Miksi huonot vanhemmat tekevät eniten lapsia?

Luuletsä et asia on oikeesti noin yksinkertaista, kaikki syntyy tasapäisinä? Ja työssäkäyvä vanhempi joka viettää suurimman osan päivässä erossa lapsestaan "kasvattaa" onnellista lasta. Höpöhöpö.

Luuletsä et asia on oikeesti noin yksinkertaista, kaikki syntyy tasapäisinä? Ja työssäkäyvä vanhempi joka viettää suurimman osan päivässä erossa lapsestaan "kasvattaa" onnellista lasta. Höpöhöpö.

Ja jos olisit tätä ketjua lukenut huomaisit ettei tässä ole linjoja noin suoriksi kovin moni vetänytkään. menehän provoilemaan muualle siitä

Sitä miettii, että eikö ole tosiaan mitään keinoja estää näitä ihmisiä hankkimasta lapsia? Mun mielestä tämän holhousyhteiskunnan yksi varjopuoli on, että tyhmimmät ihmiset lisääntyvät täällä kuin sienet sateella.

Miten voi ihmiselle sanoa, ettei lasten teko ratkaise mitään ja paitsi vaikeuttaa hänen elämäänsä, on todella väärin niille lapsiparoille!

samat mietteet täälläkin. Säälittää katsoa perhettä, jonka ainoa tarkoitus on puskea lapsia maailmaan. Entisiäkään ei saada hoidettua, mutta "vauvat on vaan niiiiin ihania". Ja sosku elättää tätäkin 7:n hengen sakkia..

Ostin huutiksesta vitosella. hus mun palstalta! osta oma!

Kasvatuksesta ei voi puhuakaan. Lapsilli huudetaan, manipuloidaan, käytetään henkistä väkivaltaa ja ilmeisesti myös fyysistä ainakin jonkin verran (varauksella, näyttöä ei ole). Ovat ihan hukassa heti jos arkirytmiin tulee pienikin muutos. Opettajat ovat heille uhka jota vastaan pitää tapella joka asiassa. Koulu pitää käydä hyvin, näin he sanovat lapsilleen, mutta "et sä tota tietoo tuu koskaan missään tarviimaan" heti perään. Työttömyyttä, alkoholia, vaihtuvia puolisoita, lapsipuolia, isä/äitipuolia, kouluttamattomuutta, muuttoja, riitoja...

On niin helvetin kurjaa katsoa sitä menoa kun mitenkään ei voi auttaa lapsiparkoja.

Mina tulen juuri tuollaisesta perheesta. Monta sisarusta, sisarpuolia ja avioliiton kautta perheeseen tulleita "sisaruksia". Mentaliteetti juuri se, etta "lapset menevat siina sivussa". Ahtaisiin kerrostaloasuntoihin tungettu lapsia pienen kylan verran, ja yleensa loytyi viela ainakin yksi aivan liian suuri koira joukosta, usein viela enemmankin. Ja koirat eivat tosiaan koskaan voineet olla mitaan keskikokoisia, vaan mita suurempi, sen parempi. Tuo todellakin oli normi siella, mista mina olen kotoisin.

AP:lle haluaisin sanoa, etta jos mitenkaan pystyt olemaan lasten elamassa, niin silla voi itse asiassa olla ihan mielettoman suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Itse paasin noista oloista pois ihanien kavereiden vanhempien ja muiden positiivisten aikuisten ansiosta. Aika moni ei paassyt ja jai siihen kierteeseen.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2012 klo 20:53"]

että lapsien kautta saavat arvostusta. Normaaleilla ihmisillä on muita avuja joista saavat sitä arvostusta (esim. harrastus, työ, opiskelu tmv.) luuserit eivät mistään. Koulussa saa hyvän arvosanan, harrastuksessa tekee hienon maalin, töissä ratkaisee pulman ja saa kiitosta jnSamoin tavallisilla ihmisillä on niitä muita juttuja myös mistä saa hyvää "palautetta": onpas teillä nätisti laitettu koti, niin lähdette taas sinne Italiaan kesälomalla, onpas hyvää mustikkapiirakkaa jne.

Luuseriporukka joka kittaa kaljaa, asunto on kaaoksessa, ruokana einespitsat, töissä tai harrastuksissa ei käydä ja rahaa ei ole matkustaa kun korkeintaan Tallinnaan viinaa hakemaan ei saa "positiivisia" kommentteja mistään, paitsi kuten joku yllä kirjoittaa, siitä söpöstä pikku vauvasta (jota ei jakseta kasvattaa aikuiseksi...)

Onko kaunis koti tai ulkomaanmatka jotain meriittejä? Minusta on ihan yhtä luuserimaista koittaa päteä jollain kodin sisustuksella kuin lapsilla. Ja muutenkin on ihan kummallinen ajatus, että kukaan aikuinen ihminen olisi noin riippuvainen muiden ihmisten mielipiteistä ja positiivista kommenteista. Miten huono itsetunto sellaisella ihmisellä on, joka kokee onnistumista vasta sitten, kun joku muu kehuskelee kodin sisustusta, Italian matkaa tai harrastuksia???

Mutta oikeastihan monilapsiset perheet ovat vähemmistö. Mistä teille on tullut sellainen käsitys, että sossun asiakkaiden keskuudessa olisi kovinkin yleistä hankkia normaalia isompi määrä lapsia? Ei se mitenkään pidä paikkaansa. Mikään tutkimus tai tilasto ei tue sitä. Av-palstalaisten tuttavapiirit eivät ole riittävän luotettava otanta.

Vähän häiritsee myös tämä av-palstalla esiintyvä stereotyyppinen ajattelu: "köyhät vetää kaljaa, kämppä on kaaoksessa, ei harrasteta eikä osata mitään, syödään einespitsaa..." Hei, laajentakaa vähän sitä maailmankuvaa ja tajutkaa, että kaikkia näitä "paheita" löytyy yllättävän paljon ihan kaikista sosiaaliluokista - ei toki aina kaikkia samojen ihmisten kohdalla.

Minä olen pitkään elänyt sossuntuella. Lapsia ei ole eikä tule ennekuin (jos) saan elämäni kuntoon. . Ja sittenkin harkitsen erittäin vaikean menneisyyteni takia (ei ole omaa syytäni). Elämäni  on suurimmaksi osaksi pilalla muiden ihmisten takia (kiusanneet ja syrjineet, eivät huoli seuraansa, joten en voi sille tehdä mitään..) Itse on ole sitä pilannut, kukaan ei halua omaa elämäänsä tahallaan pilata. Sossun rahalla en todellakaan lapsia tee. Alkoholia en käytä enkä tupakoi. Harrastan monenlaista edullista ja ilmaista, mihin vähät rahani (yhteiskunnan) riittävät. Eineksiä en syö ollenkaan. Ne ovat mauttomia, kalliita ja epäterveellisiä. Osaan tehdä ja teen itse edullista, maukasta, terveellistä monipuolista (mihin rahat riittävät) kotiruokaa. Huolehdin itsestäni ja terveydestäni hyvin. Elämäni ollut todella raskasta lapsesta lähtien (huonot vanhemmat, kiusaamista, köyhyyttä yms.) Vasta nyt olen toipunut ihan hyvin (30- vuotias) omin neuvoin. Apua olen hakenut monestakin paikasta mutta en saanut kunnollista, monesti mukamas auttajat yrittivät vain pahentaa ongelmiani. Pahinta oli, että rikkoivat vaitiolovelvollisuutensa.Joten oma apu paras apu minun kohdallani. Enää en uskalla apua hakea mistään huonojen kokemuksieni vuoksi, pelkään että pilaavat elämäni lopullisesti. Rahalla varmaan saisi laadukasta apua, mutta varattomille sitä ei useinkaan anneta. Parempi siis pärjätä itse. Nyt kun lopultakin voin ihan hyvin ja jaksan taas yrittää elämässä niin aion mennä eteenpäin kaikesta huolimatta. Yritän päästä opiskelemaan. Lapsia tuskin koskaan teen. En ehdi enää eikä ole voimavaroja jäljellä.  Toivon vain että saisin itselleni hankittua vielä hyvän elämän.

Joten ei voi yleistää tässäkään asiassa, sossun asiakkaat eivät ole mitään luusereita, saaneet vain huonot lähtökohdat elämäänsä ja  heiltä puuttuu vain tietoa paremmasta. Kukaan ei halua elää kurjuudessa. Heitä pitäisi auttaa enemmän ja paremmin niin saisivat elämänsä kuntoon hekin . Lukeminen, kirjat ja lehdet ovat olleet minulle suureksi avuksi. Niissä olen saanut hyvää tietoa. En olisi selvinnyt ilman. Joten turhaa tuo toisten ihmisten haukkuminen ette ole itse sen parempia, vain onnekkaampia. 

"Aaa vittu perseellee meni, Timo löys Hilman hirrestä, tehää uus"

[quote author="Vierailija" time="29.01.2012 klo 22:08"]

Tunnen myös tuollaisen perheen. Äiti pukkasi lapsia hirveällä syötöllä. Tuntui, ettei heillä ollut edellytyksiä kasvattaa entisiäkään. Lapset ovat koko elämänsä olleet ressukoita, vanhin tuli raskaaksi, hankki itselleen suonensisäisten huumeiden käytöllä C-hepatiitin. Nyt lapsi on otettu huostaan.

Sitä miettii, että eikö ole tosiaan mitään keinoja estää näitä ihmisiä hankkimasta lapsia? Mun mielestä tämän holhousyhteiskunnan yksi varjopuoli on, että tyhmimmät ihmiset lisääntyvät täällä kuin sienet sateella.

[/quote]

Yhteiskunta myös kannustaa heitä lisääntymään koska se työllistää monia. Sossut diakonit ynnämuut paapovat ja kannustavat epäsuorasti ja ovelasti heitä lisääntymään koska siitähän he palkan saavat eli se työllistää heitä. Oma etu siis heilläkin mielessä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.  On siis monen etu että he lisääntyvät.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2012 klo 22:17"]

Sitä miettii, että eikö ole tosiaan mitään keinoja estää näitä ihmisiä hankkimasta lapsia? Mun mielestä tämän holhousyhteiskunnan yksi varjopuoli on, että tyhmimmät ihmiset lisääntyvät täällä kuin sienet sateella.

Miten voi ihmiselle sanoa, ettei lasten teko ratkaise mitään ja paitsi vaikeuttaa hänen elämäänsä, on todella väärin niille lapsiparoille!

Voit sanoa vaikka juuri noilla sanoilla. Tuo on hyvin sanottu eikä noissa sanoissa ole mitään pahaa. Toivottavasti ottavat neuvosta opiksi, se olisi hienoa.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2012 klo 22:55"]

lapsillani ikäeros 6v - 15 v... ja olen työssä käyvä esimies asemassa oleva immeinen samoin kuin mieheni, joka on jokaisen lapseni isä ja olemme naimisissa ja kaukana yhteiskunnnan eläteistä. asumme omistus omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Ruokaa ja harrasteita riittää, joskus on tehnyt tiukkaa mutta asenne on että itse itsemme elätetään. tiedän toki että et halunnut yleistää mutta osui silmään kirjoituksesi..

Kirjoituksesta päätellen koulutusta on tasan peruskoulu. Vähiten kouluttautuneet lisääntyy eniten, näinhän ne kertoo tilastotkin. Et oikein nyt onnistunut vakuuttamaan. Se, että ruokkii laumansa ei kerro vielä perheen elämästä paljoakaan.

Ei kerro. Ei edes "alan" koulutus. Vaikkapa kasvatustieteiden tohtoritkin voivat olla aivan kelvottomia vanhempia. Vanhemmuus on sukupolvien jatkumon tulosta.

Toki jos on oikein tervejärkinen ja fiksu ja henkisen aikuisuuden saavuttanut (ei siis kovinkaan pahasti traumatisoitunut), kykenee välttämään omien traumojensa siirtämistä eteenpäin, mutta kylläpähän se niin on, että esim. kiintymyssuhdeongelmat estävät hyvän vanhemmuuden aika tehokkaasti. Kun ei ole itsellä mallia siitä kuinka lapsen tarvitsevuuteen pitää vastata, lapsen tarvitsevuus tukahdutetaan ja luullaan itsekin että kaikki on hyvin. Mitä enemmän ihminen on sekaisin, sitä huonommin hän itse sitä tajuaa.

Ja pakko vastata tähän, että vaikka tajuaa niin on todella vaikeata muuttaa opittuja käytösmalleja. Ensimmäisen kanssa meni tosi hyvin, toisen kanssa olikin jo hieman etäisempi suhde ja aloin jonkin verran huutaa lapsille. Kiinnitin ongelmaan huomiota, mutta kiintymyssuhdetta tutkiessani (muusta syystä) löysin paljon syitä omaan käyttäytymiseen. Sittemmin olen tarkkaillut omaa käytöstäni todella paljon jo parin vuoden ajan ja siitä huolimatta meinaa päätyä toimimaan omien vanhempien mallin mukaan. Vaikka minulla ns. normaali lapsuus, en muista mikä oli termi kiintymyssuhteelle, mutta ei traumaattinen eikä hyvä vaan siitä välistä. Lisää lapsia ei tule ainakaan ennen, kuin saan korjattua käytökseni kunnolla.