Tänään TV1 klo 21:30 Dokumenttiprojekti: Hiljaa toivotut
Millaisen tunteiden vuoristoradan mies ja nainen kokevat, kun lapsen saaminen ei onnistu ilman lääketieteen apua? Tarina kahdesta pariskunnasta hedelmöityshoitojen loputtomassa putkessa. O: Timo Haanpää. T: Vaski Filmi.
Auts, minkähänlaisen pino nenäliinoja joutuu viereen ottamaan...
Kommentit (69)
Mun sympatiat saa nuoret ihmiset jotka yrittävät lasta. Mutta sellaiset liki nelikymppiset ekaa lasta yrittävät ei sitä saa. Ihan oma moka kun niin myöhään rupeavat hommiin. Toinen ryhmä on ne sekundäärisesti lapsettomat, onko ne muka lapsettomia?
Mun sympatiat saa nuoret ihmiset jotka yrittävät lasta. Mutta sellaiset liki nelikymppiset ekaa lasta yrittävät ei sitä saa. Ihan oma moka kun niin myöhään rupeavat hommiin. Toinen ryhmä on ne sekundäärisesti lapsettomat, onko ne muka lapsettomia?
Olin minäkin nuori, kun aloitettiin yrittäminen. 25-vuotiaana jätin ehkäisyn ja 28-vuotiaana hakeuduin hoitoihin. Ensimmäisen elävän lapsen sain 34-vuotiaana ja toisen elävän lapsen 38-vuotiaana.
Eikö ole oikeutta haluta lasta, jos vaikka tapaa sen oikean vasta 30+-vuotiaana? Onko ainoa oikea aika hankkia lapsi juuri nippanappa 20-vuotiaana sen aikaisen lusmuilevan luuserin kanssa? Ja sitten pyöritetään yh:na lapsiperhettä ja itketään exiä ja exien ilkeitä nyxiä...
Mun sympatiat saa nuoret ihmiset jotka yrittävät lasta. Mutta sellaiset liki nelikymppiset ekaa lasta yrittävät ei sitä saa. Ihan oma moka kun niin myöhään rupeavat hommiin. Toinen ryhmä on ne sekundäärisesti lapsettomat, onko ne muka lapsettomia?
Olin minäkin nuori, kun aloitettiin yrittäminen. 25-vuotiaana jätin ehkäisyn ja 28-vuotiaana hakeuduin hoitoihin. Ensimmäisen elävän lapsen sain 34-vuotiaana ja toisen elävän lapsen 38-vuotiaana. Eikö ole oikeutta haluta lasta, jos vaikka tapaa sen oikean vasta 30+-vuotiaana? Onko ainoa oikea aika hankkia lapsi juuri nippanappa 20-vuotiaana sen aikaisen lusmuilevan luuserin kanssa? Ja sitten pyöritetään yh:na lapsiperhettä ja itketään exiä ja exien ilkeitä nyxiä...
niin ei se tarkoita sitä että kaikki muutkin ovat. Ja miten toi sua edes koskee kun olet kuitenkin ihmismäisessä iässä yrittänyt saada ekaa lasta, et nelikymppisenä?
Jotenkin itsekästä tuollaisella vimmalla hankkia omaa lasta.
Niin se että lapsen saa ilman että siihen tarvitaan vimmaa on jotain saatanan hienoa ja pyhää. Sitten kun se ei onistu ilman taistelua, on vaan itsekäs paska kun taistelee. Kuule sulle tekee mieli sanoa vaan että haista sinä paska.
Onhan pariskunnilla jo toisensa, mihin helvettiin sitä lasta välttämättä tarvitaan enää? Ei se ainakaan maailmanloppu voi olla. Olisivat onnellisia että saavat elää vapassa maassa ja tehdä mitä haluavat.
Mun sympatiat saa nuoret ihmiset jotka yrittävät lasta. Mutta sellaiset liki nelikymppiset ekaa lasta yrittävät ei sitä saa. Ihan oma moka kun niin myöhään rupeavat hommiin. Toinen ryhmä on ne sekundäärisesti lapsettomat, onko ne muka lapsettomia?
Mutta onpas empatiasi tiukassa jos et sen vertaa tajua että on suuri tuska kun ei saa lapselleen sisarusta. Kun on elämän yhden vahvimmista vieteista vallassa eikä saa lasta... Minusta on oikeasti perin outoa jos joku joka on joskus halunnut lapsen ei pysty ymmärtämään sitä.
Itse olen saanut kaikki lapseni hoidoilla ja kyllä se oli joka kerta henkisesti rankkaa se hoidoissa oleminen vaikka tietysti tyhjä syli on kipein.
Sinänsä tuskin kukaan sinun empatiaasi on vailla mutta ihmettelen todella vajavuuttasi.
Ja minä tunnen erittäin syvää sympatiaa heitä kohtaan jotka ovat ensin kärsineet yksinäisyydestä ja kun vihdoin korkeammalla iällä löytävät kumppanin, kärsivät vielä lapsettomuudestakin. Se on todella tragedia se.
ja sanoi, että siellä nimenomaan sanotaan, että lapsia halutaan itsekkäistä syistä. Itse haluaa oman lapsen, jota hoitaa. Tämä on oikein. Eli adoptioon ei pidä lähteä, jos haluaa pelastaa maailman lapset epäitsekkäästi. Eli on ihan oikein haluta itsekkäistä syistä lapsia.
Joo oma moka mutta aina se elämä ei vaan mene niin kuin teillä kenellä menee just niinku elokuvissa... Eikä se että se on oma moka, poista sitä lapsettomuuden tuskaa. Ja joo, myös me sekundäärisesti lapsettomat ovat perimmäisten kysymyksien äärellä. Itsellä hoidoilla saatu lapsi ja kun muut miettivät pikkukakkosten ajoitusta juuri oikein niin että syntyy kesävauva, me painiskelemme ongelman kanssa että mistä löytyisi 3000 euroa että voisi edes yrittää lapsellemme sisarusta. Että sellaista, elämä ei aina ole reilua :(
Näistäkin kirjoituksista huomaa miten kylmiä nykypäivänä ihmiset ovat :(
...kun se vaalea nainen oli koko ajan niin negatiivinen. Ymmärrän että oli vuosikausien yritys ja väsymys takana, mutta silti, tuntuu että tuollainen asenne on jo este raskautumiselle, ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus.
Onneksi lopussa sentään hymy irtosi hyvien uutisten tultua.
...kun se vaalea nainen oli koko ajan niin negatiivinen. Ymmärrän että oli vuosikausien yritys ja väsymys takana, mutta silti, tuntuu että tuollainen asenne on jo este raskautumiselle, ihminen on kuitenkin psykofyysinen kokonaisuus.
Onneksi lopussa sentään hymy irtosi hyvien uutisten tultua.
kun sit tulikin luomusti raskaaksi ilman hoitoja.
mutta tulipa paha mielei tästä ketjusta.
ja kenties tieto raskaudesta jo kerrottu aiemmin vanhemmille, ennen kuvaamista. Kyllähän ne vanhemmat on tietoisia olleet että pariskunnasta kuvataan dokumenttia ja varmaan aihe eli lapsettomuuskin tiedossa.
Pisti silmään ne jumalattoman törpöt vanhemmat toisella siitä tummasta pariskunnasta. Siis että kun on kerrottu että tulee kaksoset, nää istuu kuin tatit ja sitten ukko mutisee jotain TÖRKEÄÄ tyyliin on se kumma kun yhteiskunnan pitää auttaa lastenteossa, ja sitten nousee ja menee pois. Voi luoja. Kyllä oppii arvostamaan omia vanhempiaan.
Se tumma nainen (Marjaana tms?) oli uskomattoman rasittavan oloinen tyyppi ja mies jo valmiiksi tossun alle taltutettu ja ylensyötetty hissukka. Mahtanut olla kiihkeää touhua, kun lasta on yritetty luonnonmukaisesti ovulaatiokierron innoittamina...NOT. Kauhistuttaa jo pelkkä mielikuva.
Ehkä luonnolla on vain jokin oma tarkoituksensa, kun jotkut eivät voi saada lapsia? Everything happens for a reason. Nythän tietysti lääketiede estää tämänkin tahdon toteutumisen sallimalla lisääntymisongelmaisille mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen.
Ehkä luonnolla on vain jokin oma tarkoituksensa, kun jotkut eivät voi saada lapsia? Everything happens for a reason. Nythän tietysti lääketiede estää tämänkin tahdon toteutumisen sallimalla lisääntymisongelmaisille mahdollisuuksia kerta toisensa jälkeen.
Mieheni sisko aviomiehineen on todettu peruuttamattomasti lapsettomiksi; ilmeisesti mitkään hoidotkaan eivät auttaneet ja ovat nyt luopuneet toivosta. Tämä tuli meille toisen käden tietona anopin välityksellä, eikä asiasta ole sen koommin puhuttu. Tämä onkin varmaan ihan hyvä, koska en tiedä yhtään miten suhtautua asiaan, ja mitä sanoisin miehen siskolle. Pahoittelisin varmasti, mutta kun en osaa samastua siihen tuskaan, joka ilmeisesti on suuri, niin pelkään että pahoittelu jäisi jotenkin ponnettomaksi ja onnistuisin vain häntä loukkaamaan.
Meillä ei siis mieheni kanssa myöskään ole lapsia. Ehkäisy on jätetty yli vuosi sitten pois, mutta emme ole aktiivisesti yrittäneet tulla raskaaksi vaan jätimme asian luonnon käsiin. Minulla ei ole koskaan ollut pakottavaa tarvetta saada lapsia, eikä ole edelleenkään. Miestäni aihe on aina kiinnostanut hieman enemmän, ja nyt siskonsa kohtalon selvittyä hän vaikuttaa entisestään aktivoituneen asiassa.
Minun tunteeni ovat ristiriitaiset, koska varaudun henkisesti tilanteeseen, jossa todettaisiin että mekään emme ainakaan ilman hoitoja tule raskaaksi. Minä nimittäin en haluaisi lähteä hoitoihin. Ja toisaalta hieman pelkään tilannetta, että yhtäkkiä olisinkin raskaana. Olisin nimittäin varmasti onnellinen ilman lapsiakin, ja mietin sovinko edes äidiksi kun näin ajattelen. Elämäni on jo ihanaa ja täyttä, ja pelkään että joutuessani uhraamaan siitä suuren osan lapsille, saattaisin katkeroitua kun joudun niin paljosta luopumaan. Mutta mieheni on tyyppiä, joka hakee vaikka kuun taivaalta saadakseen haluamansa. Entäpä, jos hän haluaa ehdottomasti hoitohin?
Aloin kai kirjoittaa tänne päästäkseni hieman tarkemmin perille tuosta hurjan voimakkaasta lisääntymisvietistä, joka joillakin kirjoittajilla ilmeisesti on tai on ollut. Jospa tajuaisin, mistä on kyse, ja alkaisin itsekin enemmän haluta lapsia? Varmasti lasten kanssa on helpompaa elää, jos heitä on oikein tosissaan aikanaan halunnut. Haluaisin myös mieheni siskon vuoksi oppia ymmärtämään tätä asiaa paremmin.
Olisin kiitollinen kommenteistanne.
Toinen ryhmä on ne sekundäärisesti lapsettomat, onko ne muka lapsettomia?
Diagnoosi: sekundäärisesti lapseton.
Jos et tiedä mitä sana sekundäärinen tarkoittaa, katsopa vaikka sanakirjasta.
lapsettomuudesta viitisen vuotta, ja oli tuolloin vielä tosi nuori. Hyppäsi kerran vieraaseen petiin ja kas, tuli raskaaksi. Mieheni kanssa sai useamman keskenmenon. Lopulta onnistui raskautumaan myös miehelleni, parin keskenmenon jälkeen jälleen.
Minä raskauduin miehelleni 3:lla yrityskierrolla, joten kaipa se on sopivasta kumppanistakin joskus kiinni, jos periaatteessa mitään vikaa ei ole.