Miten aloitetaan keskustelu erosta äkkipikaisen miehen kanssa?
Olen vatvonut tätä asiaa mielessäni jo vuosia, ja alan olla kypsynyt tekemään päätöksiä. Vuosi tai kaksi sitten sanoin miehelleni, että olen valmis jopa eroamaan jos tietyt asiat eivät muutu, ja silloin mies sai täydellisen raivokohtauksen (ei väkivaltaa kuitenkaan) ja kertoi heti meidän alle kouluikäisille lapsillemme, että äiti ei enää rakasta isiä ja isi muuttaa pois. En kuitenkaan silloin oikeasti halunnut vielä erota, se oli ennemminkin uhkavaatimus. Jäimme yhteen, eikä asiasta puhuttu sen koommin.
Aikuisten välinen asiallinen keskustelu tuntuisi siis olevan mahdotonta. Mies vetää heti lapset mukaan, raivoaa, riehuu, haukkuu, huutaa jne. On myös ollut väkivaltainen aikaisemmin, joten sekin vaara on huomioitava.
Miten tuollaisen kanssa keskustellaan siitä, että edes harkitsee eroa? En tahtoisi aiheuttaa lapsillemme ylimääräisiä murheita aikuisten jutuilla. Kahdenkeskistä aikaa ei ole, lapset ovat aina kotona. Autossa ollaan joskus kahdestaan, mutta siellä en uskalla puhua ettei mies aja tarkoituksella rekan alle tms.
Kommentit (9)
ja se tuntuisi jotenkin liioittelultakin.
ap
Rupeat vittumaiseks ämmäksi. Hoida huonosti huushollia ja järkkää epämääräisiä menoja. Ukko keksii itte erota...ehkä.
Olisko sille vientiä vapailla markkinoilla?
Tietysti tuommoisessa kuumakallessa on vaara että tekee Tyrnävät tai pistää koko perheen kylmäks.
Paha paikka. Tuosta väsytyksestä aloittaisin kuitenkin.
Sitten kun saat kämpän, niin pyydät miehen mukaan keskustelemaan (huijaat mukaan, jollei se muuten suostu) ja kerrot siinä muiden läsnäollessa.
Ottaisin yhteyttä perhetyöntekijään mieheltäni tietämättä ja kertoisin hänelle, kuinka koen parisuhteeni ja siihen liittyvät asiat ja että olen aikeissa erota, voisiko hän auttaa minua. Sitten hommaisin vuokra-asunnon, johon siirtäisin kaikki tärkeät tavarat ennakolta (tai sitten toimittaisin ne jonkun luottoihmisen luokse)
Varsinaisen kertomisen hoitaisin seuraavasti: Lapset veisin hoitoon jonkun ystävän luokse yökylään (lasten mahdolliset kännykät pyytäisin ystävääni jollain verukkeella ottamaan pois vierailun ajaksi).
Kertoisin asian rauhallisesti kasvotusten mutta huolehtisin, että paikalla olisi vaikkapa molempien vanhemmat. Kertoisin myös miksi nämä vanhemmat on pyydetty mukaan vedoten tuohon kaksi vuotta aiemmin tapahtuneeseen. Pyrkisin kertomaan vain siitä miltä minusta tuntuu ja mistä tunteeni kumpuavat. Pyrkisin keskustelemaan rauhallisesti. Jos toinen osapuoli ei kykenisi rauhalliseen keskusteluun, olisin siihenkin varautunut ja antaisin kaikille läsnäoleville kirjeet, jotka sisältäisivät eroon johtaneet tuntemuksesi. Mahdollisesti paikalla voisi olla perhetyöntekijäkin, jos se helpottaisi puheyhteyden löytymistä. Kertomisen jälkeen huolehtisin siitä, että pääsisin turvallisesti uuteen kotiini ja hakemaan lapset sinne. Sitten vasta kertoisin lapsille mitä tulee tapahtumaan ja miksi.
Olen itse ollut jo pitkään samankaltaisessa tilanteessa, ja nämä hyvää tarkoittavien hölmöjen vastaukset jotenkin vain lisäävät ahdistusta. Molempien vanhemmat paikalle ja valmiiksi rustatut kirjeet kouraan, really? :D Nyt ei olla kauniissa ja rohkeissa vaan elämässä.
En osaa auttaa sinua, mutta jos keksit jonkun hyvän keinon, kerro mullekin. :) Itse olen ajatellut, että ehkä se paras tapa olisi kuitenkin vain häipyä (tietysti tarkoin suunnitellusti), ja sitten vain soittaa ja kertoa mitä on tapahtunut ja miksi. Toki Tyrnävät voi saada aikaan niinkin, mutta parempaakaan ei tule mieleen.
kun kirje tulee kotiin mies uskoo eron todeksi-
ps joudut ehkä eroamaann turvakodin kautta
En voi hommata vuokra-asuntoa, johon siirtää tavarani, koska joudun maksamaan talosta lainaa samanaikaisesti. Todella hankala tilanne. Jos ilmaisen tyytymättömyyttäni lievemmin kuin eroa ehdottamalla, mies ei reagoi mitenkään. Viimeksi viisi minuuttia sitten sanoin, että minusta tuntuu siltä että mies viihtyisi paremmin yksiössä omissa oloissaan kun ei kerran ole millään muotoa minusta kiinnostunut. Ei vastausta.
Ap
että lapset säästyvät pahimmalta ja sitten lastenvalvojan kanssa huoltajuusneuvottelut