Lue keskustelun säännöt.
Kauhistelkaa! Mut kyllä mulle urakin tärkeä lasten lisäksi.
27.01.2012 |
Olen vaativassa työssä ja mennyt aina heti äitiysloman päätyttyä takaisin töihin. Meillä kolme lasta. Myös mies vaativassa johtotason työssä. Ollaan siis molemmat uravanhempia. Meillä on ollut tosin aina hoitaja kotona.
Vanhin lapsi on nyt ekalla, keskimmäinen vajaa 4-vuotias ja nuorin reilun vuoden. Lastenhoitaja hoitaa koululaisen kuljetukset ja käyttää pienempiä kerhoissa yms. aktiviteeteissa sekä kaikkia lapsia harrastuksissa yms.
Nyt mulla edessä reilun kuukauden päästä puolen vuoden ulkomaan komennus, jonne en lapsia voi mukaan ottaa. Teemme niin, että lastenhoitaja muuttaa meille asumaan täksi ajaksi ja itse tulen kotiin 1-2 kertaa kuussa noin 3-5 päiväksi kerrallaan. Noin puolessa välissä komennusta mies pitää parin viikon loman ja tulee lasten kanssa tuolloin luokseni.
Voi siis olla erilaisia perheitä ja silti homma toimii. Meillä lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja kaiken vapaa-ajan vietämme yhdessä perheenä tehden kaikkea kivaa yhdessä.
Kommentit (85)
Minä kuulun niihin, jotka voisi tehdä saman :) Kuulostaa hyvältä järjestelyltä. Onnea komennukselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylensä kannustetaan ottamaan perhe mukaan. Tutut tekivät niin, että hoitaja + lapset matkasivat äidin kanssa ja isä kävi heitä tapaamassa 2-3 vko välein.
Siis kaikki asiat saa toimimaan juuri esim. lastenhoitaja/kodinhoitajan avulla. Kyse on vain henkilökohtaisista arvoista ja valinnoista. Tietenkin riippuu siitä mitä uralla itsekukin tarkoittaa.
Itse olen tehnyt työtä/uraa kansainvälisen ison yrityksen johtoryhmätasolla. Siis johtotehtävä. Työpäivänä olivat pitkiä,välillä työtä tosi paljon ja myös työmatkoja. Lasten tultua elämääni totesin, että rehellisesti ajateltuna, elämässä ei voi saada kaikkea. Olisimme siis voinut ottaa henkilön hoitamaan meillä lapsia, mutta silloin se hoitaja olisi saanut nauttia lasteni kasvamisesta ja heidän kanssa vietetystä ajasta. Itse pidin sitä tärkeimäpänä. Jos kuolisin huomenna, tietäisin tehneeni meille oikein.
Asiat voi siis käytännön tasolla järjestää, vaikka olisikin kaksi korkealla yritysjohdossa työskentelevää. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada. On valinta mitä haluaa elämässä. Se valinta on jokaisen tehtävä, koska aika ei riitä ihan kaikkeen.
on kenenkään valintoja tuomitsemaa. Arvoista tässä on kysymys. Malleja on todellakin monia. Olet kuitenkin lapsillesi, se paras äiti. Lapsi tarvitsee kasvaessaan terveeksi yksilökisi turvallisia aikuisia ja rutiinit. Lasta ei saisi koskaan riepotella paikasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylensä kannustetaan ottamaan perhe mukaan. Tutut tekivät niin, että hoitaja + lapset matkasivat äidin kanssa ja isä kävi heitä tapaamassa 2-3 vko välein.
vain puoli vuotta ja kommennusmaassa joudun myös reissaamaan paljon paikasta toiseen, ei ole järkevää viedä lapsia sinne. Toki jos olisi joitakin vuosia kestävä komennus, lähtisimme koko perhe, mutta nyt emme koe järkeväksi viedä lapsia puoleksi vuodeksi eri ympyröihin, kun vanhin on koulunkin jo aloittanut. Parempi siis, että heillä arki säilyy muuttumattomana muilta osin, paitsi minä en ole niin paljoa läsnä. Järjestely on tehty niin hyvin kuin mahdollista, jotta lasten elämää ei liikaa muutettaisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän on jo valmiiksi äitihahmo muille lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saatat kyllä myöhemmin katua tuota puolivuotista aikaa. Elämä on valintoja ja toisilla toimii yksi, toisilla toinen vaihtoehto.
Minulle puoli vuotta olisi liikaa, vaikka aina toivonkin, että saisin olla yksin muutaman päivän.
siellä komennuksellasi paikasta toiseen, miehesi tajuaa, että haluaakin pullantuoksuisen äitihahmon sinne kotiin - ja myös lapsenne ovat tyytyväisiä uusperheeseen, kun eivät juuri virallista äitiään muutenkaan muista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvälle kuulostaa teidän järjestelyt. :) Eihän toi ole kuin puolen vuoden jakso!
Ylensä kannustetaan ottamaan perhe mukaan. Tutut tekivät niin, että hoitaja + lapset matkasivat äidin kanssa ja isä kävi heitä tapaamassa 2-3 vko välein.
vain puoli vuotta ja kommennusmaassa joudun myös reissaamaan paljon paikasta toiseen, ei ole järkevää viedä lapsia sinne. Toki jos olisi joitakin vuosia kestävä komennus, lähtisimme koko perhe, mutta nyt emme koe järkeväksi viedä lapsia puoleksi vuodeksi eri ympyröihin, kun vanhin on koulunkin jo aloittanut. Parempi siis, että heillä arki säilyy muuttumattomana muilta osin, paitsi minä en ole niin paljoa läsnä. Järjestely on tehty niin hyvin kuin mahdollista, jotta lasten elämää ei liikaa muutettaisi. ap
ja miehen työnantaja nimenomaan kannusti koko perhettä lähtemään siksi, että miehellä kohdemaassa paljon matkapäiviä. Kodista siellä tuli hänelle tärkeä tukikohta, minä ja lapset puolestamme olimme kuin pitkällä lomalla. Esikoinen oli silloin toisella luokalla, läksyt hoituivat pitkälti sähköpostilla.
Me ajattelimme niin, että lasten arjen ei tarvitse säilyä muuttumattomana, jos koko perhe lähtee matkaan. Ja miehen työnantaja tiesi, että kun perhe on mukana, sujuu työkin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatimassa.
minäkin olen tehnyt uraa ja lapsia sulassa sovussa, jopa ulkomailla.
kaiken voi saada, oikeesti ja enemmänkin.
6 kk menee nopeasti.
Syntymästä alkaen lapsi kykenee biologisten, kognitiivisten, kommunikatiivisten, emotionaalisten ja sosiaalisten, toiminnallisesti jäsentyneiden taitojensa avulla etsimään aktiivisesti vuorovaikutusta ja säätelemään omaa käyttäytymistään vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa (Zeanah ym. 1997a). Varhaisessa vuorovaikutuksessa vanhempi vaikuttaa vauvaansa ja vauva vanhempaansa. Toistuva ja jatkuva vuorovaikutus vauvan ja vanhemman välillä merkitsee ihmissuhteen kehittymistä. Tämä vuorovaikutus muuttuu kehityksen kuluessa, mutta vanhemman ja lapsen suhde jatkuu koko eliniän ja myös vanhemman kuoleman jälkeen aikuisen lapsen elämässä (Emde 1989). Tämä suhde on pohjana kaikille myöhemmille ihmissuhteille (Stern 1985).
www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_W…
Pistä rahaa talteen terapiarahastoon ja kas, sille on vielä käyttöä ;-)
t. kiinnostunut observoija, uralla minäkin
Olen vaativassa työssä ja mennyt aina heti äitiysloman päätyttyä takaisin töihin. Meillä kolme lasta. Myös mies vaativassa johtotason työssä. Ollaan siis molemmat uravanhempia. Meillä on ollut tosin aina hoitaja kotona.
Vanhin lapsi on nyt ekalla, keskimmäinen vajaa 4-vuotias ja nuorin reilun vuoden. Lastenhoitaja hoitaa koululaisen kuljetukset ja käyttää pienempiä kerhoissa yms. aktiviteeteissa sekä kaikkia lapsia harrastuksissa yms.
Nyt mulla edessä reilun kuukauden päästä puolen vuoden ulkomaan komennus, jonne en lapsia voi mukaan ottaa. Teemme niin, että lastenhoitaja muuttaa meille asumaan täksi ajaksi ja itse tulen kotiin 1-2 kertaa kuussa noin 3-5 päiväksi kerrallaan. Noin puolessa välissä komennusta mies pitää parin viikon loman ja tulee lasten kanssa tuolloin luokseni.
Voi siis olla erilaisia perheitä ja silti homma toimii. Meillä lapset ovat onnellisia ja tasapainoisia ja kaiken vapaa-ajan vietämme yhdessä perheenä tehden kaikkea kivaa yhdessä.
mua ehkä eniten häiritsee se, että et näytä tajuavan, että jostain se on aina pois,kun äiti on noin paljon pois kotoa. Ei siinä ihan normaalit kiinteät perhesuhteet vaan pääse syntymään.
Ja olen itsekin ura-äiti, mutta valikoinut työtehtäviäni niin, että mahdollisimman paljon pystyn tekemään töitä kotoa käsinkin ja vaikuttamaan työaikoihin jne. Samoin olen minimoinut julkisuuden, koska en halua, että lapseni joutuvat sen takia irvailluiksi/huomion kohteiksi ylipäätään.
mutta emme lastemme kustannuksella. Puoli vuotta on todella pitkä aika 1-vuotiaalle.
miksei perhe lähde mukaan.
ja onhan lapsilla isä kotona kuitenkin. Samahan se sitten on onko hoitaja + äiti ulkomailla vai hoitaja + isä kotona. Paitsi että parempi kotona kavereidensa seurassa, tarhassa, koulussa...
-ei ap.
mutta minä en edes näe sinua äitinä, enempi kustannat sen hoitajan kotiäitiyden - ja aivan varmasti lapsillesi hän on enemmän äiti kuin sinä.