Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia ajatella kuolemaa joka päivä?
27.01.2012 |
Sanotaan, että on ihan normaalia ajatella seksiä joka päivä, mutta onko samalla tavalla ihan normaalia ajatella kuolemaa joka päivä? Olen huomannut, että minulla käy päivittäin mielessä kuolema jollain tavalla. Saatan tulla ajatelleeksi, että en varmaan jaksaisi tapella vakavaa sairautta vastaan. Tai että mitenkähän sitä saisi itsensä hengiltä helpoiten.
Ajatukset vain tupsahtavat mieleen, en tietoisesti ajattele tuollaisia enkä hekumoi itsemurha-ajatuksissa. Usein hätkähdän itsekin noita ajatuksia ja yritän sysätä ne pois.
Onko tämä ihan normaalia?
Kommentit (28)
melankolinen noin muuten luonteeltasi?
mutta käykö muilla kuolema mielessä joka päivä? Onko se normaalia? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole kyllä normaalia tuollainen ajattelu.
melankolinen noin muuten luonteeltasi?
mutta käykö muilla kuolema mielessä joka päivä? Onko se normaalia? ap
Mikä nyt sitten on normaalia. Varmaan enemmistö ihmisistä pitää mua aika normaalina.
Siis jos ajattelet kuolemaa ja sen jälkeistä tilaa noin niinkuin yleisasiana, niin se normaalimpaa, mutta liikaa ajateltuna vähemmän normaalia.
Ihminen käy eläessään ehkä useitakin jaksoja jolloin miettii enemmän kuolemaan liittyviä asioita, mutta itsetuhoiset ajatukset on poikkeavaa.
Mikset mieti ihan elämää, koska se on tässä ja nyt. Voit ainutlaatuisena yksilönä hämmästellä jopa tämän elämän ihmeellisyyttä. Kosketa vaikka seinää, hörppää vettä tai pieraise... se ei ole kuolleelle mahdollista. Ja lopuksi katso jotain huumoria telkasta ja jos se sua vielä naurattaa OLET elossa:D Nauti siitä!
ellet sitten satu työskentelemään esim. sairaalan vuodeosastolla tai hoida sairasta omaista kotona tms., jolloin kuolema tulee arkeen ja "liki".
Itselläni on todella paljon kuolemaan liittyviä pelkoja, sekä omaan kuolemiseen että läheisten kuolemiseen, silloin kun kärsin masennusjaksoista. Silloin kun menee hyvin, kuolema-ajatukset eivät vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin ajattelen. Taustalla on kovia kipuja aiheuttava piina, jota tutkitaan onko munasarjasyöpää. Jos olet masentunut ja mietit kuolemaa, niin ei se kai kauhean normaalia ole.
Näin omasta mielestäni ihan ns. perusjuttu jonka jokainen kohtaa tälle fyysiselle kropalle jota "lainataan" tämän elämän ajan. Se mitä jälkeenpäin tapahtuu ei sinänsä ole niin merkitystä mutta mm. Einsteinin ja virallisen tieteen sekä uskontojen mukaan energia ei katoa mihinkään vaan muuttaa muotoaan joten kuolemassa ei ole mitään pelottavaa/pelättävää.
Se miten tuo asia tuodaan ihmisille nykyään esille on täysin väärä. Joka tuutista lehdet, televisio ja muut mediat toitottaa huonoja uutisia tapahtumista jotka vaikuttaa monien herkkien ihmisten psyykkeeseen. Itse pidän monesti ns. media taukoja vaikka ei noita ongelmia olekaan niin nuo tauot kirkastavat ajatuksia todella paljon, voisi suorastaan sanoa että mieli lepää kuin meditoinnissa konsanaan.
Kolmas pointti on että kun sanot että ajatuksia tupsahtelee niin se on vähän kuin radiovastaanotin tuo mieli, kaikki "kohina" ei ole omia ajatuksia vaan saattaahan niitä tulla muualta. Älä vain välitä niistä ja ajattele jotain myönteistä. Sinulla voi olla myös jotain asioita mitkä sinun pitäisi käydä läpi itsesi kanssa, varsinkin tuo kuolema juttu on yksi niistä että saat rauhan. Kokeile vaikka meditointia tai kundalini joogaa.
Nim. Jonkunlainen ateisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva kuoleman ajattelu voi liittyä masennukseen. Käväise lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkoajatuksia? Postraumaattinen stressitila?
Vierailija kirjoitti:
Jatkuva kuoleman ajattelu voi liittyä masennukseen. Käväise lääkärissä.
En oo ajatellu noin. En tunne itseäni lainkaan masentuneeksi. Elämässä kaikki hyvin, perhe parisuhde, työ, raha-asiat. Silti päivittäin tulee mieleen, että onkohan tämä viimeinen kerta, kun teen tätä (laitan ruokaa, käy suihkussa tms. ihan arkista). Entä jos kohta kuolen. En silleen pelkää sitä mitenkään, vaan ihan vaan tulee mieleen, että kohta voinkin olla poissa.
Ei tosiaan tunnu ollenkaan "masentuneelta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennusta on joskus vaikea itse tunnistaa ja voi piiloutua noiden ajatusten taakse. Tiedän erään, joka ei kokenut itse olevansa masentunut, mutta vastaavasta oireesta lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen.
Mulla on sama ongelma. Ja aina kun lähdetään autolla maantieajoon, mietin jos tuleekin kolari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on joskus vaikea itse tunnistaa ja voi piiloutua noiden ajatusten taakse. Tiedän erään, joka ei kokenut itse olevansa masentunut, mutta vastaavasta oireesta lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen.
Mietin vaan, että mikä ongelma se on, jos se ei millään tavalla haittaa elämää? Mulla ehkä jopa päim vastoin, nämä ajatukset äkillisestä poislähdöstä ohjaavat omaa käytöstä ja toimintaa positiivisempaan suuntaan, eli en esim. jaksa kiukutella pienistä asioista ja kiinnitän enemmän huomiota lapsiini ja puolisoon, kun koko ajan on mielessä, että voinkin kohta olla poissa.
Nr. 13
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on joskus vaikea itse tunnistaa ja voi piiloutua noiden ajatusten taakse. Tiedän erään, joka ei kokenut itse olevansa masentunut, mutta vastaavasta oireesta lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen.
Mietin vaan, että mikä ongelma se on, jos se ei millään tavalla haittaa elämää? Mulla ehkä jopa päim vastoin, nämä ajatukset äkillisestä poislähdöstä ohjaavat omaa käytöstä ja toimintaa positiivisempaan suuntaan, eli en esim. jaksa kiukutella pienistä asioista ja kiinnitän enemmän huomiota lapsiini ja puolisoon, kun koko ajan on mielessä, että voinkin kohta olla poissa.
Nr. 13
Sulla on varmaan joku ikäkriisi?
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on joskus vaikea itse tunnistaa ja voi piiloutua noiden ajatusten taakse. Tiedän erään, joka ei kokenut itse olevansa masentunut, mutta vastaavasta oireesta lääkäri diagnosoi keskivaikean masennuksen.
Tuosta masennuksen ylidiagnosoinnista on tullut kyllä yksi henkisen väkivallan muoto. Määrätään masentuneeksi,vaikka ihminen olisi mielestään ihan onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.
Tuo kuulostaa vain fiksulta. Elät jokaisen päivän kuin se voisi olla viimeisesi. Niinhän aina neuvotaan tekemään, että saa elämästä kaiken irti. Olet vain tietoinen kuolevaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuulostaa vain fiksulta. Elät jokaisen päivän kuin se voisi olla viimeisesi. Niinhän aina neuvotaan tekemään, että saa elämästä kaiken irti. Olet vain tietoinen kuolevaisuudesta.
Kiitos.
Masennus masennus. Menkää jo muualle välillä hokemaan sitä masennusta... Eiköhän se ole ihan terveen merkki että ajattelee kuolemaakin. Itse ainakin olen pienestä asti tuntenut elämän rajallisuuden ja tiedostanut että milloin vain voin kuolla. Siksi mietinkin usein kuolemaa. Sitten on näitä jotka ei usko kuolevansa ikinä eikä sitä varmaan pahemmin mieti.
melankolinen noin muuten luonteeltasi?