälle jo samalla viikolla, mutta otettiin aika seuraavalle kun se sopi minun aikatauluihini paremmin.

Itse operaatio on tosiaan käytännössä täysin kivuton. Kassit puudutettiin, mutta yllättävän vähän edes se puudutuspiikki nipisti. Olin kuvitellut että olisi ollut herkempikin paikka pistellä. Kyllähän siinä tietysti saa ylpeytensä niellä, mutta itse ajattelin että ovat siellä ammattilaisia ja roplaavat toisten kasseja päivittäin. Kaiken kaikkiaan sairaalassa meni kaikkine odotuksineen ehkä kaksi tuntia, kunnes pääsi takaisin kotiin. Perus hammaslääkärin tarkastus on rankempi keikka kuin tuo. Ja kun teen konttorityötä niin en edes ottanut sairaslomaa vaan menin töihin heti seuraavana päivänä. Itselleni jäi maksettavaksi omavastuuosuus, joka oli muutamia kymppejä.

Kassien molemmin puolin siis jäi pienet haavat. Niitä kun pari viikkoa (laastarilla) varjeli, että eivät kävellessä hankaa pahasti reiteen niin paranivat ihan hyvin. Pari päivää operaatiosta kassit turposivat melkoisesti noin viikoksi. Aluksi "norsun kassit" jaksoivat naurattaa, mutta nukkuessa ne eivät niin kivat olleetkaan kun eivät mahtuneet reisien väliin kyljellään nukkuessa. Ymmärrän nyt vähän paremmin isotissisiä naisia. Turvotusta kesti noin viikon.

Nyt, siis noin kuukaus operaation jälkeen kasseissa on normaali tunto ja turvotus on siis kokonaan pois. Hypistelemällä tuntuu pari ylimääräistä pientä muhkuraa kassien sisällä. Ovat varmaankin ne katkaistujen piuhojen päät. Eivät ole muuten havaittavissa kuin varta vasten etsimällä, joten eivät minua häiritse vaikka eivät tuon pienemmiksi kutistuisikaan. Ihan normaalisti panettaa edelleen useammin kuin vaimoa. Samoin heppi pelaa yhtä vaihtelevalla menestykselläkuin ennenkin ja itse en ainakaan huomaa että satsin määrässä tai koostumuksessa olisi jotain uutta. Makua ei ole vaimo suostunut vielä testaamaan. '_*

Allekirjoittaneella ei siis ainakaan ole pahaa sanottavaa vasektomiasta. Onpahan yksi huoli nyt vähemmän mietittävänä.

Parin kuukauden päästä pitää vielä mennä antamaan satsista näyte, josta sitten selvittävät onko siellä mitään elämää.

Tänään kävin vasektomiassa. Eipä tullut minkäänlaista panikointia tai jännitystä ennen operaatiota kun tiesi varsin hyvin mihin on menossa ja netistä + lääkärin hyvän selostuksen perusteella tiesi mitä odottaa.

Aikaa ensimmäisestä puhelinsoitosta että nyt haluan piuhat poikki, tämän päivän operaatioon kului n. 4kk. Ensimmäinen lääkärikäynti kesti n.10 min jossa varmistettiin onko nyt varma juttu ja täytettiin taustatietoja. Operaatioaikaa olin valmis odottamaan kuukauden päivät mutta aika tulikin jo parin viikon päähän eli tänään.

Itse leikkaus oli juurikin samanlainen mitä täälläkin on kerrottu että eniten saattaa sattua puudutuspistot ja hyvin pieni vedon tunne oli alamahassa välillä. Muuten ei mitään tietoa mitä alakerrassa tehtiin. Juteltiin hoitsujen kanssa niitä näitä.

Nyt ollut kotona pari tuntia ja yhden buranan otin varalta heti kun tulin kotiin. Alakerrassa pientä jomotusta tällähetkellä, ei siis varsinaista kipua missään. Kävely hieman ankkamaista.

Eniten pelotti/pelottaa jälkioireet että miten kipeäksi yltyy ja turpoaako tai tuleeko verenpurkaumaa tms. Buranaa kitusiin niin eiköhän se tästä.

Mä odotin aikaa melkein puolvuotta kun lakihan sanoo et 6kk maksimi odotus toimenpiteeseen.

Sain kans diapamia ja puudutus piikit ja vasemman kanssa sattu niin paljon et aloin hyperveltimoimaan tunsin kun laitto tikkejä. Luulen ettei puudutetaan kerinnyt vaikuttamaan. Oikeaan laitettiin 2 piikillistä puudutetaan niin sit vasta meni tunto pois.

Ekaviikko oli kivulias leikkauksen jälkeen mustelmia ja TURVOTUSTA. Haittasi jonkun verran työntekoa vaikka 2 pv olin himassa vaikka nyt ei olisi ollut pakkokaan.

Nyt 3 vk operoinnista tikit lähtenyt ja muutkin oireet poistunut.

Seksiä kokeiltiin puolentoista tai 2vk kohdalla ja sujui ihan mallikkaasti ilman kipuja.

Semmonen fiilistulee kaiken kaikkiaan et kyllä tämän Ehkäsyn takia tekee meillä lapsia 3 ja 40 kymppi alkaa olla lasissa ei pillereitä tai kumeja tai muuta helpottaa kummasti..

Meillä tyhjennettin kassit n. vuorokausi operaation jälkeen. Ei kuulemma ollut koostumuksessa eroa. Paripäivää oli paikat vähän arkana mutta ei tullu mitään jälkioireita. Peitto heiluu nykyään useasti.. ei pillereitä eikä kumeja välissä.

Mutta korostan ja suosittelen miettimään tarkkaan sterilisaatiota, koska kuten monta kertaa sanottu se on lopullinen lapsettomuus. Ja vaikka sterilisaation purku on mahdollista nii se ei välttämättä toimikaan. No babies anymore..

eikä kannata sen perusteella hommata leikkuuta että ei tarvita kumia tai pillereitä ja seksiä sen jälkeen joka päivä. Miettikää!

Omalla kohdalla oli vaimon terveys suurin syy. Ei välttämättä neljättä raskautta olisi selvinnyt, meille riittää kolme poikaa ja aina kolmesta lapsesta puhuttu.

Mieheni teetti tuon itselleen. Nyt on kulunut viisi vuotta operaatiosta (tehty heti kun ikä riitti, ei lapsia kummallakaan) ja ei kertakaikkisen mitään huomionarvoista sanottavaa asiasta. Toipumiseen meni muutama päivä, aristusta kesti noin viikon (seksiä oli kyllä jo alle viikon kuluttua) ja se siitä. Ainoastaan positiivista seurannut kun ei tarvitse stressata vahinkoraskautta. Teetettiin Mehiläisessä kun ei kiinnostanut jonottaa ja odottaa sekuntiakaan kauempaa kortsujen kanssa, maksoi jotain 800€ ja palvelu oli huikean hyvää.

Kiitos kokemuksista! Osaisiko joku sanoa, kuinka kauan joutuu jonottamaan julkiselle puolelle Keski-Suomessa?

Raumalla julkisen puolen jonot vasektomiaan lyhyet. Kävin terkkarilääkärillä elokuun 2018 alussa, kirralla viime viikolla, n. 4 viikkoa ekan lääkärikäynnin jälkeen, ja leikkausaika tuli lokakuun lopulle.

Jälkilöylyt voin tarjota, kun toimenpide on suoritettu.

5v leikkauksesta ja oikeestaan mitään muutosta en ole havainnut muutakuin, että ehkäisystä ei tarvitse enää huolehtia. Toimenpide ei ollut itsessään kauheen kivulias, kunhan vaan puudutus vaikutti. Pari tuntii leikkauksesta pääs jo kotiin. Vuoto leikkaushaavoista tais tyrehtyä jo vuorokauden sisään.

ikää melkein 40v ja kaksi lasta, viikko siiten laitettiin julkisella piuhat poikki kaikki meni mallikkaasti vaikka hiukan jännitti etukäteen. hoitsu anto jonkun kipupillerin ekaksi ja sitten hetki sen jälkeen keskusteltiin nais urologin kanssa toimenpiteestä ja tulevista jälkimainigeista. ei mennyt kuin hetki kun pääsin saliin jossa kaikki naisia se ehkä hiukan huvitti mutta työtähän se vain on. olin leikannut karvat pois joten peittely ja paikkojen puhdistus ja jotain valvonta antureita kiinnittivät kehoon sekä kanyyli käteen  ja sitten odottelua että leikkaava lääkäri saapuu saliin, lääkäri selitti kokoajan mitä tekee puudituspiikit eivät sattuneet yhtään oli kuin itikan pistot. vasemmalta aloittivat siinä puolella oli suurin tuntemus kuin veti putkea esille eli sellainen pieni vedon tunne ja vihlaisu vatsassa ja sitten sätkäytti kun poltti leikatut pinnat sähköllä kiinni johon lääkäri tuumasi oho !  oikealla puolella tuli epämiellyttävä tunne kuin räpläsi kivestä tuntui sellainen paine koko operaation ajan ja sitten sama sätkytys kuin toisellakin puolen kun poltti sähköllä pinnat kiinni . molemmille puolin laittoivat yhden tikin. leikkauspöydältä jaloilleen ja kysyivät huimaako sanoin ettei ole mitään heikkoa. 2h kuluttua kotiin eikä mitään ongelmia vaikka en ottanut määrättyjä buranoita. samana iltana kokeilin omin käsin että kalu toimii 3pvä leikkauksesta kokeiltiin naiseni kanssa että toimii myös hänen kanssaan ei mitään kipua kunnes 4 tai 5 pvä leikkauksesta lapioin hiekkaa niin tuli sellainen paineen tunne vasemman puolen kivekseen joka ei ole helpottanut 3pvään ehkä pientä turvotusta kiveksistä mutta ei edelleenkään mitään värjäymiä nyt vaan odottaa että paineen tunne poistuu. raportoin kuinka etenee. vielä säätöä vanhentuneen kierukan ja kumien kanssa kunnes kuulee tulokset että siittiöitä ei ole näytteessä

Kuohittuna nukkuisit paremmin kirjoitti:

Raumalla julkisen puolen jonot vasektomiaan lyhyet. Kävin terkkarilääkärillä elokuun 2018 alussa, kirralla viime viikolla, n. 4 viikkoa ekan lääkärikäynnin jälkeen, ja leikkausaika tuli lokakuun lopulle.

Jälkilöylyt voin tarjota, kun toimenpide on suoritettu.

Toteutunut aikataulu:

2018 Elokuun alku - Terkkarilääkärillä lähetteen haussa

2018 Syyskuun alku - Leikkaavalla kirurgilla käymässä

2018 Lokakuun loppu - Vasektomia

Ja tulevaa:

2019 Tammikuun alku - Kontrollinäyte ja lääkärinlausunto poistetuista johtimenpätkistä

Jälkilöylyt vol.1

Kävin eilen aamulla Raumalla operaatiossa. Esilääkitykseksi ohjeen mukaan aamulla kotona 1g parasetamolia ja sairaalassa 600mg ibuprofeenia. Päällystakki kaappiin, operaation läpikäynti ja ratkaisun lopullisuuden varmistaminen jälleen kerran sekä hoitajan että kirurgin kanssa, ja sitten saliin, jossa kaksi hoitajaa odotteli.

Salissa kengät sekä housut pois ja pedille. Karvat olin leikannut itse, joten hoitaja vain pesi paikat ja laittoi leikkausliinan sekä muut suojat paikoilleen. Seuraavaksi myös kirurgi tuli paikalle ja selitti vielä leikkauksen vaiheet. Itse operaatio alkoi n. 15 min siitä, kun olin tullut sairaalaan.

Ensin laitettiin puudute vasemmalle puolelle, pieni pisto - ei kipuja. Pienen odottelun jälkeen kirurgi pyydysti kivespussin päältä siemenjohtimen sormien väliin ja laittoi rengaspihdit molemmin puolin leikkauskohtaa pitämään siemenjohdinta paikallaan. Tämä vaihe hieman sattui, mutta ei mitenkään merkittävästi. Tämän jälkeen lisää puudutetta leikkauskohtaan ja johtimeen. Seuraavaksi pieni viilto ja verenvuodon tyrehdyttäminen polttamalla. Leikkaushaavan kautta kirurgi veti johtimen esiin. Katkaisu, johtimien päiden poltto ja lisäksi ompeleet, joilla johtimien päät ommeltiin U-muotoon. Sen jälkeen ihon ompelu. Johtimien veto tuntui hassulta, mutta leikkaus, poltto ja ompelu eivät tuntuneet juuri miltään.

Tämän jälkeen oikea puoli samalla kaavalla. Tällä puolella siemenjohtimen käsittely jo pelkästään sormin tuntui ilkeältä. Kipu on vähän huono sana kuvaamaan ko. tunnetta. Pahoinvointi tai kuvotus ehkä parempi. Vähän vastaava tunne kuin kivestä liian kovaa rutistettaessa. Joka tapauksessa pienen hetken tuntui ilkeältä, ja tuli pieni kylmä hiki pintaan, mutta lisäpuudutus vei tunteen mennessään.

Leikkaus kesti kokonaisuudessaan vähän reilut puoli tuntia. Leikkauksen jälkeen pari haavalappua leikkauskohtien päälle, housut jalkaan ja viereiseen huoneeseen. Ryyppy appelsiinimehua ja jälkitunnelmat kolmannen hoitajan kanssa. Tarvittavat paperit ja spermanäytepurkki kontrollinäytettä varten mukaan. Kotiutuminen alle 2 tuntia sairaalaantulosta.

Ensimmäisen päivän aikana ei varsinaisia kipuja, mutta vähäsen alavatsan/nivusalueen juilimista. Pieni pahanolontunne oli koko päivän, muttei mitään ihmeellisyyksiä. Lääkitysohje oli ibuprofeeni 600 mg tarvittaessa kolmesti päivässä kipuun. Ajattelin tuota napsia, koska vähentänee myös turvotusta, vaikkei nyt toisena päivänä(kään) mitään varsinaista kipua tunnu, pientä arkuutta vain. Leikkausarvet näyttävät siisteiltä. Kivespussien pinnalla pientä mustelmaa, muttei ainakaan vielä mitään dramaattista.

Iskä 32v. kirjoitti:

Mutta korostan ja suosittelen miettimään tarkkaan sterilisaatiota, koska kuten monta kertaa sanottu se on lopullinen lapsettomuus. Ja vaikka sterilisaation purku on mahdollista nii se ei välttämättä toimikaan. No babies anymore..

eikä kannata sen perusteella hommata leikkuuta että ei tarvita kumia tai pillereitä ja seksiä sen jälkeen joka päivä. Miettikää!

Omalla kohdalla oli vaimon terveys suurin syy. Ei välttämättä neljättä raskautta olisi selvinnyt, meille riittää kolme poikaa ja aina kolmesta lapsesta puhuttu.

Monta vuotta on vielä aikaa tehdä lapsia inseminaatiolla, eli niin että otetaan vuoraan ruiskulla kiveksestä siitttiöitä, ja alkiot siirretään naiseen, joten huoli pois että lapsiluku on sitten ikuisiksi ajoiksi siinä, sillä näin ei ole, jos vain rahaa löytyy koeputkihedelmöitykseen.

Vasektomia

Minulle tehtiin sterilisaatio syyskuussa 2019. Neuvolatätien mukaan miehen sterilisaatio eli vasektomia olisi helpoin ehkäisyvaihtoehto meille, kun emme enää lapsia halua ja elämme vaimoni kanssa pysyvässä parisuhteessa. Ehkä tämä vaimolleni olikin se helpoin ehkäisyvaihtoehto, mutta minulle itselleni kyllä se kaikkein työläin ja ikävin.

Sain lähetteen Terveystalolle sterilisaatioon. Ehkä julkisella puolella oli niin paljon ruuhkaa, että laittoivat minut yksityiselle puolelle. Minulle varattiin aika sterilisaatioon syyskuulta. Tämä ajankohta osoittautui järkeväksi, jotta sain mökkeiltyä kesällä rauhassa, kun pitkään aikaan leikkauksen jälkeen en olisi voinut mennä uimaan. Minulle luvattiin Terveystalolta lähettää ohjeet sterilisaatioon valmistautumiseen ja siitä toipumiseen, mutta mitään ei kuulunut. Soittelin pari viikkoa ennen sterilisaatiota ja kyselin ohjeita puhelimella ja sainkin niitä sitten vain puhelimella. Leikkauksesta sain sitten toipumisohjeita paperisenakin.

Itse sterilisaatio alkoi tunnin myöhässä, mutta oli kuitenkin melko nopea toimenpide. Makasin leikkauspöydällä ehkä vain n. puoli tuntia. Se oli kuitenkin elämäni inhottavin puolituntinen! Puudutusaineet eivät poistaneet ronkkimisen tunteita, kun urologi etsi siemenjohtimia. Se otti kipeää ja oli tosi inhottavaa! Varsinainen leikkaaminen ei ollut kivuliasta puudutusaineiden takia. Minulta leikattiin vähän karvoitusta pois leikkausalueelta ja laitettiin jotain kuumottavaa desinfiointiainetta ja sitten leikattiin siemenjohtimet poikki molemmilta puolilta. Siemenjohtimet lähetettiin patologille ja patologilta tuli postia parin viikon päästä, että kyseessä oli varmasti siemenjohtimet. Kiveksiin jäi pienet punaiset haavat ja tikit, jotka sulivat itsestään noin kuukaudessa irti. Vessassa käydessäni asioin aina istuaaltani. Seisominen tuntui niin oudolta, että kävin istuaaltani vessassa vielä monta kuukautta sen jälkeen, kun oireet olivat jo poissa.

jatkuu...

...jatkuu

Leikkauksen jälkeen minun käskettiin pitää tiukkoja alushousuja, jotta haavat pääsisivät hyvin parantumaan. Minun piti myös suihkutella kiveksiä ja haavoja useampaan kertaan päivässä, jotta ne pysyisivät puhtaana. Vasen puoli ei kuitenkaan meinannut parantua ja se tulehtui ja märki. Pari viikkoa leikkauksen jälkeen kävin lääkärillä ja sain parin viikon antibioottikuurin. Sen jälkeen tulehdus vasta alkoi parantua. Lääkäri sanoi, että lisäkivekset olivat turvoksissa. Niiden parantumiseen meni aikaa useampi kuukausi. Ihmettelen, miksei minulle heti annettu antibioottikuuria, kun kerran haavat olivat noin tulehdusherkässä paikassa. Olisin selvinnyt paljon vähemmällä. Tässä vaiheessa lääkäri sanoi, että nyt ei saa enää käyttää tiukkoja alushousuja. Päinvastoin: nyt olisi käytettävä mahdollisimman löysiä housuja, jottei tulehtuneelle alueelle tule painetta ulkoapäin. Käytinkin löysiä housuja tästä eteenpäin monta kuukautta. Huomasin, että paine kyllä helposti aiheutti kiveksiin sykkivää kipua: kuin olisi veitsellä pistetty lisäkivekseen parin minuutin välein.

Leikkaushaavat olivat kipeät ehkä n. kuukauden verran leikkauksen jälkeen. Välttelin sen ajan urheilemista ja saunomista. Vasta n. kahden kuukauden jälkeen pystyin kävelemään ja liikkumaan täysin normaalisti, eikä haavoja enää tarvinnut vältellä. Parin kuukauden kohdalla leikkauskohdissa tuntui vielä selvät patit. Sen jälkeen kiveskivut ovat hiljalleen pienentyneet. Vielä kolmen kuukauden jälkeen minulla oli sellaisia pistäviä tunteita muutaman kerran päivässä. Ne kuitenkin menivät ohi aina muutamassa sekunnissa eikä pidempikestoista jomotusta enää ollut (toisin kuin ensimmäisen kuukauden aikana). Ehkä kives yrittää työntää aika ajoin siittiöitä lisäkiveksiin ja tällöin tuntuu pieni pisto, kun niitä ei lisäkiveksiin enempää mahdu. Neljän kuukauden kohdalla en enää tuntenut patteja leikkauskohdissa. Pistot aika laimeita jo mutta silloin tällöin niitä edelleen tuli. 

jatkuu...

...jatkuu

Siemennestenäytteen antaminen piti olla nopea ja helppo juttu, mutta mitä vielä. Sain varattua ajan parin viikon päähän eli noin neljän kuukauden päähän sterilisaatiosta. Jouduin odottamaan tuloksia kaksi viikkoa, jonka jälkeen soitin Terveystalolle, että missäs ne tulokset nyt viipyvät. Sain soittoajan tiistai-iltapäivälle. Illemmalla luulin, että taas ne olivat unohtaneet minut, mutta sitten lääkäri soittikin minulle puoli kahdeksalta illalla! Onneksi sterilisaatio oli onnistunut, oli tästä jo muutenkin koitunut minulle ihan tarpeeksi harmia.

Kaiken kaikkiaan näiden kokemusten jälkeen en kyllä pysty suosittelemaan Terveystaloa, ainakaan jos haluat nopeita tuloksia. Joka välissä minun piti soitella Terveystalon valtakunnalliseen ajanvaraukseen ja sitten aina laitettiin soittopyyntö sinne jollekin ja minun piti koko päivä aina odotella soittoa. Melko rasittava systeemi. Miksi ei voitu antaa kellonaikaa? Positiivisena asiana täytyy sanoa, että ajanvaraukseen ei yleensä ollut jonoa vaan sinne pääsi aina heti läpi.

Terveystalon nettisivutkin olivat vähän kankeat. Minun piti siellä jokin esitietolomake täyttää, mutta sitä ei aluksi siellä näkynyt vaikka piti. Sinne ei lopulta ilmestynyt edes kaikkia tuloksia. Paremmin tulokset näki kanta.fi-palvelusta, jota suosittelen.

Operaatio tuli maksamaan minulle omavastuuosuuden 135,10 euroa (800 eurosta) plus lääkärikäynti 92,80+36 euroa. Siemennestenäyte kuului alkuperäisen toimenpiteen hintaan. Yhteensä hintaa tuli siis 263,90 euroa. Eli ei tämä mitään aivan mahdottoman kallista lystiä ollut.

jatkuu...

...jatkuu

Toimenpide oli siinä mielessä inhottava, että tälläisestä ehkäisytarkoituksessa tehdystä toimenpiteestä ei saanut sairaslomaa. Onneksi minulla on helppo toimistotyö, jossa ei tarvitse juurikaan liikkua. En tiedä, miten ruumiillisen työn tekijät tästä selviävät.

Minulla ehti olemaan noin 15 siemensyöksyä ennen siemennestenäytteen antamista. Nähtävästi se oli ihan riittävästi. No, ehtihän aikaakin kulua nelisen kuukautta.

Minulla oli lopulta noin puolisen vuotta kipuja sterilisaation jälkeen. Sen jälkeen pelini ovat toimineet täysin normaalisti ja seksi on ollut taas hyvää. Siemensyöksyyn ei ole kertaakaan liittynyt mitään kipua, ei edes ensimmäisellä kerralla vasektomian jälkeen. Enkä ole huomannut siemensyöksyissä mitään eroa vanhaan. Seksihalut ovat hieman pienentyneet, mutta syynä on ehkä enemmänkin lapset ja elämäntilanne kuin vasektomia.

Henkisellä puolella täytyy sanoa, että nyt perheestä on tullut minulle tärkeämpi kuin ennen sterilisaatiota. Vaimoni ja lapseni ovat nyt “tässä” eikä perhe enää tästä kasva. On siis pidettävä tiukemmin kiinni olemassa olevista läheisistä. Varsinkin sterilisaation jälkeisen kuukauden aikana kaduin operaatiota syvästi ja koin yksinäisyyttä kipujeni kanssa. Onneksi kivut ovat nyt helpottaneet ja voin lopulta olla tyytyväinen siihen, että menin operaatioon. En silti pysty varauksetta suosittelemaan sitä kenellekään, sen verran paljon harmia siitä koitui.