Lue keskustelun säännöt.
Miksi huonot vanhemmat tekevät eniten lapsia?
28.01.2012 |
Otsikko vähän provosoi, mutta aihe on aika lähellä ja olo on voimaton...
Suvussa on jokunen ihminen, naisia ja miehiä, joiden kyvyt vanhempina ovat suorastaan ala-arvoisia. Kasvatuksesta ei voi puhuakaan. Lapsilli huudetaan, manipuloidaan, käytetään henkistä väkivaltaa ja ilmeisesti myös fyysistä ainakin jonkin verran (varauksella, näyttöä ei ole). Ovat ihan hukassa heti jos arkirytmiin tulee pienikin muutos. Opettajat ovat heille uhka jota vastaan pitää tapella joka asiassa. Koulu pitää käydä hyvin, näin he sanovat lapsilleen, mutta "et sä tota tietoo tuu koskaan missään tarviimaan" heti perään. Työttömyyttä, alkoholia, vaihtuvia puolisoita, lapsipuolia, isä/äitipuolia, kouluttamattomuutta, muuttoja, riitoja...
Ja näillä ihanimmilla sukulaisillani on kaikilla ainakin neljä lasta. Paras perhe näistä odottaa nyt seitsemättä lastaan. Useimmilla ikäeroa miten sattuikaan kolme vuotta. Molemmat tämän hetkiset vanhemmat kotona, lapset kolmen isän ja kahden äidin tuotoksia.
Tekisi mieli sanoa että ÄLKÄÄ NYT HELVETISSÄ TEHKÖ ENÄÄ ENEMPÄÄ LAPSIA! Mutta eihän niin voi sanoa. Ja kuka tahansa näkee päältä että kyseessä ei ole onnellinen tai tasapainoinen perhe. Lapset kärsii selvästi. Sossuilla ei ole tarpeeksi näyttöä mistään että pystyisivät toimimaan. Mitään ei voida tehdä. Paitsi he tekevät niitä lapsia aina vaan lisää... On niin helvetin kurjaa katsoa sitä menoa kun mitenkään ei voi auttaa lapsiparkoja.
Kommentit (70)
Niin ehkäisyn kuin muidenkin asioiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten on maisteri? miten menee???;))))kannattiko!?
Omassa lähipiirissä myös tälläinen perhe. Miehen sisko nimittäin... Neljä lasta kolmen eri miehen kanssa, ei ammattia eikä töitä oikein missään vaiheessa. On hirveän kylmä äiti, vaatii lapsiltaan paljon sellaista mihin ei itsekään kykene. Todella surillista katsottavaa. Sosiaalihuolto ei pysty tekemään mitään. Lapset kasvaa kieroon ja luultavasti jatkavat äitinsä viitoittamalla tiellä. Toivottavasti eivät! Tämä äiti myös sulkee lapsensa ulos muusta maailmasta, niin etteivät pääse normaalia elämää näkemään edes kavereiden synttäreille. Mitä toivoa tuollaisten perheiden lapsilla voi olla? En ole keksinyt miten voisin heitä auttaa.
Mutta sellainen hirveä itsekkyys ainakin, mikä kumpuaa sellaisesta että pitää muka koko ajan olla puolustautumassa kaikkia vastaan. Kehenkään ei kannata luottaa. Minä itse tiedän kaiken parhaiten eikä tarvi ketään kuunnella, mulla on oikeus tehdä mitä ikinä haluan. Ei osata arvostaa oikein mitään tai ketään. Pohjalla todella huono itsetunto, jota pönkitetään muiden kustannuksella. Vähän niin kuin olisi koko ajan sodassa koko maailmaa vastaan.
ap
Luottamukseen uskovat ne, joilla sitä ei ole koskaan rikottu. Jos olet itse hyväosainen, mikä nykyisin tarkoittaa vakituista työpaikkaa ja terveyttä, niin et voi ymmärtää heitä.
Minua ärsyttää kaltaisesi poroporvarilliset hölmöt, jotka luulevat, että tässä yhteiskunnassa on kaikilla samat mahdollisuudet, koska heillä itsellään on ollut.
Kaikilla ihmisillä on vastoinkäymisiä. Joillan meistä hyvin raskaitakin. Mutta ei ihminen vastoinkäymisistä muutu heti roskaväeksi. Tai ala laittaa kersaa kersan perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole siis tuo kirjoittaja, jolle vastasit.
Eikä minulla muuten ole vakituista työtä, mutten siltinitseäni syrjäytyneenä pidä.
Tunnen itse perheen, jossa on 5 lasta 3 eri isälle, kaksi koiraa, perheen koti todella ankea, sisustamaton loukko, äiti luulee olevansa hyvä äiti mutta vanhemmuus on aivan järkyttävää. Esim. ehdotteli vanhimmalle tytölleen, että tämä muuttaisi 16 - vuotiaana pois kotoa, poikaystävän kanssa asumaan. En jaksa kaikkia esimerkkejä kertoa.
En todellakaan luule, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet. Se juuri harmittaakin, että monet niistä, joilla ei ole tarjota lapsilleen juuri mitään muuta kuin ne sisarukset, tekevät keskimääräistä enemmän lapsia.
En todellakaan luule, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet. Se juuri harmittaakin, että monet niistä, joilla ei ole tarjota lapsilleen juuri mitään muuta kuin ne sisarukset, tekevät keskimääräistä enemmän lapsia.
Ja kaikilla näillä lapsilla ne ongelmat kertautuu. Mahdollisuudet oikeasti onnelliseen ja tasapainoiseen, hyvään elämään on aika laihat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna mä veikkaan sä et ainakaan ole missään älyä vaativassa työssä.
lapsillani ikäeros 6v - 15 v... ja olen työssä käyvä esimies asemassa oleva immeinen samoin kuin mieheni, joka on jokaisen lapseni isä ja olemme naimisissa ja kaukana yhteiskunnnan eläteistä. asumme omistus omakotitalossa pääkaupunkiseudulla. Ruokaa ja harrasteita riittää, joskus on tehnyt tiukkaa mutta asenne on että itse itsemme elätetään. tiedän toki että et halunnut yleistää mutta osui silmään kirjoituksesi..
Kirjoituksesta päätellen koulutusta on tasan peruskoulu. Vähiten kouluttautuneet lisääntyy eniten, näinhän ne kertoo tilastotkin. Et oikein nyt onnistunut vakuuttamaan. Se, että ruokkii laumansa ei kerro vielä perheen elämästä paljoakaan.
Niin fiksu toi eka kirjoitus. Voiko tulla tällainen vastaus!!!!!!! Häkellyttävän lapsellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun henkireikä on ollut se että kaiken paskan keskellä äiti maksoi aina kiltisti hevosharrastukseni. Hevosten avulla musta on tullut normaalijärkinen.
Niin, ja mulla (meillä) on ja tulee olemaan vain 1 lapsi, johon keskityn ja jota hoidan ja kasvatan niin hyvin kuin osaan.
nokkaan, vaikka ap:n viestissä on paljonkin "totta"; varmaan usealla meistä on omasta lähipiiristään samankaltaisia havaintoja. Kuten myös minulla. Parhaiten tuntemani tapaus on yh-perhe, jossa äiti on kyllä kovinkin yritteliäs, sisukas ja jollakin tapaa fiksukin, mutta se elämän hallinta vaan ei ehkä ole ihan "normaalia": lapsia tälläkin on useamman miehen kanssa, ja jos minulta kysytään niin - ihan liikaa. Hänellä ei ole aikaa juurikaan lapsille, kun hän haluaa panostaa tiettyihin asioihin. Kodin kunnossapito ei kuulu prioriteeteissa kärkisijoille. Kasvatus on mitä on, semminkin kun eräänkin lapsen isä on öykkäri pahimmasta päästä ja valitettavasti sen isän vaikutus näkyy lapsen käytöksessäkin. Perheen arki vaikuttaa todellakin kaoottiselle, mutta minkäs teet? Toisen elämää kun ei voi hallita...
Eikä tämä esimerkki ole siitä pahimmasta päästä, tietenkään. Lasten koulukavereissa on tapauksia, joissa sekä äitillä että isällä tuntuu olevan pahoja päihdeongelmia, lapset ovat suttuisia ja paljon kuljeskelevat omilla teillään, ja silti perheeseen pukkaa uutta ipanaa säännölliseen tahtiin.
Kauhean surullista - ja niin nyky-Suomea. Hyvinvointiyhteiskuntaa todella! Eipä silti, köyhyyttä ja syrjäytyneisyyttä on kaiketi ollut aina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herttinen! Siis isä on laittomasti saanut potkut!
Alkoholisti pitää ensin ohjata hoitoon, ei kukaan voi noin tehdä työntekijälleen.
OHO!
Ilmeisesti vanhemmat eivät ole itsekään tottuneet ottamaan vastuuta omasta elämästään (vrt. himouskovaiset: "Jeesus huoltaa ja antaa kaiken anteeksi...").
Lapsi, jolta on lapsena vaadittu liikaa itsenäisyyttä, ei osaakaan aikuisena ottaa vastuuta toisista. Tämä on joillekin hyvin vaikea yhtälö ymmärtää ja kulkee usein sukupolvelta toiselle.
On myös helppoa paeta tuttuun ja turvalliseen vauva-arkeen, kun isommat lapset alkavat vaatia enemmän vanhempien resursseja.
Kuulin joskus yhden psykologin hastattelun, jossa tämä perusteli köyhien, kouluttamattomien ja työttömien korkeita lapsilukuja sillä, että jokainen ihminen kaipaa arvostusta.
Uuden ja taas uuden vauvan saaminen tyydyttää yhteiskunnallisen arvostuksen tunteen puutetta. ("voi, kuinka ihana pieni vauva!, "oih, kuinka sinä jaksat kuuden lapsen kanssa?!..jne.").
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen kanssa. Pyörittiin alkoholistien jaloissa, ei meitä kukaan kasvattanut. Nähtiin kaikkea mitä lasten ei kuulu, kukaan ei välittänyt.
Isovanhempani avulla minusta kasvoi kuitenkin normaali aikuinen, sisaruksistani tuli alkoholisteja ja narkkareita.
Kun koko elämän malli on se että sossusta tulee rahaa, tukia käytetään, töissä ei käydä niin mitä siinä voi oppia? Koulutus ei ole tärkeä. Ja sisaruksillani on ihan sama asenne maailmaa kohtaan niinkuin joku jo kirjoittikin, eli ollaan sodassa kaikkien kanssa, vihataan opettajaa, poliiseja sossuämmiä.
Kaikki on sua vastaan ja sun pitää olla puolustuskannalla kaikkia vastaan, kaikki on vihollisia.
Sisarukseni ovat olleet vankilassa pahoinpitelyistä ja varkauksista. On hirveää kuunneltavaa heidän selitystään siitä miten maailma on velkaa heille jotain eivätkä edes tajua että tekevät väärin.
Tiedän paljon muitakin tämänkalstaisia perheitä, mitä huonommin menee sitä enemmän lapsia on. Osa huostassa, osa kotona ja lisää pykätään. Mitään ei voi tehdä, ei sossunkaan mielestä lasten tekeminen ole laitonta (vaikka se väärin joissain tilanteissa onkin).
Tunnen myös perheen jossa on 5 lasta, ovat todella hyvin toimeentulevia, jopa miljonäärejä. Heillä kaikki on hyvin myös tunnepuolella. lapset ovat haluttuja ja hyvin hoidettuja, terveitä ja onnellisia. Rahan avulla äiti on voinut olla kotona lasten kanssa ja nautii siitä. Ovat onnellisempia kuin monet muut.
Ei se lapsiluku siis automaattisesti tee huonoa perhettä, mutta tosiasia vaan on että mitä alempaa sosiaaliluokkaa ollaan niin monesti niitä lapsiakin on aina se 4.
Meillä lapsia on vai 1, jaksan hyvin ja olen tyytyväinen elämääni.
että lapsien kautta saavat arvostusta. Normaaleilla ihmisillä on muita avuja joista saavat sitä arvostusta (esim. harrastus, työ, opiskelu tmv.) luuserit eivät mistään. Koulussa saa hyvän arvosanan, harrastuksessa tekee hienon maalin, töissä ratkaisee pulman ja saa kiitosta jnSamoin tavallisilla ihmisillä on niitä muita juttuja myös mistä saa hyvää "palautetta": onpas teillä nätisti laitettu koti, niin lähdette taas sinne Italiaan kesälomalla, onpas hyvää mustikkapiirakkaa jne.
Luuseriporukka joka kittaa kaljaa, asunto on kaaoksessa, ruokana einespitsat, töissä tai harrastuksissa ei käydä ja rahaa ei ole matkustaa kun korkeintaan Tallinnaan viinaa hakemaan ei saa "positiivisia" kommentteja mistään, paitsi kuten joku yllä kirjoittaa, siitä söpöstä pikku vauvasta (jota ei jakseta kasvattaa aikuiseksi...)
Lisäksi uusi lapsi =lisää rahaa. Tavallisissa itse itsenä elättävisäs perheissä uusi lapsi =onko meillä varaa? Uuden lapsen myötä menee enemmän rahaa kotona (ruoka, isompi asunto, vaatteet, harrastukset jne. menot kasvavat lapsien kasvaessa) ja päälle se että kotihoidontella tulot tippuvat vert. palkka. Luuseri taas saa enemmän sossun rahaa, enemmän asumistukea ja enemmän sympatiaan diakonissalta jne. eli hänen leipänsä levenee, MIKÄ ON VÄÄRIN...!
Minusta sellainen malli Suomeen, että uusi lapsi ei lisää elintasoa. Eli max rajat tukiin, asut sitten 1 tai 5 lapsen kanssa max 350€/kk asumistukea. Jos kyse siitä että ns.tavallisen perheen vanhempi sairastuu, toinen vanhemmista kuolee, tai tapahtuu muuta yllättävää heille tietenkin paremmat asumistuet, samoin opiskelijoille joilla lapsi/lapsia.
Kogreetinen esimerkki: jos on itse maksanut 2 vuotta asuntonsa vuokran 100%:sti ja jää työttömäksi saisi asumistukea kuten nyt sitä maksetaan. Jos taas on lusmu joka maannut työttömänä vuosikausia ja pukkaa uutta lasta maailmaan, niin silloin ei saisi yhtään enempää tukia koska ei ole näyttöä siitä että on kykenevä elättämään itse itsensä =yhteiskunnan ei pidä kannustaa lapsitehtailuun.
Tosin sillä erotuksella, että isä kävi kyllä töissä, mutta oli alkoholisti. Kaikenlaista ongelmaa oli eikä vanhempien rahkeet olisi riittäneet niin moneen lapseen. Henkinenkin ilmapiiri oli kireä. En lapsenakaan tajunnut miksi niitä lapsia piti tehdä koko ajan lisää. Myöhemmin olen tajunnut, että se oli äitini työltä pakoilua.
Melkein kaikista meistä tuli kuitenkin "kunnon kansalaisia" eli opiskelimme ammatit ja olemme töissä. Kahdella on mielenterveysongelmia ja sen takia ongelmia muutenkin. Mutta minä olen ainoa, jolla on lapsia (2). Olisiko siis polvi parantunut meidän kohdallamme...
Minäkin olen sitä mieltä, että auttaa jos lapsilla on yksikin ns normaali ja välittävä aikuiskontakti. Itse yritin olla sitä nuorimmelle sisaruksilleni.
Meillä on vanhempien kanssa sukset ihan ristissä, eivät halua mua enää kylään tai lapsiaan mielle. Ja jos nyt ihan rehellinen olen, niin ei tuollaisissa oloissa kasvaneet lapset niin kovin kivoja aina ole. Käytöstapoja ei ole, kiroilevat, opettavat mun lapset valehtelemaan ja peittelemään tuhmia tekojaan ja antavat huonoa esimerkkiä. Arvot on samat kuin vanhemmillaan, koska omille ajatuksille ei perheessä anneta arvoa eikä niitä sallita. Isot siis näin, pienet nyt on vielä pieniä ja kärsivät hiljaa. Haluaisin olla sellainen normaalia aikuista ja perhettä edustava taho, mutta pakko myöntää että isompien kanssa tarvisi kyllä jonkinlaista ammattitaitoa jota mulla ei ole. Jos kotona pakotetaan omaksumaan ihan kamala maailmankatsomus niin en pysty siihen vaikuttamaan millään tavalla. Toivon että järkiintyvät kun aikuistuvat, mutta jos historia taas toistaa itseään niin jatkavat isiensä ja äitiensä tiellä. ap
tukea ja toisenlaista maailmankuvaa. Ehkä voit olla tukena kun he kasvavat? Ehkä jokunen heistä haluaisi sitten elää toisin. Vois olla mielenkiintoinen sukututkimus tehdä teidän esi-isistä....:) Toi on mun mielestä sitä samaa kuin miksi on liikaa eläimiä; kun ei ole aavistustakaan elämänhallinnasta, elämää täytetään aina vaan uusilla jutuilla ja siitä saa sen tyydytyksen et kaikki on hetken uutta ja kivaa; oli sitten lapsi tai lemmikki kyseessä; ja kaaos aina vain pahenee ja lopulta ei kannata edes yrittää mitään muuta kuin antaa kaaoksen velloa omalla painollaan. Siis paljon lapsia/eläimiä voi olla jonkinlainen suojamekanismi siihen, ettei halua kohdata ongelmiaan. Kädet täynnä työtä niin ei ehdi ajatella.
juu ei varmaan pidä yleistää ja tämä äskeinen parin rivin kirjoitus ei kertonut sinulle kaikkea, tosin ei tainnut olla tarkoituskaan... mutta mielestäni pääasia oli, jotta emme ole yhteiskunnan elättejä, heitä tosin väheksymättä, veroni täysin avoimin sydämin maksan ja vähempi osaisille osani annan. Kerron toki sinulle sen että annan minkä voin ja omista lapsistani kelpo veronmaksajia toivon. loppu kaneettina Eläköön Suomi, anna sinäkin mahdollisuus erilaisille ihmisille ja heidän elämilleen, jokainen loppupeleissä ohjaa omaa elämäänsä!Ja ken ei sitä pysty tekemään, ohjaa oikeaan ja auta!