Apua VAIN poikalasten vanhemmilta!

mä en ollut koskaan ajatellut tulevien lasteni sukupuolta. kakkosesta toivoin ja odotin tyttöä ja pienen hetken olin pettynyt kun kuulin et tuleekin poika mutta pian osasin iloita leikkikaverista esikoiselle. kolmannen syntyessä olin jo niin ihastunut poikien maailmaan etten tyttöä toivonutkaan. joskus käy mielessä millaista olisi kun näkee jonkun pienen nätin tytön. mutten koe kaipuuta silti. yksi tärkeä syy on se että mielestäni on helpottavaa etten ole pojillemme ulkoisesti roolimalli. mulla on vähän ylipainoa ja en ole oikein koskaan ollut sinut ulkonäköni kanssa, enkä välitä vaatteista ja laittautumisesta. jos mulla olisi tyttö, kokisin paineita naisen mallina olemisesta. nyt voin vain harmitella jos mieheni antaa mielestäni vääränlaisen mallin miehenä olemisesta, mutta en ole siitä itse vastuussa. vanhemmuus on rankka laji muutenkin ja pitää kuitenkin olla esimerkkinä muuten, niin olen tyytyväinen tästä. en ole mikään poikatyttö ollut koskaan ja poikien maailma oli mullekin uusi mutta jotenkin sopii mulle paremmin. tuntuu että pojat ei ole niin kieroja kuin tytöt. aluksi oli vaikea tottua siihen fyysiseen tönimiseen ja muuhun joka alkoi eskarissa suurin piirtein. sit kun siitä päästiin yli, poikamaailma näytti taas hyvät puolensa. allekirjoitan täysin myös edellisten vastaajien mainitsemat yksilölliset erot - omat kolme poikaani ovat kaikki hyvin erilaisia ihmisiä ja mitä enemmän kasvavat sitä enemmän ihastun heidän persooniinsa. jokaisella on omat kiinnostuksen kohteet ja lahjakkuudet. kaikki ovat liikunnallisia mistä iloitsen kovasti, itselleni on jäänyt sellainen tunne että olisin pitänyt liikunnasta ja minusta olisi tullut erilainen ihminen jos vanhemmat olisivat kannustaneet ja panostaneet asiaan, joten itse teen niin. ja olen itsekin löytänyt liikkumisen ilon yhdessä lasten kanssa! olen myös aina pitänyt peleistä joten pelailemme paljon kaikkea mahdollista. vietän kaiken vapaa-aikani lasteni kanssa joten meillä on läheiset välit ja tiedän että tulee aina olemaan, ja paljon läheisemmät kuin minulla oli äitini kanssa. pojillani on hyvät välit myös isänsä kanssa mutta sattuneesta syystä minä kuitenkin vietän eniten aikaa heidän kanssaan ja siksi olemme erityisen läheisiä. 10-vuotias poikani käy kanssani saunassa ja kertoo minulle kaikki asiansa :-) voi olla että jossain vaiheessa yhdessä saunominen loppuu eikä kaikkea tarvitsekaan enää äidille kertoa mutta olen varma että läheiset välit säilyvät aina. tärkeintä on että nautin joka hetkestä poikien kanssa. poikien maailma on ihanan rento! älä sinä ap enää hukkaa aikaasi kaivaten jotain mitä et tule saamaan vaan ala heti nauttia ihanista lapsistasi ja tutustua heihin, saatat vielä yllättyä!

minä olisin mieluusti ollut roolimalli. Koen olevani hyvä ihminen ja minulla on mielestäni hyvät arvot ja terveet elämäntavat. Olisi ihana ollut olla jollekin roolimalli. Nyt minulla on vähän sellainen olo, että ihan sama miltä näytän tai mitä teen, kun ei se ketään koskaan kiinnosta kuitenkaan. Pojat eivät vällitä miltä näytän tai olenko käynyt kampaajalla koska viimeksi. Voin olla mörkö vaan. Ehkä tuo onkin se yksi isommista asioista mitä jään ilman! En ollut tuota ajatellut. ap

Ap, ethän sinä ajattele että lapset ovat vain sinun persoonasi jatke? Nyt vähän kuulostaa siltä!

Kyllähän sinulla pitää olla omanarvontunne ja itseluottamus kunnossa ILMANKIN että oma lapsesi kehuu hiuksiasi tai ulkonäköäsi!!!

Minusta tuntuu että olet todella hukassa itsetuntosi kanssa!!! Ja jumitat selvästi ajattelutapaa että "miksi sinä et saanut tyttöä".

Meneppä johonkin terapiaan jossa muovataan omaa ajattelua positiivisemmaksi (esim NLP), ja itsetunnon kohottamista kaipaat TODELLA!

Et voi vyöryttää pojillesi PUOLISON ROOLIA, sinun MIEHESI on se ,jonka kuuluisi kehua hiuksiasi kampaajan jälkeen, ei poikien tehtävä ollenkaan!!!!

muutakin kun sun päässä oleva vika?

Ja ainut lapsi on siis kyseessä, koska sisaruksia ei voida saada. Siitä olen hyvin kiitollinen, että sain edes yhden lapsen ja ihana lapsi on ollutkin. Nykyään jo kohtelias nuorimies, tullut äitiinsä niin lukuinnossaan kuin maailman pohdiskelussaankin. En tiedä, olisiko tytön kanssa jotenkin erilaista, aika normaalia elämää tässä eletään. Kai tytöillä ja pojilla on hieman erilaisia huolia elämässä, mutta ainakin näin esimurkulla pyörii mielessä kaverisuhteet, oma ulkonäkö, omat taidot ja harrastukset, tuo maailman pohdinta ja seuraaminen sekä ailahtelu ison lapsen ja silti pienen lapsen välillä.



Luulen kyllä, että jos lapsi tuo joskus kotiin kivan tyttöystävän, niin siitä tavallaan saa sitten sen "oman tytön". Tai jos lapseni saa itse tyttövauvan, niin siinähän sen tytön kanssa saisi elää. Koitan kasvattaa poikaani vastuunkantajaksi ja sellaiseksi, ettei turhaan yritä mitään kangistuneita mies-nais -rooleja ylläpitää. Eli vaikka joskus tulisi lapsia ja sitten ero, niin en usko että minun poikani lähtisi lätkimään ja jättäisi lapsensa, vaan olisi edelleen mukana ja minä siinä samalla.

muutakin kun sun päässä oleva vika?

No eikös täällä AV:llä kaikki viat ole vähän pään sisäisiä :D

ap

olla perheen ainoa tyttö :) . Monet vanhemmat naiset, joilla on molempia sukupuolia, ovat kertoneet, että äidin ja pojan suhde on aivan erilainen kuin äidin ja tytön. Äiti on pojalle idoli ja kaikki kaikessa ja äiti tuntee usein pojan läheisemmäksi kuin tytön.

ettei mulla ole tyttöjä.

Ja ainut lapsi on siis kyseessä, koska sisaruksia ei voida saada. Siitä olen hyvin kiitollinen, että sain edes yhden lapsen ja ihana lapsi on ollutkin. Nykyään jo kohtelias nuorimies, tullut äitiinsä niin lukuinnossaan kuin maailman pohdiskelussaankin. En tiedä, olisiko tytön kanssa jotenkin erilaista, aika normaalia elämää tässä eletään. Kai tytöillä ja pojilla on hieman erilaisia huolia elämässä, mutta ainakin näin esimurkulla pyörii mielessä kaverisuhteet, oma ulkonäkö, omat taidot ja harrastukset, tuo maailman pohdinta ja seuraaminen sekä ailahtelu ison lapsen ja silti pienen lapsen välillä.

Luulen kyllä, että jos lapsi tuo joskus kotiin kivan tyttöystävän, niin siitä tavallaan saa sitten sen "oman tytön". Tai jos lapseni saa itse tyttövauvan, niin siinähän sen tytön kanssa saisi elää. Koitan kasvattaa poikaani vastuunkantajaksi ja sellaiseksi, ettei turhaan yritä mitään kangistuneita mies-nais -rooleja ylläpitää. Eli vaikka joskus tulisi lapsia ja sitten ero, niin en usko että minun poikani lähtisi lätkimään ja jättäisi lapsensa, vaan olisi edelleen mukana ja minä siinä samalla.

juuri tällaisia juttuja kaipaan. Näistä on oikeasti apua. En ole ajatellut ollenkaan, että joku tulevista miniöistähän saattaa olla minulle "kuin tytär". Tai ehkä saan tyttö lapsenlapsia ja ehkä heistä joku on todella läheinen? eihän sitä koskaan tiedä.

ap

ettei mulla ole tyttöjä.

ap

Ja aina se on ollut ihan se ja sama mitä sukupuolta lapsi on, joten en osaa vastata. En olisi kolmen pojan vanhempana enkä nyt vaikka meillä onkin tyttö koska asia on niin merkityksetön kuin jokin voi vaan olla.

joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.

olla perheen ainoa tyttö :) . Monet vanhemmat naiset, joilla on molempia sukupuolia, ovat kertoneet, että äidin ja pojan suhde on aivan erilainen kuin äidin ja tytön. Äiti on pojalle idoli ja kaikki kaikessa ja äiti tuntee usein pojan läheisemmäksi kuin tytön.

Tämän olen kuullut joskus enennenkin monelta äidiltä joilla on pelkkiä poikia, että on ihanaa olla talon ainoa "prinsessa". Mutta tämä ajatus ei valitettavasti auta minua. Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)

ap

Ja aina se on ollut ihan se ja sama mitä sukupuolta lapsi on, joten en osaa vastata. En olisi kolmen pojan vanhempana enkä nyt vaikka meillä onkin tyttö koska asia on niin merkityksetön kuin jokin voi vaan olla.

kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!

Mutta ei tällainen olo taifda tulla muille kuin niille, jotka on aina , ennen ensimmäistäkin lasta toivoneet tiettyä sukupuolta tulevaksi ja lapsi lapsensa jälkeen toivonut sitä samaa ja koskaan se ei ole toteutunut.

ap

joten en tuohon kasvuvaiheeseen osaa kommentoida. Kun tulin raskaaksi, toivoin poikaa, ja olin jotenkin suunnattoman onnellinen kun ultra näytti toiveen todeksi. En ole koskaan ymmärtänyt tyttö-toiveita, ja olen ollut salaa pettynyt, kun joku sai 'vain' tytön. Olin ylpeä, että voin antaa miehelleni pojan. Kaikki tämä on tietysti täysin järjetöntä ja epäkorrektia! Jostain syystä tunnen useita mielenkiintoisia poikalapsia, ja useita ärsyttäviä huomionkipeitä pikkuprinsessoja. Kyseessä varmasti kasvatus, ehkä tytöt ovat niitä hemmoteltuja rinsessoja useammin kuin pojat, joita ehkä kasvatetaan tiukemmin? Joka tapauksessa en itse koe jääväni mistään paitsi. Jos uskaltaisin, menisin jopa niin pitkälle että myöntäisin etten halua toista lasta koska se voi olla tyttö, mutta eihän niin voi sanoa! En vihaa muiden tyttöjä, en vihaa yhtäkään lasta, mutta mielestäni esim teinitytöt ovat usein pahempia kuin teinipojat.

sinä voit ehkä sitten kuvitella tunteeni? ajatteleppa, että sinulle olisi tullut neljä tyttöä :D eikä yhtään poikaa. Ei ole kiva tunne ei.

Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa...

ap

muutakin kun sun päässä oleva vika?

No eikös täällä AV:llä kaikki viat ole vähän pään sisäisiä :D

ap

Meillä on kaks poikaa ja kolmas tulossa. Ei tule enempää. En teidä osaanko auttaa, koska minua ei häiritse ettei ole tyttöjä... no hevoshommiin ehkä olis tyttö innokkaampi, mutta hyvin olen saanut esikoisen motivoitua :D

Oikeasti olen sitä mieltä että pojat on helpompia ja suorempia. Tyttöjen hommat on aina jotenkin kieroja ja mutkikkaita jne. Niinko meidän naistekin. Asiat eivät mene kovin suora viivaisesti tyttöjen kanssa.

Menoa ja meininkiä riittää, mutta sehän kuuluu asiaan :)

jollain tavalla joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttö, jonka kanssa voisi sitten myöhemmin tehdä tyttöjen juttuja, mutta niinkuin tuossa jo joku muukin mainitsi, niin niinhän se vanha sanonta menee, että pojat tuo tyttöjä ja tytöt poikia (ainakin toivottavasti), eli toivotaan kivoja miniäkokelaita, joiden kanssa voi sitten tehdä niitä tyttöjen juttuja!



Me kärsimme lapsettomuudesta pitkään, eikä ollut päivänselvää, että saamme lapsia, joten tunnen jopa todella huonoa omaatuntoa, jos joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttökin. On ollut suuri lahja saada yleensäkin lapsia ja nuo pojat on todella rakkaita. Nyt sitä pääsee sisälle poikien maailmaan :)



Olen iloinen myös siitä, että molemmat on poikia, heistä tulee varmasti isompinakin olemaan paljon seuraa toisilleen. Ja jo käytännön taloudelliset asiat, kuten vaatteiden, urheiluvälineiden ja lelujen ym. kierrätys lapselta toiselle on helpompaa, kun ovat samaa sukupuolta.



Häntä yhä pystympään vaan, hepeniä voi ostaa ja mekkoja ommella sukulaistyttölapsille, jos siltä tuntuu!

Minä en haluaisi olla talon ainoa nainen, pelkään jääväni ulkopuoliseksi. Mutta mukavaa kuulla, että jollakin sekin on kiva ajatus. :)

Pojat ovat erilaisia ja jos jättää "poikamaailman" miehen harteille ja keskittyy itse, öö, ruuanlaittoon ja vaatehuoltoon, voi kyllä tuntea olonsa ulkopuoliseksi. Jotkut ovat sanoneet, että heitä eivät kiinnosta örkit ja taistelurobotit, mutta ei kyllä minuakaan kiinnostaisi tuntitolkulla huoltaa babybornia tai sovitella barbille kenkiä. Lapsia kannattaa mielestäni katsoa ensisijaisesti lapsina ja miettiä, mitkä asiat juuri ko. lapselle ovat tärkeitä ja mitä yhteistä löytyy. Joku lapsi tykkää liikunnasta, toinen lautapeleistä, kolmas lukemisesta, neljäs luonnonhistoriasta, viides taiteesta jne. Eikä silloin kysytä, että mitkäs vehkeet sieltä jalkojen välistä löytyy. :)

Kolmattakin toivottiin mutta ikä ja ylipaino tulivat esteiksi. :( Nimenomaan kolmannelle pojalle olisi ollut nimikin valmiina. Toki tytöllekin.



Suhtaudun tähän asiaan aika neutraalisti. Minusta omat kaksi poikaani ovat ihania, niin poikia ja sitten välillä ei yhtään. Ei lapsia voi kategorisoida etukäteen. SE ainoa tyttö voisi olla todella poikamainen. KOlmatta lasta olen toivonut ja saisi olla poika. Tyttö olisi kiva yllätys myös. Mutta siis enää meillä ei tähän ole mahdollisuuksia.



Omien poikien mukana olen kasvanut tähän äitiyteen ja hämmästynyt, miten sopivista asioista olen jäänyt paitsi. Siskollani on kaksi tyttöä, joten jotain vertailua olen asiaan tehnyt. En ole vaateihmisiä enkä pidä vaaleanpunaisista pitsivaatteista. Jatkuva vaatteiden vaihto, niistä puhuminen ja niiden ihailu ovat lähinnä ärsyttäviä piirteitä. JOskus kaupassa kyllä olen löytänyt ihanan mekon ja ostanut sitten siskoni tytöille tai ystävieni tytöille. Ei ole kirpaissut.



Tyttömäisistä elkeistä inhoan yli kaiken valitusta. Tähän sortuvat kyllä pojatkin, mutta tytöt himpun verran omassa tuttavapiirissäni enemmän. Jatkuvalla valituksella yritetään manipuloida vanhempia. Olen iloinen, että meillä ollaan tässä asiassa suorasanaisempia ja ilmaistaan tahto ilman turhia maneereja.



Poikien energisyys on uuvuttavaa. Joskus olen kadehtien katsonut ystäväni tyttöä, joka vain istuu paikallaan ja katselee maailmaa. En ihmettele lainkaan, miten jotkut vanhemmat puhuvat siitä, miten lapset pitää ottaa mukaan hautajaisiin, häihin ja ihan kaikkialle. Meidän pojat tietävät rajat ja heillä on tiukka kuri, mutta juuri näissä juhlavissa tilaisuuksissa se mopo saattaa karata käsistä, ja hartiavoimin saa tehdä töitä, jotta ylipäätään ei tule ylilyöntejä. Se merkitsee sitten sitä, että minä en niistä juhlista saa itselleni yhtään mitään.



Meillä leikitään ihan kaikenlaisia leikkejä. Nuorimman suosikkileikki on kotileikki, ja sai joulupukilta lahjaksi pikkukeittiön. Isompikin on leikkinyt kokkailuleikkejä paljon.



Isompi ihailee tyttöjen zhu zhu petsejä ja ratoja. Lempiväri on punainen ja vähän pienempänä halusi kasvattaa pitkän tukan, kun äidilläkin on.



Toisaalta autot ovat ylitse kaiken. Harrastukset ovat urheiluharrastuksia - tosin juuri isompi ilmoitti, että voisi alkaa soittaa pianoa. Meidän vanhin on melkoinen herkkis, loukkaantuu muiden poikien tönimisistä ja lällättelyistä verisesti. Välillä saa olla sanomassa, että ihan kaikkea ei tarvitse ottaa niin kirjaimellisesti.



Shoppailukaveria ei pojistani tule. Kumpikin aivan luontaisesti inhoaa vaateostoksia. Muuten kyllä olen vielä toistaiseksi saanut kaverin esim. teatteriin. Saa nähdä, miten tulevaisuudessa.

jollain tavalla joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttö, jonka kanssa voisi sitten myöhemmin tehdä tyttöjen juttuja, mutta niinkuin tuossa jo joku muukin mainitsi, niin niinhän se vanha sanonta menee, että pojat tuo tyttöjä ja tytöt poikia (ainakin toivottavasti), eli toivotaan kivoja miniäkokelaita, joiden kanssa voi sitten tehdä niitä tyttöjen juttuja!

Me kärsimme lapsettomuudesta pitkään, eikä ollut päivänselvää, että saamme lapsia, joten tunnen jopa todella huonoa omaatuntoa, jos joskus tulee mieleen, että olis kivaa, jos olisi tyttökin. On ollut suuri lahja saada yleensäkin lapsia ja nuo pojat on todella rakkaita. Nyt sitä pääsee sisälle poikien maailmaan :)

Olen iloinen myös siitä, että molemmat on poikia, heistä tulee varmasti isompinakin olemaan paljon seuraa toisilleen. Ja jo käytännön taloudelliset asiat, kuten vaatteiden, urheiluvälineiden ja lelujen ym. kierrätys lapselta toiselle on helpompaa, kun ovat samaa sukupuolta.

Häntä yhä pystympään vaan, hepeniä voi ostaa ja mekkoja ommella sukulaistyttölapsille, jos siltä tuntuu!

tämä asia on minulle niin herkkä, että helposti tunteet nousee pintaan. mutta olet oikeassa, häntä pystympään!!!

ap

en tiettynä sukupuolena. He saavat usein valita vaatteensa, kysyn heidän mielipiteitään ja he leipovat ja laittavat ruokaa kanssani. Ja imuroivat mielellään, onhan se mielenkiintoinen vehje ! :D



Heidän kanssaan halitaan ja luetaan, pelataan pelejä jne, ja aina joskus äiti menee pihalle potkiin palloa ja raisumpia leikkejä. Ah kuinka vapauttavaa.



Ja mikä parasta, kun heitä on useampi niin varmastikin edes joku heistä ellei kaikki, auttavat meitä vanhuksia myöhemmin elämässä erilaisissa korjaustöissä ja lumenluonnissa yms !



Ymmärrän tyttökaipuusi, mutta tee kaikkea mahdollista poikiesi kanssa mitä voisit tehdä tytönkin kanssa. :-)

kahdestakin asiasta, tietysti siitä, että sinulla on tyttö, mutta myös siitä, että asia ei ole merkinnyt sinulle mitään. Maksaisin mitä vain, että joku ottaisi päästäni pois tämän olotilan. Ihan mitän vaan!!!!

Minulla oli 12 vuoden ajan vain yksi lapsi, poika. Häntä odottaessa oli ihan sama kumpi sieltä tulee. Sitten tulin uudestaan raskaaksi ja sain tytön. Silloinkin oli oikeasti ihan se ja sama, kumpi tulee. Eli olin jo tyytynyt siihen että olen pojan äiti. Nyt olen sekä tytön että pojan äiti, mutta ihan yhtä hyvin voisi olla kaksi poikaa tai kaksi tyttöä. Jos sulle on tosi hankalaa olla poikien äiti, niin ehkä olsii hyvä käydä jossain juttusilla purkamassa mietteitä ja saamassa näkökulmaa, ettet turhaan kärsi tai pura omaa pettymystäsi poikiisi.