15-vuotias tyttäreni ei halua lääkärintarkastukseen

Eihän ne menkat siellä haittaa mitenkään. Mutta voi olla syys miksi joku sen vuoksi ei halua mennä.

Eihän ne menkat siellä haittaa mitenkään. Mutta voi olla syys miksi joku sen vuoksi ei halua mennä.

Ei ole tavatonta että teini-ikäiset eivät lääkärintarkastukseen menkkojen aikaan. Muistan sen varsin hyvin itsekin vaikka siitä on aikaa jo yli kymmenen vuotta. Silloin piti olla vain pikkuhousut jalassa ja paniikki oli päällä siitä, ettei vuoto näy housujen läpi.

että jos on todella epämukava ja ahdistava olo, niin tarkastuksen voi lopettaa ja tutkimuksen voi keskeyttää.



Tietysti ihmisen pitää oppia käymään lääkärintarkastuksissa elämänsä aikana, mutta se, että ymmärtää, että lopulta pystyy itse päättämään, mitä lääkärilläkään on oikeus tehdä omaan kehoon liittyen, voi auttaa sekä nyt tulevaa tarkastusta että varsinkin tulevaisuudessa. Ja jos nyt vaikka ei halua ihan kaikkia toimenpiteitä tehtävän, niin seuraavan tarkastukseen mennessä voi oma kehonkuva ja suhtautuminen itseen olla muuttunut sen verran, että tuntee olonsa itsevarmemmaksi.



Kannattaa myös painottaa, että mukavia tarkastukset eivät ole kenellekään, mutta mitä aiemmin mahdolliset ongelmat havaitaan, niin sitä vähemmän lisälääkärinkäyntejä niiden hoitaminenkin vaatii.



Eli yrittäisin saada edes käymään tarkastuksessa, mutta jos todella kovan pelon/jännityksen takia ei halua jatkaa tarkastusta jossain vaiheessa, niin tekisin selväksi, että ei ole pakko.

Tätä lausetta en ymmärtänyt. Olen täyttänyt 35 vuotta ja olen ollut lääkärintarkastuksessa tasan kerran koulun jälkeen.



Enkä tunne ainuttakaan lääkäriä, joka lopettaa kouluterveydenhuollossa tarkastuksen, jos häntä kielletään jatkamasta. Kyllä ne jatkaa!

Enkä tunne ainuttakaan lääkäriä, joka lopettaa kouluterveydenhuollossa tarkastuksen, jos häntä kielletään jatkamasta. Kyllä ne jatkaa!

Joo, vähintäänkin pitäisi etukäteen keskustella ja hankkia jokin pelkopotilas-status, että tulisi oikein kohdelluksi. Potilas on kuitenkin aina potilas eli vajavainen ja ymmärtämätön... Eipä multakaan paljon oo lapsena kyselty mitä saa tehdä ja mitä ei. "Väkisin vaan" tuntuu olevan terveydenhuollon meininki. En nyt toki tarkoita että kaikki olisivat sellaisia, mutta kovin idealistista on kuvitella, että lääkäri lopettaisi jos lapsi käskisi. Ei todellakaan välttämättä mene niin.

Kerro kuinka lääkärille ne trakastukset ovat rutiineja ja tekevät monia päivässä.

Enkä tunne ainuttakaan lääkäriä, joka lopettaa kouluterveydenhuollossa tarkastuksen, jos häntä kielletään jatkamasta. Kyllä ne jatkaa!

Näin on! Eikä nuori välttämättä siinä tilanteessa uskalla sanoa että "stop, tämä loppuu tähän".

Enkä tunne ainuttakaan lääkäriä, joka lopettaa kouluterveydenhuollossa tarkastuksen, jos häntä kielletään jatkamasta. Kyllä ne jatkaa!

Ja EI koskee lääkäriäkin. Jokainen määrää omasta kehostaan.

Jos lapsi epäröi, voi hänelle tulostaa otteen laista. Kun lääkärille sanoo EI, kieltää selvästi koskemasta, hänen on lopetettava oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa.

Kerro kuinka lääkärille ne trakastukset ovat rutiineja ja tekevät monia päivässä.

Mä en oo ikinä tajunnut tuota. Miten tuon pitäisi potilasta lämmittää? Potilaalle se ei ole rutiinia. Usein jopa se rutinoituneisuus saa vähättelemään potilaan pelkoja ja tuntemuksia. Tyyliin "eihän tää nyt mikään juttu oo, mulle ihan rutiinia"...

Toteat vaan tomerasti, että kaikki menevät tarkastukseen ja sillä selvä. Päälle voi höyrytä, että on hyvä, että näitä tarkastuksia on, koska sillä tavalla havaitaan esim. syövät yms. ja kerrot oman perheesi/sukusi/ystäväpiirisi syöpätapaukset. Sitten toteat, että ei niistä kukaan nauti mutta että on osa aikuisuutta joutua tekemään näitä epämiellyttäviä asioita.



Jos lapsi on sitten aivan paniikissa (ja jokainen näkee kyllä jos se on vain sellaista prinsessakohtelua vaativaa vai ihan aitoa), niin pienen suostuttelun jälkeen voi tarjota porkkanana, että mennään muulle lääkärille.



Nykyajan lapset saavat periksi lähes joka asiassa. He ovat niitä prinsessoja, jotka määräävät tahdin. En penää vanhemilta mitään natsikäytöstä, mutta kun joka asiassa ymmärretään, tullaan lopulta siihen pisteeseen, että kaikki on liian vaikeaa. Oman lapseni luokkatoveri ei vanhemmilta säännöllisesti tulevien lappujen mukaan

- pelaa koripalloa

- luistele

- ui

- hiihdä

Syitä ei vanhemmat viitsi kertoa, kunhan nyt laittavat lapsen toivomukset paperillekin asti. Poikani luokkatoverin ei vanhempien mielestä tarvitse istua jälki-istuntoja. Rankaisevat kuulemma itse lastaan, jos kokevat tarpeelliseksi.



Liika paapominen ja ymmärtäminen johtaa siihen, että tosiasiassa ne lapset pomottavat ja vanhemmat tottelevat käskyjä.

Enkä tunne ainuttakaan lääkäriä, joka lopettaa kouluterveydenhuollossa tarkastuksen, jos häntä kielletään jatkamasta. Kyllä ne jatkaa!

Ja EI koskee lääkäriäkin. Jokainen määrää omasta kehostaan.

Jos lapsi epäröi, voi hänelle tulostaa otteen laista. Kun lääkärille sanoo EI, kieltää selvästi koskemasta, hänen on lopetettava oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa.

Jos asiakas on määrätietonen. Mutta tollasessa tilanteessa lapsi onb ihan altavastaaja ja hyvin todennäköisesti lääkäri vaan tuumaisi että "katotaan vaan" ja tarkastus jatkuisi.

Minusta on tärkeää että nuorta kuunnellaan. Ei hempskutti, nuoret eivät vaan halua käydä lääkärissä. Luulisi että tämä on jo vanhemmillekin selvää. Siksi on tärkeää, että perustellaan miksi mitäkin pitää tehdä ja mitä varten.

...että kuinka moni täällä vastanneista tykkäisi käydä lääkärillä aikoinaan 15-vuotiaana? Ei varmasti kovinkaan moni.

Enkä tunne ainuttakaan lääkäriä, joka lopettaa kouluterveydenhuollossa tarkastuksen, jos häntä kielletään jatkamasta. Kyllä ne jatkaa!

Ja EI koskee lääkäriäkin. Jokainen määrää omasta kehostaan.

Jos lapsi epäröi, voi hänelle tulostaa otteen laista. Kun lääkärille sanoo EI, kieltää selvästi koskemasta, hänen on lopetettava oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa.

Jos asiakas on määrätietonen. Mutta tollasessa tilanteessa lapsi onb ihan altavastaaja ja hyvin todennäköisesti lääkäri vaan tuumaisi että "katotaan vaan" ja tarkastus jatkuisi.

Ei aikuistakaan aina oteta tosissaan (esim jos huutaa kivusta niin sanotaan että ei tämä satu ja jatketaan vaan). Saatika sitten lasta. Mulla on ikävä kyllä mennyt luottamus siihen, että potilasta kohdeltaisiin tasaveroisesti. Riippuu tietenkin lääkäristä, mutta todellakaan en erehtyisi olettamaan, että lääkärit ilman muuta kunnioittavat sitä jos pyytää lopettamaan. Ja tosiaan se tilanne voi lapselle olla niin ahdistava ettei siinä edes pysty sanoa mitään.

Minäkin menin kerran ihan shokkiin kun minulle oli valehdeltu erään toimenpiteen olevan kivuton ja sitten todellisuudessa se olikin ihan karmea ja järkyttävä. Tuli sellainen pakokauhuinen lukko ja täysin avuton olo ja tuntui että oli huijattu koko tilanteeseen. Jälkikäteen sitten kerrottiin, että "niin kyllä näitä nukutuksessakin tehdään..."

Toteat vaan tomerasti, että kaikki menevät tarkastukseen ja sillä selvä. Päälle voi höyrytä, että on hyvä, että näitä tarkastuksia on, koska sillä tavalla havaitaan esim. syövät yms. ja kerrot oman perheesi/sukusi/ystäväpiirisi syöpätapaukset. Sitten toteat, että ei niistä kukaan nauti mutta että on osa aikuisuutta joutua tekemään näitä epämiellyttäviä asioita. Jos lapsi on sitten aivan paniikissa (ja jokainen näkee kyllä jos se on vain sellaista prinsessakohtelua vaativaa vai ihan aitoa), niin pienen suostuttelun jälkeen voi tarjota porkkanana, että mennään muulle lääkärille. Nykyajan lapset saavat periksi lähes joka asiassa. He ovat niitä prinsessoja, jotka määräävät tahdin. En penää vanhemilta mitään natsikäytöstä, mutta kun joka asiassa ymmärretään, tullaan lopulta siihen pisteeseen, että kaikki on liian vaikeaa. Oman lapseni luokkatoveri ei vanhemmilta säännöllisesti tulevien lappujen mukaan - pelaa koripalloa - luistele - ui - hiihdä Syitä ei vanhemmat viitsi kertoa, kunhan nyt laittavat lapsen toivomukset paperillekin asti. Poikani luokkatoverin ei vanhempien mielestä tarvitse istua jälki-istuntoja. Rankaisevat kuulemma itse lastaan, jos kokevat tarpeelliseksi. Liika paapominen ja ymmärtäminen johtaa siihen, että tosiasiassa ne lapset pomottavat ja vanhemmat tottelevat käskyjä.

Enpä ole moista ikinä kuullut!

Eikä se koululääkärintarkastus todellakaan ole pakollinen eikä edes kovin tarpeellinen. Fiksu nuori osaa sanoa, että ei turhaa tarkastusta halua.

Toteat vaan tomerasti, että kaikki menevät tarkastukseen ja sillä selvä. Päälle voi höyrytä, että on hyvä, että näitä tarkastuksia on, koska sillä tavalla havaitaan esim. syövät yms. ja kerrot oman perheesi/sukusi/ystäväpiirisi syöpätapaukset. Sitten toteat, että ei niistä kukaan nauti mutta että on osa aikuisuutta joutua tekemään näitä epämiellyttäviä asioita. Jos lapsi on sitten aivan paniikissa (ja jokainen näkee kyllä jos se on vain sellaista prinsessakohtelua vaativaa vai ihan aitoa), niin pienen suostuttelun jälkeen voi tarjota porkkanana, että mennään muulle lääkärille. Nykyajan lapset saavat periksi lähes joka asiassa. He ovat niitä prinsessoja, jotka määräävät tahdin. En penää vanhemilta mitään natsikäytöstä, mutta kun joka asiassa ymmärretään, tullaan lopulta siihen pisteeseen, että kaikki on liian vaikeaa. Oman lapseni luokkatoveri ei vanhemmilta säännöllisesti tulevien lappujen mukaan - pelaa koripalloa - luistele - ui - hiihdä Syitä ei vanhemmat viitsi kertoa, kunhan nyt laittavat lapsen toivomukset paperillekin asti. Poikani luokkatoverin ei vanhempien mielestä tarvitse istua jälki-istuntoja. Rankaisevat kuulemma itse lastaan, jos kokevat tarpeelliseksi. Liika paapominen ja ymmärtäminen johtaa siihen, että tosiasiassa ne lapset pomottavat ja vanhemmat tottelevat käskyjä.

Enpä ole moista ikinä kuullut!

Eikä se koululääkärintarkastus todellakaan ole pakollinen eikä edes kovin tarpeellinen. Fiksu nuori osaa sanoa, että ei turhaa tarkastusta halua.

Ja nuo asiat ovat juuri niin herkkiä ja liittyvät oman kehon koskemattomuuteen, että mua kyllä pistää ihan sanoinkuvaamattoman paljon vihaksi sellainen "nyrkkiä pöytään vaan ja sanot että sinnehän menet, ja piste" -asenne.

Toteat vaan tomerasti, että kaikki menevät tarkastukseen ja sillä selvä. Päälle voi höyrytä, että on hyvä, että näitä tarkastuksia on, koska sillä tavalla havaitaan esim. syövät yms. ja kerrot oman perheesi/sukusi/ystäväpiirisi syöpätapaukset. Sitten toteat, että ei niistä kukaan nauti mutta että on osa aikuisuutta joutua tekemään näitä epämiellyttäviä asioita. Jos lapsi on sitten aivan paniikissa (ja jokainen näkee kyllä jos se on vain sellaista prinsessakohtelua vaativaa vai ihan aitoa), niin pienen suostuttelun jälkeen voi tarjota porkkanana, että mennään muulle lääkärille. Nykyajan lapset saavat periksi lähes joka asiassa. He ovat niitä prinsessoja, jotka määräävät tahdin. En penää vanhemilta mitään natsikäytöstä, mutta kun joka asiassa ymmärretään, tullaan lopulta siihen pisteeseen, että kaikki on liian vaikeaa. Oman lapseni luokkatoveri ei vanhemmilta säännöllisesti tulevien lappujen mukaan - pelaa koripalloa - luistele - ui - hiihdä Syitä ei vanhemmat viitsi kertoa, kunhan nyt laittavat lapsen toivomukset paperillekin asti. Poikani luokkatoverin ei vanhempien mielestä tarvitse istua jälki-istuntoja. Rankaisevat kuulemma itse lastaan, jos kokevat tarpeelliseksi. Liika paapominen ja ymmärtäminen johtaa siihen, että tosiasiassa ne lapset pomottavat ja vanhemmat tottelevat käskyjä.

Enpä ole moista ikinä kuullut!

Eikä se koululääkärintarkastus todellakaan ole pakollinen eikä edes kovin tarpeellinen. Fiksu nuori osaa sanoa, että ei turhaa tarkastusta halua.

Ja nuo asiat ovat juuri niin herkkiä ja liittyvät oman kehon koskemattomuuteen, että mua kyllä pistää ihan sanoinkuvaamattoman paljon vihaksi sellainen "nyrkkiä pöytään vaan ja sanot että sinnehän menet, ja piste" -asenne.

Tuollainen asenne ei kaiken lisäksi hyödytä ketään. Ei nuorta, ei vanhempaa eikä sitä lääkäriä, jota tarkastuksen tekee. Hyvin sanottu edelliseltä.

Toteat vaan tomerasti, että kaikki menevät tarkastukseen ja sillä selvä. Päälle voi höyrytä, että on hyvä, että näitä tarkastuksia on, koska sillä tavalla havaitaan esim. syövät yms. ja kerrot oman perheesi/sukusi/ystäväpiirisi syöpätapaukset. Sitten toteat, että ei niistä kukaan nauti mutta että on osa aikuisuutta joutua tekemään näitä epämiellyttäviä asioita. Jos lapsi on sitten aivan paniikissa (ja jokainen näkee kyllä jos se on vain sellaista prinsessakohtelua vaativaa vai ihan aitoa), niin pienen suostuttelun jälkeen voi tarjota porkkanana, että mennään muulle lääkärille. Nykyajan lapset saavat periksi lähes joka asiassa. He ovat niitä prinsessoja, jotka määräävät tahdin. En penää vanhemilta mitään natsikäytöstä, mutta kun joka asiassa ymmärretään, tullaan lopulta siihen pisteeseen, että kaikki on liian vaikeaa. Oman lapseni luokkatoveri ei vanhemmilta säännöllisesti tulevien lappujen mukaan - pelaa koripalloa - luistele - ui - hiihdä Syitä ei vanhemmat viitsi kertoa, kunhan nyt laittavat lapsen toivomukset paperillekin asti. Poikani luokkatoverin ei vanhempien mielestä tarvitse istua jälki-istuntoja. Rankaisevat kuulemma itse lastaan, jos kokevat tarpeelliseksi. Liika paapominen ja ymmärtäminen johtaa siihen, että tosiasiassa ne lapset pomottavat ja vanhemmat tottelevat käskyjä.

Enpä ole moista ikinä kuullut!

Eikä se koululääkärintarkastus todellakaan ole pakollinen eikä edes kovin tarpeellinen. Fiksu nuori osaa sanoa, että ei turhaa tarkastusta halua.

Ja nuo asiat ovat juuri niin herkkiä ja liittyvät oman kehon koskemattomuuteen, että mua kyllä pistää ihan sanoinkuvaamattoman paljon vihaksi sellainen "nyrkkiä pöytään vaan ja sanot että sinnehän menet, ja piste" -asenne.

Tuollainen asenne ei kaiken lisäksi hyödytä ketään. Ei nuorta, ei vanhempaa eikä sitä lääkäriä, jota tarkastuksen tekee. Hyvin sanottu edelliseltä.

...ja ne samat "tomerat" eivät varmaan pikkulastenkaan kanssa suosi sensitiivistä ja lapsen pelon huomioivaa otetta vaan toistavat jostakin oppimaansa mantraa siitä miten pitää vaan olla jämäkkä ja näyttää lapselle että tämähän tehdään vaikka tekisit mitä. Itse näistä traumatisoituneena tiedän kyllä miten pahat vaikutukset tuollaisella voi olla. Monissa muissa maissa suhtautuminen on ihan toista. Suomessa on sellainen luu kurkkuun -mentaliteetti.

Jopas on uskomatonta puhetta tässä ketjussa. Jotkut ovat siis todellakin sitä mieltä että nuoren pitäisi kunnioittaa lääkäriä jonain ihmeen auktoriteettina. Ja suostua kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin/tarkastuksiin mitä lääkäri ehdottaa vaikka ei niihin itse haluaisi. Nuoren pitää saada minusta itse päättää mitä haluaa tehtävän näissä tarkastuksissa tai että meneekö niihin ylipäätään.



Tietysti on hyvä että tarkastuksissa käydään jos kouluterveydenhuolto ne tarjoaa. Tässä suhteessa kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa. Silti, jos ei halua mennä, ei pidä pakottaa.

sanoisin, että asia OK. Tuo ei ole tarkastus, johon on pakko mennä enkä edes usko, että siellä löytyisi mitään sellaista, mitä en vielä tietäisi. Ja jos löytyisi, kuluisi 6 kk ennen kuin asialle tehtäisiin mitään, joten kohtalaisen turha tarkastus.