Tänään TV1 klo 21:30 Dokumenttiprojekti: Hiljaa toivotut

Ettei tule mieleen ne ikävät muistot 11 vuoden takaa, kun kärsimme useamman vuoden lapsettomuudesta. Joskus tulee niitä synkkiä tuntoja vielä mieleen, aika syvällä silloin ui. Meille kävi kuitenkin hyvin ja saimme hoidoilla ihanat kaksoset.

jotta osaan paremmin edes yrittää ymmärtää ystävääni, joka on juuri nyt keskellä hedelmöityshoitoja.

löytyy täältä: http://areena.yle.fi/audio/1299155003914



Olen ehkä empatiakyvytön, kun en ymmärrä miksei aikuinen pariskunta osaa nauttia elämästään ilman lapsia. :|

Olen ehkä empatiakyvytön, kun en ymmärrä miksei aikuinen pariskunta osaa nauttia elämästään ilman lapsia. :|

Koen silti empatiaa niitä kohtaan, jotka eivät osaa. Tämä on aihe, jota lapsia saanut on kenties jäävi kommentoimaan.

Olen ehkä empatiakyvytön, kun en ymmärrä miksei aikuinen pariskunta osaa nauttia elämästään ilman lapsia. :|

Koen silti empatiaa niitä kohtaan, jotka eivät osaa. Tämä on aihe, jota lapsia saanut on kenties jäävi kommentoimaan.

että lasten saanti on minulle "se ja sama". Eli onnellinen voin olla sekä ilman lapsia että ilman niitä. Koskaan ei ole ollut pakkopakko lisääntyä. Samalla tavalla koen eläinrakkaita ihmisiä kohtaan, jotka eivät voi ottaa lemmikkiä koska ovat allergisia.

Syvästi toivoisin että ilman lapsia jäävät pystyvät nauttimaan loppuelämästään katkeroitumatta, lapset kun eivät ole se ainoa asia elämässä.

Ajattelin, että olet sitä "todellinen elämä alkaa vasta kun on lapsia - ja mitäs ne kypsymättömät lapsettomat taas vänisevät olemattomia vastoinkäymisiään, tyytyisivät kohtaloonsa" -väkeä.



vitonen

että lasten saanti on minulle "se ja sama". Eli onnellinen voin olla sekä ilman lapsia että ilman niitä. Koskaan ei ole ollut pakkopakko lisääntyä. Samalla tavalla koen eläinrakkaita ihmisiä kohtaan, jotka eivät voi ottaa lemmikkiä koska ovat allergisia.

Syvästi toivoisin että ilman lapsia jäävät pystyvät nauttimaan loppuelämästään katkeroitumatta, lapset kun eivät ole se ainoa asia elämässä.

kun asia on sinulle "se sama". Käsität kai, että mielipiteesi on täysin merkityksetön? Ainoastaan ihminen, joka on kokenut lapsettomuuden ja joutuu elämään loppuelämänsä ilman lapsia pystyvät tästä asiasta antamaan validin mielipiteen.

kun ehkäisystä luopuu :)



Saattaahan tuon ohjelman tsekata, mut nenuliinoja en tarvitse.

Käsität kai, että mielipiteesi on täysin merkityksetön? Ainoastaan ihminen, joka on kokenut lapsettomuuden ja joutuu elämään loppuelämänsä ilman lapsia pystyvät tästä asiasta antamaan validin mielipiteen.

Eli minulla ei myöskään saa olla mielipidettä vaikkapa sodasta, koska maamme ei ole elinaikanani sellaisessa ollut? Mielipiteeni on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa. En tajua miksi on niin hirveä tabu puhua siitä, että ylikorostuuko nykyaikana individualistinen tarve jatkaa pakonomaisesti sukua. Olisi ihan lapsettoman oman psyyken kannalta hyvä keskittyä vaikka sitten parisuhteeseen ja muihin asioihin kuin jäädä vatvomaan loppuiäksi lapsettomuuttaan. Oikeasti.

Suomessa keskustelukulttuuri on sitä, että saa olla näissä asioissa vain yhtä mieltä, surullista.

Ihan samalla tavalla minä voisin potea maailmantuskaa jos olisin huippu-urheilija ja ura katkeaisi halvaantumiseen enkä voisi koskaan enää liikkua. Silti ihmiset jatkavat elämää. Niin se vain menee. Ja niin tervettä onkin. Surra voi aikansa, mutta tyhmyyttä olisi heittää loppuelämä hukkaan menetysten vuoksi. Niitä kun tulee kaikille, jos ei lapsettomuuden muodossa niin jotenkin muuten.

kun asia on sinulle "se sama". Käsität kai, että mielipiteesi on täysin merkityksetön? Ainoastaan ihminen, joka on kokenut lapsettomuuden ja joutuu elämään loppuelämänsä ilman lapsia pystyvät tästä asiasta antamaan validin mielipiteen.

Eli ne lapsettomat, jotka vuosien yrittämisen jälkeen saavatkin lapsen/lapsia, eivät ole valideja antamaan mielipidettä lapsettomuudesta? Asia selvä.

Eli minulla ei myöskään saa olla mielipidettä vaikkapa sodasta, koska maamme ei ole elinaikanani sellaisessa ollut? Mielipiteeni on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa. En tajua miksi on niin hirveä tabu puhua siitä, että ylikorostuuko nykyaikana individualistinen tarve jatkaa pakonomaisesti sukua. Olisi ihan lapsettoman oman psyyken kannalta hyvä keskittyä vaikka sitten parisuhteeseen ja muihin asioihin kuin jäädä vatvomaan loppuiäksi lapsettomuuttaan. Oikeasti.

Suomessa keskustelukulttuuri on sitä, että saa olla näissä asioissa vain yhtä mieltä, surullista.

Ihan samalla tavalla minä voisin potea maailmantuskaa jos olisin huippu-urheilija ja ura katkeaisi halvaantumiseen enkä voisi koskaan enää liikkua. Silti ihmiset jatkavat elämää. Niin se vain menee. Ja niin tervettä onkin. Surra voi aikansa, mutta tyhmyyttä olisi heittää loppuelämä hukkaan menetysten vuoksi. Niitä kun tulee kaikille, jos ei lapsettomuuden muodossa niin jotenkin muuten.

mutta yritä nyt käsittää, että sillä mielipiteellä ei ole merkitystä. Jos keskustelut sodasta sodan kokeneen ihmisen kanssa, niin ilman muuta hänen kokemuksensa ovat laajempia, syvempiä ja monitahoisempia kuin sinun mielipiteesi asiasta. Voit toki kaakattaa, että sota on kauheaa, jne, mutta et oikeasti tiedä, millaista se sodan kauheus voi olla, jos et itse ole sotaa kokenut. Ihan yhtä lailla voit jaella turhia mielipiteitäsi lapsettomuudesta, mutta et voi koskaan oikeasti tietää, mitä lapsettomuus merkitsee, jos et ole itse sitä kokenut.

Tunnen paljon lapsettomia pariskuntia, eikä yksikään ole heittänyt loppuelämäänsä hukkaan lapsettomuuden takia. Tämä on nyt vain sellainen illuusio, jota esim. av:lla halutaan vaalia. Totuus on kuitenkin toista. Sureminen vie oman aikansa, mutta jokainen jatkaa elämäänsä jollakin tavalla.

Eli ne lapsettomat, jotka vuosien yrittämisen jälkeen saavatkin lapsen/lapsia, eivät ole valideja antamaan mielipidettä lapsettomuudesta? Asia selvä.

koska he ovat kokeneet asian. Heidän mielipiteensä perustuu kokemusperäiseen tapahtumaan, ei mihinkään luettuun tai televisiosta katsottuun tarinaan. Toki myönnän, että hoidoilla lapsensa saaneet eivät voi ymmärtää täysin lapsettomiksi jääneiden kokemuksia, ja siksi onkin tärkeää, että kaikille löytyy vertaistukea.

Käsität kai, että mielipiteesi on täysin merkityksetön? Ainoastaan ihminen, joka on kokenut lapsettomuuden ja joutuu elämään loppuelämänsä ilman lapsia pystyvät tästä asiasta antamaan validin mielipiteen.

Eli minulla ei myöskään saa olla mielipidettä vaikkapa sodasta, koska maamme ei ole elinaikanani sellaisessa ollut? Mielipiteeni on ihan yhtä arvokas kuin kenen tahansa. En tajua miksi on niin hirveä tabu puhua siitä, että ylikorostuuko nykyaikana individualistinen tarve jatkaa pakonomaisesti sukua. Olisi ihan lapsettoman oman psyyken kannalta hyvä keskittyä vaikka sitten parisuhteeseen ja muihin asioihin kuin jäädä vatvomaan loppuiäksi lapsettomuuttaan. Oikeasti.

Suomessa keskustelukulttuuri on sitä, että saa olla näissä asioissa vain yhtä mieltä, surullista.

Ihan samalla tavalla minä voisin potea maailmantuskaa jos olisin huippu-urheilija ja ura katkeaisi halvaantumiseen enkä voisi koskaan enää liikkua. Silti ihmiset jatkavat elämää. Niin se vain menee. Ja niin tervettä onkin. Surra voi aikansa, mutta tyhmyyttä olisi heittää loppuelämä hukkaan menetysten vuoksi. Niitä kun tulee kaikille, jos ei lapsettomuuden muodossa niin jotenkin muuten.

Lapsen saamista ei voi verrata huippu-urheilu-uraan. Keskivertoihmisestä ei koskaan tule huippu-urheilijaa mutta lähes kaikista tulee joskus isiä ja äitejä. Lapsen saaminen on yhteiskunnan perusarvo ja oletus. Kun epäonnistut siinä, on se suru ja kipu jotain aivan toista kuin sinun käsityksesi asiasta. Älä edes yritä ymmärtää mutta älä myöskään tule tällaisiin ketjuihin tai kellekään lapsettomalle näitä asioita kommentoimaan. Tietenkään missään surussa ei saisi velloa, mutta surun ja kivun vähättely on niin loukkaavaa, että kun et sitä tajua, älä kommentoi.

Itse kärsin lapsettomuudesta viisi vuotta. Hoitoja tehtiin lukuisia, kaikki ivf-hoitoja/pas-siirtoja. Luulen tietäväni sentään jotain siitä kaikesta, mitä lapseton miettii. Jotain.

Meille oli lapsettomuushoitojen aikana aivan selvää, että yritämme ylläpitää parisuhdettamme ja että pärjäämme myös ilman lapsia. Aika epätoivoistahan se oli. Kun matkustimme ulkomailla ja ostaa paukautimme mökin, saimme ystäviltä kuulla, miten emme osaa priorisoida ja rahat olisi pitänyt säästää lapsettomuushoitoihin. Kovasti tuntuu lapsellisilla olevan mielipiteitä, miten lapsettomien kuuluisi elää.

Suruun ei saa jäädä vellomaan, se on totta. Mutta sitä surua, kipua ja katkeruuttakin on, eikä niiden tunteiden mitätöinti auta lapsettomuudesta kärsivää. Itse pidin synkimpinäkin aikoina tiukasti kiinni siitä, että en lähipiirin lapsellisiin purkaa pahaa mieltäni, mutta täytyy kyllä sanoa, että rankkaa se oli, kun nämä lapselliset kokivat kovasti asiakseen antaa neuvoja ja arvosteluja. Osalle oli tärkeää neuvoa lastentekoa lähes kädestä pitäen, osan mielestä taas syitä piti etsiä ja niistä vihjailtava jatkuvasti (esim. jos join kupin kahvia tai söin palan pizzaa).

Välit eivät onneksi katkenneet kehenkään, vaikka vieläkin välillä ihmettelen ihmisten asennetta. Lapseton tarvitsee myötätuntoa ja kuuntelijaa eikä mitään arvostelijaa tai jatkuvaa naputtajaa valinnoista.

Elämässä on monenlaista surua enkä yritä missään nimessä vähätellä muunlaista surua, mutta missään nimessä en siedä lapsettomuuden kipuilun vähättelyä. Lapsettomuus ei merkitse vain lapsen puuttumista vaan kokonaan uudenlaista suhdetta omaan kehoon ja omaan identiteettiin. Nämä kaikki pitää rakentaa alusta eikä se ole helppoa. Siksi toivon kaikkien arvostelijoiden menevän itseensä ja miettivän, voisiko suun pitää kiinni, vaikka kuinka lapsettoman käytös ottaisikin päähän. Törkeää käytöstä ei tarvitse sietää, mutta kun tajuaa, että siihen toiseen sattuu, saattaa ymmärtää joitakin hetkellisiä tunteen purkauksiakin. Me käsittelemme surua niin monella eri tavalla, eikä sen hengähdystauon antaminen lapsettomalle maksa mitään.

tuon ylen jutun ja aion tänään katsoa tvsta sen ohjelman. Mulla on hyvin lyhytaikainen lapsettomuus takana. Mutta kyllä se opettaa arvostamaan lapsia ihan eri tavalla,

Eli alku on lainattua tekstiä.



T. 14

dokumentin naiselle oli joku sanonut bileissä, että ootkos lihonut vai raskaana. Ja oli just saanut keskenmenon.

Koska kaikki jotka tunnen ja joista olen lukenut ovat lopulta saaneet lapsia. Onko siis ihmisiä jotka jäävät lapsettomiksi kaikista hoidoista huolimatta? En ole koskaan kuullut. Tarkoitan siis tilannetta että missään vaiheessa ei lopeteta hoitoja tms.

Mutten silti aina ymmärrä lapsettomien pakkomiellettä lapseen. Lapsen saaminen ei ole mikään portti onneen, vaan yksi elämän osanen, eikä kaikkea saa kukaan.



Ehkä olen siitä onnellisessa asemassa, että minun oli helppo tehdä asian kanssa rauha. Ei tarvinnut edes miettiä hoitoja, minulle oli selviö että jos ei luomuna, ei ollenkaan. Jokaisen tulisi tiedostaa, että lapsia ei automaattisesti saa. Minä olen ensisijaisesti valinnut puolison, jonka kanssa tiedän olevani onnellinen, tuli mitä tuli. Olen jatkanut elämästä nauttimista vanhaan malliin, ilman lapsia. Mikään ei siis oikeastaan muuttunut.



Että voi se mennä näinkin. Mitään maailmantuskaa ei ole pakko potea.



Hauska muuten kun joku sanoi että lähes kaikista tulee äitejä/isiä. Eihän noin ole, vaan alati kasvava joukko aikuisia elää lapsettomissa parisuhteissa. Sekä omasta halustaan että lapsettomuudesta johtuen. Asia on normaali, ja lapsettomuutta on aina ollut.

lapsi 8 vuoden jälkeen. toiselle pariskunnallekin taisi tulla.

lapsi 8 vuoden jälkeen. toiselle pariskunnallekin taisi tulla.