Kaikki reilummin ylipainoiset palstailijat!

Arvasin että joku tulee tänne vetämään "läski on seksikästä" -kortin esille :DHyvä jos on noin hyvä itsetunto,mutta fakta on että läski ei kaunista. Ei varsinkaan kun kyseessä on reilusti ylipainoinen!! Eli älkää pliis vetäkö tuota korttia ja esittäkö että aina halusittekin olla läskejä?? :D Varmaan olisitte mieluummin hoikkia jos voisi valita?

t. Hoikka tanssia harrastava ja ruuasta ja viinistä nauttiva

Kauneus on katsojan silmissä. Mielestäni sopivasti pyöreä nainen (kokoa 42-44) on todella kaunis. Tykkään kun on jotain mistä ottaa kinni ja isot rinnat. Sen sijaan pienirintaiset ja muutenkin muodottomat naiset eivät ole ollenkaan mun makuun.

Rakastan ruokaa

Huono itsekuri

En ole kauhean kiinnostunut vaatteista, ulkonaosta, jne.



Eipa siihen muuta ole tarvittu.

lihotti ja siinä ei sitten jaksanut enää alkaa tuskailemaan kilojen kanssa tai oikeastaan mitään muutakaan. Nyt on läskiä lähtenyt jo 10kg, mutta toiset samanlaiset saa vielä lähteä.

Ensin aattelin että en näin ylimieliseen kysymykseen kyllä vastaa mitään, mutta vastaanpa sittenkin.



Mun bmi on 36 nyt, hetki sitten se oli vielä 37,7. Rupesin siis laihduttamaan vasta. Mutta mutta. Olen aina ollut vähän pyöreä, nuorena siinä normaalipainon ylärajalla. Sit kun menin naimisiin ja mies houkutteli milloin milläkin grilliruualla ja kebabilla, rupesin lihomaan enemmän. Sit tulinkin raskaaksi ja ajattelin että ei raskaana saa laihduttaa. Mulla oli myös erilaisia ällötyksiä ja mielitekoja enkä syönyt kovinkaan terveellisesti. Kiloja tuli 25. No sit lapsen syntymän jälkeen laihduin kyllä suurimman osan noista pois, mutta tulin pian uudestaan raskaaksi ja taas tuli lisää painoa. Taas laihdutin osan pois mutta kun tulin kolmannen kerran raskaaksi, lähtöpaino oli jo 90kg. Nyt nuorin lapsi on 2v ja mä painan 100kg. Tämä kehitys tapahtui n.5 vuodessa.



Sun ei tarvi hyväksyä mun selitystä (ja mä *** välitän sun hyväksynnästä :D) mut näin se meni.



Laihduttamisessa mun mielestä vaikeinta on se aloittaminen. Se että saa itseään niskasta kiinni ja oikeasti alkaa seurata mitä suuhunsa laittaa. Jos on tällainen mukavuudenhaluinen ja ruoasta tykkäävä tyyppi niin ajatus siitä, että pitäisi popsia vain porkkanaa ja kaalia, tuntuu kamalan surkealta etukäteen. Sitten kun sen vain aloittaa, ei se enää olekaan niin hankalaa.



Ja että olenko ajatellut että nyt on pakko vähentää? Ehkä tuhat kertaa! Ehkä päivittäin olen miettinyt että miks mä olen näin läski, huomenna kyllä aloitan laihdutuksen, nyt on pakko pakko pakko. Mutta se ei vain ole muuttunut ajatuksista toiminnaksi.



Mä en ymmärrä tuota elintapojen muuttamista. Tai sikäli joo että pitäähän sitä ruokailua vähän muuttaa. Mutta mä olen aina syönyt suht terveellisesti, ongelmana on enemmänkin liian isot annokset. Kyllä tavallisella terveellisellä ruoallakin saa itsensä lihomaan kun sitä syö liikaa.



Lopuksi vielä haluan ylistää ap:ta siitä miten erinomainen hän on kun on pysynyt hyvässä kunnossa ja ilman raskauskiloja! Julistan myös ap:n hyväksi ihmiseksi ja kaikin puolin voittajaksi!

enkä välitä seurauksista. Jos lopetan herkuttelun ja alan vahtia kilojani, niin mulle jää elämästä jäljelle pelkät velvollisuudet. Sen jälkeen voidaankin kysyä, että mitä järkeä on jatkaa elämää.

Olen lapsesta saakka ahminut kaiken makean minkä saan käsiini. .... Sokeriaddiktioon on auttanut karppaus, mutta siinä pitää olla tosi tiukkana. On siis muutaman kuukauden hyvä jakso, sitten uskoo taas, että ei pieni pala haittaa ja sitten mennään. Siitäkään ei siis ole pysyvää apua ollut, mutta se on silti paras ja terveellisin ruokavalio mitä minulla on koskaan ollut.

Olen aina ollut ylipainoinen. Jokin aika sitten katselin järkyttyneenä kuvia joissa olen n. kaksi vuotias, järkyttävä kuunaama jo silloin. Järkytys oli nyt suurempi kuin koskaan ennen koska minulla on vertailukohta omassa parivuotiaassa tyttölapsessani. On hänkin pyöreä, mutta ei sentään sellainen taikinanaama kuin minä olen ollut.

Muksuna söin. Söin, söin, söin ja söin. Olen ollut aina lihava, en muuta olomuotoa tunnekaan omalta kohdaltani. Raskausaikana tankkasin tyhjiä hiilareita ihan huolella ja laitoin niiden olemassa olevien kahdenkymmenen liikakilon päälle toisen samanlaisen kuorman. (Muistan sen kaamean tunteen kun ihmisten kasvoille nousi hienoinen yllätys kun kerroin olevani raskaana viimeisilläni ja he vilkaisivat vatsaani uudelleen. Olin niin ylpeä ja onnellinen raskaudestani ja halusin kaikkien tietävän ja kaikki katsoivat minun olevan vain lihava. Sitten ostin lisää suklaata ja menin kotiin itkemään.) Hiukan vajaa kymmenen kiloa on lähtenyt painoa mutta reilu kolmekymmentä on vielä jäljellä.

Tällä hetkellä taistelen joka päivä mielitekoja ja puolihuolimattomia syönpä-tuosta-lapsen-jämät-pois-tekoja vastaan. Olen miettinyt pääni puhki miksi laihtuminen pelottaa(?) minua niin paljon että sabotoin jokaisen onnistuneen aloituksen. Vaikka tarvitsen melkoisen kalorivajeen laihtuakseni, karppaamalla se onnistuisi suuremmitta hampaiden kiristelyittä. Jossain vaiheessa vain sen täysin sabotoin.

Vihaan 'isojen tyttöjen' vaateosastoja ja säkkimäisiä vaatteitani. Jaksan kyllä touhuta paljon lapseni kanssa, juostakin, mutta haluaisin vielä parempaa kuntoa ja jaksamista. Ja minua pelottaa ihan hirveästi että polveni poksahtavat kohta tämän painon alle, ne ovat jo usein kipeät, samoin nilkat ja jalkapohjat.

Tämä on vaikeaa, todella vaikeaa ja väsyttävää.

Arvasin että joku tulee tänne vetämään "läski on seksikästä" -kortin esille :DHyvä jos on noin hyvä itsetunto,mutta fakta on että läski ei kaunista. Ei varsinkaan kun kyseessä on reilusti ylipainoinen!! Eli älkää pliis vetäkö tuota korttia ja esittäkö että aina halusittekin olla läskejä?? :D Varmaan olisitte mieluummin hoikkia jos voisi valita?

t. Hoikka tanssia harrastava ja ruuasta ja viinistä nauttiva

Kauneus on katsojan silmissä. Mielestäni sopivasti pyöreä nainen (kokoa 42-44) on todella kaunis. Tykkään kun on jotain mistä ottaa kinni ja isot rinnat. Sen sijaan pienirintaiset ja muutenkin muodottomat naiset eivät ole ollenkaan mun makuun.

Mäkin olen sitä mieltä, että läski EI oo kaunista. Tosin mun mielestä ihminen harvemmin on vielä läski jos käyttää 42 vaatteita, ehkä siinä ero. En nyt vaan usko, että ketään tietentahtoen haluaa olla iso, muodokas ehkä. Kropan malli taas määrää sen milloin (millä kiloilla) henkilö on vielä muodokas eikä lihava. Harvemman mielestä varmaan itsessään läski on seksikästä...?

Muakin on pitkään kiinnostanut kuulla, miten ihmiset päätyvät yli sadan painoon, eikö sitä huomaa pysäyttää missään vaiheessa. Mulla ainakin on tietty kilomäärä, jonka jos ylitän alkaa painon tarkkailu. Kiitos vastaajille :)

Muakin on pitkään kiinnostanut kuulla, miten ihmiset päätyvät yli sadan painoon, eikö sitä huomaa pysäyttää missään vaiheessa. Mulla ainakin on tietty kilomäärä, jonka jos ylitän alkaa painon tarkkailu. Kiitos vastaajille :)

Minä kun käytän alkoholia äärimmäisen harvoin (vaikka olenkin läski), olen ihmetellyt että miten ihmiset päätyvät niin humalaan etteivät enää pysty kontrolloimaan itseään ja tekevät kaikkea typerää! Eikö sitä juomista vain huomaa pysäyttää vai antaako vain mennä?

Tai miten jotkut päätyvät tupakoimaan askin päivässä? Eikö sitä voinut lopettaa siinä vaiheessa kun meni vasta 5 savuketta/päivä?

jälkeen elämäsi onkin sellaista, ettet ehdi etkä edes jaksa peiliin katsoa. Valvot, stressaat ja yrität jaksaa päivästä toiseen edes jollain tasolla, ulkonäöllä ei mitään merkitystä.

Sitten painatkin jossain vaiheessa 120 kiloa eikä läskit liikahda oikein mihinkään kovalla työlläkään. Sitä luovuttaa, kun ei voimia ole. Ja aikaa tässä meni 25 vuotta.

Itse ajattelin samoin kuin sinä ennen. Olin hyvin hoikka ja ajattelin, että ikinä en anna itseni lihoa. Jossain vaiheessa vaan aloin lihoa. Ruokavaliossa ei mikään muuttunut. Todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta,johon sain lääkityksen. Lihominen vaan jatkui tasaiseen tahtiin ja nyt painoa on montakymmentä kiloa liikaa. En tykkää asiasta ollenkaan. Paino ei tahdo lähteä laskemaan. Ruokavaliosta ei tunnu olevan apua. Eikä se ole ihmekään, kun painon nousukin tapahtui ilman kummempaa muutosta syömisissä. Tämän kun joku osaisi selittää, niin olisihan se mukava.

Samaa mietein kuin ap että miksi on muka vain kaksi ns. vaihdetta:läski (muodokas) ja laiha (muodoton tikku)?? Näin tosi kuvottavan "hupi" kuvan fb:ssä kaverilla missä luki jotain, että "en ole mikään tuulennussima vinkuheinä tai kakkosnelonen vaan muodokas ja minussa on mistä ottaa kiinni" tms. Miettikääs kun tällanen olis jollain hoikalla ja urheilullisella naisella että "en ole mikään läskikasa tai sotanorsu vaan seksikäs ja hoikka" !!? tms... Tuli "tikkuna" paha mieli kyseisestä kuvasta vaikka olikin tarkotettu hauskaksi.



Mut joo,, ite oon sitä mieltä että ei ketään saisi tietenkään haukkua ulkonäön perusteella... ://

hyväksyttää kiloni sinulla, kysyn vaan!?

mutta, kun jo se koko 42-44 leimataan läskiksi, niin jotenkin sitä vaan lamaantuu ja alistuu.



Ollaan sitten läskejä... :(

Rakastan ruokaa, sen tekemistä, sen ajattelemista. Se tyynnyttää, piristää, lohduttaa, juhlistaa. Kaikkea. En pysty enkä halua hillitä syöpöttelyä. Kului vuosia, etten käynyt vaa'alla, kuvittelin jotenkin irrationaalisesti etten tiettyä painoa "voisi" ylittää enkä luonut asialle juuri ajatuksia. Olihan se järkytys kun vihdoin menin vaa'alle ja huomasin että se maaginen luku sittenkin oli ylittynyt. Nyt olen yrittänyt hiljalleen pudottaa painoa terveyssyistä, mutta en edes haluaisi olla "laiha" eli normaalipainoinen. Se olisi liian iso uhraus ja mulla on myös vääristynyt kehonkuva, sillä pidän itseäni aika hottina oikeastaan ;D Mikäs tässä ollessa siis.



Raskausaikana minäkään en lihonut, vahingossa pääsin jopa laihtumaan itse asiassa silloin.

Sitä kuule ihan syö eikä ajattele, syö liian vähäisiin yöuniin, syö huonoon rahatilanteeseen, syö parisuhteen kehnolle tilalle, syö sairastuneelle lapselle tai ihan mille vaan. Syö väärin eikä kuluta. Siitä se kuule on kiinni, kertyy se rasva vartaloon pikku hiljaa.



ps. olin lihava, mutta nykyisin laihtunut lihava. Saan silti edelleen koko ajan tarkkailla syömisiäni, ainut millä laihduin on karppaus ja se on ainut millä paino pysyy hallinnassa. Joka ikinen päivä on taistelua siitä että paino pysyy kurissa. Joskus mietin onko se hoikkana olo tämän kaiken arvoista.



Ei muuten tule omaan mieleen arvostella ketään painostaan.

ymmärtää suuressa paremmuudessaan lihavia jotka ovat joka tavalla surkeita ja huonoja ihmisiä, kertovat koskettavia tarinoita siitä miten ovat lihoneet, not.



Minä olen lihava koska olen ikävuosina 28-35 syönyt enemmän kuin kulutan, tällä hetkellä ilmeisesti syön ja viimeiset 13vuotta olen syönyt sen mitä kulutan sillä 35vuotiaasta olen painanut saman 90kg +-3kg. Noihin 7-8 vuoteen kuului tietenkin lastensaanti, tosin raskausaikoina en lihonut, vasta laiskat kotiäitivuodet ja ensimmäiset kiireiset työvuodet yrittäjänä ilman säännöllisiä ruokailuaikoja kerryttivät nuo ylikilot.

Mulla bmi about 35? Kuiteskin ylipainoa n. 25-30kg.

Rupesin lihomaan kun aloin mieheni kanssa, en vaan välittänyt oikeastaan itsestäni. Käytiin usein pitsalla yms ja juotiin kaljaa. Enkä oikeastaan edes huomannut että lihon, enkä sitä älyä vieläkään. Kun katson peiliin niin en näe läskiä, vaan sopusuhtaisen vartalon, valokuvista huomaan vasta että läski mikä läski.



No mutta olen tässä 9v aikana lihonut sen 35kg, tosin 10kg jäi nyt toisen raskauden jälkeen (synnytyksestä 3kk jotka varmaan lähtevät vielä EHKÄ)

Mutta kyllä mua vituttaa, enkä saa laihdutettua, se on niin vaikeaa... :(

Mä painoin parhaimmillani 97kg. Olen 170cm pitkä. Tuossa painossa mun vyötärö oli 78cm eli ihan hyvä, perse oli iso ja tissit kokoa 85I. Laihdutin työllä ja tuskalla itseni 60 kiloon, ja lopputulos oli se, että vyötärö oli sama 78cm, tissit ja perse vaan hävisi, eli mulla ei ollut enää selkeää vyötäröä, ei tissejä, eikä lanteita, musta tuli suorakaiteen muotonen miehekäs ja kaikki muodot hävisivät. En ollut tyytyväinen sitten yhtään. Lihotin itseni (ihan tarkoituksella lihotin, kävin lääkärillä kysymässä miten saan lihotettua itseni terveellisesti, etten joudu luopumaan liikunnasta, enkä ratkea taas samaan roskaruoka-kaavaan kun aiemmin). Nyt olen n. 85kg, ja siinä aion pitää, koska olen enemmän kun tyytyväinen itseeni: sain tissini, peppuni, kaikki muotoni takaisin, vyötärö on edelleen sama 78cm.



Vartalot vain ovat erilaisia, mulla häviää tissit ja peppu kun laihdun, jollain toisella niille ei tapahdu mitään vaan vatsa kiinteytyy. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen itseeni, koska mulla on hyvä kunto, tykkään liikunnasta ja syön terveellisesti. Lisäksi näytän ihanalta naiselta, juuri siltä kun haluankin. Miesten mielipide ei ole mun onnellisuuteni avain, mutta huomiota saan ihan riittämiin siltäkin suunnalta.

Arvasin että joku tulee tänne vetämään "läski on seksikästä" -kortin esille :DHyvä jos on noin hyvä itsetunto,mutta fakta on että läski ei kaunista. Ei varsinkaan kun kyseessä on reilusti ylipainoinen!! Eli älkää pliis vetäkö tuota korttia ja esittäkö että aina halusittekin olla läskejä?? :D Varmaan olisitte mieluummin hoikkia jos voisi valita?

t. Hoikka tanssia harrastava ja ruuasta ja viinistä nauttiva

olevasi älykäs, mutta olet ihan tyytyväinen tuollaisenakin?

Sama se on meillä lihavilla. Vaikka sinun elämäsi menisi pilalle läskistä, mun elämäni menisi siitä, että en kehittäisi itseäni enää henkisesti. Että jäisin sinun laillasi huuli pyöreänä ihmettelemään toisten tapaa elää ja olla.

Minä en ole onnellinen läskeistäni. Olen onnellinen niistä huolimatta. Mulla on todella haastava ja hyvin palkattu työ, jossa tapaan koko ajan mielenkiintoisia ihmisiä, ja sain juuri ylennyksenkin. Mulla on kaunis koti ja mies joka rakastaa, ja kolme tervettä, upeaa lasta.

Kerro sinä minulle, MIKSI mun pitäisi olla onneton ja tyytymätön itseeni? Ei jokaisen ihmisen ykköstavoite ole olla kropaltaan kuosissa, vaikka se ihan kivaa olisikin. Mulla muut asiat ajaa sen ohi, eli en tahdo käyttää vapaa-aikaani ja aivokapasiteettiani syömisteni pohtimiseen ja tämän hetkistä enempää liikkumiseen. Jooku päivä ehkä, mutta ei nyt.

mutta, kun jo se koko 42-44 leimataan läskiksi, niin jotenkin sitä vaan lamaantuu ja alistuu.

Ollaan sitten läskejä... :(

on iso. Sitä löytää sieltä isojen tyttöjen osastolta. Mitkä teistä sitten ovat isoja kokoja, vitosella alkavat vasta vai?