Lue keskustelun säännöt.
Olen kotiäiti ja hoidan seitsemän lasta yksin.
01.02.2012 |
Meillä on seitsemän lasta, jotka syntyivät 10 vuoden sisällä. Lapset ovat nyt 11v, 9v, 7v, 5v kaksoset, 3v ja 1v. Täyttävät tänä vuonna kaikki vuoden enemmän, nuorin on jo oikeastaan 1v8kk.
Minä olen aina halunnut suuren perheen. Olen itse nelilapsisesta perheestä ja mieheni viisilapsisesta perheestä. Emme ole lestadiolaisia, enkä usko, että lapsia tulee enää lisää.
Minä hoidan käytännössä kaikki lasten asiat, koska mies tekee uraa. Minä en ole vähäisimmässäkään määrin uraihminen, enkä aio palata töihin vielä vuosikausiin. Jos ollenkaan. Tuen miestäni ja uhraan omaa aikaani siihen, että mies menestyy ja etenee urallaan.
Herätän lapset, lähetän kouluun, ulkoilutan, syötän, puen lapset, vien harrastuksiin, valvon läksyt, hankin vaatteet, hoidan kaikki muistettavat (sukset kouluun ja piirakat myyjäisiin). Mies tuo rahaa kotiin ja viettää laatuaikaa lasten kanssa.
Tuntuu ehkä kummalliselta tänä päivänä, mutta tätähän elämä oli pitkälti 50-luvulla. Miinä nautin elämästäni suunnattomasti, enkä haluaisi minkään asian muuttuvan.
Toivon, että jokainen saisi elää sellaista elämää, jota itse haluaa elää. Uraäitinä, kotiäitinä, ilman lapsia, miten vaan. Eikä tarvitsisi puolustella tai syyttää ketään valinnoistaan.
Kommentit (28)
kuulostaa niin hyvin tutulta paskapuheelta tää sun teksti. Etkö kehtaa enää "omalla nimellä" kirjoittaa? Taidat olla yhtä pullantuoksuinen äiti kun AA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä ei kukaan oikeasti hoitanut, viereksivät naapureissa ja keskellä katua. Sai jokainen vuoronperään nostella pienempiä pois syrjään, etteivät olisi jääny auton alle. Hyvällä tuurilla ei kait sattunut suurempia haavereita. Nyt on nuorinkin 10 vuotias.
hieno juttu! Mikä vaihe on mielestäsi ollut raskain? Missä vaiheessa on alkanut sujumaan ns. helposti arki? Monet sanovat, että kahden lapsen kanssa on rankinta :)
aikaan pieniä. Esikoinen oli superhelppo, jonka kanssa suorastaan tylsistyin kotona. Toinen syntyi 1v8kk esikoisen jälkeen ja heillä alkoi pian olla yhteisiä leikkejä. Kolmas syntyi ennen kuin esikoinen ehti täyttää 4. Siitä ajasta en muista juuri mitään. Olinhan ollut äiti juuri ja juuri neljä vuotta, kädet loppuivat kesken, en saanut mitään aikaan.Olin todella väsynyt silloin ja parisuhde oli tosi kuralla. Sitten syntyi vielä kaksoset, jolloin olin ihan varma, ettei tästä perheestä tule ikinä mitään. Mies oli tottakai hajalla, kun työpäivän jälkeen vastassa on 5 huutavaa lasta ja niiden kärttyisä ja väsynyt ja elämään kyllästynyt äiti ja hirveä vaimo..
Se oli kyllä kamalinta aikaa! Päästiin kuitenkin siitä yli ja nyt elämä tuntuu upealta. Ollaan läheisempiä kuin koskaan ja tuli uusi rakastumisen vaihe.
Sanoisin, että kolmen lapsen jälkeen, kunhan vauva-ajasta selviää, seuraavat lapset hyppäävät suoraan valmiiksi etenevään junaan, eivätkä enää sekoita rytmejä ja rutiineja niin kuin ensimmäinen ja toinen lapsi.
ap
Elämän kamalimpaan väliin piti tehdä vielä lisää lapsia.. No onneksi selvisitte..
Olen kateellinen teille. :D
Ihana, että olette onnellisia!
Kaikkea hyvää teidän elämäänne. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta enemmänkin surullista tuollainen.. Jos olisit tarpeeksi älykäs opiskelemaan ja hankkimaan uraa et piiloutuisi tuon lapsimäärän taakse, mutta toisaalta ei kaikista meistä ole siihen. Silti olen surullinen puolestasi, toivottavasti et joudu leskeksi/miehesi jättämäksi. Miten pärjäisit sitten kotiäitinä?
Minulla on korkeakoulututkinto.
No toivon itsekin, etten jää leskeksi ja lapset puoliorvoiksi. Jos näin kävisi, pitäisi mennä töihin.
Älä sure puolestani, en minäkään ole surullinen sinun puolestasi.
ap
Onneksi olkoon hyvästä elämästä teille. Täällä näitä negatiivisuuden enkeleitä aina lentelee mollaamassa ihmisiä joilla on asiat kunnossa.
Minä kyllä surisin heidän puolesta, jos olisin vähän hellämielisempi.
jotenkin ap.n tekstistä paistaa jonkin sortin pelko ettet ole tarpeeksi hyvä (liikaa yritystä?) tai semmoinen että yrittää antaa perheestään "paremman" kuvan ulospäin. Kuulostaa siltä kun Martinan ja Eskon vanha rerheportretti näytti.
En ymmärrä ellämainitunlaisia kommennteja. Miksi pitää kaikesta kauniista kaivaa kaivamalla jotain "väärää" tai "viallista". Eikä ap edes kehu mitään, vaan kertoo omasta elämästään.
No toivon itsekin, etten jää leskeksi ja lapset puoliorvoiksi. Jos näin kävisi, pitäisi mennä töihin.
Älä sure puolestani, en minäkään ole surullinen sinun puolestasi.
ap