Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia ajatella kuolemaa joka päivä?
27.01.2012 |
Sanotaan, että on ihan normaalia ajatella seksiä joka päivä, mutta onko samalla tavalla ihan normaalia ajatella kuolemaa joka päivä? Olen huomannut, että minulla käy päivittäin mielessä kuolema jollain tavalla. Saatan tulla ajatelleeksi, että en varmaan jaksaisi tapella vakavaa sairautta vastaan. Tai että mitenkähän sitä saisi itsensä hengiltä helpoiten.
Ajatukset vain tupsahtavat mieleen, en tietoisesti ajattele tuollaisia enkä hekumoi itsemurha-ajatuksissa. Usein hätkähdän itsekin noita ajatuksia ja yritän sysätä ne pois.
Onko tämä ihan normaalia?
Kommentit (28)
Onnellinen ihminen ei mieti, että miten saisi itsensä hengiltä helpoimmin. Ja ajatukset selvästi vaivaavat ap:tä. Hän yrittää sysätä niitä pois mielestään. Terveellinen kuolevaisuuden ymmärtäminen on toisenlaista. Suosittelen avun hakemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt kuolemaa päivittäin teini-iästä asti. Minulle se on ihan normaalia. Asia ei ahdista, vaan se on saanut aina asettamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Minusta on ihmeellistä se, että ihmiset eivät mieti kuolemaa ennen kuin sen uhka tulee eteen esim. sairauden myötä. Miten vasta siinä vaiheessa monelle valkenee elämän rajallisuus ja esim. läheisten ihmisten tärkeys.
Ajattelen ja pelkään kuolemaa. Usein nukkumaan mennessä mietin, että jos en enää aamulla herääkään.
On ainakin mulle ollut normaalia lähes koko elämän, pienestä pitäen.
Kun lukee monenlaista mediaa, niin siinä tarvitaan vahvuutta, että ei masennu. Hyvä uutinen ei ole uutinen lehdille. Ajatelkaa, jos julkaistaisiin uutinen, että mönnöksen marilla oli oikein mukava päivä tänään, eikä hänellä ole mitään valittamista.
Niinhän sitä sanotaan, että elämä on paskaa, ja sitten kuolee.
Kannattaisi oikeasti etsiä vaikka neulan silmästä jotain hyvää ajattelemista. On sellaisia ihmisiä, joiden mielestä on ihanaa, kun saa kupillisen oikein hyvää kahvia.
Meillä Suomessa se tunne on harvinaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset tunnetaan usein ujoina, hiljaisina ja varautuneina, mutta myös luotettavina, rehellisinä ja ahkerina ihmisinä
. He arvostavat tasa-arvoa, luontoa, sivistystä ja täsmällisyyttä. Suomalaiseen luonteeseen kuuluu sisu (periksiantamattomuus), suorapuheisuus ilman "small talkia" sekä yksityisyyden ja henkilökohtaisen tilan kunnioittaminen.
Nykyisin, kun on varaa asua yksinään, se tietysti voi masentaa. Vaatii joiltakin erinomaisen lujaa luontoa vaikka tervehtiä naapuria tai kaupan myyjää, ja kuitenkin naapuri vastaa ja siitä voi jäädä yksinäiselle hyvä olo koko päiväksi. Jos se toinen ei vastaa, niin se on sitten hähen häpeänsä.
Onhan se ehkä normaalia ainakin tietyssä iässä ja kun maailmassa on aika vaikeita asioita menossa.. Mutta jos se on koko ajan mielessä, niin ehkä kannattaa hakea apua.
Itsekin mietin kuolemaa useamman kerran päivässä, enkä mielestäni ole outo.