Miten usein sanotte lapsellenne

Se ei vaan luonnu. Olen samoila linjoilla, kuin muutama muuin, että olet muru yms.

Mun vanhemmat eivät ikinä ole kertoneet tunteistaan eikä meillä niistä puhuttu. Mä vanhemmiten tiedän vanhempieni mua rakastavan, mutta kyllä mä sitä usein olen epäillyt nuorena. Varmaan joku nuoruuden ihmissuhdekin olisi saanut jäädä kokematta, hain rakkautta aika tskertuvalla tavalla. Niitä suhteita sitten kariutui kun mun rakkauden nälkä oli niin suuri.



Nyt yritän omien kanssa toimia eri lailla, että sitä rakkautta ei tarvitsisi niin kovasti janota

useita kertoja päivässä, ja lapset sanovat myös samoin minulle sekä isälleen. Minusta on tärkeää uskaltaa näyttää ja myös osata sanoittaa tunteensa. Haluan että pojastani tulee sellainen joka myös puhuu eikä vain pussaa, kuten isänsäkin on. Lapset ovat vasta 4 ja 5, en tiedä miten sitten kun ovat koululaisia, voihan olla että kieltävät tällaisen lällykielen.

"minä rakastan sinua", siis ihan noilla sanoilla.



"Olet minulle rakas" tai "olet minulle tärkeä", on mullekin luontevampi jotenkin. Varmaan monta kertaa päivässä tulee sanottua. Muruksi nimittelen myöskin.

useita kertoja päivässä, että "Minä rakastan sinua" tai "Äiti rakastaa sinua".

Mulla ei vielä ole omia lapsia, mutta oon tätä miettinyt, kun lasten parissa työskentelen. Monet hoitolasten vanhemmat sanovat omille lapsilleen päivittäin "rakastan sua", "Maija-rakas" tms.



Itse en muista, että vanhempani olisivat koskaan sanoneet rakastavansa. Koskeintaan sanoivat ehkä joskus harvoin "Maija-rakas" tai "Maija-kulta". Vanhempani ovat muutenkin monessa asiassa kovin pidättyväisiä. Meillä ei esim. olla perheen kesken oltu alasti enää murrosiässä eikä rakkaus- ja seksiasioista ole koskaan puhuttu. Toivon, ettö itse osaan tulevaisuudessa omille lapsilleni (joita toivottavasti tulee) olla vähemmän pidättyväinen, sanoittaa tunteeni ja uskaltaa puhua mistä vain.



t. 23v

2x/pvässä eli aamulla ennenkuin eroamme tahoillemme ja illalla kun käyvät nukkumaan. Sytnmistään lähtien.

Yleensä siinä välissäkin, olen myös kova halailemaan ja ovat päivittäin sylissä/kainalossa/vieressä köllimässä ja suukottelen

voi olla niin vaikeeta sano että rakastaa lapsia?? Rakkaus kuitenkin on VALINTA eikä pelkkä tunne. Lasten täytyy tietää ja KUULLA olevansa rakastettu!

Säälittävää että vanhemmat eivät osaa sanoa lapselle että rakastavat häntä vaan pitää kierrellä ja kaarrella. Oot kiva tykkään susta mitä ttua. Lapsesta kuulostaa sitten lopulta siltä että ok oon ihan kiva mutta ei mun vanhemmat mua rakasta. Kyllä ootte säälittäviä. Surettaa lastenne puolesta teidän estyneisyys mutta itsepähän hallaa teette itsellenne ja perheellenne.

Itse en muista että mun vanhemmat olisi sanoneet rakastavansa mua ja ehkä siitä johtuen mun on vaikea sanoa että rakastan, paitsi lapselleni, hänelle se on helppo sanoa koska olen hokenut sitä jo 10 vuotta :)

Aina tunnekylmiä me suomalaiset ollaan...kun näitä vastauksia lukee. Jotkut ei edes ymmärrä kysymystä ja jotkut kaartelee sanoissaan.

Mä tosissani tapaan sanoa joka ikinen päivä. Meillä on ihan sellainen leikkikin aina iltasella, että kysyn, että "tiedätkö kuka on rakas?" Ja lapset vastaa aina, että "minä". Sanon myös vaihdellen sä olet rakas, äidin kulta/mussukka tai muistathan, että äiti rakastaa sua aina. Siis ihan suoraan ja usein. Sitä ei voi lapselle sanoa liikaa!!!!!!!!

Ja myös noilla ihan sanoilla ja erilailla. En ymmärrä miten se voi muka olla hankalaa??



Oma äitini ei ole koskaan sanonut minulle noin =(

sylitellään aina iltaisin niin siinä samalla tulee kerrottua että rakastaa ja miten ihana ja tärkeä toinen on.

Lapsi täyttää tänä vuonna 8v.



Mun vanhemmat ei ole koskaan sanoneet rakkaudesta sanaakaan, mutta en minä ajattele sitä mitenkään huonolla, he vain ovat sellaisia ihmisiä.

useammankin, kuinka heitä rakastan. Haluan että he paitsi tuntevat, myös kuulevat sen, että ovat rakastettuja. Itse en ole koskaan kuullut vanhempieni rakastavan minua, vaikka sen tiedänkin. On se vaan aina kiva kuullakin:-)

Nukkumaanmennessä että muista että mitä ikinä päivän aikana tapahtuukin niin äiti ja isä rakastaa sua aina. Ja poika vastaa että mäkin rakastan sua ja isiä.



Omat vanhempani eivät koskaan näyttäneet tunteitaan enkä oikeasti tiedä, rakastavatko minua tällaisena kuin olen vaiko eivät. Kesti tosi pitkään ennenkuin pystyin rakastamaan itseäni kun jotenkin on koko elämän ollut sellainen olo että en ole tarpeeksi jotain. En tiedä ovatko yhteydessä toisiinsa mutta sanonpahan nyt vaan. sain lapseni vasta yli kolmikymppisenä jolloin aloin olla sinut itseni kanssa. Päätin, että meidän perheessä ei voida hellitellä ja rakastaa liikaa!

kerran päivässä ja lapsi vielä masussa myllertää :)

että lapseni ovat 2-ja 4-luokalla koulussa ja ihan sanon "rakastan sinua" ja sen lisäksi mm "olet kaikkein rakkain", "rakas aarre" jne.



-26-

murut ja kullat hoettua. Iltaisin tapaan joskus sanoa "äiti rakastaa sinua" kun laitan nukkumaan. Minusta tuo rakkauden toitottaminen pitää tulla luonnostaan, eikä niin että "täytyy" sanoa vähintään kahdesti päivässä, muuten ei kunnian kukko laula.



Rakkaus näkyy myöskin paljon enemmän arjessa ja niissä teoissa ja kosketuksissa lasta kohtaan, jos se puuttuu, on ihan turha rakastaa aamulla ja illalla.

Lapset 12- ja 9-v.

yleensä monta kertaa. Koen että mitä kamalampi uhmis on, sitä tärkeämpi hänen on tietää että vaikka olotila olisi millaista niin äiti rakastaa. Kiellän totta kai myös ja kasvatan, mutta meillä tähän olemiseen kuuluu luontevasti myös se rakkauden toteaminen ääneen. Toivon ettei äiti rakastaa sua, olet äidin rakkain kulta jne. jutuista tule vaikeita ja epäluontevia lapsen kasvaessa.