Miten entisaikain äidit jaksoivat? Mummollani, 8 lasta ja navetta.

lapsia kasvatetaan täydellisen muotin mukaan ja henkisen paineen alla peläten lastensuojeluilmoitusta. Tää yhteiskunta asettaa paineet.

oliskin näky kun esikko ajais traktoria :)

Mitä eläimiä te oikein lapsinanne ihmiset pidätte :D

Kyllä se vahva kiinnostus maatalouden pitoon saattaa tulla jopa hyvinkin aikaisella iällä.. alkoi ihan naurattamaan toi edellinen kommentti :).

Meidän silloinen 5-vuotias sukulaispoika oli ollut hyvin pienestä pitäen mukana isänsä kanssa hommissa ja intohimoinen 'maatalonisäntä' =). Silloin kun isä oli esim. työmatkalla, kävi äiti ja poika yhdessä tekemässä peltotyöt. Äiti ei ymmärtänyt asioista tuon taivaallista, lähinnä oli traktorinkopissa valvojana paikalla, ettei mistään heitteille jätöstä voi puhua :).

Pikkuinen oli siihen niin vahvasti kasvanut, kuinka kynnöt sun muut hoidetaan :). Ja hyvin hoitikin. Ei kai isä muuten vastuuta olisi antanutkaan. Tiesi ettei pelto näytä työmatkan jälkeen tilkkutäkiltä :)

Sellaisen työmoraalin kun saisi Suomessa monelle kaupunkilaislapselle.

aikanaan 30-luvulla lapsenlikkana jo 7-vuotiaana kokonaisen kesän juuri ennen kuin meni kouluun serkkujensa talossa. Hoiti yhtä vastasyntynytta ja yhtä 1-vuotiasta. Tähän hoitoon kuului myös peppujen pesut ja ruoan laitto (puuron keitto) liedellä. Kotona ei pääsyt käymään tuon kesän aikana. Kun vastasyntynyt tarvitsi maitoa, niin kuljetti vauvan äitinsä luo navettaan/pellolle jne.



Tätä ennen 5-vuotiaana oli ollut jo vastuussa oman perheensä vedenkannosta sisälle (saunaan ei tarvinnut), koko perheen sukkien parsimisesta ja pesemisestä, tiskauksesta ja aamupuuron laitosta.



Ja muistoissaan kertoi, että hänellä oli helpompaa kuin naapurintytöllä, tällä kun ei oikein ollut aikaa leikkiäkään.

tahansa. Miksei koskaan puhuta siitä, miten miesten elämä on helpottunut vuosien varrella? Suomi on vieläkin pullollaan miehiä, joiden ei tarvitse tehdä muuta kuin käydä töissä. Kerrostalossa kun niitä miesten töitä ei enää ole. Auton tankkaus ja huoltoon vieminen minusta ei kovin raskasta ole.



Itse olen sitä mieltä, että kyllä nykyihminenkin venyy, kun on pakko.

kinunnut mukaan kalastusreissulle isänsä kanssa n. 10- vuotiaana, niin isä oli ättänyt tytön yksin kalastusmökille pariksi päiväksi, kun oli itse lähtenyt kalaan. Traumoja siitä, tänä päivänä olisi huostaanoton paikka (aiheesta). Tämä tapahtui siis 60- luvun alussa

Se johtui siitä, ettei heitä ehditty vahtia tai vahtijana oli joku sisaruksista, jolla ei ollut aikuisen älliä päässä.



Tietysti tehtiin se, mikä voitiin ja ehdittiin.



Ihmettelen kyllä tuota yhtä väitettä, että ehkäisy rantautui Suomeen vasta 70-luvulla. Kondomeja oli kyllä aiemminkin. Olen syntynyt 60-luvun alussa eikä minulla ole sisaruksia, koska vanhemmat eivät niitä halunneet. Isäni on aina tuskitellut, että miksi koyhiin oloihin lapsia synnyttävät eivät käytä ehkäisyä, vaan tekevät tänne muksuja kärsimään. Olisiko sitten jokin kolkka maata ollut vielä tietämätön tästä ennen 70-lukua.

70-luvulla ihannoitiin kahden lapsen perhettä, sitä ennen kaikilla oli 3 - 4 lasta.



Toki poikkeuksia on aina, mutta 70-luvulla sivistyneistön merkki oli pienempi lapsimäärä.

eikö ne lapset olleet lähinnä ylimääräisiä työntekijöitä, ei mietitty kiintymyssuhteita, oikeaoppista imettämistä, saako antaa luunapin vai ei, miten ehkäistä traumoja, ei se siis ole ihmekään että ne jaksoivat, lapset olivat pitkiä aikoja keskenään. Varmaan elukoista pidettiin parempaa huolta. Eikä naisilla varmaan ollut paineita olla täydellisiä työssä, parisuhteessa, ulkonäöllisesti, äitinä jne.

eikä elämä kuulema ole eronut nykyisestä paljoa.

eikö ne lapset olleet lähinnä ylimääräisiä työntekijöitä, ei mietitty kiintymyssuhteita, oikeaoppista imettämistä, saako antaa luunapin vai ei, miten ehkäistä traumoja, ei se siis ole ihmekään että ne jaksoivat, lapset olivat pitkiä aikoja keskenään. Varmaan elukoista pidettiin parempaa huolta. Eikä naisilla varmaan ollut paineita olla täydellisiä työssä, parisuhteessa, ulkonäöllisesti, äitinä jne.

Poikkeuksiakin toki löytyy. Niitä lapsia ei vain hoidettu silloin. Isäni yhdeksästä sisaruksesta neljä kuoli lapsena, näistä kolme tapaturmaisesti. Vauvat jätettiin yksin huutamaan jne.

Ja talo, pellot ja metsät vielä hoidettavana. Tietenkin jäi vielä leskeksi, kun miehensä menehtyi sodassa.

Ei tajua! Muka yhden lapsen kanssa valvottu yö on jo liikaa lämmitetyssä talossa äitiyslomalla.

Hävettää.

nykyajan äidit on niihin verattuna paljon saamattomanpia. pyykitkin pestiin kesät talvet jokivedessä kylmässä. t äiti

Asuttiin kolmen sukupolven taloudessa. Meitä oli vain vain kaksi lasta, vanhemmat ja isän vanhemmat. Äidin ja mummun suhde oli karmea miniä-anoppisuhde. Mummu haukkui koko ajan äitiä, miten huono ihminen tämä oli ja miten huonosti teki työt. Kuulemma ihmisetkin sanovat hänelle, että mitä annoit poikasi ottaa tuollaisen pöljän ja että huomaa kyllä miten on emäntä talossa vaihtunut, kun on niin sekaista.

Vaikka meitä lapsia oli vain kaksi, väitän, että mummu teki "henkisellä tuellaan" äidin elämästä monin verroin raskaampaa. Meillä oli lehmiä, joiden hoito oli äidin vastuulla eikä mummu antanut vetää vesijohtoja sen enempää taloon kuin navettaankaan, koska "kun hänkin on jaksanut vedet kantaa, ei miniällä tarvitse olla sen helpompaa".

Ja tuota paskaa me lapset jouduimme katselemaan ja kuuntelemaan vuosikausia (minä 17v:ksi). Yhä edelleen vihaan sanontoja "kyllä sitä ennenkin" ja "ei sitä ennenkään". Mummu hoki noita yhtenään.

kuinka hänen tullessaan miniäksi taloon, oli kaukana "henkinen tuki" mitä sai. Talossa asui mummon ja ukin lisäksi ukin vanhemmat ja useita ukin sisaruksia puolisoineen. Helpoimmalla talon miniöistä pääsi se jolla oli parhaat suhteet talon emäntään (eli ukkini äitiin) eli se joka ns. jaksoi mielistellä eniten talon isäntää ja emäntää. Paskimmat työt kaatui sen niskaan jota emäntä inhosi eniten.

Toki lapset hoidettiin yhdessä. Jos mummoni oli navetassa, ei lasten tarvinnut olla oman onnensa nojassa vaan joku aikuinen tai lähes aikuinen oli paikalla vahtimassa, tietysti tehden samaan aikaan jotain. Kutoi villasukkaa tms.

Oli kuulemma hyvin tavallista että taloissa asui tuolloin useita sukupolvia ja jäseniä saattoi olla kymmeniä. Siinä pikku pihapiirissä pyöriessä kyllä suhteet kärjistyi ja kyräiltiin puolin ja toisin. Eikä tilanne välttämättä yhtään helpottunut vaikka isäntä kuoli. Vanhimman pojan vaimo saattoi olla ihan yhtä hankala kuin entinenkin emäntä.

ja sen mitä mummosta muistan, oli AINA väsynyt ja siksi ärtyinen. Aivan kamala mummo. Nyt ymmärrän häntä todella paljon paremmin, kun ymmärrän, mikä jatkuva työ sen talouden pyörittämämisessä oli. Ei päivän päivää vapaata. Joulunakin töitä kun oli karja hoidettavana.

Isoisoäitini sai yhteensä 10 lasta, mies lähti Amerikkaan tuon isomamman odottaessa kymmenettä ja jäi sille reissulleen. Lapsista 7 kuoli isomamman elinaikana, viimeisin sodassa. Piikana elätti lapsiaan ja osa lapsista oli välillä "sijoitettuna" köyhyyden takia. Yhden lapsensa joutui antamaan mielisairaalaan 7-vuotiaana... Itki sitä kuulemma loppuikänsä. 7-vuotias sen ajan mielisairaalassa. Sähköshokkeja, kylmää vettä jne. Lapsi kuoli 15-vuotiaana sydäriin siellä mielisairaalassa. Syy oli paha epilepsia, joka luokiteltiin mielisairaudeksi siihen aikaan ja isomamma ei pystynyt hoitamaan lasta työnsä ohessa vaan kunta laitti tuonne.



Minä en tuota ihmistä koskaan ehtinyt nähdä, mutta äiti muistaa synkeänä ja negatiivisena ihmisenä, katkeruus huokui kauas. Enkä ihmettele. Se elämä oli niin kovaa ja rankkaa, että harva meistä pystyisi enää valoisana.



Ai niin, sellainenkin katkeruuden syy tuolla naisella oli, että aikanaan oli syntynyt todella ison talon tytöksi. Äitinsä kuoltua laittoi isä kasvatiksi sukulaistaloon, kun ei muka pärjännyt pienen tytön kanssa, vaikka talo oli täynnä piikoja. Todellinen syy oli äitipuoli, joka halusi siivota edellisen liiton lapsen pois. (siis hirviöäitipuolia oli jo 1800-luvun lopulla...) Tyttö unohdettiin sinne ja sukulaiset aikanaan laitti piiaksi, kun uuden liiton lapset jakoi talon ja koulutettiin/naitettiin taloihin.

Tuon isomamman lentävä slogan suvussa on tähän päivään: "kun saat äitipuolen, saat myös isäpuolen"

Kun kertoi lapsestaan, joka oli ollut ilmeisesti kehitysvammainen (diagnooseja ei tuohon aikaan tehty), että hyvä kun kuoli pois, kun oli aina sairaana =O...

vaikkei mitään mukavuuksia ollu. Veden kannoin sisälle saunarakennuksesta. Oli ulkohuussi, ulkosauna ja puu lämmitteinen vanha talo. Asuttiin siinä talossa 1989-1994.



Pyykkikone sentään oli, mut oli talvella usein jäässä, joten pesin lämmitetyssä saunassa käsin pyykkiä.



Hyvin pääsin vessassakin käymään (mies oli aina töissä) ja nykyään ei toiset äidit pääse ees suihkuun sisätiloissa jos ei lapsen isä satu olemaan kotona.



En todellakaan jaksa kuunnella äitien marmatusta lasten- ja kodinhoidon raskaudesta, kun kaikki mukavuudet löytyy käden ulottuvilta.



Nykyään asun mukavuuksilla varustetussa oktalossa ja osaan todella nauttia helposta elämästä.

kun tunnetalous ei ollut samanlaista kuin nykyään. Ei kysytty tuntuuko ja miltä tuntuu. Se mikä eteen annettiin, siitä tuli selvitä, koska se oli jumalan antama kohtalo.

Yhteisöllisyys oli vahvaa, toisin kuin nykyisin.

Lasten annettiin kasvaa eikä oltu niin neuroottisia kaiken kanssa kuin nykyään. Lapset meni pelloilla mukana ja opivat pienestä pitäen huolehttimaan itsestään. Elämänasenne oli varmasti rennompi tuohon aikaan, vaikka ehkä itse elämä ei.

turhankin romantisoidulta, mutta on totta, että vaikka oli raskasta, ei ollut esimerkiksi samanlaista pakkotahtisuutta kun nykyään, kellon kanssa elämistä. Kaikki askareet on saaneet viedä sen aikaa kun on vieneet eikä ole koko ajan katsottu kelloa, että olisi pitänyt tehdä aina vaan nopeammin ja nopeammin.

Esim oman äitini kodissa oli aina kotiapulainen 24/7 koska äitini äiti oli palkkayössä. Isäni äiti taas jätti lapsensa eron tultua suvun maatilalle ja haki vain yhden heistä myöhemmin luoksensa kaupunkiin. Ei kukaan ennen aikaa olettanut naisen hoitavan sekä kodin ulkopuolista palkkatyötä, kotia ja useita lapsia. Varsinkaan yksinhuoltajana. Suvun tai maksettu kotiapu oli aivan normi.

kuulostaa niin paljon mukavammalta kuin pakollinen kouluttautuminen, työura ja vielä lapset ja perhe siinä sivussa. Parisuhteen laita niin ja näin, tuolloin pysyi perhe koossa eikä varmaan huolehdittu, että mitä jos se Pertti jättää mut, kenelle se nyt tekstailee... Plaah :( olisi muutenkin ihanaa tehdä asioita, eikä vain olla ja öllöttää, olla koneella.