Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1v11kk käsittämättömiä raivareita ja ILMAN syytä- neuvot vähissä:(
29.01.2012 |
Mä olen totaalisen uupunut meidän esikoisen kanssa elämiseen. Kamala itkupotkuraivari tulee vähintään 3-4 kertaa päivässä ja syystä kuin syystä, yleensä ilman syytä. Esimerkiksi nyt aamulla:
lapsi hakee eteisestä hupparin ja haluaa sen päälle. laitan sen tytölle ylle. tyttö alkaa hilata vetoketjua ees taas ja siitä kiukku oikeastaan lähtee, kun vetoketju ei tottelekaan kunnolla. Ollaan keittiössä, olen tekemässä leipiä aamupalaksi. Kysyn neidiltä, ottaisiko leipää. Sanoo, "joo, otan". Kysyn, kinkku vai juustoa päälle. Ja tämä oli kai se niitti, joka sai kiukkukohtauksen kunnolla alkamaan; tarjoamani kinkku lentää lattialle, ojennan juustoviipaleen, sekin lentää, huutaa, että KINKKUUAAA, otan kinkun lattialta ja laitan leivälle, EIII EII kinkkua, JUUUSTOOOAAA, ojennan vielä juustoa, mutta sitten piru on irti ja tyttö kierii jo lattialla ja huutaa kurkku suorana.
Tälläistä siis järjettömältä vaikuttavaa uhmaa on koko ajan ja se voi tulla mistä vaan. Ulkona esim. ensin haluaa pulkan kyytiin, sitten kun istuu siinä, pyörähtääkin heti pois ja jää makaamaan tielle...itku alkaa...kun nostan takaisin pulkkaan, itkee, kun nostan pulkasta pois ja sanon, että "sitten kävellään", itkee...MIKÄÄN vaihtoehto ei siis ole ikinä hyvä!!
Olen uupunut ja ihmeissäni, en uskalla lähteä tytön kanssa kohta enää mihinkään...puitossa, kaupassa..missä tahansa hän saattaa keksiä, että jokin asia on huonosti ja kohtaus tulee. Siihen ei auta sylittely (rimpuilee ja potkii itsensä irti otteesta), ei auta puhe, ei mikään. Karkilla tai muulla lahjomiseen en ole sortunut enkä sorru.
Kotona ollessa annan tytön riehua lattialla ja huutaa, pysyttelen lähellä ja yritän itse pysyä rauhallisena. Puistosta joudumme usein lähtemään pois, mulla siis se huutava ja rimpuileva neiti kainalossa....
Päiväkodissa, mummulassa jne. neiti käyttäytyy mallikkaasti eikä uhmaa. Ihmettelevät pk:ssa, että kun lapsi on siellä aina NIIN rauhallinen ja kiltti...että eivät edes tunnista sitä lasta, josta minä kerron.
Lapsi tekee 6h päiväkotipäivää eli ei joudu sielläkään liian kauaa olemaan. Kotona on kaksi isosisarusta, selkeä päivärytmi, rutiinit jne.
Mitä teen??? Onko kohtalotovereita?? En ole koskaan joutunut tilanteeseen, jossa olisin totaalisen neuvoton:( Välillä tuntuu , että VIHAAN tota lasta ja sekin tuntuu pahalta:(
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Raivoavan lapsen kanssa on tosi raskasta. Meillä alkoi tytön raivarit siinä 1,5-vuotiaana ja jatkuin n. vuoden verran, kunnes nyt viimein saatiin kunnon astma-lääkitys tytölle.
Minusta raivarit on olleet tytöllä ihan eri luokkaa kuin muilla lapsilla. Huuto on tauotonta ja kovaa, mikään ei kelpaa ja lohduttaa ei saa. Pois ei saa mennä, syliin ei saa ottaa. Saattaa kestää tunninkin, mutta yleensä vähintään vartin. Kerrassaan hirveää.
Päättyivät yleensä siihen, että tyttö yökkii ja kakoo limaa.
Saatiin eka Ventoline avaavaksi, mutta ongelma oli se, että en tunnistanut ajoissa tytön ahtautunutta hengitystä, ja raivarin aikana ei suostunut ottamaan lääkettä. Nyt saatiin myös toinen lääke joka ehkäisee ahtautumista, niin on kuin eri tyttö olisi muuttanut meille. Temperamenttia löytyy edelleen, mutta normaaleissa rajoissa mennään raivareissakin - eivät siis ylly ihan järisyttäviksi, ja jopa puhe tehoaa ja syli kelpaa. Eikä niitä ole enää monta kertaa päivässä.
Suosittelen siis fyysisten syiden poissulkua, jos teidän mielestä on kohtuuttomia raivareita.