Kaikki reilummin ylipainoiset palstailijat!

tuommoisia mietit keskellä yötä?

tyhmiä kysymyksiä etten viitsi vastata.



T. BMI 40, hyvässä ammatillisessa asemassa, erinomaisessa parisuhteessa ja muutenkin onnellista elämää viettävä keski-ikäinen yhden nuoren äiti.

sulle kuuluu. Huolehdi omista asioistasi.

Läskit eivät näköjään ole leppoisia...

Mutta osaan sanoa miksi: Siksi että lyhyt elämämme on tehty nauttimista varten ja minä nautin erityisesti hyvästä ruoasta ja viineistä. Ja varsinkin hyvistä jälkiruuista ja likööreistä.

Toisaalta en nauti liikunnasta. Paitsi seksistä.

Siitä nautin sitten sitäkin enemmän :)

AP et varmaan ymmärrä että olen täysin tyytyväinen itseeni ja vartalooni. Minussa on mistä ottaa kiinni, kurvit on kohdallaan. Mieheni kanssa rakastellaan lähes joka päivä, välillä illalla, välillä aamulla ja viikonloppuisin joskus päivälläkin.

Lapsia on yksi eikä ole tarkoitus tehdä enempää, ei ole koskaan ollutkaan. Yhden lapsen kanssa kun jää paremmin aikaa itselleenkin ja parisuhteelle :)

Haluaisitteko koettaa vastata minulle yhteen kysymykseen?

Minua on aina ihmetyttänyt se, miten pääsitte tuohon kuntoon? Ettekö edes puolessa välissä tilannetta ajatellut, että muuttaisitte elintapojanne? Että nyt on pakko alkaa vähentää, lihoan muuten valtavaksi! Olitteko jo niin epätoivoisia että annoitte mennä vaan, vai ettekö vain kyenneet hillitsemään itseänne?

Ihan hyvällä tarkoitan, olen siis kiinnostunut kuulemaan asian teiltä "asianomaisilta". :)

Ps, itse olen kolmen lapsen (8v, 6v ja kohta 2v), äiti ja todella hyvässä kunnossa (raskauskiloja ei edes juuri tullut!) joten pelkkää raskautta en hyväksy syyksi ;)

Mutta osaan sanoa miksi: Siksi että lyhyt elämämme on tehty nauttimista varten ja minä nautin erityisesti hyvästä ruoasta ja viineistä. Ja varsinkin hyvistä jälkiruuista ja likööreistä.

Toisaalta en nauti liikunnasta. Paitsi seksistä.

Siitä nautin sitten sitäkin enemmän :)

AP et varmaan ymmärrä että olen täysin tyytyväinen itseeni ja vartalooni. Minussa on mistä ottaa kiinni, kurvit on kohdallaan. Mieheni kanssa rakastellaan lähes joka päivä, välillä illalla, välillä aamulla ja viikonloppuisin joskus päivälläkin.

Lapsia on yksi eikä ole tarkoitus tehdä enempää, ei ole koskaan ollutkaan. Yhden lapsen kanssa kun jää paremmin aikaa itselleenkin ja parisuhteelle :)

Haluaisitteko koettaa vastata minulle yhteen kysymykseen?

Minua on aina ihmetyttänyt se, miten pääsitte tuohon kuntoon? Ettekö edes puolessa välissä tilannetta ajatellut, että muuttaisitte elintapojanne? Että nyt on pakko alkaa vähentää, lihoan muuten valtavaksi! Olitteko jo niin epätoivoisia että annoitte mennä vaan, vai ettekö vain kyenneet hillitsemään itseänne?

Ihan hyvällä tarkoitan, olen siis kiinnostunut kuulemaan asian teiltä "asianomaisilta". :)

Ps, itse olen kolmen lapsen (8v, 6v ja kohta 2v), äiti ja todella hyvässä kunnossa (raskauskiloja ei edes juuri tullut!) joten pelkkää raskautta en hyväksy syyksi ;)

mutta jos tulee vaikka 1-2kiloa vuodessa, niin huomaako sitä? Vaikka 16v. 50kg -> 46v 80-110kg.

Arvasin että joku tulee tänne vetämään "läski on seksikästä" -kortin esille :DHyvä jos on noin hyvä itsetunto,mutta fakta on että läski ei kaunista. Ei varsinkaan kun kyseessä on reilusti ylipainoinen!! Eli älkää pliis vetäkö tuota korttia ja esittäkö että aina halusittekin olla läskejä?? :D Varmaan olisitte mieluummin hoikkia jos voisi valita?



t. Hoikka tanssia harrastava ja ruuasta ja viinistä nauttiva

Raskauskiloja ei tullut yhtään, itseasiassa laihduin raskauden aikana molemmissa raskauksissa. Liikun paljon ja harrastan, mutta ilmeisesti syön niin saatanasti, että kiloja vaan tulee. Kilpirauhasen vajaatoiminta tietysti hidastuttaa aineenvaihduntaa, mutta en usko sen olevan kyllä pieninkään syy tähän läskimäärään.



Leipää en syö juuri ollenkaan, mutta voisin elää pelkillä herkuilla :)

haluaako laskea syömisiään ja kuinka monta tuntia viikossa haluaa hikoilla liikuntaharrastuksissa. Ihmisen vartalo on lopulta tahtokysymys, jos haluat olla laiha, kovalla treenillä ja itsekurila siinä onnistuu ihan kuka Liisa ja Maija tahansa.

En minä mikään hirmuisen lihava ole, pyöreä ja kurvikas ennemmin, mutta en myöskään jaksa nipottaa ja tarkkailla syömisiäni, vaan haluan todella täysin D-kupin rinnoin nauttia elämästäni.

Suoraan sanottuna olen aika helkkarin kuuma leidi.

Vastaavasti kylmä tosiasia on että bisneksessä isot rinnat, syvä kaula-aukko tai tiukka poolo ja pyöreä takamus on eduksi jos neuvottelet miesten kanssa, niiden keskittyminen menee ainakin osaksi mun rintoihin.

Ja jos neuvottelet tietynlaisten naisten kanssa, niitten pasmat on sekaisin suuttumuksesta ja kuinka-tuo-kehtaa ajatuksista :D

Pelinainen ymmärtää bluffin, mutta pelinaisia on yllättävän vähän noissa pöydissä.

Laihuus ja hoikkuus on eduksi parikymppisenä. Terve pyöreys (toki ei sairaalloinen lihavuus) on todellakin hyödyllistä 35-45 vuotiaalle.

Usko pois, kuulun niihin jotka antaa ymmärtää mutta ei sitten ymmärrä antaa kuin omalle miehelle. I'm all woman ja todellakin käytän sitä flirttiä ja peliä häikäilemättömästi hyödyksi myös urallani.

Arvasin että joku tulee tänne vetämään "läski on seksikästä" -kortin esille :DHyvä jos on noin hyvä itsetunto,mutta fakta on että läski ei kaunista. Ei varsinkaan kun kyseessä on reilusti ylipainoinen!! Eli älkää pliis vetäkö tuota korttia ja esittäkö että aina halusittekin olla läskejä?? :D Varmaan olisitte mieluummin hoikkia jos voisi valita?

t. Hoikka tanssia harrastava ja ruuasta ja viinistä nauttiva

ei kysytty!



Toivoo hoikka ja hyvävartaloinen mutta kurvikkaampaa (ei läskiä!) vartaloa ihaileva.

on minulla varmaan n. 20 kiloa enemmän painoa kuin joskus silloin parikymppisenä, mutta se kaikki on hyvää tavaraa :D

Minä sairastan psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia, joita en ole valinnut. Kun psyyke ei ole terve, elämänhallinta ei toimi niinkuin psyykkisesti terveellä ihmisellä. Se on vähän niinkuin lintu ihmettelisi, että miksi me ihmiset emme voi lentää. Minulla ei ole siipiä. Minulla ei ole myöskään tervettä psyykeä. Älykäs olen silti.



P.S. Kysymyksesi oli epäkohtelias ja minä koin sen loukkaavaksi. Opettele käytöstapoja. Uteliaisuuden ja ihmettelyn varjolla ei ole soveliasta käyttäytyä huonosti.



P.P.S. Elän elämää, jossa koen olevani riittävän onnellinen. Minulle ei ole tärkeintä, miten vanhaksi elän. Tärkeintä on, että selviän tämän päivän hengissä ja kohtalaisessa tasapainossa.

Paksukaiset on aika tuulella nyt.

ei lasten. En todellakaan nuorena kun olin puolet kevyempi myöskään osannut kuvitella että joskus painan 130kg, pidin itseäni läskinä jo silloin. Lihoin -90 laman aikana kun valmistuin suoraan työkkäriin, ja ainoa huvi elämässä oli fazerin sininen jonka hain joka päivä lähikaupasta, siinä oli myös se liikkumispuoli. Äitikin kun näki pitkästä aikaa oli kuulemma ihan pelästynyt kun olin lihonut. En välittänyt painosta sillon kun olin masentunut muutenkin, en saanut nukuttua öisin ja miesystävä oli mitä oli, epäluotettava alkoholisti.

Sen jälkeen olin aika kauan samoissa kiloissa, ekan lapsen jäkeen lihoin taas jonkin verran. Sitten aloin tehdä eroa miehestä ja laihduin jonkun verran itsestään. Sitten muutin eri paikkakunnalle, ja perustin oman firman, ja aloitin kaukosuhteen. Jostain syystä siinä tuli sitten syötyä taas enempi suklaata, kai ikävään ja stressiin.

Nyt olen taas ollut niissä kiloissa kohta 10 vuotta. En vain oikein osaa laihduttaa, liikunta on ollu aina hirveetä rääkkiä, ja en tahdo päästä millään makeasta irti, olen jo kauan yrittänyt aloittaa karppaamista.

Harmittaa hirveästi että en silloin nuorena osannut nauttia hoikkuudestani, vaan itsetuntoni oli aika nollilla. Nykyään en niin piittaa mitä muut ajattelee. Laihduttaminen on vaikeaa, varsinkin kun on muita huolikin koko ajan, tuntuu että ei oikein ehdi keskittyä olemaan syömättä makeaa.

Se on vaan jotenkin vikaa korvien välissä, palkitsen ja lohdutan itseäni makealla. Parempi ruoka, parempi mieli. Ja en sitten syö kunnon ruokaa juuri ollenkaan. Elän välillä päiviä pelkällä suklaalla ja jugurtilla. Kuolemanpelko alkaa kyllä olla, tuntuu että kun ei tästä enää nuorene, tuo ruokavalio aiheuttaa pian diabeteksen tai syövän.

Minä olen aina ollut varmaan sellainen luonne että kulutan mahdollisimman vähän kaloreita, lueskelen ym., kun taas jotkut hoikat näyttävän koko ajan olevan pienessä liikkeessä. Ja varmaan tää mun ei kuitu- ja ravinnepitoinen ruokavalio vaikuttaa siihen että kroppa on säästöliekillä. Syön määrällisesti tosi vähän, mutta kaloreita tulee tarpeeksi. Enkä mitään jäätelöäkään vedä paketillista kerralla tai pullapitkoa, mutta se sininen levy kyllä menee yhdeltä istumaltakin, ei tee heikkoakaan.

Ärsyttää kun lihavista luullaan että ne syö aina saavikaupalla kaikkea mikä ei liiku.

Perussyy on varmasti se, että syö hieman - tai hieman enemmän kuin hieman - enemmän kuin kuluttaa. Kuka mistäkin syystä. Stressisyöppöjä on paljon. Toisaalta monille ylensyöminen on vain paha tapa siinä missä jollekin toiselle vaikkapa juominen, tupakointi tai irtosuhteet.



Osa läskistä selittyy geeneillä. Valtaosa toki elintavoilla ja ympäristöllä.



Syyttävän sormen voi kääntää myös elintarviketeollisuuden puoleen, joka syytää säälimättä markkinoille ns. ravintoa, josta ihmiset saavat vain tyhjiä kaloreita vailla suojaravinteita.



Monilla liikunta jää vain haaveeksi esim. enemmän tai vähemmän todellisen kiireen takia. Liikkumattomuus väsyttää, väsymyksen takia uni on huonompaa ja oloa yritetään kohentaa syömällä makeaa. Fyysiset sairaudetkin vaikuttavat liikunnan helpppouteen ja nautinnollisuuteen.



Luin joskus mallina työskennelleestä naisesta, jolle tuli nuorena aivorunkovaurion aiheuttama locked-in -oireyhtymä. Neliraajahalvaantuneena ja puhekyvyn menettäneenä hän kommunikoi räpyttämällä silmiään. Hän päätti jossain vaiheessa laihduttaa - ja onnistui. Ihailtavaa kurinalaisuutta käsittämättömän vaikeassa elämäntilanteessa.



Uskoakseni valtaosa ylipainoisista on yrittänyt pudottaa painoaan lukemattomilla eri tavoilla. Osa on onnistunut, mutta vanhoihin elintapoihin palaaminen käy turhan helposti, joten liikakilot palaavat valtaosalle.



Ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa lihavuus on häpeällistä. Kaikkien pitäisi nykyisin olla hoikkia, kauniita ja terveitä. Mielellään myös nuoria, korkeakoulutettuja ja menestyviä. Näin ei tietenkään ole eikä tule koskaan olemaan.



Ehkäpä osa ylipainoisista on kerännyt itselleen sopimattoman paljon ylimääräistä ihraa vain ja ainoastaan sen takia, ettei hoikkuus tunnu niin tärkeältä asialta juuri omassa elämässä. Kaikista terveysriskeistä ja ulkonäköpaineista huolimatta.



Minua on aina kiehtonut ihmisten tietämättömyys erilaisista asioista, joten tämä palsta on minulle ehtymätön aarrearkku. Kiitos!

Silloin se ulkonäkö ei ole ykkösasia. Eikä niin nuorena ollut vielä tietoa runsaan ylipainon tuomista sairauksista, ongelmia on alkanut tulla vasta nyt 10 vuoden jälkeen.



Olen aina tapellut kilojeni kanssa. Nuorena sitä jaksoi, syömishäiriöön asti. Vanhemmiten olen alkanut ajatella, että nautin siitä lyhyestä hetkestä, joka tämä elämä on. Koskaan ei tiedä, koska se on ohi.



Joku muuten joskus osuvasti sanoi, että laihduttaminen on täyspäiväistä työtä. Hän itse otti puoli vuotta lomaa laihduttaakseen. Jos on psyykkisesti tai fyysisesti kuormittava työ, niin nälkäkuurit estävät työn menestyksekkään suorittamisen. Ja ei, kaikki eivät todellakaan laihdu ilman merkittävää kalorivajetta eli nälkäkuuria. Tai sitten pitäisi olla tuntikausia aikaa siihen liikuntaan...

En nauti ollenkaan olostani, haluaisin laihtua, mutta se ei onnistu. Ei edes lääkärin valvonnassa.



Läskileiriäkin olen kokeillut, mutta ei.



Toiveena, et joskus saataisiin sairaudet siihen tolaan, et edes vähän sais painoa alas.



Onneksi ei vielä ainakaan ole ylipainon tuomia sairauksia tullut riesaksi.

näläkä.

Olen lapsesta saakka ahminut kaiken makean minkä saan käsiini. Paino on vaihdellut alipainosta huomattavaan ylipainoon. Sokeriaddiktioon on auttanut karppaus, mutta siinä pitää olla tosi tiukkana. On siis muutaman kuukauden hyvä jakso, sitten uskoo taas, että ei pieni pala haittaa ja sitten mennään. Siitäkään ei siis ole pysyvää apua ollut, mutta se on silti paras ja terveellisin ruokavalio mitä minulla on koskaan ollut.