Millaisia ovat helluntailaiset? Kerro uskonnosta

Vanhahko aihe, mutta sattui silmään ja näin helluntailaisena ajattelin kommentoida.

Helluntailaisuus on muuttunut todella paljon vuosikymmenien aikana, joten suuri osa tähänkin ketjuun kommentoineiden kokemuksista ei pätisi enää nykypäivänä.

Olen itse helluntailaisperheestä ja vielä 20-30 vuotta sitten oli ihan tavallista, että helluntailaiset suhtautuivat paheksuvasti esim. korvakoruihin, meikkiin ja jotkut jopa permanentteihin, naisten lyhyisiin hiuksiin ja miesten pitkiin hiuksiin. 20 vuotta sitten minä sain kyllä meikata ja värjätä hiuksiani ja leikata ne lyhyiksi, mutta oma äitini taas koki ne synniksi, joten ei niitä tehnyt. Televisio meille tuli kun olin alakouluikäinen, sitä ennen isä ja äiti pitivät televisiota synnin pesänä.

Nykyään helluntailaiset, tai ainakin nuorempi helluntailaispolvi, ovat ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä. Pukeudumme samalla tavoin kuin muutkin, värjäämme hiuksia, meikkaamme ja käytämme koruja. Alkoholinkäyttö ei ole kiellettyä paitsi päihtymistarkoituksessa. Sekin on kuitenkin jokaisen oma asia. Tupakanpolttoa ei katsota hyvällä.

Suuri osa helluntailaisista saattaa käydä jonkin maallisen bändin keikalla, elokuvissa, teatterissa. Osa käy jopa baareissakin, mitä en kyllä henkilökohtaisesti oikein ymmärrä.

Ehkäisyä ei ole kielletty. Se on täysin jokaisen avioparin oma asia. Avoliittoa ei katsota hyvällä eikä avioeron jälkeen uudelleen avioitumista. Suuri osa helluntailaisista eivät hyväksy tasa-arvoista avioliittolakia eikä muutenkaan homoutta, mutta on niitäkin jotka hyväksyvät. Seurakunnan yleinen kanta on kuitenkin homokielteinen.

Sanotaan näin, että tavallisen, pienehkön helluntaiseurakunnan jumalanpalvelus eroaa ev.lut. seurakunnan jumalanpalveluksesta vapaamuotoisuudellaan. Ei siis ole mitään tiettyä kaavaa, miten pastorin tulee saarnata ja tilaisuuksissa lauletaan ja rukoillaan paljon. Ylistystä ei ole läheskään joka kerta, vaan yleensä ylistetään, jos joku kokee haluavansa ylistää sekä suuremmissa tapahtumissa. Ihan normi päiväkokous ei todellakaan ole mikään tuollainen, kuin tänne ketjuun linkitetty ylistysvideo. Se on varmasti kuvattu jossakin helluntailaisten suuressa nuorisotapahtumassa.

Sittenhän on näitä pienempiä helluntaiseurakunnasta irtautuneita ryhmittymiä, esim. Sana ja ylistys, jotka uskovat menestysteologiaan. Helluntailaiset eivät menestysteologiaan usko, patsi että muutama seurakunta alkaa olla siinä rajoilla meneekö touhu menestysteologian puolelle (esim. Seinäjoki). Uskon että ainakin osa tämän ketjun kirjoittajista ovat sekoittaneet helluntailaiset näihin pienempiin lahkoihin.

Helluntailaisten tilaisuudet ovat suurimmaksi osaksi avoimia kaikille. Ainoastaan seurakunnan vuosikokous taitaa olla sellainen, joka on tarkoitettu enemmänkin oman seurakunnan jäsenille, mutta en usko että sieltäkään ketään pois ajetaan, jos sinne sattuu eksymään. Jos siis helluntaiseurakunnan toiminta kiinnostaa, niin ei muuta kuin paikan päälle kurkkaamaan. Eri paikkakuntien seurakunnissa on suuria eroja, joten jonkun peräkylän pikkuseurakunnan toiminnasta saa varmasti aika erilaisen kuvan kuin suuremmista, yleensä hiukan vapaamielisemmistä seurakunnista. Sitä ei tarvitse pelätä että joku ajaa pois eikä sitäkään että sinut pakotetaan mukaan toimintaan :) .

Mielestäni nykyään TVstä ei tule mitään sellaista,mitä viitsii katsella!No! Ehkä luonto-ohjelmat.

Amerikkalaisistä TV sarjoista käy hyvin selväksi mikä on USAn hengellinen anti.

Lestat kuuluu evlut kirkkoon, hellareista vain osa.

Minä olen ollut hellari ikävuodet 0-20. Nyt jo erossa toiset 20 v

Hellarit ovat jääneet mieleeni ahdasmielisinä, kauhutarinoita kertovina.

Yksi ainoa tosi ystävä minulla oli sielä mutta ystävyys loppui siihen kun lähdin.

Vaikka olin lapsi niin muut lapset karttoivat minua. En tiedä oliko syynä perheeni tausta sillä olimme aika köyhiä. Varhaisteininä olin tosi kaunis ja suuri uhka muille tytöille sillä puoliso piti löytää oman seurakunnan piiristä. Siinä vaiheessa minua jo suoranaisesti kiusattiin.

Nuoriso tosiaan löytää puolison usein omasta seurakunnasta, joskus raamattuopistolta.

Maallisiaystäviä minulla on ollut aina ja olen ollut tasavertainen heidän kanssaan kukaan ei ole koskaan vähätellyt tai muuten sorsinut minua.

Paljon heissä on myös naispareja (varsinkin evankelistoissa) jotka asuvat yhdessä muka käytännönsyistä mutta siihen vedoten ei tarvitse tunnustaa lesbouttan sillä se ei ole hellareilla hyväksyttävää.

Lopullisen päätöksen eroamiselle tein kun yksi hellaripoika raiskasi minut.

Vastaan mielelläni kysymyksiin.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 04:09"]

miksi olla joku ns, lainen,esim.hellunt.tai lesta.jeho.mormo.ynms.eikö voi olla uskossa ilman mitään lahkoa tai järjestöä ,ihan omana itsenään .meillähän on kirkko johon voi kaikki tulla kuulemaan ,veisaamaan,rukoilemaan,ehtoolliselle,hiljentymään.ei siinä tarvi mitään huutamista jeesuksen veristä ,risteistä yms.ollaan hiljaa,silloin kuulemme enemmän,..hiljentykää...

[/quote]

Luterilaisuus ei ole mikään normi, josta kaikki muut ovat poikkeuksia. Evankelis-luterilainen kirkko on vain yksi monien kirkkokuntien ja herätysliikkeiden joukossa. Maailman mittakaavassa luterilaisia - joita löytyy lähinnä pohjoismaista ja Saksasta - on itse asiassa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi helluntailaisia. Helluntailaisuus ei ole mikään lahko, vaan maailman suurin protestanttinen suunta. Enkä nyt suinkaan tarkoita, että helluntaiherätys olisi mitenkään luterilaista kirkkoa parempi tai oikeampi tms., mutta joskus suomalaiset luterilaiset tuntuvat pitävän itseään normina ja helluntailaisia niinä poikkeuksina.

Hellareissa on juuri paljon näitä kiusaajia. Ryhmä pitää sisällään omia pikkujengejään joihin ei oteta ulkopuolisia mukaan siis hellarikirkkoon kuuluviakaan. Jotkut jätetään vaan jostain syystä yksin?

Tästä haluaisin kuulla kirkoon kuuluvilta?

Lopullisen päätöksen eroamiselle tein kun yksi hellaripoika raiskasi minut

Kirkollako? Miten muut hellarit asiaan suhtautui?

Ainut helluntailainen jonka tunnen vastustaa homoja ja toivoo että "kuolisivat kaikki sellaiset. Sairasta, hyi helvetti". On muutenkin sellainen ylimielinen ja itsekäs tapaus.

Minullakin on käsitys heistä että ovat hyvin ylimielisiä ja itsekeskeisiä ja tosiaan homoja eivät hyväksy vaikka heidän joukossaan asuu ja elää näitä lesbopareja yllättävän paljon (siis piilosuhteessa)

Tiedän ainakin yhden naisparin joilla on lapsiakin

Jaa, eipä taida eronneella yh-äidillä olla asiaa helluntaiseurakuntaan tai koittaa iskeä sieltä uskovaisia miestä....

No ei siellä yhäidille miestä ole. Kaikki naimakelpoiset viedään ennen kun ovat täyttäneet 20v

Peräkammarinpojat jäävät jäljelle eli ne jotka eivät kelpaa kenellekkään.. nää on niitä rassukoita jotka eivät pysty tarjoamaan hyvää ja rikasta elämää nuorikolle

Niin hellarithan eivät eroa vaan liitto on ikuinen  ja jos eroaa niin ei saa mennä uudelleen naimisiin ennen kuin entinen puoliso on kuollut..

Luokkakaveri oli hellari ja sai lapsen 15- vuotiaana

Olisi kiva kuulla näiden hellari piilolesbojen kertomuksia heidän elämästään?

Uskaltaako joku avautua?

No mutta jos sinne on vapaat ovet, eli saa aina mennä uusia. Niin eikö sillo voi löytyä sieltä kumppani? Tosin onko nää uskonnot enempi naisten hörhöilyä?

Ja miten voi nykyaikana olla noin tiukka mielipide avioliitosta? Ei musta vissiin voi hellaria tulla, kun mum mielestä avioliitto on turha instituutio nykypäivänä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2012 klo 00:27"]

EU oli ilmestyskirjan peto ja niin edelleen.

sirullinen EU-passi on pedonmerkki ja siksi sitä passia ei saisi missään nimessä ottaa. (Tunnistavatko muut hellarit tämän jutun???) Silloin pelotti aidosti, mutta nyt pelottaa siksi että ihmisillä on aidosti olemassa tuollaisia kuvitelmia! t. ex-hellari

80-luvun alkupuolella tuotteisiin alkoi ilmestyä viivakoodeja, ja niitä pidettiin silloin pedon merkkinä. Jollain tapaa laskien saatiin viivakoodin numeroista aina 666. Uskovaiset pyrkivät ostamaan tuotteita, joissa ei ollut viivakoodia. 

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 16:26"]

Minä olen ollut hellari ikävuodet 0-20. Nyt jo erossa toiset 20 v

Hellarit ovat jääneet mieleeni ahdasmielisinä, kauhutarinoita kertovina.

Yksi ainoa tosi ystävä minulla oli sielä mutta ystävyys loppui siihen kun lähdin.

Vaikka olin lapsi niin muut lapset karttoivat minua. En tiedä oliko syynä perheeni tausta sillä olimme aika köyhiä. Varhaisteininä olin tosi kaunis ja suuri uhka muille tytöille sillä puoliso piti löytää oman seurakunnan piiristä. Siinä vaiheessa minua jo suoranaisesti kiusattiin.

Nuoriso tosiaan löytää puolison usein omasta seurakunnasta, joskus raamattuopistolta.

Maallisiaystäviä minulla on ollut aina ja olen ollut tasavertainen heidän kanssaan kukaan ei ole koskaan vähätellyt tai muuten sorsinut minua.

Paljon heissä on myös naispareja (varsinkin evankelistoissa) jotka asuvat yhdessä muka käytännönsyistä mutta siihen vedoten ei tarvitse tunnustaa lesbouttan sillä se ei ole hellareilla hyväksyttävää.

Lopullisen päätöksen eroamiselle tein kun yksi hellaripoika raiskasi minut.

Vastaan mielelläni kysymyksiin.

[/quote]

Samantyyppisiä kokemuksia, paitsi minua ei raiskattu koska olin ruma tyttö. Minua kiusattiin sitten muuten vaan ja jätettiin porukoiden ulkopuolelle. Hellareissa on miehiä vähemmistö. He tietävät kyllä hyvin että kilpailu heistä on kovaa ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Pahimmat ovat täysiä sovinisteja, muutkin todella pinnallisia. Ulkokuori on hellareilla muutenkin tärkeää. On pukeuduttava soveliaasti, oltava sopivan hillitty, oltava ulospäinsuuntautunut, oltava kunnon töissä. Rikkaita useimmat hellarit eivät ole ja siksi suoranaista ökyilyä ei ole, mutta kaikenlaista boheemiutta katsotaan kyllä kieroon vaikka se olisi ihan viatontakin.

Käytännön ja opetuksen välillä ristiriidat ovat suuria. Koska esiaviollista seksiä ei sallita, naimisiin rohkaistaan nuorena ja nopeasti. Kun seksivalistusta ei ole, vahinkojakin toki sattuu.  Avioeroa ei periaatteessa hyväksytä mutta ne ovat yleisiä. Ehkä saarnaajia ym. silmäätekeviä kontrolloidaan helpommin, mutta rivijäsenet saavat olla aika vapaasti kunhan pysyvät hiljaa. Samoin alkoholinkäyttöä ei periaatteessa hyväksytä mutta käytännössä siitä vain ollaan hiljaa. Helluntailaisilla on paljon sellaista mistä ovat hiljaa. Homoja ja evoluutiota haukutaan sitten kovempaan ääneen.

Helluntailaiset arvostavat musikaalisuutta, jos lahjoja käytetään seurakunnan hyväksi. Muut taiteenlajit ovat joko syntiä (tanssi, teatteri) tai arvotonta puuhastelua (kuvataiteet). Myöskään korkeakoulutusta ei arvosteta, ei edes teologian opiskelua. Teologiasta kiinnostuneita koitetaan ohjata helluntailaisten omaan opistoon. Korkeakoulualoista kelpaavat lähinnä lääketiede ja insinööritieteet, saahan niistä kuitenkin hyvin rahaa. Helluntailaiseksi ovat tervetulleita myös parannuksen tehneet rikolliset. Mitä mehevämpi ja syntisempi tausta, sitä paremmin pukkaa evankelistakeikkoja joilla mummot voivat ihanasti kauhistella syntielämää.

Yksi jännä juttu on myös, että helluntailaisissa on nämä tietyt "dynastiat", eli vanhoihin ja vaikutusvaltaisiin helluntailaissukuihin kuuluvat ovat arvostetumpia ja heidät huomataan jo nuorina. Miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia, vaikka siitäkin ollaan nykyään mielellään hiljaa. Käytännössä naisilla ei kuitenkaan ole asiaa vanhimmistoon, saarnaajiksi tai seurakunnan johtajiksi. Statusta saa toimimalla näkyvissä tehtävissä, varsinkin jos on mies. Naisilla statuksen määrittää usein puoliso, sekä se että on edes jossain palvelutehtävässä.

Aika sairasta menoa, näin jälkeenpäin ajateltuna. 

Vanhempani ovat helluntailaisia, itse en. Koskaan ei painostettu eikä syyllistetty. Sain hyvän, perhekeskeisen kasvatuksen (ja todellakin seksivalistusta, siitä puhuttiin ihan kesäleireilläkin!), ja rennon, huolettoman lapsuuden. Olen sittemmin valinnut toisenlaisen polun, eli en liittynyt heidän seurakuntaansa, ja suhteemme on ennallaan. Ei todellakaan ole kyselty tai eristetty sen takia.

Varmasti on noita huonojakin kokemuksia paljon, mutta omani oli tällainen. Ainut ikävä puoli oli että koulussa kiusattiin, ja tämä johtui tietenkin niiden idioottien omista ongelmista, ei siitä että vanhempani olivat helluntailaisia.

Tuli vielä mieleen sellainen juttu että helluntailaiset ovat hyvin näkyviä Israelin ystäviä. Ystävyys ilmenee muun muassa siten että koitetaan käännyttää juutalaisia "messiaanisiksi juutalaisiksi".

Israelin lisäksi ihannoidaan Amerikkaa. Eli tapahtumien nimissä suositaan englantia, yhteyksiä USA:han on paljon ja tietynlainen cooliuden tavoitteleminen on keskeistä. Jos Suomea sanotaan joskus pikku-USA:ksi niin hellaripiireissä se todellakin pitää paikkansa. Helluntailaiset eivät ole mitään perinteitä arvostavaa väkeä. Ajatellaan että esimerkiksi evankelioiminen sujuu paremmin kun näytetään ulospäin meneviltä, ajanmukaisilta ja cooleilta. Erityisesti tämä korostuu nuorisotyössä, mutta on toki muutenkin nähtävissä.

-140-

Minä elin lapsuuteni ja nuoruuteni helluntailaisten keskellä, eikä ole yhtäkään hyvää sanaa sanottavana.

Isekästä, tuomitsevaa, itsehyvää ja Jeesuksen tulolla ja helvettiin joutumisella pelottelevaa porukkaa.

Pedofiliaa. 

Nykyään tiedän, että seurakuntaan kuuluvista  vanhuksista ei huolehdita millään tavalla.

t. ikuisesti traumatisoitunut