Lue keskustelun säännöt.
ystäväni "sekosi" meidän vauvan saannin jälkeen
19.01.2012 |
siis pakko nyt avautua: ystäni siis on lapseton, meillä esikoinen 3v ja vauva 2kk, minä kotona lasten kanssa ja mies töissä. no eilenkin ajattelin pitää pyjamapäivän ja olla vaan lasten kanssa kun ei tarvinnut kauppaankaan lähteä. no ystäväni sitten päätti pistäytyä ja enkä siten ajatellut hänen vuokseen tälläytyä (onhan hän minut ennenkin pyjamassa nähnyt). enkä tainnut tukkaanikaan kammata sinä aamuna --> taisin siis olla aika resuisen näköinen ja olin vähän väsynyt MIEHENI valvottamasta yöstä kun hän kuorsasi. no ystäväni tuli taas kädet täynnä tavaraa: kahvia,pullaa, keksejä ym, vähän omituisesti katsoi minua että onhan kaikki ok?! ja sanoin että on. koko kyläilyn ajan hän tarjoutui jos jokinmoiseen apuun, siivoukseen, vauvan vahtimiseen tms...meinasin totaalisesti revetä!!! siis kaikki on tosi hyvin: vauva nukkuu, syö ja on ihana. vanhempi on ollut terveenä ym ja minä vain halusin pitää rokulipäivän... eikun ystäväni luulee minun masentuneen, voi elämä kyllä varmasti pyytäisin sitä apua jos tarvitsisin!!! ääh, anteeksi vuodatukseni, ystäväni taitaa olla vain ylihuolehtivanen.
Kommentit (45)
hän yleensä "tuppautuu" kyläilemään vaikken pyydäkkään, mukamas pistäytymään ja katsomaan että kaikki on ok. eikö pelkkä puhe auta? kaipaan vanhaa ystävääni, rauhoittuukohan tuo touhu ikinä?!
No ehkä hänkin kaipaa vanhaa ystäväänsä?? Sitä joka avasi oven suihkun jälkeen vaatteet päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseton. Täysin kummalliset käsitykset perhe-elämästä ja lastenkasvatuksesta.
Ei ollenkaan kestä esimerkiksi sitä, että minä ja lapset olla möllötellään. Lasten pitäisi koko ajan "kirmailla virkeinä", "nauraa hekotella" ja "puuhailla". Pahimmillaan rupeaa pitämään jumppakerhoa keskellä yötä tai raahaa lapset kello 21 ulos "pitämään hauskaa" ja puhaltelemaan saippuakuplia pilkkopimeässä.
Ja just noita yllätysvierailuja, jolloin tasan kämppä on sekaisin ja minä yöpaidassa tms.
En tiedä mistä Marttaliiton kiiltokuvista hänen näkemyksensä on peräisin - tai 1950-luvun Kotilieden kannesta.
koska kaikki alkoi nuorimman syntymän jälkeen. ja joo en ollut vielä keriinnyt suihkuun/hampaiden pesuun kun hän jo kolkutteli ovella!!!
jos et edes vieraiden vuoksi viitsi vaatteita pukea ja hiuksia kammata. Kyllä rokulipäivän voi mitään vaikka pukisi vaatteet päällekin!
niin sitten tulee. Vierailupaikka ja emäntä voi olla just niinkuin ovat.
Häntähän ei kutsuttu kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset vain "möllöttää". Kyllä terve lapsi on aktiivinen, liikkuu juosten ja puuhailee. Oletteko kenties ylipainoinen pleikkari-telkkariperhe?
Lapseton. Täysin kummalliset käsitykset perhe-elämästä ja lastenkasvatuksesta.
Ei ollenkaan kestä esimerkiksi sitä, että minä ja lapset olla möllötellään. Lasten pitäisi koko ajan "kirmailla virkeinä", "nauraa hekotella" ja "puuhailla". Pahimmillaan rupeaa pitämään jumppakerhoa keskellä yötä tai raahaa lapset kello 21 ulos "pitämään hauskaa" ja puhaltelemaan saippuakuplia pilkkopimeässä.
Ja just noita yllätysvierailuja, jolloin tasan kämppä on sekaisin ja minä yöpaidassa tms.
En tiedä mistä Marttaliiton kiiltokuvista hänen näkemyksensä on peräisin - tai 1950-luvun Kotilieden kannesta.
etten vielä keriinnyt! ja lapset meillä ei valvota. tietysti normaalisti pukeutuisin ja hoitaisin aamutouhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetas jo toi itsesi ylistäminen. Vaikka sulla on lapsia niin ei sun elämä yhtään tärkeämpi ole kuin lapsettoman ystäväsi elämä. Aina joku vetää ton kateus kortin? Minkä takia joku ois kateellinen toisten lapsille? Öö. Niitä saa itsekkin ihan biologisesti, adoptoimalla tai sijaisperheenä toimimisella. Suurien pentuperheiden elämä ei olekkaan muuta ku paskavaipoissa uimista ja miehelle nalkutusta. Ei siis parisuhdetta, rentoutumista tai matkustelua. Oksettaa sellaset, joilla ei ole mitään muuta tarinoita ku omasta irmelistä ja pentistä. Itse en todellakaan ole mikään mamma vaan itsestään huolehtiva nainen, vaimo ja ihanan mieheni kanssa korkeintan yhden lapsen haluava, joka ei leveilis ja arvostelis toisten elämää ja joka on kiinnostunut ystävienkin asioista eikä tuomassa omaa napaa esille kokoanan niinkuin aloittaja tekee. Luuletko oikeesti, että ystäviesi ja tuttujesi elämä pyörisi sinun ja lapsiesi ympärillä? :D kuule heil on ihan omakin arvokas elämä, josta sinä et itsekkäästi ole tippaakaam kiinnostunut.
Älä nyt hermostu! Jos sanoit rauhallisesti että olet nyt vaan vähän väsynyt, et masentunut, ja kaikki on ok, niin sen pitäis riittää. Kyllä mä ainakin otan iloisesti avun vastaan, jos joku tulee käymään. Ja mun meikitön homssuisuus kotipäivänä voi olla jollekin järkytys, sillä yleensä en lähde minnekään ilman meikkiä. Eli voin näyttää aika oudolta ja väsyneeltä ilman ripsaria ja valokynää, jota yleensä sipasen silmien alle!
Muistan että oma isosiskoni oli kans vähän liiankin huolehtivainen kun tuli esikoisen synnyttyä käymään..jotenkin häkellyin aluksi kun hän siivosi, teki ruokaa ja leipoi hullun lailla ja käski minut vaan sänkyyn vauvan kanssa. Mutta alkuhäkellyksen jälkeen nautin siitä! Siskolla oli aikoinaan se alku vauvan kans vaikeampi, babybluesia jne, joten kai hän halusi auttaa minua. Ihana sisko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Illalla kello 19.30 pitkän puuhakkaan päivän jälkeen on ihan ok "olla möllöttää" ennen kuin aloitetaan iltapuuhat.
Minun lapseni ovat mieluumminkin liian hoikkia, eikä meillä ole pleikkaria.
olisin mielelläni ottanut avun vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoit siinä ymmärtää että vietit koko päivän pujamassa, kun ei tarkinnut kauppaankaan lähteä. Sitten ystäväsi päätti tulla ja et ajatellut hänen vuokseen tälläytyä (mistä saa kuvan että hän soitti ensin, ja sitten päätit olla vaihtamatta pyjamaa vaatteisiin, koska on ennenkin sut pyjamassa nähnyt).
Olisit kirjoittanut että ystäväsi tuli täysin ilmoittamatta aikaisin aamulla kotiisi, kun et ollut vielä ehtinyt vaihtaa vaatteita ja käydä suihkussa.
Kaksi ihan ERI asiaa..
etten vielä keriinnyt! ja lapset meillä ei valvota. tietysti normaalisti pukeutuisin ja hoitaisin aamutouhut.
eli läsähtää sohvalle, alkaa valittaa elämäänsä ja kyselee, koska keität kahvit.
Sitähän sinä toivoit, että joku tulisi rokuloimaan kanssasi eikä pingottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä kaipaisin että ystäväni tulisi hengaamaan eikä hössöttäisi mun elämästä!!!
kylään aamuyöstä ja alkaa komennella. Eikä siinä ole mitään ihanaa.
Täytyyhän sen ystävän olla sekaisin kun tarjoaa apua, heh heee. On sulla kamala ystävä!! :D
Mun kotipäivä tarkoittaa just sitä etten käy suihkussa (kun muutenkin käyn vasta iltaisin), en meikkaa, en kampaa tukkaa enkä (hui kauhistus!) välttämättä edes vaihda yöpaitaa pois koko päivänä. Eikä mulla edes ole noin pieniä lapsia eikä ne (hui kauhistus!) edes joka toinen viikonloppu ole mulla vaan isällään.
Mulla ei ole tapana tuulettaa talvisin, menee vain lämpöä harakoille ja sähkölasku kasvaa. Hampaat pesen, jos muistan ja viitsin.
Enkä kyllä millään mittarilla katso olevani masentunut :D Kotipäivä on kotipäivä, silloin voi olla just niin räjähtänyt kuin tykkää.
Enkä siis ole ap.
kotipäivä tarkoittaa sitä ettei sinä päivänä käydä suihkussa tai kammata tukkaa. Tuuletitiko edes asunnossa ennen kuin ystäväsi tuli kylään? Pesitkö hampaat? Vai olisivatko nekin pilanneet rokulipäiväsi? Mieti nyt tilannetta ulkopuolisen silmissä? Menet kylään tutulle, joka avaa oven tukka solmussa, mahdollisesti hikisenä, naama pesemättä ja yöpaita päällä. Menet tunkkaiseen koti-ilmaan ja hän selitää että "kaikki on iha ok, mies vaan piti hereillä.."
Jos mua ei huvita kotipäivänä käydä aamulla suihkussa (kun en siis muutenkaan aamuisin suihkuttele), niin miksi ihmeessä pitäisi? Jos en aio koko päivänä lähteä mihinkään, miksi ihmeessä mun pitäisi laittaa tukka ja meikata ja pukeutua? Miksen saa lötköttää pyjamassa tukka ja naama luonnontilassa? Koska se ei ole normaalia?
Mä oon sitten oikein mielelläni epänormaali :D
normaalia on että asamulla pesedytää, kammataan hiukset ja pukeudutaan
Ei tuossa ollut mitään yhteyttä vauvaan, edes sun aloituksessa.