Voikso 10v olla yksin kotona n.6h ajan?

Meilläkin on lapsi ollut jo ekaluokkalaisesta tuollaisia aikoja yksinään. Ei toki ihan joka päivä, mutta pari kertaa viikossa.



En kyllä ymmärrä miksi ap kyselee, kun ei kerran muiden kokemuksen perusteella päätöksiään äitinä tee.



Ja tuo yksi tuossa alempana: "kokeile olla itse 6h yksin" (vai miten se meni?) Joo-o, olen kokeillut ja hyvin sujuu.

olla tuonikäisenä yksin vaikka 24 h.

Todellakin lapsi pärjää tuon ajan yksin ja meillä ainakin nauttii yksinolosta. Itse olen ylihuolehtivainen ja ehkä siksikin oma aika on lapselle ihanaa :) Välillä seurana on kavereita, välillä kirja, telkkari, läksyt. Kyllä tuon ikäinen osaa itse keksiä tekemistä.



Kyllä itsekin 10-vuotiaana olin pitkiä aikoja yksin ja se oli tosi kivaa.



Mutta toki jos 10-v istuu 6 tuntia eteisessä ja odottaa, että joku tulee kotiin, niin onhan se rankkaa.

Johan välillä päästään koulustakin jo 12.00 ja iltapäivä ollaan kotona. Kyllähän monesti vanhempien työaikakin on vaikka 17 saakka ja siihen työmatka päälle.

Ymmärrän erityislapsen tai muuten vammaisen 10v lapsen, joka ei kykene olemaan yksin tuota aikaa.

Olen 40 v. kolmen lapsen äiti, enkä vieläkään tykkää olla yksin kotona. Turha varmaan lisätä, että olin lapsena (70-luvulla) paljon yksin...

Jaa, no minä olen 34-vuotias ja olen aina yksin kotona, asun siis yksin eikä haittaa yhtään.

Mutta minusta kyllä 10-vuotias pärjää mainiosti yksin 6 tuntia, jos kerran itse siihen on halukas. Miten ihmeessä olette järjestäneet esimerkiksi kesälomat, jos lapsi ei ole koskaan ollut yksin? Aika harvalla perheellä on mahdollista järjestää aikuinen ison lapsen seuraksi koko kesälomaksi.

Ja tosiaan kuten täällä on sanottu niin tuon ikäisen pitää pärjätä yksin pidempiäkin aikoja jos sattuu sairastumaan.

Ja jos ap et tee valintaasi muiden mielipiteiden perusteella niin mitä ihmettä sä sitten täällä edes kyselet?!

- söisit yksin lounaan, et vaihtaisi sanaakaan edes henkilökunnan kanssa

- palaisit yksin toimistoon, kukaan ei edes moikkaisi sinua käytävällä

- ryhtyisit tekemään töitä, joiden tuloksista olisit vastuussa täysin yksin

- menisit kahvitauolle yksin, yrittäisit soittaa pomollesi (vastaaja päällä)

- ottaist kirjan, pyörisit netissä tai katselisit TV:tä yksin. Et voisi nauraa vitsikkäille kohdille kenenkään kanssa tai puhua kirjan sisällöstä.

- kävisit soittamassa ystäväsi ovikelloa, mutta tällä olisi jo muita vieraita.

- soittaisit toiselle kaverillesi, jolla ei myöskään olisi aikaa.



Kuinka kauan jaksaisit tällaisia työpäiviä muuttumatta itsekin hiljaiseksi ja araksi?



Kuinka monta kertaa uskaltaisit palata soittamaan ystäväsi ovikelloa tai pyytää häntä kylään?

Kovasti haluaisi kyllä itse olla mutta minä, äiti, mietin..lapsesta itsestään ei ole kiinni eli "pärjäämistä" tms en niinkään murehdi.

Ei lasta voi ikuisesti tynnyrissä pitää. Onneksi lapsi sentään itse osoittaa itsenäistymisen merkkejä, vaikka äiti ei siihen pystykään. Ap on ilmeisesti itsekin tynnyrissä elänyt, koska ei ymmärrä ettei kaikki voi leikkiä kotiäitiä siihen saakka, kunnes perheen kuopuskin muuttaa pois kotoa.

Normaalisti kehittynyt terve lapsi (ei erityislapsi) kykenee mainiosti olemaan ekaluokkalaisena pari tuntia yksin, joten 10 vee pystyy olemaan kyllä 6 h yksin.



t. äiti ja kasvatustieteilijä



Ps. Ap nyt kannattaisi ihan oikeasti miettiä onko napanuora lapseen liian tiukka jos ottaa tiukalle tää asia. Siitä ei seuraa mitään hyvää lapselle.

No mitä vittua sä sitten täällä kyselet?!?!

se ei kuitenkaan "avittanut" yhtään tätä omaa pohdintaani koska en muiden toimien pohjalta omia päätöksiäni äitinä tee.

ap

Käsite curling-vanhemmuus kun tarkoittaa sitä, että vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, suojata lasta kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä, pahalta mieleltä yms.

- ap, oikeastikin pedagogi-

PS. tosiaan vain mietin "ääneen" täällä tätä dilemmaa, ilm se oli virhe mutta en siltikään vedä takaisin lastensuojelullista kommenttiani koska se että nyky-yht.kunta (ja osin myös vanhemmat) pakottaa lapset kasvamaan aikuiseksi ja itsenäiseksi aivan liian varhain ja se mikä lapselle on psykoneurologisesti hyväksi ovat 2 aivan eri asiaa!!

Normaalisti kehittynyt terve lapsi (ei erityislapsi) kykenee mainiosti olemaan ekaluokkalaisena pari tuntia yksin, joten 10 vee pystyy olemaan kyllä 6 h yksin.

t. äiti ja kasvatustieteilijä

Ps. Ap nyt kannattaisi ihan oikeasti miettiä onko napanuora lapseen liian tiukka jos ottaa tiukalle tää asia. Siitä ei seuraa mitään hyvää lapselle.

- söisit yksin lounaan, et vaihtaisi sanaakaan edes henkilökunnan kanssa

- palaisit yksin toimistoon, kukaan ei edes moikkaisi sinua käytävällä

- ryhtyisit tekemään töitä, joiden tuloksista olisit vastuussa täysin yksin

- menisit kahvitauolle yksin, yrittäisit soittaa pomollesi (vastaaja päällä)

- ottaist kirjan, pyörisit netissä tai katselisit TV:tä yksin. Et voisi nauraa vitsikkäille kohdille kenenkään kanssa tai puhua kirjan sisällöstä.

- kävisit soittamassa ystäväsi ovikelloa, mutta tällä olisi jo muita vieraita.

- soittaisit toiselle kaverillesi, jolla ei myöskään olisi aikaa.

Kuinka kauan jaksaisit tällaisia työpäiviä muuttumatta itsekin hiljaiseksi ja araksi?

Kuinka monta kertaa uskaltaisit palata soittamaan ystäväsi ovikelloa tai pyytää häntä kylään?

Miten tämä nyt liittyi alkuperäiseen asiaan? Kyse ei kai ollut siitä että suljettaisiin yhteisön ulkopuolelle vaan siitä että kotona ei ole aikuista muutamaan tuntiin.

Minäkin olen useasti ollut koko viikonlopun yksin kotona käymättä missään tai puhumatta kenellekään mitään, ei tuota ongelmia. Ja kyllähän monet vanhuksetkin ovat päiväkausia yksin kotonaan ilman että puhuvat kenenkään kanssa.

Ihmiset ovat erilaisia, lapsetkin. Jos lapsi kerran itse haluaa olla yksin niin höllää nyt ihmeessä ap sitä narua hiukan. Muistan itse kuinka ihanaa oli juuri tuon ikäisenä olla toipilaana kotona yksin. Luin koko päivän kirjoja ja olin aivan tyytyväinen olooni. Nykyisin on kaikilla jotain kivoja lastenleffoja, voi surffailla tai pelailla netissä ym. jos aika tulee pitkäksi.

Sairasta edes pohtia lastensuojeluilmoituksia, jos kouluikäiset ovat joitakin tunteja iltapäivisin yksin. Ei ehkä ole ihanteellista olla usein tosi pitkiä aikoja, mutta joskus tilanteet ovat sellaisia.



Sekopäistä kysellä täällä 10-vuotiaan jättämisestä kuudeksi tunniksi, ja sitten kilahtaa, jos ei kuitenkaan muiden sanomisia halua kuunnella.



Kymmenenvuotias voi olla ulkona kavereiden kanssa tai leikkiä heidän kanssaan kotona / kavereiden luona. Ei ehkä ulkona, jos asuinpaikka on Helsingissä "Ikuisen vapun aukion" kupeessa, paitsi jos lapsi on opetettu kulkemaan yksin (pitäähän silloinkin koulumatkat itse kulkea).



Terve lapsi osoittaa halua itsenäistyä, vaikka äiti haluaisikin koko ajan kytätä vieressä.

Käsite curling-vanhemmuus kun tarkoittaa sitä, että vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, suojata lasta kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä, pahalta mieleltä yms.

- ap, oikeastikin pedagogi-

PS. tosiaan vain mietin "ääneen" täällä tätä dilemmaa, ilm se oli virhe mutta en siltikään vedä takaisin lastensuojelullista kommenttiani koska se että nyky-yht.kunta (ja osin myös vanhemmat) pakottaa lapset kasvamaan aikuiseksi ja itsenäiseksi aivan liian varhain ja se mikä lapselle on psykoneurologisesti hyväksi ovat 2 aivan eri asiaa!!

Ai miten niin nykyisin? Minusta esimerkiksi tuo "sääntö" että yli 10-vuotiasta nuhanenää ei saa jäädä hoitamaan kotiin, on ollut jo 80-luvulta. En minä ainakaan koe menneeni piloille vaikka jouduinkin olemaan yksin kotona. Minusta nimenomaan ollaan nykyisin menty toiseen ääripäähän eli lasten ei uskalleta antaa tehdä mitään yksin ja suojellaan liikaa. Enkä nyt tarkoita pettymyksiltä suojelua vaan esimerkiksi sitä että jos koulumatka on vaikkapa 1km niin se on jo muka niin pitkä matka ettei terve 7-vuotiaskaan jaksa sitä kävellä vaan pitää viedä autolla kouluun.

kärkkäitä mammoja taas tänään, liekö perjantai-ilta mennyt tärviölle...Itse ymmärrän ap:n ajatelmia; itselläni on melkein 11-vuotias poika enkä todellakaan jättäisi häntä yöksi yksin kotiin, puhumattakaan viikonlopuksi!



Riippuu aika monesta asiasta tuo 6h; onko lapsi tottunut siihen, että on yksin, kuinka usein toistuu, millainen lapsi on luonteeltaan jne.

Jos on pakko niin on pakko, kuten jollakin yllä kirjoittaneella, ymmärrän senkin, mutta se ei sulje pois sitä faktaa,että se ei välttämättä ole lapselle hyväksi. Lisäksi jotkut vanhemmat brassailevat sillä, että heidän pikkukaaleppinsa on ollut jo 7-vuotiaasta yksin kotona niin ja näin paljon ja usein...eikä ikinä mitään ole sattunut eikä se siitä ole kärsinyt.....Se on surullista kuultavaa, vähän niinkuin ne äidit, jotka kirkkain silmin väittävät, ettei yhtään haitannut vaikka koko odotusajan veti askin röökiä päivässä.Yhtään ei mitään ongelmia tullut ja nyt on lapsi jo 1v!

Lapsia ei opeteta olemaan itsenäisiä, omatoimisia, olemaan yksin. Eikös se ole juuri niin? Itse olen syntynyt 70-luvulla ja ei siihen aikaan tämmöisiä mietitty!!!! Ainakaan minun perheessä, kavereilla taikka sukulaisilla. Hain 10-vuotiaana pari kertaa pikkuveljenkin tarhasta, HUIIIIII! Minusta on aika hullua, ja huono asia jos 10 vuotias lapsi ei saa olla yksin!

Tosin en minä jättäisi vielä tuon maagisen 10v täyttänyttäkään yksin kotiin sairastamaan ainakaan koko päuväksi, ei ole aikuisellakaan kivaa sairastaa saati sitten lapsella ja vieläpä yksin.

Niin, sitä yksin sairastamista ei autuaammaksi muuta valmis pöperö jääkaapissa tai kasa videoita.

ap*tulipa taas mielenkiintoinen ketju, mutta vkonlopun vietto kutsuu*

Käsite curling-vanhemmuus kun tarkoittaa sitä, että vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, suojata lasta kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä, pahalta mieleltä yms.

- ap, oikeastikin pedagogi-

PS. tosiaan vain mietin "ääneen" täällä tätä dilemmaa, ilm se oli virhe mutta en siltikään vedä takaisin lastensuojelullista kommenttiani koska se että nyky-yht.kunta (ja osin myös vanhemmat) pakottaa lapset kasvamaan aikuiseksi ja itsenäiseksi aivan liian varhain ja se mikä lapselle on psykoneurologisesti hyväksi ovat 2 aivan eri asiaa!!

Ai miten niin nykyisin? Minusta esimerkiksi tuo "sääntö" että yli 10-vuotiasta nuhanenää ei saa jäädä hoitamaan kotiin, on ollut jo 80-luvulta. En minä ainakaan koe menneeni piloille vaikka jouduinkin olemaan yksin kotona. Minusta nimenomaan ollaan nykyisin menty toiseen ääripäähän eli lasten ei uskalleta antaa tehdä mitään yksin ja suojellaan liikaa. Enkä nyt tarkoita pettymyksiltä suojelua vaan esimerkiksi sitä että jos koulumatka on vaikkapa 1km niin se on jo muka niin pitkä matka ettei terve 7-vuotiaskaan jaksa sitä kävellä vaan pitää viedä autolla kouluun.

PS. tosiaan vain mietin "ääneen" täällä tätä dilemmaa, ilm se oli virhe mutta en siltikään vedä takaisin lastensuojelullista kommenttiani koska se että nyky-yht.kunta (ja osin myös vanhemmat) pakottaa lapset kasvamaan aikuiseksi ja itsenäiseksi aivan liian varhain ja se mikä lapselle on psykoneurologisesti hyväksi ovat 2 aivan eri asiaa!!

AP, kerro sitten mitä yksittäinen vanhempi voi asialle tehdä! Me muutimme työn perässä kauas vanhemmistamme. Tosin molempien vanhemmat ovat työelämässä ettei heistä apua olisikaan. Eli käytännössä hoidamme lapset täysin itse (ja päiväkoti työpäivän ajan). Lapsemme ei vielä ole koulussa, mutta tosiasia on se, että hän joutuu olemaan koulun jälkeen yksin kotona. Iltapäiväkerhopaikkoja ei kaikille riitä, joten sen varaan ei voi laskea. MLL:n hoitaja maksaa sivukuluineen yli kympin tunti, joten sekään ei ole vaihtoehto. Tuskin kellään on varaa maksaa hoitajasta 20-60 euroa päivässä (2-6h). Joten kerro ap mikä olisi ratkaisu. Työpaikasta eroaminen ei ole vaihtoehto.

Vai ei eka tai toka luokkalaista vois antaa olla pari tuntia kotona kun itse töissä..

aika vaikeaks menis varmaan monen töissä käynti jos sen takia pitää joka päivä lähteä aikasemmin??

Sitä varten on iltapäiväkerhoja.



En jättäisi omaa lasta yksinään kotiin. Eikä pointti ole ettei halua tai ei osaisi, niin ei vaan kaikki valitse.



Minä olen kotiäitinä ja olisin ihan valmis että lapsesi tulisi lapseni kanssa koulusta meille leikkimään muutamaksi tunniksi. Tekisi siinä samalla läksyt. Minusta kasvattamiseen voi käyttää koko kylää. Kysy rohkeasti joltain mammalta miten heillä olisi mahdollista tähän.



6 h on pitkä aika olla yksin, varsinkin silloin auttaisin toisia.

En ainakaan minä ja tuo kirjoitus johon kommentoin lastensuojelullisesti oli vastine hänelle joka antoi ymmärtää, että hänen 1-luokkalaisensa tulevat alkavana syksynä olemaan useita tunteja kauemminkin keskenään, varsinkin vkonloppuisin.

ap

Vai ei eka tai toka luokkalaista vois antaa olla pari tuntia kotona kun itse töissä..

aika vaikeaks menis varmaan monen töissä käynti jos sen takia pitää joka päivä lähteä aikasemmin??