Kaikki reilummin ylipainoiset palstailijat!

jolla on vähän taipumusta alkoholismiin, ja olemme huomanneet juuri samat "oireet", minulla himo tulee suklaaseen, hänellä alkoholiin. Minä en välitä alkoholista pätkääkään, en tupakasta tai edes kahvista, mutta se suklaa on kuin huumetta. Sehän on tutkittu asia että suklaassa on aineita jotka vaikuttavat ns. mielihyvähormoniin. Minä olen addikti, suklaaholisti. Käytöksestä sen huomaa monin tavoin miten se vaikuttaa kuten alkoholi tai huumeet.

Eikä minulle tule koskaan mitään huonoa oloa suklaasta tai morkkista. Toki syön yleensä vain fazerin suklaata, pahat halpissuklaat ja tummat suklaat saavat jäädä kaappiin jos jostain syystä niitä sielä on. En ahmi mitä tahansa makeaa tai lihottavaa, vain ne tietyt kelpaa.

t: se 130kg

Ja suklaasta on yhtä vaikea päästä eroon kuin muistakin addiktion aiheuttavista aineista. Ja turha se on sanoa kenenkään vastaan joka ei ole itse sitä kokenut, minulle ei tee mitään heikkoa luopua kokonaan alkoholista, tupakasta ja kahvista. Ja jos joku sanoo että niistä luopuminen on vaikeaa, niin ihmettelen samalla lailla kuin muut ihmettelen miksi en vain lopeta suklaan syöntiä kun se on minun terveydelleni vaaraksi.

Vittuako se sulle suoraan sanottuna kuuluu? Itse en ole koskaan jaotellut ystäviäni tai muitakaan ihmisiä painon perusteella. Sun tekstistäsi oikein paistaa ylemmyydentunne. Mun tätini on aikalailla samanlainen. Jatkuvasti arvostelemassa sukulaisia, kuka on lihonut, kuka syö kahvipöydäsä eniten ym. No, sairastui sitten skitsofreniaan ja joutui lääkitykselle. Niistä lääkkeistä paisui ainakin 20kiloa ja nyt on itsellään perse kuin täyskuutamo. Varo vain ettei itselles käy samalla tavalla.

löytää myös sieltä pienempien tyttöjen osastolta.

Olen ollut aina. Lapsesta asti pahaan oloon sai helpotusta syömisestä. Meillä myös ei saanut olla vihainen, surullinen tai muuten itkuinen, hyvänä päivänä sai suklaata lohdutukseksi.



En huomaa toisissa ihmisissäkään muutoksia. Joku laihtuu, toinen lihoo, kolmas olen välillä silmälasit päässä ja älillä piilareilla, neljäs värjää hiukset - huomaan, että jotain on erilailla, mutta mitä?



Minä taas ihmettelen myös, miten joku ei voi lopettaa uhkapelaamista, pettämistä, tupakointia, liikajuomista, väkivaltaista käytöstä, kiroilua, juoruilua ja mitä vielä. Sehän on ihan helppoa, sen kun hillitsee itsensä.



En myöskään tajua, miten joku ei opi vieraita kieliä, sehän on ihan helppoa. Samoin, jos joku sanoo, ettei osaa laittaa ruokaa, leipoa, ommella vaatteita tai neuloa.

että ap sentään osaa elää oikein. :)

Mutta vastaan silti, että monella varmaan niinkuin minullakin on mielialaongelmia, jotka johtavat liikaan syömiseen. Ne ovat aika vaikeita juttuja ja niitä usein hoidetaan lääkityksellä, joka lisää kiloja.



On myös mahdollista, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät tajua ravitsemuksesta mitään. Onko se mikään ihme, kun jossain Mäkkärissä myydään hampurilaisaterioita kaiken ikäisille ja kokoisille ja niissä on käsittämätön määrä energiaa nautittavaksi yhdellä kertaa, mutta tätähän ne eivät mainosta...

aika monelle niitä raskauskiloja tulee reilusti.Ainakin mulle.Teki vaan mieli kaikkee.Ja jos tiuhaan raskauksia ei välttämättä ehdi kaikkia laihduttaa.Sitä kun ei voi olla syömättä raskausaikana.Mä olin hoikka ennen raskauksia.Sit paukahtiki 30 kiloo raskausaikana.Ehin laihtuu 18 kiloo ennen seuraavaa raskautta.Tuli raskausaikana 16 kiloo ja lähti saman verran ennen kolmatta.Nyt laihduttelen kolmannen raskauden jälkeisiä kiloja.:)Sulla kun ollut aika pitkä väli tokan ja kolmannen kans oot varmasti hyvinki saanut tippumaan.Ja kaikkia ei vaan kilot haittaa.Ennemmin vähän lantioo,pyllyä ja rintavarustusta kuin riuku laiha.Niin ja kaikilla ei mahdollisuutta eikä aikaa juosta kaikissa jumpissa ym.Onhan se tietysti niinki että jos saa tänne kirjottelusta jotain tyydytystä kun pääsee itteensä kehumaan.Muut kun niin rupsahtaneita.Mulla ei ryppyjä kuis sulla.:D

Olin jo nuorempana pyöreä, ensimmäiset kilot toi kortisoni (yli 20kg/2kk). Neljästi taisin olla isommalla kortisonikuurilla ja aina paino joitakin kiloja nousi. Sitten siinä reilu parikymppisenä sairastuin masennukseen, joka sitten veikin elämästä muutaman vuoden ja toi mukavan kasan kiloja mukanaan. Loppujen lopuksi painoinkin sitten 125kg ja ikääkään ei ollut kuin 24.



Mutta hyvä asia onkin sitten se, että kun kaksi ja puoli vuotta sitten vihdoin sain apua ja elämänhalun takaisin, lähti painokin putoamaan ja tänäänpä kiloja onkin "enää" 88. :)

Kiitos teille jotka vastasitte asiallisesti. 16, ja muut suuttuneet, ei tarvitse olla noin kiukkuinen. Käytöstavat omaan kyllä, mutta eihän tuntemukset aina kirjoituksesta näy. Eli hyvällä kysyin :) Anteeksi jos viesti oli törkeä.

Mielestäni kuitenkaan alkoholia tai tupakkaa ym. ei voi verrata läskeyteen. Vaikka onhan esimerkiksi suklaassa ihan todistetusti endorfiineja tuottavia aineita. Vaihtakaapa muuten tummaan suklaaseen, saatte antioksidantteja. :)

Samaten ihmettelen välillä sitä, miksi nk. "läskien" mielestä on vain kaksi vartalomallia - laiha ja muodoton "poikavartalo" tai "rehevä ja seksikäs", joista sitten meidän naisten sekä miesten on valittava, kumpi on seksikäs ja haluttava. Itse olen melko pienirintainen ja kuten aloitusviestissä kävi ilmi, muutenkin hoikka ja ehkä sitten teistä epäseksikäs (eikös tämäkin ole yhtä lailla syrjintää ja haukkumista, sitä mistä te paksummat aina valitatte meidän hoikkien taholta tapahtuvan teitä kohtaan?). Miehet ovcat kuitenkin aina ihailleet timmiä kroppaani ja omakin aviomies jaksaa innostua vuosien jälkeen ehkä juuri siksi että pidän itseni kunnossa. Jaksaa myös tehdä kaikkea ihan eri tarmolla kun on kroppa kunnossa. :)

Ystäväni taas on hoikka mutta samalla muodokas. Hänellä on todella ohut vyötärö mutta leveämpi lantio ja ihan keskikokoiset rinnat, hän on siis hoikka tiimalasi. Veikkaan että tämä vartalo on yleisesti miestenkin mieleen eniten jos aletaan vartalotyypeistä puhua. Hän ei muuten harrasta edes juurikaan liikuntaa, käy tanssimassa lattareita n. kerran viikossa ja nauttii siitä, lisäksi lenkittää koiraa. Kai hänkin hieman syömisiään vahtii, mutta silti aina lähtee mukaan viinille ja juustoille, kuten minäkin! Eli olette oikeassa, kyllä nauttiakin pitää!

Kannustan siis teitä kaikkia SEKÄ nauttimaan elämästä että hoikistumaan (siis varsinkin reilusti ylipainoisia), varmasti elämänne laatu paranisi. Sairaudet ja muut toki ymmärrän, mutta toedättekös, eräällä hoikalla ystävälläni on kilpirauhasen vajaatoiminta! Ensin alkoi lihoa hiukan mutta kun sai lääkkeet, tilanne normalisoitui. Eli sairauksia uskoakseni käytetään myös hiukan tekosyynä velttoilulle. Ei tietenkään aina.

Osa tarinoista jopa kosketti minua, etenkin numeron 18 tarina masennuksesta. Toivottavasti sinä 18 ja te muutkin löydätte jonkin harrastuksen, josta nauttisitte. Vaikka vain kävelyn metsässä tai tanssimisen kerran viikossa. :)

ap

Voi kiitos äityli kun jaksat meitä läskejä noin ihanasti ymmärtää... pyysikö joku sitä sulta?

Mä en edes osaa selittää mikä sun viestissäs on NIIIIN ärsyttävää... ehkä tuo alentuva asenne, ja pikkuset suloiset ohjeet sinne lomaan tungettuina. Pyysikö joku niitä sulta?

Eiköhän 95% aikuisista lihavista ihmisistä ihan tasan tarkkaan TIEDÄ miksi ovat lihavia ja mitä asioille pitäisi tehdä. Se kun vaan ei ole niin helppoa, mikä sun on nähtävästi TOSI vaikea ymmärtää.

Samoin nähtävästi se, että ihmisen parisuhteen laatu ei todellakaan ole kiloista kiinni. Tai vastakkaisen sukupuolen ihailu. Makuja on monia, ja suurin osa mauista on kulttuurisidonnaisia. Täällä ihaillaan juuri niitä jonkun näppärästi sanottuja tuulennussimia heiniä, jossain muualla sitten kunnon läskikasoja.

Mitäs jos vaan annettaisiin ihmisten olla sellaisia kuin on, ja jopa yritettäisiin kohdata toinen toisemme ihmisinä, kiloista, ihonväristä sun muista huolimatta? ONko liian vaikeaa ap:lle?

Kiitos teille jotka vastasitte asiallisesti. 16, ja muut suuttuneet, ei tarvitse olla noin kiukkuinen. Käytöstavat omaan kyllä, mutta eihän tuntemukset aina kirjoituksesta näy. Eli hyvällä kysyin :) Anteeksi jos viesti oli törkeä.



Mielestäni kuitenkaan alkoholia tai tupakkaa ym. ei voi verrata läskeyteen. Vaikka onhan esimerkiksi suklaassa ihan todistetusti endorfiineja tuottavia aineita. Vaihtakaapa muuten tummaan suklaaseen, saatte antioksidantteja. :)



Samaten ihmettelen välillä sitä, miksi nk. "läskien" mielestä on vain kaksi vartalomallia - laiha ja muodoton "poikavartalo" tai "rehevä ja seksikäs", joista sitten meidän naisten sekä miesten on valittava, kumpi on seksikäs ja haluttava. Itse olen melko pienirintainen ja kuten aloitusviestissä kävi ilmi, muutenkin hoikka ja ehkä sitten teistä epäseksikäs (eikös tämäkin ole yhtä lailla syrjintää ja haukkumista, sitä mistä te paksummat aina valitatte meidän hoikkien taholta tapahtuvan teitä kohtaan?). Miehet ovcat kuitenkin aina ihailleet timmiä kroppaani ja omakin aviomies jaksaa innostua vuosien jälkeen ehkä juuri siksi että pidän itseni kunnossa. Jaksaa myös tehdä kaikkea ihan eri tarmolla kun on kroppa kunnossa. :)



Ystäväni taas on hoikka mutta samalla muodokas. Hänellä on todella ohut vyötärö mutta leveämpi lantio ja ihan keskikokoiset rinnat, hän on siis hoikka tiimalasi. Veikkaan että tämä vartalo on yleisesti miestenkin mieleen eniten jos aletaan vartalotyypeistä puhua. Hän ei muuten harrasta edes juurikaan liikuntaa, käy tanssimassa lattareita n. kerran viikossa ja nauttii siitä, lisäksi lenkittää koiraa. Kai hänkin hieman syömisiään vahtii, mutta silti aina lähtee mukaan viinille ja juustoille, kuten minäkin! Eli olette oikeassa, kyllä nauttiakin pitää!



Kannustan siis teitä kaikkia SEKÄ nauttimaan elämästä että hoikistumaan (siis varsinkin reilusti ylipainoisia), varmasti elämänne laatu paranisi. Sairaudet ja muut toki ymmärrän, mutta toedättekös, eräällä hoikalla ystävälläni on kilpirauhasen vajaatoiminta! Ensin alkoi lihoa hiukan mutta kun sai lääkkeet, tilanne normalisoitui. Eli sairauksia uskoakseni käytetään myös hiukan tekosyynä velttoilulle. Ei tietenkään aina.



Osa tarinoista jopa kosketti minua, etenkin numeron 18 tarina masennuksesta. Toivottavasti sinä 18 ja te muutkin löydätte jonkin harrastuksen, josta nauttisitte. Vaikka vain kävelyn metsässä tai tanssimisen kerran viikossa. :)



ap

onko reilummin ylipainoinen kokoa 42 ja 56.

Lapsena olin pyöreä, kasvuiässä liian laiha, sitten taas pyöristyin. Kotona kuuli aina painosta, olin liian laiha tai liian lihava, en milloinkaan sopiva. Jos kysyin kampaajalle mennessäni äidiltäni, että millainen hiusmalli minulle sopisi, äitini vastaus oli "laihduta". Ihan itku tulee silmään, kun muistelen.



Jälkikäteen ajateltuna minulla hävisi ymmärrys, millainen on normaalipaino. Kun katson valokuvia, joissa olen hoikka, normaalipainoinen kaunis kaksvitonen, muistan ex-miehen haukut ulkonäöstäni. En ole ihan sopusuhtainen, ja jopa ystävät huomauttelivat paksuista käsivarsista ja reisistä, vaikka olin ihan normaalipainoinen.



Elämä koetteli, sairastin ja lihoin. Lääkkeet turvottivat lisää. Jossain vaiheessa lakkasin välittämästä, koska oli tärkeämpääkin miettimistä. Hengissä pysyminen riitti tavoitteeksi. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi varmaan sekin, että ei enää välitä.



Tapasin mieheni, ja hän pitää ja on aina pitänyt kokoisistani naisista. Sain lapsia, mutta raskaudet vain laihduttivat. Neuvolan ohjeet olivat outoja: ensin varoitettiin lihomisesta ja kun paino ei noussut, kummasteltiin ja vaahdottiin lisää.



Kaikkien lapset eivät synny terveinä. Meillä on 2 haastavaa tapausta, joiden vauva-aikoina olen joutunut sivuuttamaan omat tarpeeni. Tärkeintä oli pitää itsensä siinä kunnossa, että pystyi huolehtimaan lapsista. Sairastuin univajeesta fyysisesti, ja sekin lisäsi painoani. Lääkitys ei ainakaan laiduttanut, päinvastoin.



Olen nyt kyllä laihtunut, mutta hiljalleen. Ympäristö ei sitä huomaa, koska ylipainoa on niin paljon. Itse huomasin 10 kilon vähenemisen monena hyvänä asiana. Nyt on ollut taukoa laihdutuksen kanssa ja toivon onnistuvani lisää.



Ap, oliko riittävästi? Joko huomasit, että ei ole yhtä yhteistä syytä?

Vastaavasti kylmä tosiasia on että bisneksessä isot rinnat, syvä kaula-aukko tai tiukka poolo ja pyöreä takamus on eduksi jos neuvottelet miesten kanssa, niiden keskittyminen menee ainakin osaksi mun rintoihin.

Tuollainen tyrkyttäminen paistaa niin selvästi läpi, että pistää ainakin itseäni naurattamaan. Kyllä timmissä kunnossa oleva urheilullinen nainen antaa itsestään huomattavasti terveellisemmän kuvan. Ja näin ollen myös ahkeramman kuvan. Se ei tietenkään ole totuus, mutta oma mielipiteeni ainakin.