Lue keskustelun säännöt.
Tunnen itseni kehnoksi hoitajaksi :-(.
31.01.2012 |
Olen siis pph.
Hoidossa minulla on kaksi poikaa (molemmat neljä vuotiaita) sekä 1v4kk poika. On toisen vanhemman pojan pikkuveli.
Ja poikien leikit on iso ongelma.
Nämä sisarukset ovat olleet minulla hoidossa vasta vähän aikaa, mutta tämä vähäinenkin aika on ollut aika rankkaa.
Poika kiusaa pikkuveljeään koko ajan; tönii, takoo nyrkeillä, menee päälke makaamaan.
Toisen pojan kanssa leikit onnistuu ajoittain hyvin, mutta yleensä leikit menee jossain vaiheessa siihen, että alkaa kiusaamaan toista; karjuu, puskee, tönii, tökkii leluilla, repii vaatteista, hörnää toisen leikkejä. Esim. tänään tein pojille junaradan. Alku meni hyvin, kunnes hajotti toisen junan, törmäili siihen tahallaan pikkuautoilla jne.
Ja mikäli leikit ei mene hänen tahdon mukaan, suuttuu. Alkaa karjua, murista, töniä yms. Leikkien tulisi olla aina sellaisia, joita hän haluaa leikkiä.
Joudun poikaa raahaamaan monta kertaa päivässä jäähylle. Jäähylle joutuu toisen lyömisestä tai muusta vahingoittamisesta.
Ruokapöydästäkin joutui tänään pois, kun useista kielloista huolimatta jatkoi "pottapökylä"-höpötyksiä. Kun kannoin jäähylle, sanoi minulle että "tyhmää, häivy siitä."
Tunnen itseni aika neuvottomaksi ja kehnoksi hoitajaksi kun en saa poikaa ojennukseen. Leikitkään yhdessä ei oikein onnistu. Eilen rakensin pojille majan, mutta siitäkin piti raivota kun maja ei lasta miellyttänyt. Yhteinen maja ei kelvannut, tein molemmille oman. Mutta maja ei lasta miellyttänyt, joten seurauksena hajosi toisenkin pojan maja.
Olen keskustellut asiasta äidin kanssa, mutta äiti on kanssani yhtä neuvoton. Kotona tällaista ei ilmene, mutta siellä poika saakin leikkiä itsekseen haluamiaan leikkejä, eikä tavaroita tarvitse jakaa. Pikkuveli on toki, mutta tuon ikäinenhän ei vielä varsinaisesti leiki.
Olen koettanut järjestää pojille ohjattujakin juttuja; ehdottaa värittämistä, askarteluja, muovailua jne. mutta en saa poikia innostumaan asiasta.
Tosin yksi päivä muovailumme hetken, mutta tuolloinkin jouduin ottamaan pojan pois pöydästä, kun hän alkoi vain sotkea muovailuvahalla ja syödä sitä.
Hyviäkin hetkiä on välillä, mutta enemmän näitä huonoja.
Keinot vaan alkaa olla vähissä, kun tuntuu että keskustelu, jäähypenkki eikä lelujenkaan jäähylle laittaminen toimi.
Esim. nyt on jäähyllä kokonainen pikkuautolaatikko, kun leikki meni siihen, että autoilla törmäiltiin voimien takaa seiniin, monsteriauto kun paukautti sillä tahallaan kaveria selkään sekä yksi dinosaurus jolla jahtasi kaveria takaa.
Kommentit (38)
Nyt olen uuden "ongelman" edessä, joka totisesti saa minut tuntemaan huonommuutta ja miettimään, onko minussa ja toimintatavoissani vikaa. Eilen poika lukitsi itsensä ja kaverinsa wc:n lukkojen taa. Ilmeisesti löi kaveria tuolla ollessaan, kaveri itki mutta poika ei kehoituksistani huolimatta avannut ovea. Koetin avata ovea ulkopuolelta veitsen kärjillä ja vaikka millä, mutta en saanut. Lopulta minulla pääsi itku, poika avasi oven ja joutui jäähylle,
Kerrottuani tästä äidille, hän oli todella harmissaan. Kuulemma nämä on täysin uusia piirteitä pojassa, ennen ei tällaista ole ollut. Poika käy osan aamupäivistä kerhossa, jonne mummi kuljettaa. Kerhossakin menee äidin kertoman mukaan hyvin.
Ehkä minä sitten olen huono hoitaja... :(
Edellä on käynyt ilmi, ettei äiti itsekään hallitse tilannetta. En myöskään ymmärrä, miksi uskot, että kerhossa menee hyvin, jos äiti ei ole edes siellä itse, vaan mummi kuljettaa. Todennäköisesti lapsi käyttäytyy sielläkin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sanoa ettet ota poikaa enää hoitoon? Onko sulla siihen oikeun? Kuulostaa jos niin ikävältä, että pojan paikka ei ole perhepäivähoitajalla.
En epäile sun kykyjä, mutta poika kuulostaa "erityiseltä".
yhteyttä pph-ohjaajaan ja kerrot tilanteen. Kysyt heti maanantaiaamuna lapsen äidiltä että saathan pyytää kelton katsomaan lasta (kiertävä eritysilastentarhanopettaja). Pph-ohjaajalta sitten pyydät että järjestää kelton käynnin. Lapsi on selvästi erityistarpeinen lapsi ja hän tarvitsee tukea. Siis myös lapsi itse! Luulen, että ajan mittaan parempi paikka hänelle on erityisryhmä tai tavallinen pk-ryhmä avustajalla.
t. elto
Musta lapsen paikka olisi päiväkodissa.
Adhd lapsen kasvatuskeinot eivät poista sitä, että lapsi ei olisi raskas hoidettava.
Oma lapseni on ollut tosi vilkas pienenä, niin en olisi koskaan laittanut häntä perhepäivähoitajalle. Karkaili myös 4v. vanhana, mutta ei koskaan hajottunut mitään.
Lapsella on selvästi enemmänkin ongelmia.
Ei sinun kuulu yksinäsi tuollaista tilannetta jaksaa. Vaikuttaa siltä, että lapsen paikka on nyt pk:ssa. Ota asia heti esille esimiehesi kanssa ja valitettavasti perheenkin kanssa kissa pöydälle.
Ei varmasti tuollainen lapsi käyttäydy normaalisti muuallakaan. Äidillä on ehkä sumentunut käsitys siitä, mikä on normaalia. :( Tuo ei millään lailla mene normaalin vilkkauden tms. piiriin.
Itsesi, tämän lapsen ja muiden hoitolasten takia on varmasti paras, ettei tämä yksi yksilö terrorisoi teillä! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tarvitsee jatkuvan valvonnan ja sitä hän ei luonasi saa, koska teet ruuan ja ynnä muuta.
Päiväkodissa pystytään puuttumaan heti tilanteeseen, koska lasten kanssa on aina valvoava hoitaja.
En tiedä onko sopivaa jättää lapsia keskenään toiseen huoneeseen, kun teet muita töitä.
Valvonta on oltava.
mahdollisimman pikaisesti kelton (kiertävä erityislastentarhanopettaja) kutsumista! Meillä voi itse soittaa oman alueen keltolle ja aluksi ihan vaan jutella lapsesta, ja kutsua käymään jos siihen tarve on.
Kuulostaa tosiaan sille, että lapsi on erityisen haastava, enkä usko, että sinun toimintatavoissasi on se ongelma, koska käytössä on kuitenkin selkeät rajat, kiellot, jäähyt, kehut hyvistä asioista jne..
Toisilla on vain ongelmia sopeutua muutoksiin ja ryhmässä toimimiseen. Minä olen sitä mieltä, että kovin vilkkaat ja rajut lapset kuuluu automaattisesti päiväkotiin, sillä ei ole kenellekään reilua, että koko ryhmän toiminta menee sekaisin. Pph tekee työtään yksin, päiväkodissa aikuisia on paikalla aina useampi, joten resursseja yhden lapsen erityishuomiointiin on enemmän!
Ypph minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo poika on todella vaativa tapaus. Olisin itse varmaan ihan raivona tuossa tilanteessa. Siksi en olekaan pph. Saatko tukea mistään, teetkö yhteistyötä päiväkodin kanssa? Kyllä varmaan kotikasvatuksessakin on jotain puutteita, poika saa varmaan aina tahtonsa läpi.
Minulla itselläni on juuri tuollainen poika ja hän kyllä kotonakin kiusaa välillä pienempää sisarustaan.
Miks pitäs tehä yhteistyötä päiväkodin kanssa? ei heillä oo sen enempää keinoja kuin pph(kokemusta on kun eivät oman poikani kanssa pärjänneet) Meillä ei todellakaan saa tehä mitä huvittaa.
Voin kertoa että itse asiassa pyynnöstäni konsultoitiin myös lastenpsykiatria joka sanoikin minulle että hän näkee vanhempien syyttämisen punaisena vaatteena,sillä yleensä ei ole kyse kasvatuksen puutteesta tms vaan yksinkertaisesti siitä että hän on niin haastava lapsi(lapsella adhd, ja kyllä seka tarkkaavaisuuden että keskittymisen ongelmia ja impulsiivisuutta+ omantoiminnan ohjauksen vaikeutta yms).
Lapsi on edelleen hankala ja seuraavaksi häämöttä ä 8v synttärit!
Jos ei ole ennen ollut hoidossa, voi yksinkertaisesti olla niin innostunut, kun viimein saa leikkiä toisen riehakkaan pojan kanssa. Ja puheet on meidänkin pojalla kakka-pippeli -akselilla.
Muutama neuvoi, josta voisi olla apua:
-Kirjatkaa yhdessä säännöt ylös ja laittakaa ne esiin. Selvitä myös mikä rangaistus seuraa mistäkin.
-Puutu heti toisen satuttamiseen --> jäähy
-Yhden varoituksen jälkeen poistetaan pöydästä jos meno/puheet jatkuu samanlaisina
-Ulkoilkaa paljon
-Sopikaa, että esim. painia saa, mutta rajatulla aluella ja vain silloin kun se sopii molemmille pojille ja sinä olet sitä valvomassa
-Hyvästä käytöksestä palkitaan
-Opetelkaa jakamista. Saa, vaikka vuoronperään liimata tarroja paperille, vuorotellen nostaa lorukortin jne.
-Juttele veljesten vanhempien kanssa käyttäytyykö pojat samalla tapaa kotona.
Jos siis ovat olleet vasta vähän aikaa hoidossa, voi olla ihan vain alkuinnostusta ja opettelua sekä sinun auktoriteetin testaamista. Jatka tiukalla linjalla. Jos meno jatkuu yhtä kamalana, ota yhteyttä esimieheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin ap:n "kauhuhoitolapsi".
Mutta yhden vinkin annan. POjat ovat täysin erilaisia viriketarjonnan suhteen kuin tytöt. Pojilla on valtava määrä energiaa ja testosteroni virtaa. Eli heillä täytyy olla valtavasti fyysisiä lajeja tarjolla. Ulkoilua, jalkapalloa, väijymistä, vakoilua ja leikkisotaa pihalla, kiipeilyä puihin tai mihin vaan :) MEidän pojat kiipeisi kattoon ja sinille, jos niiden pitäisi tyytyä leikkimää päivä pikkuautoilla.
Eli suosittelen sääntöjen luonnin & jäähypenkin perustamisen jälkeen kaksi kertaa ulkoilua päivässä; satoi tai paistoi. Ja mahdollisimman fyysisiä lajeja, jotta ylimääräinen virta saadaan pois :) Nyt talvella on hyvä mennä pulkkamäkeen, sitä kun juoksevat ylos ja laskevat alas aamupäivällä 1,5h ja toinen samanlainen iltapäivällä ei riitä virtaa kiusata kaveria.
Miten on onko siirymätilanteet hankalia hänelle?
saako hän puettua? löytääkö esim. hanskat yms jos ne on nenän edessä. kiipeileekö hän paljon? juoksee,ei noudata sääntöjä,lyö herkästi yms?
Googlaat käypä hoidon ja sieltä icd-10 luokituksista haulla ad/hd sieltä löytyy kriteerit diagnoosin täyttymiselle.
Veikkaan että kotona on samat ongelmat ja vanhemmat puuttuu kyllä ongelmiin mutta niinku meillä tulosta tulee hyvin hitaasti verrattuna normaali lapseen.
Minäkin joskus sanoine ttä kotona ei ole ongelmia koska en halunnut ketään syyllistämään minua aivan syyttä. Mutta nyt kun on asiantuntija lausunnot ja diagnoosi yms. Uskallan kyll äpaukauttaa päinnaamaa miten asia on ja itseasiassa kaiken sen jälkeen miten em.päiväkodissa syytettiin vanhempia syyttä,minä oikeastaan nautin siitä että pääsen opettamaan mukamas ammattilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD:n oireita ovat:
kyvyttömyys kiinnittää huomio tai muistaa opittu tieto
vaikeus ylläpitää keskittymistä
keskittymiskyvyn puute, unohteleminen ja hajamielisyys
jatkuva puhuminen tai aktiivisuus, levoton liikehdintä tai levoton käytös
kyvyttömyys istua hiljaa paikallaan
toimintaan ryhtyminen ennalta suunnittelematta
jatkuva keskeyttäminen tai aiheenvaihtaminen keskustelun aikana
jatkuva siirtyminen toiminnasta toiseen
huonot suhteet ikätovereihin
jatkuva kärsimättömyys ja/tai heikko turhautumisen sietokyky
keskittymistä vaadittaessa tilanteen kokeminen epämiellyttävänä
huoleton tai välinpitämätön asenne määräyksiin tai tehtäviin
kyvyttömyys saattaa tehtäviä loppuun
vaikeus organisoida tai priorisoida, toimia tai tehtäviä.
Lapsella on selvästi enemmänkin ongelmia.
Ei sinun kuulu yksinäsi tuollaista tilannetta jaksaa. Vaikuttaa siltä, että lapsen paikka on nyt pk:ssa. Ota asia heti esille esimiehesi kanssa ja valitettavasti perheenkin kanssa kissa pöydälle.
Ei varmasti tuollainen lapsi käyttäydy normaalisti muuallakaan. Äidillä on ehkä sumentunut käsitys siitä, mikä on normaalia. :( Tuo ei millään lailla mene normaalin vilkkauden tms. piiriin.
Itsesi, tämän lapsen ja muiden hoitolasten takia on varmasti paras, ettei tämä yksi yksilö terrorisoi teillä! Tsemppiä!
Kuule minä luulen että äidillä ei ole mikään sumentunut,tämä on hänen tapansa regoida ja ihan ymmärrettävä. Lisäksi sekin on aivan normaalia että ei enään pidä samanlailla suurena juttuna joitain asioita mitä helpomman lapsen vanhempi taaspitäis aivan kamalana.
Esim. meidän alpsi suuttui kännykälle ja heitti sen voimalla, toki asia suututti ja lapsi sai asiasta puhuttelun yms. Mutta oikeesti aika pikk juttu verrattuna esim siihen kun löi minua silmään niin että jjälki jäi silmävalkuaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin pph eikä tulisi mieleenikään kertoa hoitolapsista täällä. Omat työkaverit, pomot, eltot, keltot ym. on ne joille näistä asioista kuuluu kertoa.
On varmasti totta, että äidin tapa reagoida on _ymmärrettävä_. Ihminen on sopeutuva. Lapsi on niin haastava, että ehkä pahinta 10 %:a teoista jaksaa ihmetellä. Ei silloin jaksa puuttua kuin ehkä puhtaasti väkivaltaisiin tekoihin yms. isoihin asioihin.
On kuitenkin eri asia sopeutua ja mukauttaa omia odotuksiaan kuin muistaa myös se, ettei tuo tilanne pahimmatkaan tapaukset pois lukien ole normaali. En edelleenkään usko, että pojan käytös olisi täysin toisenlaista muualla. Ja muuallahan ei äidin mukaan ollut ongelmia (vaikka esim. pukemistilanteet ovat äidinkin kanssa olleet pph:lla todella vaikeita, vaikka pientähän ne tuossa kokonaisuudessa ovat).
(Kokonaan toinen tarina ihmisen sopeutuvaisuudesta on esim. väkivaltaisen/alistavan parisuhteen näkeminen normaalina, kun siinä tarpeeksi kauan on. Ei siitä nyt enempää, kun on täysin eri asia.)
Varmasti päiväkodissa olisi yhtä lailla haastavia tilanteita, mutta yksittäisellä pph:lla ei ole resursseja pitää kurissa ja kasvattaa näin haastavaa lasta. Muiden lasten turvallisuuden takia ei voida pitää yhtä terrorisoimassa muita. Kyllä pph:n pitää voida edes pieni hetki antaa lasten olla keskenään. Miten esim. vaihdat vaipat, lämmität ruokaa (jos vaikka olisit kaikki jopa tehnyt etukäteen), puet yhtä jne.? Ei voida olettaa, että yhdestä lapsesta ollaan koko ajan metrin etäisyydellä.
Edelleen olen sitä mieltä, ettei muiden lasten ja hoitajan pidä kärsiä tällaisesta ja silloin se on tämä erityislapsi, joka siirtyy toiseen hoitopaikkaan, jossa on edes enemmän aikuisia.
Kuinka voit toimia perhepäivähoitajana?
Olin myös pph, ja minulla oli samanlainen poika hoidossa, oli myös 4v. Minulla oli myös 1v tyttö hoidossa sekä vauva 9kk. Oma poikani oli 3v.
4v poika kiroili ja sai joka päivä kamalia raivareita. Sylki, raapi, huusi, heitti tavaroita. Ihanina hetkinään oli todella kultainen. Olin kuitenkin täysin pulassa, kun oli nuo vauvat siinä myös.
Pidin tiukan kurin sen suhteen, että meillä ei lyödä, heitellä tai kiroilla tai kiusata. Lähes aina tilanne päätyi siihen, että poikaa oli pideltävä kiinni, ettei vahingoita ketään. Jopa puoli tuntia saatoin joutua pitämään häntä aloillaan.
Pahimpia olivat joskus ulkoilut, jolloin saatoimme juuttua matkalla puistoon pitkäksi aikaa paikalleen, kun 4v yrittää heittää kivillä 3-vuotastani, ja joudun pitelemään häntä kainalossa.
Päivähoitotoimisto ei antanut mitään apua asiassa. Säälitti vauvatkin, kun he joutuivat ihan paitsioon raivareitten aikaan. Useimmiten vain makasivat vaunuissa täysin hiljaa tai sisällä pakenivat paikalta. Oma poikani pelkäsi toista poikaa, ja itki vielä vuoden kuluttuakin pelkoaan poikaa kohtaan.
Äiti ja isä tiesivät ongelmista, mutta oli kuulemma samanlaista kotonakin. Olivat hyvin pahoillaan asiasta, mutta eivät tienneet mitä tehdä.
Lopulta sanouduin irti, kun sain uuden työpaikan ja poika meni päiväkotiin. Varmasti oli parempi hänelle. Minusta lapsi, vie yhden hoitajan huomion ajoittain kokonaan ei voi olla perhepäivähoidossa, jossa on vain yksi aikuinen paikalla. Toivon todella, että teillä olisi päivähoitotoimistossa vähän fiksumpaa väkeä, ja saisit ohjausta miten toimia tilanteessa.
Luin läpi viestiketjun mielenkiinnosta. Teidän päivänne kuulostaa aika kaoottisilta. Ymmärrän täysin voimattomuutesi asian suhteen. Tuli mieleen,että oletko ollut yhteydessä kerhon ohjaajiin? Äiti ei välttämättä näe oman lapsensa käyttäytymistä ongelmana tai yksinkertaisesti vaan uskalla myöntää,että tuo ei ole normaalia. Sinulla on kotona muitakin lapsia hoidettavana, joten ymmärrän sen,että olet rättipoikkiväsynyt ko.lapsen kanssa.
Itselläni on 4- vuotias tyttö ja 2-v. poika. Käyn töissä, mutta meillä on kotona hoitaja.HOidossa on myös 2v. naapurin tyttö. Hoitajamme on todella ihana ja osaava ja saa hyvin kontaktin lapsiin. Juttelemme usein lasten käyttäytymisestä siitäkin syystä,että haluan meillä olevan yhtenäiset toimintatavat. Hoitaja kuitenkin näkee asian ulkopuolisen silmin ja osaa puuttua eritavalla asioihin kuin minä eli äiti. Omaa toimintaani lasteni kanssa joudun usein miettimään, sillä kun tulen töistä kotiin, varsinkin 4v. tyttö saa melkein aina raivarin, mikä on mielestäni toki normaalia.
Oletko kokeillut tunteiden ilmaisun harjoittelemista? Olen huomannut, että meillä se on auttanut asiaa, vaikka samanlaista kiusaamista ja uhittelua ei meillä olekkaan. Kysyn usein miltä tuntuu ja jos/kun lapsi ei osaa tunteitaan kuvailla niin monesti kerron miltä itsestäni tuntuu ja että ymmärrän,että sinulla oli ikävä yms. Kuvaan myös lapsen tunnetta hänelle itselleen ja yritän samaistua lapsen tunteeseen. Kuvakortit voisivat olla hyvä apu tähän. Myös ihan yleinen keskustelu tunteista, siitä mille toisesta tuntuu yms. voisi auttaa. Yritä saada äiti mukaan yhteisiin toimintatapoihin. Kerro rohkeasti miten teillä hoidossa menee. Voi tosiaan olla,että äiti ei halua myöntää jonkin olevan vialla. eihän sitä tiedä minkälainen esim. vanhempien keskinäinen suhde kotona on ja lapsi sitten hoidossa purkaa tuota pahaa oloaan ulos.