Lue keskustelun säännöt.
Tosi surkeata monella naisella, miehellä ja koko perheellä::
25.01.2012 |
nainen saa niin paljon miestään vähemmän palkkaa, että on itsestään selvää (?), että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia ja mies elättää perhettä.
Tasa-arvoisessa perhessä jaetaan niin kodin ja lasten hoito että perheen elatuskin tasapuolisesti. Isä SAA jäädä kotiin ja äiti SAA mennä töihin.
Eikö av-palstan äidit ole opiskelleet (eikö ole motivaatio/äly/mahdollisuudet/kannastus riittänyt vai mikä syynä), että olisivat saaneet kivan ja motivoivan työn, johon on mukava palata perhepoliittisilta vapailta ja josta saa sellaista palkkaa, jolla voi elättää perhettä siinä missä mieskin? Eikö av-palstalaisten miehet hoida kotia ja lapsia tasa-arvoisesti lasten äidin kanssa? Minne 1800-luvulle te olette, naiset, jääneet? Ihmettelen kyllä myös näitä pariskuntien eroavaisuuksia muutenkin, meidän piireissä kyllä naidaan samasta yhteiskuntaluokasta.
Meillä homma on hoidettu tasa-puolisesti. Miehen kanssa tienataan suurin piirtein saman verran ja lapsen hoito ja kotityötä on jaettu tasapuolisesti. Molemmat tehdään osa-aikaista hoitovapaata, ja lapsi on 100 % kotihoidossa. Todella hyvä ratkaisu, josta nauttii koko perhe. Ihanaa, kun lapsi (1,5 v) kokee molemmat vanhempansa tasa-arvoisiksi. Ja kun molemmat vanhemmat ovat kotona ja työssä, osataan arvostaa sekä kotivanhemmuutta että ansiotyössä käyntiä ja nähdään molempien plussat ja miinukset.
t. urakotiäiti vm 75
Kommentit (79)
että ollaan molemmat miehen kanssa matalapalkkaisia duunareita. Ollaan voitu jakaa vanhempainvapaa ja hotivapaakin ja nyt ollaan molemmat osittaisella hoitovapaalla ku lapset ovat jo koulussa.
Ei siihen mitään korkeakoulutusta naisille tarvita, herranen aika sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ja miehelläsi on samat tulot - ja hyvät tulot. Sen vuoksi sinun on vaikea käsittää, että kaikissa perheissä noin ei ole, vaan vaimo ansaitsee selvästi vähemmän kuussa. Kun perheiden talous on mitoitettu siihen, että rahaa tulee tietty määrä (esim. asuntolaina), ei voi ajatella, että on YHDENTEKEVÄÄ, käykö töissä 2 tonnia vai vaikkapa 8 tonnia ansaitseva puoliso.
Se ei vaan ole yhdentekevää.
Toki perhe ehkä voi muutaman kuukauden sinnitellä paljon huonommillakin tuloilla, muttei ehkä silti kovin kauan - ja jos lapset halutaan hoitaa kotona 2-3 -vuotiaaksi, ei ehkä haluta vekslata sitä kotona olevaa vanhempaa.
Meillä muuten tilanne on aika sama kuin teillä ap. Ansaitsemme molemmat noin neljä tonnia kuussa ja kun lapset olivat kotihoidossa 2000-luvun alussa, mieheni oli vajaan vuoden hoitovapaalla (minä reilun vuoden).
Mutta silti sanon, että sinulta puuttuu nyt käsityskykyä ja ajattelet kovin mustavalkoisesti ja kapeasti.
osa plastamammoista ei edes halua tasa-arvoisiksi miehensä kanssa. eivätkä toisaalta halua, että mieskin voisi olla se "ihan yhtä hyvä" vanhempi lapselleen. kaikkea ei voi rahassa mitata ja yksi sellainen on myös isä-lapsi-suhde. on ihan selvä, että pelkällä työstä jäävällä vapaa-ajalla luotaisiin sellainen pohja vanhempi-lapsi-suhteelle kuin elämällä lapsen kanssa sitä ihan tavallista arkea. ja tuskinpa tuollaisella 8000e/kk tienaavalla edes kovin paljon sitä vapaa-aikaa on. itse en ainakaan tunne (olen siis joko DI tai lääkäri) ketään 8000e/kk ansaitsevaa, joka tekisi töitä vain 8h/työpäivä ja vain 22 työpäivää/kk. jokaisesta työstä voi olla lakisääteisellä vanhempain- ja hoitovapaalla. jos ei voi, niin työtuomioistuimessa tavataan. on eri asia, mitä työntekijä itse HALUAA ja miten sen kotona ilmaisee. kaikki eivät halua ja eihän se toki pakko ole. mutta tällä vanhakantaisella "mies tienaa, äiti hoitaa kodin ja lapset"-asenteella ja käytännöllä naiset ovat ikuisesti siellä hellan ja nyrkin välissä eivätkä ansaitse edes sitä 80 senttistään. ap
lapsia hoitaessa ja mies käy mielellään töissä? Onko se sulle jokin ongelma, jos ei ole heille itselleen?
Ja meillä mies tosiaan tekee pitkää päivää ja reissaa paljon, mutta en menisi sanomaan että olisi ongelmia lasten välisissä suhteissa. vanhinkin on jo 17v, eiköhän tähän mennessä olisi ongelmat näkyneet, jos niitä olisi. Meillä mies hoitaa lapsia kotona olleessaan siinä missä minäkin, tekee kotitöitä jne. Sinulla se ongelma taitaa olla, ei meillä.
tasa-puolisesti. t. urakotiäiti vm 75
Mies pärjää kyllä hyvin lasten kanssa,mutta imetystä ei ole ikinä oppinut.
Kaikki pystyvät halutessaan imettämään, eli miehesi ei siis vain halunnut.
Näin onnmarjat, mies vaihtoon, jos ei halua imettää!
Ap.lle sanon vaan että hieno juttu että sulla menee niin paljon paremmin kuin niillä monilla pienituloisilla äideillä....(vai meneekö, kun piti tällainen aloitus tehdä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli selvä käsitys siitä, että minä jään kotiin. Meillä on perinteiset arvot eli nainen hoitaa kodin ja mies tuo leivän pöytään. Enkä ymmärrä, miksi tämä jonkun napaa kaivelee, meidän on valinta. Voisin minä tästä töihinkin palata ja mies jäisi kotiin, mutta olemme tyytyväisiä tähän järjestelyyn.
Lapsilla on muuten erittäin läheiset välit isäänsä, varsinkin nuorimmalla. Mies kun on töissä sen perinteiset kahdeksan tuntia eli aikaa jää reippaasti myös lasten kanssa oloon.
Ap:n teorian mukaan kaikilla pitäisi vissiin olla huonot välit isään kun tämä kerran on ollut töissä eikä jäänyt kotiin. Eipä taida olla näin. Ehkä niillä sitten, jotka tekevät 12h --> päiviä viikonloput mukaan laskettuna...
(olen siis joko DI tai lääkäri) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki asiat samalla lailla. Tasa-arvo on sitä, että on mahdollisuus valita se itselle ja perheelleen sopivin vaihtoehto, joten sanoisin, että nykyisin tilanne on lapsen kotona hoidon suhteen hyvin tasa-arvoinen. Olisipa hankalaa olla tasa-arvoinen ap:n ajatuksen mukaan vaikka lapsiaan kohtaan; kun yksi tarvitsisi talvitakin, pitäisi kahdelle muullekin ostaa, ettei vain tuntuisi, että ollaan epätasa-arvoisia.
Rakenteelliset seikat vaikuttavat voimakkaasti ihmisten valintoihin. Tällä hetkellä miehet ja naiset eivät tee päätöstään hoitovapaalle jäämisestä/jäämättömyydestä vapaasti; jos tekisivät niin sukupuolijako hoitovapaiden käytössä ei voisi olla 90%/10% (suunnilleen näin se käsittääkseni on). Vai uskooko joku oikeasti, että naisten ja miesten "luontaiset" taipumukset ovat niin radikaalisti erilaisia, että ne tuottaisivat tuollaisen jakauman maailmassa, jossa kaikki valitsevat täysin ennakko-oletuksista ja asenteista vapaasti?
Esimerkki, joka voi havainnollistaa asiaa: kun koululaiset saavat vapaasti valita käsityöt tai teknisen työn, niin lähes kaikki pojat ottavat teknisen työn ja lähes kaikki tytöt käsityön. En voi uskoa, että "luontaiset taipumukset" ohjaavat valintoja noin voimakkaasti lapsilla. Tässä tapauksessa "pakottaminen", eli järjestely, jossa kaikki lapset käyvät sekä teknisessä työssä että käsityössä tuottaa tasa-arvoisemman (ja paremman) tilanteen.
OK, rahatilanne ja palkkaus toki vaikuttaa hoitovapaan tapauksessa.
HUOM. en kritisoi kenenkään valintoja ja varmasti lapsille ei ole mitään haittaa perinteisestä työnjaosta. Haluan vain tuoda esille, että tasa-arvo ei ole niin yksinkertainen asia, kuin monet tässä ketjussa haluavat esittää.
Kaikki asiat samalla lailla. Tasa-arvo on sitä, että on mahdollisuus valita se itselle ja perheelleen sopivin vaihtoehto, joten sanoisin, että nykyisin tilanne on lapsen kotona hoidon suhteen hyvin tasa-arvoinen. Olisipa hankalaa olla tasa-arvoinen ap:n ajatuksen mukaan vaikka lapsiaan kohtaan; kun yksi tarvitsisi talvitakin, pitäisi kahdelle muullekin ostaa, ettei vain tuntuisi, että ollaan epätasa-arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakenteelliset seikat vaikuttavat voimakkaasti ihmisten valintoihin. Tällä hetkellä miehet ja naiset eivät tee päätöstään hoitovapaalle jäämisestä/jäämättömyydestä vapaasti; jos tekisivät niin sukupuolijako hoitovapaiden käytössä ei voisi olla 90%/10% (suunnilleen näin se käsittääkseni on). Vai uskooko joku oikeasti, että naisten ja miesten "luontaiset" taipumukset ovat niin radikaalisti erilaisia, että ne tuottaisivat tuollaisen jakauman maailmassa, jossa kaikki valitsevat täysin ennakko-oletuksista ja asenteista vapaasti? Esimerkki, joka voi havainnollistaa asiaa: kun koululaiset saavat vapaasti valita käsityöt tai teknisen työn, niin lähes kaikki pojat ottavat teknisen työn ja lähes kaikki tytöt käsityön. En voi uskoa, että "luontaiset taipumukset" ohjaavat valintoja noin voimakkaasti lapsilla. Tässä tapauksessa "pakottaminen", eli järjestely, jossa kaikki lapset käyvät sekä teknisessä työssä että käsityössä tuottaa tasa-arvoisemman (ja paremman) tilanteen. OK, rahatilanne ja palkkaus toki vaikuttaa hoitovapaan tapauksessa. HUOM. en kritisoi kenenkään valintoja ja varmasti lapsille ei ole mitään haittaa perinteisestä työnjaosta. Haluan vain tuoda esille, että tasa-arvo ei ole niin yksinkertainen asia, kuin monet tässä ketjussa haluavat esittää.
Kaikki asiat samalla lailla. Tasa-arvo on sitä, että on mahdollisuus valita se itselle ja perheelleen sopivin vaihtoehto, joten sanoisin, että nykyisin tilanne on lapsen kotona hoidon suhteen hyvin tasa-arvoinen. Olisipa hankalaa olla tasa-arvoinen ap:n ajatuksen mukaan vaikka lapsiaan kohtaan; kun yksi tarvitsisi talvitakin, pitäisi kahdelle muullekin ostaa, ettei vain tuntuisi, että ollaan epätasa-arvoisia.
ja jättää omahyväiset haukkumiset sikseen.
Totta kai asenteet istuvat tiukassa ja vaikuttavat myös miesten hoitovapaan käyttöön. Mutta ikävä tosiseikka on, että ne vaikuttavat myös miesten ja naisten palkkauseroon ja siihen, miten miesten työnantaja suhtautuu miesten hoitovapaaseen - se voi joillain aloilla ja työpaikoilla olla vakava urariski.
Mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Yksilötasolla ei voi alkaa iskeä päätään betoniseinään ja rapauttaa perheen taloutta siksi, että sillä saisi aikaan ehkä sukupolven päästä jotain yhteiskunnallista hyvää - JOS vaan muutkin lähtevät talkoisiin mukaan.
Ei kukaan ole niin "jalo", et olisi sinäkään.
eikä ole haukkunut ketään, pikemminkin olen aiemmissa viesteissäni mennyt solmuun yrittäessäni osoittaa, että hyväksyn kaikenlaiset ratkaisut.
Mutta kiva kun ymmärsit pointin, arvelin, että tulisi lähinnä pilkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja koska kirjoitit kommentissasi 53 ikään kuin ap:nä, niin oletin sinun olevan hän.
minä jäin kotiin koska itse niin halusin ja mies halusi mennä töihin. Olen joskus kysynyt haluaisiko hän olla koti-isä ja kuulemma ei. Vaikka kaikinpuolin ihana ja hyvä isä on. Mun mielestä oli ihana jäädä kotiin lapsen kanssa, enkä jäänyt minkään huonon palkan takia kotiin vaan Lapsen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään marimekon tasaraitapaidassa vauva kantoliinassa vaeltavia isukkeja, jotka ovat täysin tasa-arvoisia.
Minusta tasa-arvo on hienoa, mutta pehmomiehet eivät ole kovin kiinnostavia tai miehekkäitä.
Olen varmaan liian vanha kunnioittaakseni puklulle haisevia, askartelevia ja imuroivia pehmoja.
perhe valitsee ainakin osittain isän kotonaolemisen? Sillä kyllä meillä ainakin on mietitty kaikkia noita mainitsemiasi vaihtoehtoja, samoin tuttavaperheessä. Meidän perheessä päädyimme siihen, että minä olin lasten kanssa kotona, mutta syynä ei todellakaan ollut puhtaasti raha.
Minusta biologiaakaan ei täysin voi sivuuttaa, sillä on todellakin luontevampaa, että alle 1-vuotiasta hoitaa kotona äiti - jo pelkästään siksi, että isä ei voi imettää, ja primäärisuhde/ ensisijainen kiintymyssuhde vauvalla on kuitenkin ensisijaisesti äitiin.
t. kolmen lapsen psykologiäiti
siis ne, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksikaan, että myös jopa mies voisi jäädä kotiin hoitamaan lasta/lapsia ja äiti käydä töissä tai että tämän kaiken voisi tehdä eri tavalla osittain. Samoin yhteiskunta on tässä puusilmäisiä, siis perhevapaiden jaossa. Toivottavasti vanhempainvapaassa päästäisiin pikaisesti esim. siihen 6+6+6 kk-malliin.
Ja tietyllä tavalla puusilmäisiä ovat myös ne äidit ja perheet, jotka ovat nämä tyttärensä (1970-80-luvun tytöt?) kasvattaneet noin miehestä riippuvaisiksi.
ap
asioita tasa-arvon nimissä. Itse en ole samaa mieltä. Pienellä lapsella on psykologienkin mukaan aina se _yksi_ tärkein henkilö, johon luo sen tärkeimmän kiintymyssuhteen. Useimmiten se on äiti, sillä äiti imettää ja hoivaa. Miehillä ei ole samanlaista vahvaa hoivaviettiä kuin naisilla (juuri tuli tästäkin tutkimus).
Lapsella on siis parahaimmat oltavat äidin kanssa, jos äiti on normaali, hoivaava äiti.
Sinun tilanteessasi voi ollakin, että sinä olet poikkeava äiti ja sinulle ei ole tällaista intuitoita, halua olla pienen lapsen lähellä koko ajan.
Yleensä kun pieni lapsi kasvaa muutaman vuoden ikään, alkaa se toinen vanhempi olla myös todella läheinen (yleensä isä). Hän on lapsen ensimmäinen kontakti "ulkomaailmaan". Hänen avullaan lapsi selviää ja rohkaistuu irrottamaan itseään symbioosista, joka hänellä on ollut ykkösvanhemman kanssa.
Teidän lapsellanne ei ole ykkösvanhempaa, eli ykkössymbioosi puuttuu. Mitä tästä seuraa, sen näkee sitten, kun lapsi kasvaa.
asioita tasa-arvon nimissä. Itse en ole samaa mieltä. Pienellä lapsella on psykologienkin mukaan aina se _yksi_ tärkein henkilö, johon luo sen tärkeimmän kiintymyssuhteen. Useimmiten se on äiti, sillä äiti imettää ja hoivaa. Miehillä ei ole samanlaista vahvaa hoivaviettiä kuin naisilla (juuri tuli tästäkin tutkimus).
Lapsella on siis parahaimmat oltavat äidin kanssa, jos äiti on normaali, hoivaava äiti.
Sinun tilanteessasi voi ollakin, että sinä olet poikkeava äiti ja sinulle ei ole tällaista intuitoita, halua olla pienen lapsen lähellä koko ajan.
Yleensä kun pieni lapsi kasvaa muutaman vuoden ikään, alkaa se toinen vanhempi olla myös todella läheinen (yleensä isä). Hän on lapsen ensimmäinen kontakti "ulkomaailmaan". Hänen avullaan lapsi selviää ja rohkaistuu irrottamaan itseään symbioosista, joka hänellä on ollut ykkösvanhemman kanssa.
Teidän lapsellanne ei ole ykkösvanhempaa, eli ykkössymbioosi puuttuu. Mitä tästä seuraa, sen näkee sitten, kun lapsi kasvaa.
ovat kotona vaikkapa ensimmäisen vuoden, siis samaan aikaan? Onko meilläkin lapsiraukka nyt ihan sekaisin, kumpaan olikaan symbioosi kun kummatkin vanhemmat ovat hoitaneet häntä saman verran?
että entäpä jos äiti on kotona vaikka lapsen elämän ensimmäiset 2v, ja isä vaikka siihen päälle 6kk?
asioita tasa-arvon nimissä. Itse en ole samaa mieltä. Pienellä lapsella on psykologienkin mukaan aina se _yksi_ tärkein henkilö, johon luo sen tärkeimmän kiintymyssuhteen. Useimmiten se on äiti, sillä äiti imettää ja hoivaa. Miehillä ei ole samanlaista vahvaa hoivaviettiä kuin naisilla (juuri tuli tästäkin tutkimus).
Lapsella on siis parahaimmat oltavat äidin kanssa, jos äiti on normaali, hoivaava äiti.
Sinun tilanteessasi voi ollakin, että sinä olet poikkeava äiti ja sinulle ei ole tällaista intuitoita, halua olla pienen lapsen lähellä koko ajan.
Yleensä kun pieni lapsi kasvaa muutaman vuoden ikään, alkaa se toinen vanhempi olla myös todella läheinen (yleensä isä). Hän on lapsen ensimmäinen kontakti "ulkomaailmaan". Hänen avullaan lapsi selviää ja rohkaistuu irrottamaan itseään symbioosista, joka hänellä on ollut ykkösvanhemman kanssa.
Teidän lapsellanne ei ole ykkösvanhempaa, eli ykkössymbioosi puuttuu. Mitä tästä seuraa, sen näkee sitten, kun lapsi kasvaa.
On lähes kaksinkertaisesti mun miehen palkka. Näin ollen minä menin töihin vauvan ollessa 6kk,ja mies jäi kotiin. Ja hyvä oli näin.
osa plastamammoista ei edes halua tasa-arvoisiksi miehensä kanssa. eivätkä toisaalta halua, että mieskin voisi olla se "ihan yhtä hyvä" vanhempi lapselleen.
kaikkea ei voi rahassa mitata ja yksi sellainen on myös isä-lapsi-suhde. on ihan selvä, että pelkällä työstä jäävällä vapaa-ajalla luotaisiin sellainen pohja vanhempi-lapsi-suhteelle kuin elämällä lapsen kanssa sitä ihan tavallista arkea. ja tuskinpa tuollaisella 8000e/kk tienaavalla edes kovin paljon sitä vapaa-aikaa on. itse en ainakaan tunne (olen siis joko DI tai lääkäri) ketään 8000e/kk ansaitsevaa, joka tekisi töitä vain 8h/työpäivä ja vain 22 työpäivää/kk.
jokaisesta työstä voi olla lakisääteisellä vanhempain- ja hoitovapaalla. jos ei voi, niin työtuomioistuimessa tavataan. on eri asia, mitä työntekijä itse HALUAA ja miten sen kotona ilmaisee. kaikki eivät halua ja eihän se toki pakko ole. mutta tällä vanhakantaisella "mies tienaa, äiti hoitaa kodin ja lapset"-asenteella ja käytännöllä naiset ovat ikuisesti siellä hellan ja nyrkin välissä eivätkä ansaitse edes sitä 80 senttistään.
ap