Lokakuiset 2012!

äiti39: Tarkotin siis tammikuun 24:ttä päivää, en kiertopäivää, heh :D



Mutta nyt siis tämän todella _todella_ kummallisen kierron päätteeks tuli menkat, eikä plussa :(((

Kaikki muut koetut oireet pystyy selittämään aiheutuvan jostain muusta. Mutta tätä herkistynyttä hajuastia en ymmärrä - kaiken lisäks mulla on nyt nuha! (?) :D



Mutta OIKEIN IHANAA ODOTUSTA TEILLE LOKAMAMMAT!!! :)) Tukekaa toisianne, jakakaa kokemukset, ilot ja surut; mä piän teitä silmällä! ;)

tinuppi! Todella kurjaa, että menkat alkoivat. Uskon tietäväni, millaista tunne myllerrystä käyt läpi. Mutta laskeppa 2 vkoa taakse päin niin olisiko mahdollista, että ovulaatiosi olisi ollut vasta silloin, kun n. 2vkoa ovulaatiosta alkaa menkat.. itselläni oli syksyllä, yksi tosi kummallinen kierto odottelin jo ihan innoissani, että nyt on tärpännyt... tein testin negatiivinen siinä vaiheessa jo useamman päivän myöhässä ja oisko testin teon jälkeen ollut 2päivää ainakin, että menkat alkoivat... Ja sit ku laskeskelin menkkojen alkamispäivästä sen 2vkoa taaksepäin huomasin, että joo ovulaatio oli ollut vain normaalia myöhemmässä, että kierron pituus oli jopa 35 päivää.. itselläni kohtuu säännöllinen kierto 25-30 päivää yleensä 27-28päivää. Mutta 2 viikon päästä uutta yritystä! Toivottavasti onnistuu sitten! Odottaminen tuntuu pitkältä, mutta eiköhän se sieltä vielä tärppää! Pidetään peukkuja!

En uskalla tänne vielä ilmottautua, mutta onko teillä runsasta valkovuotoa?

Minulla nyt rv 5+1 ja ihan kuivat paikat. Pelkään koko ajan keskenmenoa (yhden sellaisen kokeneena), ja koska oireita on tosi vähän, tuntuu tämä niin epätodelliselta...

Suffi: mä näin edellisen synnytyksen jälkeen sen 3½kk melkein säännöllisesti eroottisia unia, kun seksi elämä oli vähän tauolla (kipeän episitonia haavan (voisi sanoa, että oli kosketus arka 3½kk synnytyksestä sen jälkeen ei onneksi juurikaan vaivannut, paitsi kuukautisten aikaan saattoi särkeä) sekä kuivuuden/haluttomuuden takia), mut sen jälkeen ku seksi elämä palasi pikku hiljaa normaaleihin uomiinsa niin ne unet loppuivat.. Itse muistan edellisestä raskaudesta jostain vkoilta 15 tonne jonneki viikoille 25 halusin koko ajan, ja seksiä meillä harrastettiin paljon, tosin jos mieheltä kysytään niin sitä oli silti liian vähän tai siis ei juuri olleskaan (mutta niinhän se menee, meillä ainakin vaikka olisi vajaa 24h aikasemmin harrastettu seksiä niin mieheltä kysyttäessä sitä ei ole harrastettu ainakaan viikkoon)! Mutta joskus vkon 25 jälkeen se halukkuus pikku hiljaa laski ja laski... tosin loppu ajasta itseään ei enää sen ison vatsan kanssa huvittanut... saas nähdä miten nyt käy...



Esikoista odottaessani muistan, ensimmäiset 12 vkoa pelkäsin, että saan keskenmenon ja näin ties kuin monta kertaa asiasta unta... ja sitten loppu raskauden pelkäsinkin sitä, että jos vauva kuolee kohtuun.. Ja jos yhtään oli erikoisempi olo niin heti oli huoli, että onko vauvalla kaikki hyvin, tai jos ei ollut jostain syystä potkuja tuntunut pitkään aikaan niin heti oli kamala huoli.. mutta nämä olotilat taitaapi olla aikasta normaaleja.. ja luultavasti en ole ainut, joka tämmösiä tuntoja kokenut..

toisaalta nyt on mukavampi odottaa, kun lähipiirissä on pienten lasten äitejä, joten kun kertoo jolleki niin ne jutut ei oo niin kaukasia tai ei olisi niin, että niistä ei olisi tietoa.. ekaa odottaessa olin aikasta yksin erilaisten tuntemusten kanssa toisinaan..

Mä pelkään kanssa ihan hirveästi mennä ekalle neuvola käynnille, mitä jos sieltä ei löydykkään niitä sydänääniä? Olen vasta 20 ja reilu vuosi takaperin olen joutunut hautaamaan pikkuruisen pikkuveljeni, kun äitini joutui keskeyttämään raskautensa sikiön pahan kromosomivian takia. Se ehkä vielä lisää tätä pelkoa... Tämä "Möykkynen" on siis kovin toivottu lapsi ja varsinkin mies on ihan täpinöissään. Täytyy vaan varmaan yrittää olla positiivinen :)

Oon nyt muutenkin ollut hyvinkin herkällä tuulella, söpö pingviinin poikanen telkkarissa sai mut itkemään aivan järjettömästi :D Onko täällä muuten muita jotka olisi ravintola-alalla töissä? Ite olen ruokaravintolassa hommissa ja vähän jännittää miten kauan selkä kestää kun raskaus tästä etenee... On siis muutenkin ollut jo ongelmia tuon selän kanssa viimesen vuoden aikana. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Itselläni on myös rv 5+1 tänään ja tällä hetkellä kohtuu normaali valkovuoto. Ei vielä mitenkään runsasta, mutta missään nimessä ei kuivaakaan. Odotan sen rv 20-25 lähtien runsastuvan huomattavasti, itselläni oli edellisessä loppu raskaudessa todella runsasta valkovuotoa, käytin 2 kertasia flannellisia kangassiteitä niin pysyi housut kuivana ja oli miellyttävämpi olla, muuten olisi pitänyt olla jatkuvasti vaihtamassa pikkuhousuja.



Mutta hei, kaikille ei tule raskausajan oireita. Itselläni oli esikoista odottaessa tosi vähän oireita, ainut mistä tiesi oli se että rinnat olivat todella kipeät (nyt eivät ole vielä olleskaan kipeät) ja sitten kun teki töitä (vanhustyötä), rasitti kehoaan, niin minua vaivasi iskias ihan heti alkuraskaudesta lähtien se on nytkin jo kerinnyt nostamaan päätänsä.. Mutta esim. pahoinvointia, ihan ihme mielihalua, minulla ainakaan ei ollut missään vaiheessa, tai no pekonia tykkäsin syödä pitsassa, aikasemmin en ollut tykännyt...



Pidetään anir peukut pystyssä, että vauva haluaa tulla maailmaan ja alkuraskaus sujuu hyvin sinullakin! Jaksamista sinulle!



Itselläni ei ole keskenmenosta kokemusta (voi varmasti sanoa, että onneksi), mutta pelkäsin sitä koko alkuraskauden ajan varsinkin ensimmäistä odottaessani, mutta se pelko myös piilee nyt tuolla taka-alalla, kun koskaan ei voi tietää miten käy. Toivotaan parasta!



Mutta onhan myös ihmisten kehot erilaisia, onko sinulla miten normaalisti valkovuotoa esim. kuukautiskierron keskivaiheilla milloin sen pitäisi olla runsaimmillaan..

Mulla tänään 5+5 ja todella vähäistä on ollut valkovuoto..normaalistikkaan menkkojen välissä ei sitä juurikaan tule, joten oletan tämän olevan ihan normaalia.

Mulla myös kovasti pelottanut keskenmeno vaikken sellaista ole kokenut. Ystäväpiirissä tosin ollut montakin ja tottakai sitä silloin pelkää kovasti. Kuunnellaanko aina ekalla neuvola kerralla sydänäänet? Ihanaa jos näin on, sitten meillä olisi "enää" 3 viikkoa tuskallisinta odottelua..

Mun vatsaongelmatkin helpottivat..huh. Aamulla paha olo kuitenkin ollut..koitan huomenna syödä jotain samantien kun herään, jospa se paha olo ei kerkeisi sitten tulla. Töissä olo vaikeutuu kovasti jos pahoinvointia sielläkin esiintyy..vielä yritän pari kk pitää asian salassa töissä.

Mullakaan ei pahemmin mielihaluja ole ollut, paitsi kun oikein paha olo niin ainoa asia mitä haluaisi syödä on mehujää:)

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä kartotetaan odottajan elämän tilanne. Tupakointi, alkoholinkäyttö, päihteiden käyttö, terveystilanne ja keskustellaan tulevasta.

Ja samalla varataan ensimmäinen ultra, jossa katsotaan asuasukin tilanne. Siis ensimmäisessä ultrassa kuunnellaan vasta sydänäänet tai oikeastaan katsotaan ja en tiedä, mut ainakin esikoista odottaessani rv 13 lähtien, joka neuvola kerta sydänäänet kuunneltiiin..

Enssu, olet vielä nuori odottaja, ymmärrän kyllä pelkosi, minäkin varmasti pelkäisin jos äitini olisi joutunut kromosomivian takia keskeyttämään raskautensa, mutta kromosomiviat ovat jotkut myös perinnöllisiä, mutta niiden riski kasvaaa myös mitä vanhempi odottaja on, joten äitisi on pakko olla yli 35-vuotias, kerta sinä olet hänen lapsensa.

Ja suosittelen sinulle, että ostat tukivyön heti, kun masu alkaa yhtään kasvamaan niin se vähän auttaa selkääsi ja heti jos selkä alkaa vihoittelemaan niin menet lääkäriin ja haet sairaslomaa, sinun ja vauvan terveys on tärkeämpää kuin työnteko. Itse olin esikoista odottaessani n. rv 15 lähtien pelkästään kotona iskiaksen takia, koska heti alusta lähtien se vihotteli minulle ja sitten n. rv 15 olin 2 päivää yhdessä palvelutalossa (vanhustyötä tein) töissä niin 3 päivää sen jälkeen olin niin kipeä, että en kunnolla kärsinyt kävellä! Joten totesin, että parempi jäädä kotiin (kun ei ollut myöskään vakituista työtä), kun että teen itselleni ja myös vauvalle kiusaa sillä että teen töitä 1-2 päivää ja olen sen jälkeen 2-3 päivää todella kipeä.. Mutta kotona istuminen "tyhjä panttina" on kamalaa, en toivo sitä kellekkään, itse podin lähes rv 30 asti huonoa omaatuntoa siitä kun ei pysty olemaan töissä, mutta sen jälkeen ku maha alkoi tasaseen tahtiin kasvamaan vielä isommaksi niin aloin nauttimaan siitä, että ei tarvinnut lähteä sen kanssa muualle kuin koiran kanssa lenkille..

Saltsi, jos oikeasti tekee mieli mehujäätä, kun on paha olo niin osta ja syö niitä, syö semmoista mitä tekee mieli.. todennäköisesti se ei sillon tule ylös ja helpottaa.. ja jossaki on lukenut, että jos on aamupahoinvointia niin kannattaa ottaa illalla aamuksi valmiiksi sängyn viereen esim. suolakeksi ja mehulasi ja syödä ne aamulla ennenkö nousee sängystä ylös...



Moneskohan viesti tää on multa jo tänään?? aika mones tuntuu olevan, mut hei olen kotona 1v7kk kanssa ja tällä hetkellä kaveri nukkuu, joten eipä mulla hirveästi sitä tekemistä ole.. pyykkivuori odottaa kyllä inspiraatiota... ja vaippojakaan ei voi leikellä, kun ei oo saksia ja nuppineuloja täällä!

Just kiva kun on paljon kirjottelijoita ja viestejä:)

Okei..eli siis saa niitä sydänääniä vielä ootella :/ odottava aika on pitkä mutta hyvää jaksaa odottaa:)

Mä testaan huomen aamulla tuota sun vinkkiä ja syöpöttelen jo sängyssä jotain:)

Täältä tuli kuvioihin uusi esikoistaan odottava. Luulin salilta tulleiksi vatsalihaskivuiksi, mutta sunnuntaina tuplaviivat tuli. Tänään 5+5 ja LA on 10.10, jännäää!



Oireina pelkästään kiukkuisuus, itkeskely ja vatsakivut. Luoja sentään tätä hormoonimyllerrystä! Toivottavasti pian laantuu...

Onnea Marlenah:) Meillä on sama LA :) Tervetuloa joukkoon.

Heippa,



Taidanpa minäkin liittyä joukkoonne. Odotan kolmatta lasta. Laskureiden mukaan LA 5.10. Jännittää varmaan melkein enemmän kuin aiemmissa raskauksissa. Esikoinen täyttää kohta kuusi ja kuopus on neljä vuotta. Elämä on muuttunut helpommaksi lasten kasvun myötä ja ehkä siksi perheen kasvaminen tekee mielen vähän levottomaksi. Toisaalta lapsi on ollut hiljaa mielessä jo jonkin aikaa, vaikka varsinaista "yritystä" emme edes ennättäneet aloittaa kun olinkin jo raskaana. Mitään oireita ei ole ollut, ehkä alavatsaa nippaillut ja välillä vähän heikottanut, mutta ei mitään muuta. Siksikin tuntuu hiukan epätodelliselta tämä tilanne. Kun vain pääsisi pian neuvolaan kuuntelemaan pientä sydäntä.



Onnea kaikille odottajille, vielä on edessä pitkä matka ennen kun saadaan vauvat kainaloon... :)

Uskaltaisko liittyä jo? Ajattelin tänään testin tehdä jos sais näin ystävänpäivänä tietää onko massussa uusi pikku-ystävä :) Laskureiden mukaan LA ois 17.10, mutta saas nyt sit nähdä.



Piti vaan heti alkaa kirjoittaa kun vähän samoja ajatuksia kuin hmp :llä :) Mulle tää ois vaan jo 5. :D Voi apua! Mutta isot on jo 16v ja 14v ja sitten toinen satsi 7v ja kohta 4v. Ja juurikin ajateltu että alkaa olla aika helppoa taas, mutta aina välillä miettinyt että mitä jos vielä kuitenkin. No varsinaisesti ei olla yritetty, mutta sattuuhan sitä paremmissakin piireissä ;D



Mulla oli viime viikolla ihan hurja alavatsakipu ja tuntui synnytyskivuilta ja oksetti ja pyörrytti. Meni sitten muutaman tunnin jälkeen ohi ja sitten onkin tuntunut vaan jännää "kuplimista" vatsassa.



Mutta ilmoittelen kun olen saanut testin tehtyä että oliko sittenkin väärä hälytys vai jatkuuko matka uuden ystävän kanssa :)



Onnea myös minulta kaikille odottajille!

Liittyisin mukaan, mahtunee vielä? ;) Eli jo pari viikkoa sitten plussasin, nyt laskurien mukaan siis 6vko. Ihan sikamoinen väsy!!!



Saija 28v + kakkosmasu sekä pian 2 -vuotias isoveli

vielä mukaan.. tämä taitaa olla aika ääretön mahtumisen kanssa.. :D Ja tervetuloa.. Ihanaa huomata, että on muitakin jolla on esikoinen syntynyt 2010! :D

Ja onnea kaikille muillekin mukaan tulleille tässä tämän ja eilisen päivän aikana...

Saltsi mitenkäs oli auttoiko sängyssä syöminen pahaa oloa?

Itse huomaan oireksi rintojen kasvua, mutta vielä ei ole kipeytynyt, mutta palelee.. Enkä aluksi edes tajunnut, että se voisi olla jokin oire, ku tuntuu että aina palelee... :D Myös erilaisia "särkyjä" alavatsassa toisinaan... episitonia haavakin myös vihottelee... :/ se on vähän kurjaa, jos jatkuu.. niin ja sitten viime yö oli ensimmäinen, kun joutui käymään aamuyöstä vessassa, tämä ennen ei ollutkaan tuota niin kamalaa pissahätää keskellä yötä... tästä se vessa ralli sitten alkaa ja loppuu synnytykseen.. jippajaijee!

vaivannut kauhea jano ja ravaan yöllä ja päivällä koko ajan vessassa. Rinnat on aina välillä tosi arat, mutta muuten täällä mennään oireettomalla linjalla. Niin paitsi tuo väsymys ku unta riittäis vaikka muille jakaa. Juteltiin tuossa miehen kans ja naurahdin sille että oon satavarma seuraavankin olevan poika. Tää on taas niin samanlaista alkua ku 2 aiempaakin. Meillä kasvaa täällä seurana pojat -09 ja -11 :)

Joo kiitos Sats vinkistä, se on toiminut:) Eli olen vetässyt tuoremehua ja pari suolakeksiä heti sängyssä. Tänään mies nukkui pommiin ja unohti tuua mulle mehun valmiiksi ja heti oli paha olo:( Onneksi mulla ilmeisesti pahat olot on vain aamuisin..yleensä tässä 9 maissa helpottaa jo kummasti.

Muita uusia oireita on kaamea nälkä koko ajan ja hurja väsymys..vaikka nukun yleensä sen 9h niin aamulla tuntuu kun ei olisi nukkunut lainkaan. Lisäksi iltaisin turvottaa aika paljon..masu on välillä ihan pallo jo:) Reilu 2 vkoa vielä neuvolan odotusta :/



Tänään 6+0 :)



Niin ja tervetuloa uusille!!

Nyt pitää kysyä teiltä vanhemmilta, kokeneemmilta ja viisaammilta... Kun olen lueskellut tätä palstaa, niin kaikki tuntuvat olevan onnesta soikeita niinkuin kuuluukin. Omassa elämässäni olen aina haaveillut äitiydestä enemmän kuin mistään muusta ja vauvaa tehdessä olin ihan sekaisin odotuksesta, koska tuo pikkuinen saisi alkunsa! Haavelin, ostelin vauvan vaatteita ja odotin innolla. Kun sitten viikko sitten plussasin, sen jälkeen olo on ollut huono. Kaikki pelot hyökkäsi vasten kasvoja ja ahdistus iski. Yhtäkkiä kaikki tunteet siis kääntyi päälaelleen. Tämä esikoinen on erittäin toivottu, joten miksi yhtäkkiä tälläistä?! Olenko sittenkään valmis tähän? tunnen itseni jo valmiiiksi huonoksi äidiksi, vaikka olen sen aikaisemmin elämäntehtäväkseni tuntenut..



Toivottavasti teillä muilla ei ole tälläistä!! :)

Marlenah, tuntemuksesi on ihan normaaleja.. Vaikka olen iloinen ja onnellinen siitä, että toista pääsen odottamaan niin kyllä välillä koen kauhun hetkiäkin, että apua, mitä tulikaan tehtyä, vaikka plussasta on vasta 1½ vkoa! JA esikoista odottaessani tiesin, että haluan sen lapsen, mutta olin pitkään todella kauhuissani enkä voi sanoa, että olisin ollut onnellinen, koska meidän esikoinen on vahinko ja miehelläni se oli todellinen shokki niin enpä siinä itsekkään sitten osannut iloita tai mitään...

Mutta ihmislapsi kehittyy 9kk ihan syystä ja se syy on pääosin siinä, että siinä ajassa kerkee käydä kaikki tunnemyllerrykset läpi niin tuleva äiti kuin isäkin.. Siihen 9kk mahtuu niin riemua ja iloa, ku suruakin ja kauhistusta ja ajatusta että mitä on tullut tehtyä. ja ne kaikki tunteet on normaaleja niin äidille kuin isällekin ja ne pitää käydä läpi ja mielellään tietysti puhua puolison kanssa tai jos se ei ole mahdollista niin esim neuvolassa.

Myöskin siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy niin kaikki äidit eivät tunne suunnatotan rakkautta lastaan kohtaan vaan se tunne saattaa olla inhoa ja vihaakin jopa, kaikkien äidin vaistot eivät herää sillä samalla sekunnilla, kun lapsi on syntynyt siihen saattaa mennä se 2-3 päivää, joka yleensä ollaan sairaalassa.. Joten nekin tuntemukset on ihan normaaleja... Tai sitten on niitä mihin itsekin kuulun, että äidin vaistot heräsi välittömästi ja olin kuin naaras tiikeri joka puolisti omaa lastaan, sitä ei minun luonta pois viety! (tosin isi sekä isovanhemmat saivat alusta alkaen kyllä hoitaa meidän esikoista, että niiltä en sitä puolustanut, mutta sairalaassa kyllä!)



Ja hyvä Saltsi, jos olo helpottanut! :D Itse en tiedä moisia, kun en ole kokenut pahoinvointia en ensimmäisen kohdalla enkä ainakaan vielä tässäkään! mutta aika paljon kirjallisuutta kerkesin ekaa odottaessani lukea.. ja kaikki neuvolan esitteetkin tuli käytyä läpi moneen otteeseeen.. :D