Tosi surkeata monella naisella, miehellä ja koko perheellä::

raha ratkaisee

ihan itse te taloutenne noin tiukalle mitoitatte tai ette osaa säästää



ja sitten on niin kauhean kova tarve puolustaa oma ratkaisua ettei edes tajua mitä se ap yritti sanoa...vaikka joku sitä tuossa yritti selventääkin...

mut ei, kritiikin sietokyky tuntus olevan aika pieni myös...

Ensinnäkin, mä en ymmärrä miksi naisen kotonaolo estää miehen ja lasten suhteen kehittymistä? Meillä mies osaa hoitaa ihan tasan tarkkaan kaikki arjen rutiinit ja on ihan yhtä läheinen lasten kanssa kuin minäkin. Kuten joku mainitsikin, ehkä siihen vaikúttaa se, että työtunnit ovat kohtuulliset ja se, että työn ulkopuolella aikaa vietetään perheen kanssa sen aikaa kun lapset on hereillä. Perheenä tehdään paljon asioita yhdessä.



Meilläkin mä olen korkeammin koulutettu ja työstäni saan pienempää palkkaa. Mutta vaikka saisin suurempaa, jäisin kotiin, koska haluaisin, ja koska mies ei perhefirmasta voi niin vaan jäädä pois. Toisaalta monen ammatit on sellaisia, että 6 + 6 + 6 malli ei esimerkiksi toimi. Toivottavasti kenenkään opettajan moraali esimerkiksi ei anna periksi sille, että ensin on töissä 6 kk, sitten pois 6 kk, sitten töissä 6 kk ja sitten taas poissa sinne kolmeen ikävuoteen asti...



Mutta siis oikeesti, kyllä molemmat sen hyvän suhteen voi luoda lapsiin, vaikka toinen olisikin töissä ja toinen kotona.

mitään marimekon tasaraitapaidassa vauva kantoliinassa vaeltavia isukkeja, jotka ovat täysin tasa-arvoisia.

Ehkä saan sellaisia vävyjä joskus? Minulla kun ei ole poikaa, josta voisi isä tulla.

Meillä minulla on yliopistotutkinto, miehellä ei. Tienaan silti puolet miehen palkasta, koska en älynnyt lähteä lukemaan yliopistoon tietojenkäsittelytiedettä. Joten pidin minimivapaat ja palasin töihin, miehen vanhempainvapaan pitäminen olisi johtanut taloudellisiin ongelmiin. Varmasti olisimme valinneet toisin jos se olisi ollut mahdollista mutta aina ei elämässä mene niin kuin haluaisi.



Jostain hemmetin syystä tässä maailmassa vaan halutaan maksaa tietokoneohjelmien ymmärtämisestä enemmän kuin julkisen sektorin työstä. Sitä tasa-arvoa sitten odotellessa opetan tyttäreni arvostamaan matematiikkaa..

Mutta meillä minä jäin kotiin, koska palkkani on surkea, miehellä kohtalainen. Mies silti aina tehnyt paljon kotitöitä, jopa minua enemmän ja hoitanut ja kasvattanut lasta minun kanssani tasavertaisesti. Minulla on ahkera ja perhekeskeinen mies, silti olematta nössö :)



Nyt olen jo työelämässä ja lapset jo isoja, yhä molemmat teemme fifty-fifty kotitöitä ja molemmat osallistuvat kasvatukseen.

jokaisesta työstä voi olla lakisääteisellä vanhempain- ja hoitovapaalla. jos ei voi, niin työtuomioistuimessa tavataan. on eri asia, mitä työntekijä itse HALUAA ja miten sen kotona ilmaisee. kaikki eivät halua ja eihän se toki pakko ole. mutta tällä vanhakantaisella "mies tienaa, äiti hoitaa kodin ja lapset"-asenteella ja käytännöllä naiset ovat ikuisesti siellä hellan ja nyrkin välissä eivätkä ansaitse edes sitä 80 senttistään.

ap

tai muutenvaan pihalla siitä, että ihmiset ansaitsevat myös muutenkin kuin palkkatyössä jonkun työnantajan palveluksessa.

Joillakin turhanpäiväisillä tutkijolla ja ala-asteen opeilla se menee just noin kun sanoit, mutta kun on meitä muitakin...

siis ne, jotka eivät ole tulleet ajatelleeksikaan, että myös jopa mies voisi jäädä kotiin hoitamaan lasta/lapsia ja äiti käydä töissä tai että tämän kaiken voisi tehdä eri tavalla osittain. Samoin yhteiskunta on tässä puusilmäisiä, siis perhevapaiden jaossa. Toivottavasti vanhempainvapaassa päästäisiin pikaisesti esim. siihen 6+6+6 kk-malliin.



Ja tietyllä tavalla puusilmäisiä ovat myös ne äidit ja perheet, jotka ovat nämä tyttärensä (1970-80-luvun tytöt?) kasvattaneet noin miehestä riippuvaisiksi.



ap

Kumpikohan meistä jaa lasta hoitamaan kotiin? Ei ole tasa-arvosta kyse, vaan järkisyistä.

noilla palkoilla teille on varmasti jäänyt sen verran rahaa säästöön ja on muutenkin vakaa taloudellinen tila, ettette joutuisi konkurssiin, vaikka mies käyttäisikin osan vanhempainvapaasta.

Se, että mies tienaa enemmän, on usein vain tekosyy perinteisille sukupuolirooleille. Kuinka moni edes miettii muita vaihtoehtoja? Olisihan sellainenkin mahdollista - ainakin joissain tapauksissa - että kumpikin tekisi työtään osa-aikaisesti.

Me ainakin olemme jakaneet lastenhoitovastuun. Päätöstä ei tehty taloudellisista syistä, vaan halusimme molemmat sekä hoitaa että tehdä töitä. Olemme kumpikin käyttäneet osan vanhempainvapaasta.

ja tukea...surkeaa, että yhteiskunta maksaa siitä että hoitaa omia vapaaehtoisesti tehtyjä lapsia...ei pitäisi käyttää tähän euroakaan.

ja nimenomaan sille yhteikunnalle.

joku sentään, vaikka suurin osa tuntuu selittävän suu vaahdossa, miten hyvä ja paras ja ainoa ratkaisu oli äidin jäädä kotiin, kun isällä on parempi palkka...



Mutta oikeasti, ne isät, jos he aivan oikeasti miettivät, mitä haluavat tehdä, niin haluavatko he tehdä työtä sen 8000e/kk palkan eteen töissä ja elättää perhettä, vai haluaisivatko hekin olla edes jonkin aikaa kotona hoitamassa lapsia?



Miksi naisen euro on 80 senttiä? Miksi naisilla täällä tuntuu järjestään olevan huonompi palkka kuin miehillä?



Yhteiskunnan arvoistahan tässä on kyse. Ja ne muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat kuitenkin. Elämä on erilaista kuin vaikka 50-luvulla. Itse sain muuten esikoiseni 20v sitten, ja silloin mieheni kuulemma herätti töissä negatiivista huomiota ja ihmettelyä, kun piti jopa 2 viikkoa isyyslomaa. Ei olisi kuulemma ollut tarpeen, eivät muutkaan pitäneet. Nykyään isyyslomakin on kai jo aika monelle itsestään selvä asia?



Kannatan itse sitä 6+6+6 kk -mallia.

Minne 1800-luvulle itse olet jäänyt?

"Meillä naidaan samasta yhteiskuntaluokasta" :D



Hauska juttu..



T: Lääkärin kanssa naimisissa oleva Talonrakentajatyttö joka vietti 5v kotiäitinä

toivottavasti et osu omalle kohdalleni.



Periaattessa olen samaa mieltä, että tasa- arvoisempi tilanne olisi kaikkien etu. Mutta nyt Suomessa monissa perheissä ollaan kaukana siitä, ja silti monen elämä on ihan hyvää.



Varmaan jos itsekin olisin tehnyt lapset noin vanhana kuin sinä, olisi meilläkin ollut enemmän kuvailemasi kaltainen tilanne. Nyt tein ekan heti valmistuttuani ja toisen oltuani jonkin aikaa pätkätöissä. Mutta kun olen sinun ikäisesi, lapset ovat jo isompia.



Suvaitaan erilaisia ratkaisuja.

Me teemme juuri niin kuin itse haluamme kotiin jäämisen kanssa ja mulle on se ja sama jos täällä joku telaketjufeministi huutaa tasa-arvosta ja naisen eurosta.

Siis jos olisit mieheni tai minun potilas (emmehän tiedä tässä ketjussa, kumpi meistä oli DI ja kumpi lääkäri), niin luultavasti olisit todella tyytyväinen, että olisit saanut lääkäriksesi ihmisen, joka on tyytyväinen elämäänsä ja kyennyt yhteensovittamaan työn ja perheen.

jäin kotiin rakkaudesta, eimeidän perhe pyöri rahan tai uran ympärillä. raukkauden

... vaan se, kuinka emoaattinen, viisas ja laajakatseinen hän on. Siis sen ammattitaidon lisäksi.

Mua oikeasti säälittää ihmiset, joiden mielestä parisuhde voi olla tasa-arvoinen vasta sitten kun kaikki laitetaan pilkulleen tasan.

Meillä tasa-arvo on tarkoittanut aina sitä, että molemmilla on ollut mahdollisuus toteuttaa itseään ja nauttia puolison arvostuksesta. Meillä ei lasketa kuka tuo miten paljon rahaa taloon tai kuinka paljon kukakin tekee kotitöitä, riittää, että molemmat osallistuvat ja tekevät parhaansa.

Jaksaminen ei riittänyt gradun tekoon ja siihen että olisin saanut paperit ulos. Siksikö olisi pitänyt pistää välit poikki miehen kanssa ja etsiä joku luuserimpi?



Mulla ei siis ole työpaikkaa, mutta onneksi voin hoitaa lapsiamme kotona ja mies tykkää käydä töissä. Tää on meidän perheen ratkaisu, enkä ymmärrä miksi se voisi sua haitata?

Tällä palstalla on hyvin monenlaisia ihmisiä erilaisine elämäntilanteineen, mielipiteineen ja ratkaisuineen.



Osa on sitä mieltä, että äidin kuuluu jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka kymmeneksi vuodeksi. Eikä rahan ansaitsemista pidetä tärkeänä, ainakaan omalla kohdalla.



Mutta jos et ole sattunut huomaamaan vaikkapa aikaisemmista vuositulot-keskusteluista, täällä kirjoittelee myös aika moni äiti-ihminen jolla on ihan ok tulot.



Tuo av-mamma on varsin hauska nimitys, mutta ihanko oikeasti joku siihen stereotypiaan uskoo noin laajemmassa mittakaavassa? Ja että se av-mamma on joku vähän tyhmemmän puoleinen surkimus, joka vaan hoitelee kotona lapsiansa kun siitä ei muuhun ole. Ja puuttuu kovasti muiden asioihin, vaikka omissakaan ei ole kehumista.



Käy lukemassa vaikka Suomi24-palstaa, ja huomaat että täällä keskusteluissa on monta kertaa ihan hyviäkin pointteja ja älykkäitä mielipiteitä mukana - toisin kuin monen muun palstan keskusteluissa.