Apua VAIN poikalasten vanhemmilta!

joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.

sinä voit ehkä sitten kuvitella tunteeni? ajatteleppa, että sinulle olisi tullut neljä tyttöä :D eikä yhtään poikaa. Ei ole kiva tunne ei.

Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa...

ap

ja samalla hiukan kadehdin upeaa katrastasi!

Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)

Pojat ovat erilaisia ja jos jättää "poikamaailman" miehen harteille ja keskittyy itse, öö, ruuanlaittoon ja vaatehuoltoon, voi kyllä tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Jotkut ovat sanoneet, että heitä eivät kiinnosta örkit ja taistelurobotit, mutta ei kyllä minuakaan kiinnostaisi tuntitolkulla huoltaa babybornia tai sovitella barbille kenkiä. Lapsia kannattaa mielestäni katsoa ensisijaisesti lapsina ja miettiä, mitkä asiat juuri ko. lapselle ovat tärkeitä ja mitä yhteistä löytyy. Joku lapsi tykkää liikunnasta, toinen lautapeleistä, kolmas lukemisesta, neljäs luonnonhistoriasta, viides taiteesta jne. Eikä silloin kysytä, että mitkäs vehkeet sieltä jalkojen välistä löytyy. :)

Minä olen juuri sellainen äiti joka inhoaa niitä örkkejä, pianimista ja miekkailua. Tuntuu helpolta jättäytyä ulkopuoile kun ne jutut eivät vaan yksinkertaisesti kiinosta. Toisaalta en ollut koskaan ajatellut sitä noin päin, että kiinostaisiko minua sen enempää kotileikit tai prinsesa touhut, sillä tuskin! Olenkin tässä tyttöhaaveessani ehkä ajatellut enemmän tulevaisuutta, sitä aikaa kun lapset kasvavat ja pojat juttelevat sitten isälle omat juttunsa. Ja käyvät isän kanssa saunassa ym. Sitten ehkä olen ulkopuolinen viimeistään?

pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.

ap

on viisi poikaa, ei tyttöjä (ainakaan tällä hetkellä). Olen tyytyväinen, ei kaipaa tyttöä, kun poikien kanssa menee niin mukavasti. Pojat näyttävät tunteensa suoraan, eivät kiertele. Kun ei ole tyttöjä, niin pojat joutuvat tekemään kotitöitä laidasta laitaan, myös ruoanlaittoa, pyykkejä ym. "naisten töitä". Yksi pojista on erityisen ihastunut leipomiseen ja mielelläni hänen kanssaan sitä harrastankin, pojatkin voivat siis pitää tuollaisista jutuista. Poikien kanssa tulee myös juteltua kaikienlaisista asioista, ei vain koneista vaan ihmisten käytöksestä, maailman menosta. Meikit tai vaatteet eivät sentään kiinnosta.



Uskon, että vielä tulevaisuudessakin tulen olemaan yhteydessä lapsiini, ei se, ettei lapseksi ole sattunut syntymään tyttöä tarkoita sitä, että "menetän" mahdollisuudet läheisiin väleihin aikuisuudessakin.



Ja se hyvä puoli pojissa ainakin on, että he kohtelevat äitiään prinsessana :)

Haluaisin sanoa kaksi asiaa: Ensinnäkin tällaiset ajatukset vähenevät ajan myötä. Kun lapsesi kasvavat, he ovat ennen muuta ihmisiä, omia ihania persooniaan. Et sinä sitten enää ajattele heitä sukupuolen kautta ensisijaisesti.



Toisekseen nykyaikana molemmilla sukupuolilla on mahdollisuudet tehdä asioita, jotka itseä kiinnostavat. Ihmettelen usein puhetta "tyttöjen jutuista" tai "poikien jutuista", ihan niin kuin tytön kanssa ei voisi käydä jääkiekkomatsissa tai pojan kanssa leipoa. Tietenkin voi - saa tehdä ihan sitä mitä haluaa ja mikä kiinnostaa. :) Älä siis sulje itseltäsi tai perheeltäsi mahdollisuuksia pois siksi, että kaikki lapsenne ovat poikia.

Kolmattakin toivottiin mutta ikä ja ylipaino tulivat esteiksi. :( Nimenomaan kolmannelle pojalle olisi ollut nimikin valmiina. Toki tytöllekin.

Suhtaudun tähän asiaan aika neutraalisti. Minusta omat kaksi poikaani ovat ihania, niin poikia ja sitten välillä ei yhtään. Ei lapsia voi kategorisoida etukäteen. SE ainoa tyttö voisi olla todella poikamainen. KOlmatta lasta olen toivonut ja saisi olla poika. Tyttö olisi kiva yllätys myös. Mutta siis enää meillä ei tähän ole mahdollisuuksia.

Omien poikien mukana olen kasvanut tähän äitiyteen ja hämmästynyt, miten sopivista asioista olen jäänyt paitsi. Siskollani on kaksi tyttöä, joten jotain vertailua olen asiaan tehnyt. En ole vaateihmisiä enkä pidä vaaleanpunaisista pitsivaatteista. Jatkuva vaatteiden vaihto, niistä puhuminen ja niiden ihailu ovat lähinnä ärsyttäviä piirteitä. JOskus kaupassa kyllä olen löytänyt ihanan mekon ja ostanut sitten siskoni tytöille tai ystävieni tytöille. Ei ole kirpaissut.

Tyttömäisistä elkeistä inhoan yli kaiken valitusta. Tähän sortuvat kyllä pojatkin, mutta tytöt himpun verran omassa tuttavapiirissäni enemmän. Jatkuvalla valituksella yritetään manipuloida vanhempia. Olen iloinen, että meillä ollaan tässä asiassa suorasanaisempia ja ilmaistaan tahto ilman turhia maneereja.

Poikien energisyys on uuvuttavaa. Joskus olen kadehtien katsonut ystäväni tyttöä, joka vain istuu paikallaan ja katselee maailmaa. En ihmettele lainkaan, miten jotkut vanhemmat puhuvat siitä, miten lapset pitää ottaa mukaan hautajaisiin, häihin ja ihan kaikkialle. Meidän pojat tietävät rajat ja heillä on tiukka kuri, mutta juuri näissä juhlavissa tilaisuuksissa se mopo saattaa karata käsistä, ja hartiavoimin saa tehdä töitä, jotta ylipäätään ei tule ylilyöntejä. Se merkitsee sitten sitä, että minä en niistä juhlista saa itselleni yhtään mitään.

Meillä leikitään ihan kaikenlaisia leikkejä. Nuorimman suosikkileikki on kotileikki, ja sai joulupukilta lahjaksi pikkukeittiön. Isompikin on leikkinyt kokkailuleikkejä paljon.

Isompi ihailee tyttöjen zhu zhu petsejä ja ratoja. Lempiväri on punainen ja vähän pienempänä halusi kasvattaa pitkän tukan, kun äidilläkin on.

Toisaalta autot ovat ylitse kaiken. Harrastukset ovat urheiluharrastuksia - tosin juuri isompi ilmoitti, että voisi alkaa soittaa pianoa. Meidän vanhin on melkoinen herkkis, loukkaantuu muiden poikien tönimisistä ja lällättelyistä verisesti. Välillä saa olla sanomassa, että ihan kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti.

Shoppailukaveria ei pojistani tule. Kumpikin aivan luontaisesti inhoaa vaateostoksia. Muuten kyllä olen vielä toistaiseksi saanut kaverin esim. teatteriin. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa.

Paljon tuttuja juttuja, kuten nuo paikallaan istuvat tytöt :) niitä olen ihaillut minäkin useasti. Mutta miksi en myös paikallaan situvia poika (niitä vaan harvemmin näkee) Meillä kaikki pojat tosi villejä ja oma jaksaminen on aika nollassa. Mietin usein, että millaista elämämme olisi jos nämä pojat olsivat tyttöjä tai jos edes joukossa olisi muutama tyytö. Varmasti hyvin erilaista. Mutta miettiminen on turhaa, elämässä tapahtuu mitä tapahtuu, eikä se toisenlaisen elämän unelmointi helpota sitä oloa varmasti.

Siitä olen kansasi samaa mieltä, että tytöt herkemmin narisee ja kitisee myös minun tuttavapiirissäni. Ehkä siltä ja teini tytöiltä säästyminen on vain hyvä asia?

ap

Olisitko säälinyt enempi meitä jos se ainoa tyttö olisi kuollut?



Toisille kaikki lapset on haluttuja sellaisina kuin he ovat. Toisille näköjään ei.

Säälin lapsiasi ihan täydestä sydämestäni.



9

pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.

Että älä luule, että kommentoijat kommentoivat poikiasi vaan kyllä varmasti 95% tarkoittaa sitä, että "herranjestas nainen, miten sä pärjäät NELJÄN lapsen kanssa!". :) Niin ja aina ne ihmisten jotain kauhistelevat, oli se sitten tutin käyttö, haalari väri, tukan pituus tai ihan mikä tahansa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...

Pysähdy oikeasti miettimään, mikä jokaisessa pojassasi on sellaista, josta olet todella kiinnostunut. Älä jää örkkivuoren taakse ihmettelemään, vaan kiinnostu lapsesta lapsena ja mieti, mitä annettavaa sinulla on juuri tälle lapselle. Oletko hyvä ja turvallinen syli, taitava lukija, luonnontutkija, leivontakaveri, pihalla juoksentelija vai oletko ihan vain hyvä juttelija. Jos lapsesi oppivat, että isä on heille tärkeämpi, niin aivan varmasti he menevät isompina sen samaisen isän kanssa saunaan juttelemaan. Jos sinä pelaat korttisi oikein, niin sama lapsi saattaakin tulla keittiön pöydän ääreen kaakaomukin ja sinun seurasi toivossa, tai tulla mökillä sinne laiturin nokkaan sinun viereesi kysymään, että "miten teitä naisia voi ymmärtää". :)

Tsemppiä, ota lapsesi vastaan ihan vain lapsina ja mieti omaa rooliasi heidän elämässään.

koska omat kaksi pientä poikaani pitävät mut niin kiireisenä. ;) Mut sen mitä luin, niin pointsit sulle ap rehellisestä aloituksesta ja siitä, että näytät olevan oikeasti halukas muuttamaan ajatusmaailmaasi.



Minä olen aina halunnut tytön. Kun en sitä saanut, on minustakin tuntunut siltä, että olen menettänyt sen oikean lapsen, joka meille piti syntyä ja jota olen odottanut monta, monta vuotta. Meille ei kuitenkaan tule enempää lapsia kuin nämä kaksi, joten tyttöä ei tähän perheeseen synny. Tavallaan on suuri helpotus ajatella, että ei enää sitä odotusajan henkistä mylläkkää, kun toivoo ja toivoo ja koko ajan alitajuissesti tietää, että poikahan sieltä tulee.



Minä suosittelen, että käyt psykologilla puhumassa tästä asiasta. Minä kävin, koska sattuneesta syystä (toisesta lapsesta luvattiin ultrassa tyttöä) pettymys poikaan tuntui niin isolta, että koin olevani lapselle velkaa sen, että käyn purkamassa ne ajatukset jollekulle että voin iloita lapsesta ja kiintyä häneen. Tuosta puhumisesta oli minulle valtavasti hyötyä. Sen jälkeen olen oivaltanut paljon omasta äitiydestäni, itsestäni, vanhemmistani, ja omasta lapsuudestani. Ei se tytön kaipuu minnekään häviä, mutta asenteeni on muuttunut. Olen iloisempi ja onnellisempi ja annan sekä lasteni, muiden ihmisten että itseni olla enemmän sellaisia kuin ovat, pistämättä elämälle kovin tiukkoja normeja.



Tsemppiä.:)

en tiettynä sukupuolena. He saavat usein valita vaatteensa, kysyn heidän mielipiteitään ja he leipovat ja laittavat ruokaa kanssani. Ja imuroivat mielellään, onhan se mielenkiintoinen vehje ! :D

Heidän kanssaan halitaan ja luetaan, pelataan pelejä jne, ja aina joskus äiti menee pihalle potkiin palloa ja raisumpia leikkejä. Ah kuinka vapauttavaa.

Ja mikä parasta, kun heitä on useampi niin varmastikin edes joku heistä ellei kaikki, auttavat meitä vanhuksia myöhemmin elämässä erilaisissa korjaustöissä ja lumenluonnissa yms !

Ymmärrän tyttökaipuusi, mutta tee kaikkea mahdollista poikiesi kanssa mitä voisit tehdä tytönkin kanssa. :-)

itseasiassa en usko, että tekisin mitään erilaista tällä hetkellä tyttölapsenkaan kanssa. Ehkä pelot koskevat enemmän tulevaisuutta, mutta tässähän nyt voisi taas viisastua niin, että elää tätä päivää eikä murhedi tulevaa.

ap

Poika on rauhaalinen ja tyttö niin villi ja vilkas ettei perässä pysy.

kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!

Minulla oli 12 vuoden ajan vain yksi lapsi, poika. Häntä odottaessa oli ihan sama kumpi sieltä tulee. Sitten tulin uudestaan raskaaksi ja sain tytön. Silloinkin oli oikeasti ihan se ja sama, kumpi tulee. Eli olin jo tyytynyt siihen että olen pojan äiti. Nyt olen sekä tytön että pojan äiti, mutta ihan yhtä hyvin voisi olla kaksi poikaa tai kaksi tyttöä. Jos sulle on tosi hankalaa olla poikien äiti, niin ehkä olsii hyvä käydä jossain juttusilla purkamassa mietteitä ja saamassa näkökulmaa, ettet turhaan kärsi tai pura omaa pettymystäsi poikiisi.

olen jo käynyt, ei auttanut ja tuli liian kalliiksi. Mutta tässhän tätä työstetään teidän avulla :)

ap

on viisi poikaa, ei tyttöjä (ainakaan tällä hetkellä). Olen tyytyväinen, ei kaipaa tyttöä, kun poikien kanssa menee niin mukavasti. Pojat näyttävät tunteensa suoraan, eivät kiertele. Kun ei ole tyttöjä, niin pojat joutuvat tekemään kotitöitä laidasta laitaan, myös ruoanlaittoa, pyykkejä ym. "naisten töitä". Yksi pojista on erityisen ihastunut leipomiseen ja mielelläni hänen kanssaan sitä harrastankin, pojatkin voivat siis pitää tuollaisista jutuista. Poikien kanssa tulee myös juteltua kaikienlaisista asioista, ei vain koneista vaan ihmisten käytöksestä, maailman menosta. Meikit tai vaatteet eivät sentään kiinnosta.

Uskon, että vielä tulevaisuudessakin tulen olemaan yhteydessä lapsiini, ei se, ettei lapseksi ole sattunut syntymään tyttöä tarkoita sitä, että "menetän" mahdollisuudet läheisiin väleihin aikuisuudessakin.

Ja se hyvä puoli pojissa ainakin on, että he kohtelevat äitiään prinsessana :)

Niin voihan se olla, että jostakin pojastani tulee kanssani todella läheinen aikuisena. Automaattisesti sitä vain jotenkin ajattelee, että tytöt ovat äideilleen läheisiä ja pojat kaukaisia. Ehkä minä olen nähnyt vain sellaisen mallin?

ap

Mä en ikinä ole tyttöjä halunnut edes, siis mitenkään erityisesti, mieluummin pojat, mutta... Ensinnäkin on kivaa, kun jo nyt vanhempi ymmärtää elektroniikasta enemmän kuin minä. Toisekseen ei tarvitse katsella sellaista mun silmiin ärsyttävää keimailua, mitä tytöt usein jo pienenä pitää. Saa aina seuraa lätkämatsiin. Legoja voi ostella itselleen ja rakennella, muka leikkiä poikien kanssa. Ai joo, ja koska muutenkin shoppaan usein lasten puolelta poikien vaatteita itselleni, niin pian voin jo lainata noilta vaatteita, siis kunhan kasvavat hiukan pituutta;) Ja vielä, jos sulla sattuu olemaan isoja poikia, voit sitte kun ovat vanhempia, peloitta kulkea pimeilläkin kujilla:P Mulla noi on sen kokoisia, ja kasvuennuste pilvissä, ettei paljon tarvi arkailla kun niiden kanssa sitte tulevaisuudessa liikkuu. Voi olla että vaativat henkivartijaliksaa, mutta kuitenkin.

Kyllä pojillekin on merkitystä sillä miltä näytät, ja voit hyvin olla heille roolimalli. Meilläkin esikoinen haluaa käyttää (jos saa valita) mustia vaatteita, koska äitikin käyttää.

Haluaisin sanoa kaksi asiaa: Ensinnäkin tällaiset ajatukset vähenevät ajan myötä. Kun lapsesi kasvavat, he ovat ennen muuta ihmisiä, omia ihania persooniaan. Et sinä sitten enää ajattele heitä sukupuolen kautta ensisijaisesti.

Toisekseen nykyaikana molemmilla sukupuolilla on mahdollisuudet tehdä asioita, jotka itseä kiinnostavat. Ihmettelen usein puhetta "tyttöjen jutuista" tai "poikien jutuista", ihan niin kuin tytön kanssa ei voisi käydä jääkiekkomatsissa tai pojan kanssa leipoa. Tietenkin voi - saa tehdä ihan sitä mitä haluaa ja mikä kiinnostaa. :) Älä siis sulje itseltäsi tai perheeltäsi mahdollisuuksia pois siksi, että kaikki lapsenne ovat poikia.

kiitos kun vastasit, yritin rajata täältä tyttöjen äidit vain sen takia pois, että ei mene kisailuksi kummat on parempia tytöt vai pojat :) siihen se helposti menee. Mutta kiitos asiallisesta kommentista.

Ehkä minulla on sekin, että ainakin isoimmat poikani ovat yvin poikamaisia. Eivät kiinnostu oikein mistään neutraalista, kaikki kiinostuksen kohteet ovat niitä tyypillisä poikien juttuja. En tiedä edelleenkään mitä tässä lapsuusajassa niin kaipaisin tytöltä. en varmaan mitään, mutta ehkä se on se aikuisuus aika mikä eniten huolettaa.

Ja kuinka ihaa katras sinulla :) katselen aina kateudesta vihreänä äitejä joilla monia tyttöjä. Kaippa sekin pitäisi jo pikkuhiiljaa lopettaa kun pojat kasvaa ja alkavat varmaan huomaamaan tommoiset katseet.

ap

Olisitko säälinyt enempi meitä jos se ainoa tyttö olisi kuollut?

Toisille kaikki lapset on haluttuja sellaisina kuin he ovat. Toisille näköjään ei.

Säälin lapsiasi ihan täydestä sydämestäni.

9

Näitä juuri en tänne kaivannut! Otan osaa suruusi, mutta se ei silti oikeuta sinua tulla haukkumaan ihmistä jota et alkuunkaan tunne. Toisaalta jos se parantaa oloasi, niin voin minä hetken toimia sylykuppinasi.

Lapsiani ei tarvitse sääliä. Kaikki ovat hyvi rakastettuja ja haluttuja.

ap

Niin voihan se olla, että jostakin pojastani tulee kanssani todella läheinen aikuisena. Automaattisesti sitä vain jotenkin ajattelee, että tytöt ovat äideilleen läheisiä ja pojat kaukaisia. Ehkä minä olen nähnyt vain sellaisen mallin?

tähän ketjuun koska minulla on molempia, sekä tyttöjä että poikia. 4 nuorinta on tällä hetkellä poikia ja toivon saavani joskus vielä tytön..



Mutta oikeasti, et jää pelkkien poikien kanssa mistään muusta paitsi kuin vaaleanpunaisista hörhelöistä. Lapset ovat enemmän oman luonteensa ja omien persoonallisten ominaisuuksiensa luomuksia, kuin sukupuolensa.

Voi olla että sinulla on raju ja villi poika ja toinen herkkä ja ujo. Voi olla että miehesi saa remonttikaverin yhdestä ja sinä leipurin toisesta pojastasi jne...

Aikuisena taas uskon että jos saat 'hyvän miniän' niin suhde häneen voi olla jopa parempi kuin joidenkin äitien suhde omaan tyttäreensä.

Äidilläni ainakin on miniäänsä vähintään yhtä hyvät välit, jos ei paremmatkin, kuin meihin tyttäriinsä.



JA RIEMUITSE, murrosikäisistää tulet todennäköisesti pääsemään huomattavasti vähemmillä ongelmilla kuin tyttöjen äidit.



t. 6 pojan ja 3 tytön äiti

pitää yrittää keskittyä poikiini nyt enemmän yksilöinä, eikä mittiä koko ajan sitä heidän sukupuoltaan. Ei auta asiaa kun vieraat kaupassa kommentoivat "herranjestas, äiti rukka" kun näkevät minut neljän pojan kanssa liikenteessä. Tuskin neljän tytön tai ylensäkään neljän lapsen äideille niin sanotaan muutoin.

Että älä luule, että kommentoijat kommentoivat poikiasi vaan kyllä varmasti 95% tarkoittaa sitä, että "herranjestas nainen, miten sä pärjäät NELJÄN lapsen kanssa!". :) Niin ja aina ne ihmisten jotain kauhistelevat, oli se sitten tutin käyttö, haalari väri, tukan pituus tai ihan mikä tahansa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...

Pysähdy oikeasti miettimään, mikä jokaisessa pojassasi on sellaista, josta olet todella kiinnostunut. Älä jää örkkivuoren taakse ihmettelemään, vaan kiinnostu lapsesta lapsena ja mieti, mitä annettavaa sinulla on juuri tälle lapselle. Oletko hyvä ja turvallinen syli, taitava lukija, luonnontutkija, leivontakaveri, pihalla juoksentelija vai oletko ihan vain hyvä juttelija. Jos lapsesi oppivat, että isä on heille tärkeämpi, niin aivan varmasti he menevät isompina sen samaisen isän kanssa saunaan juttelemaan. Jos sinä pelaat korttisi oikein, niin sama lapsi saattaakin tulla keittiön pöydän ääreen kaakaomukin ja sinun seurasi toivossa, tai tulla mökillä sinne laiturin nokkaan sinun viereesi kysymään, että "miten teitä naisia voi ymmärtää". :)

Tsemppiä, ota lapsesi vastaan ihan vain lapsina ja mieti omaa rooliasi heidän elämässään.

täällä taas kyynelehditään!!! Kiitos. Yritän, niin kovasti yritän!

ap

tähän ketjuun koska minulla on molempia, sekä tyttöjä että poikia. 4 nuorinta on tällä hetkellä poikia ja toivon saavani joskus vielä tytön..

Mutta oikeasti, et jää pelkkien poikien kanssa mistään muusta paitsi kuin vaaleanpunaisista hörhelöistä. Lapset ovat enemmän oman luonteensa ja omien persoonallisten ominaisuuksiensa luomuksia, kuin sukupuolensa.

Voi olla että sinulla on raju ja villi poika ja toinen herkkä ja ujo. Voi olla että miehesi saa remonttikaverin yhdestä ja sinä leipurin toisesta pojastasi jne...

Aikuisena taas uskon että jos saat 'hyvän miniän' niin suhde häneen voi olla jopa parempi kuin joidenkin äitien suhde omaan tyttäreensä.

Äidilläni ainakin on miniäänsä vähintään yhtä hyvät välit, jos ei paremmatkin, kuin meihin tyttäriinsä.

JA RIEMUITSE, murrosikäisistää tulet todennäköisesti pääsemään huomattavasti vähemmillä ongelmilla kuin tyttöjen äidit.

t. 6 pojan ja 3 tytön äiti

Mikä katras sinulla. Upea!

Ehkä tosiaan pääsen teini-iässä helpommalla saa nähdä :) ja miniöstähän ei koskaan tiedä, siletä voi löytyä todella läheinen tai jotain aivan muuta :) aika näyttää. Kiitos

ap