Tänään TV1 klo 21:30 Dokumenttiprojekti: Hiljaa toivotut

Toinen ryhmä on ne sekundäärisesti lapsettomat, onko ne muka lapsettomia?

Diagnoosi: sekundäärisesti lapseton. Jos et tiedä mitä sana sekundäärinen tarkoittaa, katsopa vaikka sanakirjasta.

Mutta ei ne ole lapsettomia jos lapsi niillä jo on!

Pisti silmään ne jumalattoman törpöt vanhemmat toisella siitä tummasta pariskunnasta. Siis että kun on kerrottu että tulee kaksoset, nää istuu kuin tatit ja sitten ukko mutisee jotain TÖRKEÄÄ tyyliin on se kumma kun yhteiskunnan pitää auttaa lastenteossa, ja sitten nousee ja menee pois. Voi luoja. Kyllä oppii arvostamaan omia vanhempiaan.

Ihan kuin olisivat kertoneet että "käytiin kaupassa", niin neutraalia oli suhtautuminen. Olisivat nyt edes onnitelleet! Voi tietty olla, että jännittivät kameroita, mutta ehkä vähän reippaammin olisivat kuitenkin voineet suhtautua. Etenkin kun pariskunta kertoi samassa lapsen saamisen vaikeudesta. Toisaalta kyllä ihmettelin sitäkin, miksi pari kertoi niin aikaisessa vaiheessa raskaudesta ja kaksosista, kun tuossa vaiheesa kuitenkin vielä melko epävarmaa koko touhu.



Hyvä dokumentti oli kyllä. Toinen asia mitä ihmettelin, oli tuon tummahiuksisen kummalliset listat vauvan tavaroista ja lähes äitiyspakkauksellinen vaatetta, vaikkei mitään vauvaa vielä edes ollut. Tuntui, ettei hänen elämässään ollut enää mitään muuta kuin vauva. No, en kyllä lapsettomuudesta mitään tiedä, että en ehkä voi kuvitella sitä tuskaa. En kuitenkaan usko että itse tekisin tuommoisia listoja ja osteleisin hulluna vauvan vaatetta :)



Hyvä dokkari, rohkeasti nuo parit olivat lähteneet mukaan, kiitos siitä heille.

No, kyllähän sen tietää, että p..kaa tulee niskaa asiasta kuin asiasta täällä. Joka ikinen tekee lapsia itsekkäistä syistä. Mulla hoidot 90-luvulla. Se oli pieni kuolema, kun lääkäri totesi, että munasoluissani on vikaa, eikä IVF-hoitoja kannata enää jatkaa.

Tuleekohan tätä ohjelmaa uusintana?

http://areena.yle.fi/video/1328564370109

Uusintana ensi lauantaina 11.2.

Niin suuri vietti on aina ollut.



Eilenkin kiitollisena halasin taaperoa tuon dokumentin jälkeen ja lähetin kiitoksen yläkertaan, että se kuitenkin alun hankaluuksien jälkeen oli suht helppoa, tää lasten saaminen.

Halusin sillä suojella itseäni mahdolliselta pettymykseltä. No, meitä on tietysti erilaisia. Ehkä itse olen sitten "pessimisti ei pety"-linjan kannattaja tässä asiassa.

Toinen asia mitä ihmettelin, oli tuon tummahiuksisen kummalliset listat vauvan tavaroista ja lähes äitiyspakkauksellinen vaatetta, vaikkei mitään vauvaa vielä edes ollut. Tuntui, ettei hänen elämässään ollut enää mitään muuta kuin vauva. No, en kyllä lapsettomuudesta mitään tiedä, että en ehkä voi kuvitella sitä tuskaa. En kuitenkaan usko että itse tekisin tuommoisia listoja ja osteleisin hulluna vauvan vaatetta :)

Hyvä dokkari, rohkeasti nuo parit olivat lähteneet mukaan, kiitos siitä heille.

ennen kuin vauvasta oli tietoakaan..

Voisin väittää, ettei dokumentti ekä yleensäkään lapsettomuus avaudu ihmisille, jotka eivät sitä millään muotoa ole itse kokenut. Sen huomaa mielipiteissä, asenteissa ja kaikessa, sen vaistoaa.



Monillekaan lapset eivät ole pakkomielle. Mutta monille lapsi on sen parisuhteen jatkamisen muoto perheeksi, josta on saattanut aina haaveilla kuvittelematta silti sen olevan aina ruusuilla tanssimista.



Se, ettei halua lasta on mielestäni myös täysin hyväksyttävää ja jokaisen oma valinta. Tahaton lapsettomuus ei sen sijaan ole oma valinta, vaan hyvin kipeä asia, josta selviytymiseen menee vuosia vielä senkin jälkeen kun lapsen saa.



Lapsettomuuden kautta joutuu kohtamaan niin monenlaisia tunteita itseään ja toisia kohtaan. Mikään ei ole itsestäänselvää, joudut oikeasti miettimään arvojasi ja valintojasi sekä parisuhdetta kaikkinensa. Ulkopuoliset ihmiset hyvin harvoin auttavat asiassa kommentteineen, jotka usein paljastavat heidän tietämättömyytensä sekä valitettavasti usein myös sen, ettei taida hienotunteisuutta eikä tunneälyä!



Voisin väittää, että lapsettomuus on kuitenkin kipeimpiä asioita, kriisejä joita ihminen voi kokea väheksymättä yhtään muunlaista surua ja ihmiskohtaloita.



Dokumentti on vain yksi tarina, mutta itsekin lapsettomuudesta kärsivänä voin sanoa, ettei ole myöskään täysin rinnastettavissa omaan tarinaani. Annan silti arvoa tälle tarinalle, näille henkilöille rohkeudesta ja toivon heille ja muille kohtalotovereille kaikkea hyvää elämässä eteenpäin joko lasten kanssa tai ilman.