Lasten lelupäivä kiellettiin epätasa-arvon vuoksi

Sen lisäksi että lelupäivät aiheuttavat turhaa vertailua ja materialististen asioiden korostamista, niin myös on inhottavaa ajatella, että lelujen mukana kulkeutuu päiväkoteihin kaikkia pöpöjä, kihomadoista alkaen.

lapset vertailevat aina. Jos ei ole tavaraa niin vertailu siirtyy puheisiin. Aina monesti kuullee lasten suusta "meillä on ..." tai "mä sain ..." Pitäisikö sulkea lasten suutkin?

tule olemaankaan tasa-arvoisia.

Se nyt on vaan niin, että jollakin AINA parempi ja hienompi ja kalliimpi lelu.

Lelupäivänm peruminen ei poista sitä, että nyt ja aina, tulee olemaan eri taloudellisessa tilanteessa olevia perheitä.

lelupäivä rohkaisi ujoa tyttöä ryhmäytymisessä ja ryhmässä puhumisessa kun sai rauhassa omaan tahtiin kertoa (tai alkuun olla kertomatta ja vain kuunnella muita) omasta lelustaan ja siitä, miksi se on hänelle tärkeä. Ei meidän pk:ssa kyse ole koskaan ollut siitä, että tuodaan ne kaikista uusimmat ja hienoimmat lelut jotta päästään niillä leuhkimaan vaan jostain ihan muusta.

pitääkö sitä vielä lelupäivällä erikseen korostaa?



Me olemme tavallinen keskituloinen perhe, jolla olisi varaa ostaa lapselle vaikka joka viikoksi uusi hieno lelu, mutta en näe siinä mitään järkeä. En näe myöskään lelupäivässä mitään järkeä.



Osaan asettautua sen köyhän perheen asemaan, joka varmasti tuntee häpeää siitä, että heidän lapsellaan ei voi koskaan lelupäivänä olla niitä hienoja uusia leluja.



Leluja on päiväkoti pullollaan, miksi niitä pitäisi roudata kodeistakin?

Ihme hömpötystä nykyaikana Silloin kun olin itse päiväkodissa hoidossa 80-luvun puolessavälissä meillä ei ollut mitään lelupäiviä. Omia leluja sai tuoda mutta rikkimenemisen/katoamisen vastuu oli itsellä ja aika harva leluja kotoaan raahasi.

Synttärit hoidettiin siten että koko tarha kerääntyi laulamaan sankarille ja sai valita yhden pienen lelun tms. ja kakkuna oli tarhantätien askartelema sama iänikuinen pahvitäytekakku jota käytettiin AINA!!! :D

päiväkodissa ja meillä kyllä oli lelupäivä kerran viikossa. Ettei tosiaan ole mitään nykyhömpötyksiä.

tulee säänöt, että minkä merkkisiä vaatteita lapset saa pitää, ettei vaan tule sille lähiön Jasminille pahamieli, kun ei ole niin söpöjä vaatteita kuin toisilla.

Kohta varmaan pitää ne autotkin jättää kauas, kun hakee lasta, ettei vaan kukaan koe huonommuutta kun tullaan sillä 60tonnin bemarilla hakee lasta..

Lelupäivät on kivoja, nyt niistäkin on tehty haloo, kun nämä uusavuttomat vanhemmat eivät kykene käsittelemään kotona sitä, jos naapurin maijalla on leluja jokin parempi kuin sillä omalla lapsella.

Tuloerot näkyy, miksi te teette siitä ongelman jo lapsille? Rakas lelu voi olla 2e arvoinen, joillain toisella 100e arvoinen, mitä helkkaria se kenellekään kuuluu?

Ei toisen hieno lelu ole teidän pumpulipetteriltä pois.

Näin meidän päiväkodissa on toimittu ja mun mielestä se on oikein! Hoidossa voidaan kyllä leikkiä niillä leluilla mitä siellä on, tai tehdä jotain muuta niiden lelujen sijaan. Kotona voi sitten leikkii omilla leluillaan. Ei tuu kateutta, ei mene lapsen päivä siinä että vahtaa omaa leluaan ja leikkii vain sillä välittämättä paljon muista. Lapset voi olla kateellisia käsittämättömistä asioista, ei se kallein välttämättä ole se hienoin minkä laps haluais. Miks viedä turhanpäivästä stressiä ja kilpailua itkua ja porua aiheuttavia tavaroita tarhaan. Esimerkillistä toimintaa päiväkodilta. Vielä kun kiellettäis ne synttärikutsujen lähettelyt kaikkien muksujen nähden vain tietylle eliittiporukalle joka millekin perheelle sopii. Nekin voitais hoitaa ihan tarha-ajan ulkopuolella, ettei kutsumattomille tule paha mieli.

En oo kertaakaan kuullu että olis ongelmaa tullu leluista. En tiedä onko minun ainokainen sitten niiin itsekäs, että vaikka saattas aika monta kallista lelua ollakin niin ei poika niitä päiväkotiin edes ota, juuri siksi että ne ovat hienoja ja kalliita. Monesti on vienyt jonkun rähjäisen auton ja ei ole ikinä kiusattu.



Tää juttu on varmaan enempi vanhempien pään sisällä.

Itse olin 80-luvun alussa tarhassa. Meillä oli lelupäivä tasan kerran. Jokainen toi jonkun pienen jutun, joka mahtui tyyliin essuntaskuun. Mulla oli mukana pikkuauto.



Kyllä noi lasten vertailut syntyy ihan siitä, että kotona vertaillaan omia tavaroita/kotia/autoa/vaatteita muiden ihmisten juttuihin. Sellainen vertailu on lisääntynyt ihan hirveästi parina viime vuonna ainakin meillä alakoulussa.



Ja selkeästi kuulee, että ne kehuskelevat lapset on saanut sanat suuhunsa vanhemmiltaan. Esim. tulevasta lomapaikasta esitetään asioita sellaisilla sanavalinnoilla, ettei 8-vuotias sillä tavalla normaalisti puhu.



Ja vanhempainilloissa kun kuuntelee näiden oppilaiden vanhempia, mistä vapaan seurustelun aikana puhuvat, niin sitä kehuskelua se juuri on.



Ihan kumma. En ole koskaan itse kokenut tarpeelliseksi kehuskella sillä, mitä minulla on. Pikemminkin pidän mielummin matalaa profiilia esim. autoista, kesäasunnosta, kodista ja lomamatkoista. Juuri siksi, etten halua, että syntyy tuollaista vertailua.

kun pidät noin pumpulissa, että ihan synttärikutsuista ei saisi pahaa mieltä tulla?

Pahamieli saa ja pitää tulla, muuten lapsista tulee juuri tuollaisia kun täällä on, ruvetaan vinkumaan muiden lasten leluista kun ei ole varaa itse niitä hankkia.

toinen lapsista stressaa lelupäivää, juuri tuon vertailun vuoksi. Joskus ei saa edes nukuttua edellisenä yönä jännityksen vuoksi. Siellä on tapana päiväpiirissä että jokaisen pitää esitellä oma lelunsa, siinähän sitä vertailua tietysti tulee. Yhdellä lapsella joka on lastani kiusannut myös väärän värisistä vaatteista yms tuntuu aina olevan jotain sanottavaa muiden leluista, on lapsellinen, itsellä parempi tms. Tästä syntyy stressi ja pilkatuksi tulemisen pelko lapselleni. Toinen lapsi meillä taas ei piittaa yhtään mitä muut sanoo, vie milloin mitäkin esim mummolta tulleen postikortin tai mitä nyt ikinä keksiikään.

Varsinkin tuo viimeinen lause.

En oo kertaakaan kuullu että olis ongelmaa tullu leluista. En tiedä onko minun ainokainen sitten niiin itsekäs, että vaikka saattas aika monta kallista lelua ollakin niin ei poika niitä päiväkotiin edes ota, juuri siksi että ne ovat hienoja ja kalliita. Monesti on vienyt jonkun rähjäisen auton ja ei ole ikinä kiusattu.

Tää juttu on varmaan enempi vanhempien pään sisällä.

En ymmärrä, miksi teille on niin tärkeää että lapsi saa kerran kuussa/viikossa viedä omia lelujaan tarhaan? Oon käsittänyt, että siellä tarhassa on niitä leluja joilla leikkiä.



Eli miksi ylipäänsä tarvitaan koko lelupäivää??



nimim. lapseton

Lapsijoukossa on aina niitä jotka saa AINA ne parhaat ja halutuimmat lelut ja sitten niitä jotka ei koskaan saa mitään tosi mageeta ja haluttua. Ei ole oikein tälläisiä lapsia kohtaan,että joutuvat tuntemaan "huonommuuttaan" muiden joukossa. Erityisesti kun lapsetkin alkaa olemaan tossa esim. eskari-iässä jo aika julmia toisiaan kohtaan. Ja kavereita aletaan valkaamaan ja toisia syrjimään just tollaisilla perusteilla.

tyypillinen suomalainen tasapäsitäjä -kun eivät kaikki saa niin sitten ei kukaan saa.

Inhoan syvästi kaltaisiasi ja edustamaasi sossuajattelua.

herttaisen yhdentekevää, mutta lapselle näemmä tärkeä juttu tuo viikottainen lelupäivä kun harmittaa jos lelupäivänä sattuu olemaan vapaapäivä.

En ymmärrä, miksi teille on niin tärkeää että lapsi saa kerran kuussa/viikossa viedä omia lelujaan tarhaan?

Facebookista lähtöisin tämä vertailu ja kehuskelu? Kun joku kirjoitti, että viime vuosina tällainen on lisääntynyt aikuisten kesken.



Facebookissahan tuntuu olevan sellainen kilpailu, kuka missäkin käynyt jne. jne. loputon itsensä kehuminen.



Siirtyyhän se helposti lapsiin.

Eli siis sun lasta harmittaa jos lelupäivä osuu vapaapäivään, lapsen vanhempana osaat varmaan kertoa tälle hölmölle että miksi ihmeessä?

Meillä siis on kolme lasta ja viikottainen lelupäivä. Mun mielestä kyllä vanhempien pitäisi itse katsoa peiliin jos on onnistunut kasvattamaan lapsista niin muotien ja merkkien perässä hiihtäjän.

Lelupäivä on meidän lapsille ainakin ollut tärkeä ja silloin on usein päiväkodin leikit jatkuneet kotona tai päinvastoin. Sen mitä lokeroissa niitä leluja olen nähnyt, niin kyllä useimmilla on joku pehmolelu tai pikkuauto.

Kerroinkin, että omat lapset ovat vieneet yleensä jotain ei niin perinteistä lelua, esimerkkinä nyt ne uimalasit tai joku itsetehty härpäke.

Jos lapset lähtee johonkin zhu zhu -mankumiseen lelupäivän innoittamana, niin kyllä vanhempien pitää katsoa peiliin, että lähteekö tosiaan hommaamaan sellaista sen takia kun joku lapsi päiväkodissa sitä kivana pitää.

voi katsoa peiliin, mutta minusta on ihan ymmärrettävää, että lapset haluaa päästä porukkaan mukaan saman laisella lelulla. Jos saman ikäisiä tyttöjä on päiväkodissa 5 ja neljällä heistä on zhu zhu pet aina lelu päiväni niin ymmärrettävästi se viideskin haluaa zhu zhu petsin.

Juuri päiväkodin johtajakin mainitsi siitä kuinka huomaa, että kun yksi tuo muotilelun niin kuukauden kuluttua niitä on monella.

Meillä ei myöskään 2 poikaa ja 1 tyttö koskaan välittäneet viedä lelupäivänä mitään. Pikemminkin sanoivat, että taas pitäis viedä. Eivät kokeneet tärkeäksi esitellä kavereilleen niitä leluja.

Minusta se lähtee vanhemmista tämä halu viedä lelujaan sinne muille esiteltäväksi. Lapset itse harvemmin sitä haluavat tehdä jos heitä ei siihen paanisteta.

Kaikilla pitää olla niin samanverran. Voi jeesus, ei aikuisenakaan elämä mene niin! Meillä poika usein haluaa viedä jonkun käpäsen pienen lelun, vaikka kotona olis mitä tahansa hienompiakin. Aina on olemassa ihmisiä, joilla on enemmän kuin sulla ja siihen on totuttava jo lapsena.

Vielä parempi olisi, jos leluja saisi ottaa joka päivä, eikä aamupiireissä tms. esiteltäisi leluja. Se että milloin tahansa saa tuoda leluja usein johtaa siihen, että lelujen näyttöarvo vähenee eikä kilpailua synny. Lelukilpavarustelu on usein seurausta just siitä että leluja saa tuoda vain kerran viikossa ja niihin kiinnitetään enemmän huomiota (aikuistenkin toimesta) kuin olisi suotavaa.

Kateuskasvatus ei ole pienten leikki-ikäisten asia päivähoidossa, eriarvoisuutta ei pidä lietsoa ehdoin tahdoin - ja vaikuttaa siten tarpeettomasti ryhmädynamiikkaan ja lasten roolien muotoutumiseen. Varhaiskasvatuksen tarkoituksena kun on kuitenkin auttaa lapsia sosiaalisten taitojen ja ryhmässä toimimisessa, ja kilpavarustelu heikentää tuon päämäärän toteutumista.

Ja todellakin toimii usein niin, että oma poikani ottaa välillä esim. legoja mukaan ( jotain erityistyyppejä tms) siten, että voi antaa kaverillekin leikittäväksi, ja välillä taas kaveri on ottanut jotain, minkä sitten jakaa oman muksuni kanssa.

Mun on kyllä tosi vaikea myös ymmärtää tätä narinaa...