Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten lelupäivä kiellettiin epätasa-arvon vuoksi
31.01.2012 |
Lapsen päiväkodissa on nyt kielletty säännöllinen lelupäivä. Eli lapset eivät voi tuoda säännöllisesti kerran viikossa omaa lelua päiväkotiin enää. Syynä on se, että jotkut vanhemmat ovat valittaneet, että lasten kesken syntyy kilpailua leluista, toisilla on muotileluja, joita toisetkin sitten kotona kinuavat eivätkä voi saada. Toiset lapset rehvastelevat leluillaan jne.
Musta kyllä tuntuu varsin erikoiselta ratkaisulta. Tokihan se on ikävää, että lapsi alkaa kotona kinuamaan kalliita leluja, joita en voi hänelle ostaa. Mutta eikö lapsen olisi tärkeää oppia, että jollakin on aina jotain, mitä itsekin saattaa haluta. Mutta mikä tärkeintä - kaikkea ei voi saada! Pitää oppia tulemaan kateuden kanssa toimeen ja esimerkiksi säästämään jonkun kalliin lelun ostamista varten.
Mitä olette mieltä päiväkodin ratkaisusta?
Kommentit (100)
leluja ihan joka päivä niin halutessaan. Ja hyvä niin. Meidän lapset harvemmin ottaa leluja mukaansa, mutta aina välillä ottavat.
Ja eihän lasten lelujen arvo ole mikään mittari sille, onko lelu suosittu vai ei. Tai lapselle rakas. Tai saako sen ympärille muodostettua kivan leikin. AInakaan tuolla mun lapseni ihan tavallisessa päiväkodissa. Eilen poikani otti poikkeuksellisesti mukaan sellaisen ihan minikokoisen pehmeän lepakon. Kovasti sitä ihailtiin kavereiden puolesta. Hintaa ainakin euro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on tietääkseni lelupäivä toiminut ihan hyvin, tosin oma lapsi on sen verran pieni, ettei välttämättä tajua vertailemisen päälle hirveästi, joten isompien lapsien puuhista en voi olla varma.
Meillä on päiväkodissa yleensä lelupäivälle joku teema. Uskoisin sen vähän rajoittavan sitä, että lapset raahaisivat mukaansa vain muotilelujaan, kun ne eivät välttämättä sovi teemaan. Itse erään kerran pengoimme lapsen leluvaraston läpi, kun piti löytää oranssi lelu. Ainoa mitä löytyi oli pikkuinen oranssi kori, joten sen lapsi otti mukaansa. En usko, että muillakaan on laatikot täynnä hienoja oransseja leluja. (Toki joku vanhempi voi ottaa tästä stressiä ja lähteä ostamaan teemaan sopivaa lelua, mutta meillä on ainakin tähän saakka mielikuvitus riittänyt keksimään sopivan lelun tai muun tavaran mukaan.)
Minusta on kuitenkin ihan hyvä päätös, että lelupäivää ei pidetä, jos se alkaa tuottamaan negatiivisia ilmiöitä. Se, että suurimmassa osassa päiväkodeista lelupäivä toimii, ei tarkoita, etteikö voisi olla päiväkotia, jossa vertailu ja kilpailu menee epäterveisiin mittoihin. Silloin on ihan oikein rajata tilanteita, jotka lisäävät vertailua.
Onko ne lapset vai olisiko sittenkin vanhemmat, jotka ostelee niitä kalliita leluja tai vaatteita mukuloille - osin ehkä myös näyttämisenhalusta. Onhan se tällä palstallakin monasti huomattu, kuinka mammat haukkuu Kuomat tai muut kenkä- tai vaatemerkit.
Ei se lapsi pienenä osaa tajuta, mikä on "muotia". Te mammat niihin näitä asenteita lykkäätte omilla valinnoillanne!
tule olemaankaan tasa-arvoisia.
Se nyt on vaan niin, että jollakin AINA parempi ja hienompi ja kalliimpi lelu.
Lelupäivänm peruminen ei poista sitä, että nyt ja aina, tulee olemaan eri taloudellisessa tilanteessa olevia perheitä.
mutta lelupäivä oikein korostaa ja alleviivaa perheiden eroja.
Ja sille joka mainitsi, että lapset puhuvat joka tapauksessa: tottakai puhuvat, mutta tarinat "mulla on sitä ja sitä kotona" eivät ole läheskään niin voimakkaita kuin se, että se lelu on kädessä ja sitä esitellään "mulla on tääs uus, ai sullakin on, leikitään yhdessä - sä et pääse leikkiin kun sulla on tollanen huono".
Toinen hyvä pointti on tuo jonkun esiin tuoma materialistisuus: lelupäivä nimenomaan korostaa sitä tavaraa ja sen hankintaa - pitää saada lisää ja hienompaa.
En ymmärrä, miksi teille on niin tärkeää että lapsi saa kerran kuussa/viikossa viedä omia lelujaan tarhaan? Oon käsittänyt, että siellä tarhassa on niitä leluja joilla leikkiä.
Eli miksi ylipäänsä tarvitaan koko lelupäivää??
nimim. lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä ketjussa nuo "vaaterajoituksiin" liittyvät. Lapset eivät vielä tajua merkkivaatteiden päälle, edes eskarit. Mutta lelujen päälle voivat ymmärtää.
t. pk:n täti
Eikä tuollainen kisailu leluista ole tullut ongelmaksi. Kaikilla on aina joskus jokin uusi lelu jonka haluavat näyttää kavereillekin. Meillä on kulkeneet sinne kasa Bakuganeja jo monta viikkoa, koska pojat leikkii niillä keskenään.
Joskus lapset ottavat esim. jotain gormitifiguureja niin monta että riittää niillekin kavereille joilla ei ole omia. Usein päättävät leikeistä jo edellisenä päivänä ja miettivät onko kaikilla sopivia leluja ko. leikkiin. Jos kaikilla ei ole, niin sitten joku lainaa omistaan.
Sama tyyli on jatkunut vielä kouluiässä.
Jos kaverilla ei ole jotakin tiettyyn leikkiin tarvittavaa lelua niin hänelle lainataan omista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun esikoinen aloitti tarhassa, niin joka päivä sai tuoda leluja, mutta nyt kuopuksen tarha-aikana lelupäivä on vain kerran kuussa. Ja kun se on niin harvoin, niin monelta ne lelut silloinkin unohtuvat tuoda.
Mun mielestä ihan hyvä, ettei niitä leluja viedäkään päivittäin sinne tarhaan hukattavaksi ja rikottavaksi.
Olemme normaalisti toimeentuleva perhe ja leluja eskari-ikäisellä pojalla on aika paljon. Ei leiki kuitenkaa "muotileluilla" eli ei pidä Bakukaneista, Pokemoneista eikä muistakaan sellaisista mistä muut tuntuu pitävän.
Leikkii autoilla ja työkaluilla. Lelupäivänä ottaa mukaan yleensä jonkun pehmolelun, vieläpä sellaisen parhaat päivänsä nähneen.
Kukaan ei ole kiusannut.
Tässä elämässä aina jollain toisella on hienommat lelut kuin sinulla, lelut vaan muuttaa muotoaan, aikuisena on hienommat talot, autot, vaatteet...
En ymmärrä miksei voisi enemmän kekskittyä kasvatuspuoleen ja hyvän itsetunnon luomiseen lapselle kuin siihen miten kalliita/hienoja leluja lapselle ostaa? Kun on tarpeeksi hyvä itsetunto sanoa että minä tykkään tästä lelusta ja sinunkin lelusi on hieno, mutta tämä on minulle tärkeä, ei ole väliä mitä MUUT tuovat.
Opetetaan lapsille ettei ole tärkeää jos toisella on aina uusi lelu vaan sinne viedään ne tärkeät lelut, toisten leluja ei haukuta koska ne on omistajilleen tärkeitä.
En ole koskaan ennen tätä ketjua tiennyt että lapsen lelupäivän lelu määrittää jotain perhestatusta.
Saako lapsenne mennä leikkimään kaverin luokse jos hänellä on hienommat lelut? EIkä siitäkin voi tulla katelliseksi? Järkytyin että joku ottaa pikavippejä lelupäivää varten... mutta olen itsekkin huomannut että mitä alhaisempi tulotaso ja koulutus, sitä enemmän lapsille ostetaan kalliita muovileluja ja konsolipelejä. Eletään rahalla jota ei ole.Säälittävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lelupäivä on ihan turha. Olemme varakkaita ja lapsellamme on paljon leluja, mutta minustakin lelupäivä toimii pääasiallisesti lelu firmojen pussiin. Meillä tyttö ei ole kotona yhtään kiinnostunut zhu zhu petseistä, mutta päiväkodissa niitä kuuluu tuoda lelupäivänä joten meilläkin on pari ihan vain lelupäivää varten. Ongelmana ei meille ole lelujen hinta vaan markkinoiminen. Lapsi ei katso mainoksia joten tuollaisia muotivillityksiä oppii haluamaan juuri päiväkodin lelupäivänä.
heillä oli lelupäivä. Koskaan eivät halunneet viedä niitä hienoimpia lelujaan sinne juurikin siinä pelossa että häviävät tai rikkoontuvat.
Yleensä lelu oli joku pehmolelu. Oli kertoja jolloin lelu unohtui tai ei halunneet ottaa mitään mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanaa eriarvoistaminen käytetään nykyään todella väärin.. Ratkaisu kaikkeen tuntuu olevan: "jos kaikilla ei ole banaania, otetaan ne muiltakin pois" Tätä järjestelmää onkin jo kokeiltu mm. itäisessä euroopassa..
Koittakaa olla vähemmän kateellisia, älkääkä nyt ainakaan siirtäkö lapsillenne katkeruuttanne.
Jollain on jotain ja toisella jotain muuta.
lelupäivä on hyvä juttu. Meidän päiväkodissa sitä vietetään pari kertaa kuussa. Lapsi kyllä odottaa niitä päiviä ja lelut joita se sinne vie niin eivät ole juuri koskaan uusia. Lelut ovat sillä hetkellä tärekitä ja on vienyt mukaan pienestä legoukosta lähes itsensä kokoiseen pehmoleluun, jopa vauva-aikanen helistinkin on ollut lelupäivänä mukana. Minusta kannattaa vähän katsoa peiliin jos itää lelupäivän vuoksi pikavippejä ottaa tai lapsi loukaantuu siitä kun muilla on jotakin mitä itsellä ei ole. Jos ei lapsena ymmärrä että kaikkea ei voi saada niin millaista se elämä on aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa tutkittiin joskus 2000 luvun alussa Ruotsissa lasten leluj niin niitä oli keskimäärin yli 500:kplta. Tiedä mikä määrä on nyt 10 vuotta myöhemmin.
En ymmärrä, miksi teille on niin tärkeää että lapsi saa kerran kuussa/viikossa viedä omia lelujaan tarhaan? Oon käsittänyt, että siellä tarhassa on niitä leluja joilla leikkiä.
Eli miksi ylipäänsä tarvitaan koko lelupäivää??
nimim. lapseton
minulla on kolme lasta ja samaa mieltä olen. Päivähoito päivähoitona. Mutta tätähän se on että joka paikkaan pitää raahata kaikki mahdolliset tavarat ja sama meno jatkuu koulussa, reput ja penaalit täynnä kaikenlaista rihkamaa. Meillä lapset eivät olleet niin kiinni leluissaan että niitä olisi tarhaan pitänyt kuskata. Kotona kodin lelut ja tarhassa tarhan lelut. En ylipäätänsä halua että lelut tulevat kotiin kaikkien käpälöiminä ja ties missä kunnossa.
Lelupäivä on ihan turha. Olemme varakkaita ja lapsellamme on paljon leluja, mutta minustakin lelupäivä toimii pääasiallisesti lelu firmojen pussiin. Meillä tyttö ei ole kotona yhtään kiinnostunut zhu zhu petseistä, mutta päiväkodissa niitä kuuluu tuoda lelupäivänä joten meilläkin on pari ihan vain lelupäivää varten. Ongelmana ei meille ole lelujen hinta vaan markkinoiminen. Lapsi ei katso mainoksia joten tuollaisia muotivillityksiä oppii haluamaan juuri päiväkodin lelupäivänä.
teidän lapsenne käy kodin ulkopuolella muuten leikkimässä kuin ainoastaan päiväkodissa?
Kannattaisi miettiä kuinka järkevää on opettaa lapselle "ostetaan koska muilla on, vaikkei sitä itse halua tai tarvitse".
Meillä siis on kolme lasta ja viikottainen lelupäivä. Mun mielestä kyllä vanhempien pitäisi itse katsoa peiliin jos on onnistunut kasvattamaan lapsista niin muotien ja merkkien perässä hiihtäjän.
Lelupäivä on meidän lapsille ainakin ollut tärkeä ja silloin on usein päiväkodin leikit jatkuneet kotona tai päinvastoin. Sen mitä lokeroissa niitä leluja olen nähnyt, niin kyllä useimmilla on joku pehmolelu tai pikkuauto.
Kerroinkin, että omat lapset ovat vieneet yleensä jotain ei niin perinteistä lelua, esimerkkinä nyt ne uimalasit tai joku itsetehty härpäke.
Jos lapset lähtee johonkin zhu zhu -mankumiseen lelupäivän innoittamana, niin kyllä vanhempien pitää katsoa peiliin, että lähteekö tosiaan hommaamaan sellaista sen takia kun joku lapsi päiväkodissa sitä kivana pitää.
tuota lelupäivän merkitystä. Joillekin vanhemmille se tuntuu olevan ihmeellisen tärkeää. Kun oma piltti niin tykkää viedä sinne esiteltäväksi lelujaan. Joskus tuntuu, että se on niille vanhemmille tärkeämpää. Kai se on joku keino, millä saavat markkinoitua sen päivähoidon lapsille mukavaksi tms.
Meillä ei lapset innostuneet koko lelupäivästä, eivätkä välittäneet raahata sinne leluja. Sanoivat, että tylsää kun pitää aina esitellä erikseen ja ei pääse kunnolla leikkimään.
Minusta päiväkodissa on leluja tarpeeksi ja lapset kyllä keksii niillä leikkejä. On lapsessa jotain vikaa jos ei pysty leikkimään ilman omia lelujaan päiväkodissa. Meillä on kutsuttu kavereita meille leikkimään niillä leluilla, eikä ole ollut tarvetta raahata niitä päiväkotiin.
Onneksi sinne ei ollut pakko viedä leluja. Kyllä hoitsut joskus kitisi, että miksi sun tyttö ei tuonut omaa brazia kun kaikilla muilla tytöillä on lelupäivänä matkassa. Hohhoijaa, eli kaikkien tyttöjen pitää tuoda braz joka perjantai. Eikö hoitajat muuten keksi mitään leikkiä, vai...
ps. silloin oli siis juuri nämä brazit muotia
ps- 2. hassua, ettei muka kenelläkään ole sitä omilla leluillaan brassailevaa kakaraa. Minulla on ollut lapsia päiväkodissa kymmenkunta vuotta ja joka ryhmästä on löytynyt aina se yksi kakara, joka on haukkunut muiden lelut ja kehunut, kuinka hänellä on kallis ja parempi ja uudempi ja ainakin tuotu pariisista asti jos ei muuta keksi.
Silloin kun olin itse päiväkodissa hoidossa 80-luvun puolessavälissä meillä ei ollut mitään lelupäiviä. Omia leluja sai tuoda mutta rikkimenemisen/katoamisen vastuu oli itsellä ja aika harva leluja kotoaan raahasi.
Synttärit hoidettiin siten että koko tarha kerääntyi laulamaan sankarille ja sai valita yhden pienen lelun tms. ja kakkuna oli tarhantätien askartelema sama iänikuinen pahvitäytekakku jota käytettiin AINA!!! :D
Tämä olisi hyvä tapa. Omat lapseni ovat jo isoja, mutta ei siihen aikaan ollut lelupäivää kuin ehkä kerran vuodessa.
Kaikkein typerintä on pitää joka viikko lelupäivää. Vielä typerämpää, jos ei ole etukäteen selvää, että ne lelut voivat mennä rikki ja kadota. Luulisi olevan yksinkertaisimmallekin av-mammalle selvää, että semmoinen ei onnistu millään, että jokainen leikkii omalla lelullaan vain itse tai valitsemansa kaverin kanssa.
Sen ymmärtäisin, jos olisi erikseen joku "päiväkotilelu", joka olisi siellä aina mukana.
En
Alue: Aihe vapaa
ja kummallakin lapsella oli stressiä sen kans kun piti miettiä aina joku erikoinen ja hieno lelu sinne.
Kahdella sai viedä leluja joka päivä, eikä ollut mitään erityistä lelupäivää. Ei stressiä, koska se lelujen vieminen oli ihan tavallista ja kukaan ei vertaillut.
En ymmärrä lelupäiviä.