Kuinka moni allekirjoittaa kokeneensa hyvän/ normaalin synnytyksen?

Joten ihan fifti-fifti...

Sattui, mutta ei " liikaa" . Terve vauva tuli molemmilla kerroilla. Jonkin aikaa jouduin istumaan varovasti toisella kankulla ;)

varmaan sen takia, kun varsinkin ponnistusvaihe tuntui niin brutaalilta... Mutta varmaan ihan hyvä ja normaali synnytys oli kyseessä.



Kesti 12 h, ponnistusvaihe 10 min. Aloitin ilokaasulla, kun olin 5 cm auki, sitten kohdunkaulanpuudute (ei auttanut) ja lopuksi epiduraali (laitto onnistui loistavasti heti, yksi satsi riitti), joka oli huippujuttu. Lapsella oli napanuora kaulanympärillä, minkä vuoksi lääkäri seurasi ponnistusvaiheessa. Mulla oli iki-ihana kannustava nuori kätilö. Ponnistusvaihe hirvitti, kun tuntui, ettei vauva millään mahdu tulemaan vaikka osoittautuikin pienikokoiseksi. Onneksi mies oli mukana ja otti heti vauvan turviinsa, kun mä elin omissa hormonihuuruissani loppupäivän.

KAikki ihan normaaleja ja hyviä synnytyksiä.Ainahan siinä on oma hommansa.En tajua miksi siitä pitää nykyään tehdä niin suuri numero." Kivulla on sinun lapsesi synnytettävä" ,eikö niin sanota jo Raamatussaki.Eihän se koskaan tee niin hyvää ku alulle pantaessa,mutta onko sen tarkoituskaan?

Esim. mun synnytyksessä mä repesin aika paljon, eppari leikattiin ilman puudutusta ja lapsella oli napanuora kaulan ympärillä. Kuitenkin koin sen hyväksi ja helpoksi synnytykseksi. Repeämistä tuskin huomasi, napanuorasta en edes tiennyt ennenkuin kerrottiin. Epparin leikkaus sattui ihan törkeästi, myönnän, mutta se tapahtui nopeasti ja sitten lapsi tulikin melkein itsestään ulos.

Ilokaasun ja lämpimän suihkun voimalla tulivat molemmat. Jos jotain negatiivista pitää hakea, niin ekassa synnytyksessä olit töykeä kätilö.

esim. tuntui kuin olis puukolla veistelty tai ihan kuin alaruumista revitty irti. Synnytykset ja tuskat siis yksilöllisiä