Miten entisaikain äidit jaksoivat? Mummollani, 8 lasta ja navetta.

vammaisia ihmisiä elvytetään aina uudestaan ja uudestaan makaamaan kasvina sängyssä ja kuolamaan ja kärsimään kivuistaan.

Jos oma lapsi olisi siinä tilassa niin toivoisin todella, että lapsen annettaisiin kuolla.

Kun kertoi lapsestaan, joka oli ollut ilmeisesti kehitysvammainen (diagnooseja ei tuohon aikaan tehty), että hyvä kun kuoli pois, kun oli aina sairaana =O...

kuulostaa niin paljon mukavammalta kuin pakollinen kouluttautuminen, työura ja vielä lapset ja perhe siinä sivussa. Parisuhteen laita niin ja näin, tuolloin pysyi perhe koossa eikä varmaan huolehdittu, että mitä jos se Pertti jättää mut, kenelle se nyt tekstailee... Plaah :( olisi muutenkin ihanaa tehdä asioita, eikä vain olla ja öllöttää, olla koneella.

olleet hyviä kokkeja tai leipureia :). Sekä minun mummi, miehen äiti että mun mummon siskot olleet ihan kädettömiä keittiössä! Itse taas oikein hyvä ja äitini myös.

Jotenkin tuo maataloelämä kuulostaa niin paljon mukavammalta kuin pakollinen kouluttautuminen, työura ja vielä lapset ja perhe siinä sivussa. Parisuhteen laita niin ja näin, tuolloin pysyi perhe koossa eikä varmaan huolehdittu, että mitä jos se Pertti jättää mut, kenelle se nyt tekstailee... Plaah :( olisi muutenkin ihanaa tehdä asioita, eikä vain olla ja öllöttää, olla koneella.

ettei ihmisillä ollut valinnan mahdollisuuksia, ne, jotka olivat maataloon syntyneet, joutuivat sitä elämää jatkamaan, oli kykyjä ja taipumuksia siihen tai ei. Ja naisten elämää määritti lähinnä äitiys. Tarkoitan siis silloin, kun oltiin maanviljelijöitä.

Olihan siinä sitten turvallisuuttaa ja vakautta toisaalta mutta kyllä aika moni ongelma on silloin lakaistu maton alle ja keskitytty tuon perusarjen pyörittämiseen. Nykyajan näkökulmasta voi mielestäni huonosti eläytyä siihen, että silloin ei yksilö ole voinut tehdä itseään koskevia valintoja sen suhteen, mitä haluaa tehdä elämässä.

Vauvan annettiin itkea itkunsa ihan rauhassa, sen ajateltiin vahvistavan keuhkoja ja kehittävän kauniin lauluäänen. Eiväthän ne äidit töitään olisi ehtineet tekemään jos vauvaa olisivat hyysänneet.



Sitten kun talossa oli jo enemmän lapsia, huolehtivat isommat pienemmistään, jos huolehtivat. Mukaan touhuihinsa heidät kuitenkin joutuivat ottamaan.

joukossa kyllä kahdet kaksoset ja ikäeroa nuorimman ja vanhimman välillä 30 vuotta. Eiköhän tuohon mahdu muutama keskenmenokin.

Ja ei eivät ole lestoja.



Kyllä mummoni teki kovan työn.

Kyllä ehkäisyä oli jo 1960-luvulla. Oma äitini oli pyytänyt lääkäriltä ehkäisypillereitä, mutta ei ollut saanut. Lääkäri oli kieltänyt, koska "olet vielä niin nuori (23v) ja eikä sinulla ole kuin 3 lasta." Kondomeja sai apteekista, jos joku kehtasi ostaa.



Ehkäisyä sai vapaammin vasta sitten, kun aborttilaki tuli 1970-luvulla ja lääkärit kyllästyivät jokapäiväisiin abortteihin. Vasta sitten sai ehkäisyä vapaammin.

Sekä anoppini että äitini ovat saaneet sen 3. lapsen jälkeen.

Äitini joutui vanhimpana lapsena hoitamaan pikkusisaruksia nelivuotiaasta lähtien. Hän oli liian nuorena vastuussa pikkusisaruksistaan, ja mummo oli hänelle todella ankara. Kuulemma mummo lähti maa joskus koko päiväksi kirkonkylälle ja lapset oli keskenään kotona.... Ihan hullua. Kyllä mummo toki oli ahkera ihminen, mutta lastenhoito oli aika vastuutonta. Pari kertaa oli täpärällä ettei pikkurisar kuollut tapaturmaisesti, mutta äitini sai pelastettua hukkumiselta ja toisen tukehtumiselta. Lisäksi äitini ei päässyt kouluun aina, koska piti tehdä töitä, eikä ollut edes talvikenkiä.

Lapsia oli liikaa ja he eivät saaneet tarpeeksi hoivaa, hyväksyntää ja rakkautta. En arvosta mummovainaata, ymmärtää yritän.