Mitä ootte mieltä, jos n. 37-vuotiaana valmistuisi psykologiksi?
Olisiko ihan kummajainen? Kannattaako enää yrittää lähteä opiskelemaan uutta alaa?
Kommentit (21)
Olisiko ihan kummajainen? Kannattaako enää yrittää lähteä opiskelemaan uutta alaa?
Minä valmistuin nelikymppisenä juristiksi eikä kukaan ole pitänyt kummajaisena...- ja töihinkin olen kelvannut:) Joten siitä vain unelmaa toteuttamaan!
On jo vähän elämänkokemusta. En mä kyllä haluaisi minkään parikymppisen terapoitavaksi.
Eri asia on opiskelemaan pääsy. Se on kai ihan älyttömän vaikeaa.
On jo vähän elämänkokemusta. En mä kyllä haluaisi minkään parikymppisen terapoitavaksi.
Eri asia on opiskelemaan pääsy. Se on kai ihan älyttömän vaikeaa.
On jo vähän elämänkokemusta. En mä kyllä haluaisi minkään parikymppisen terapoitavaksi.
Eri asia on opiskelemaan pääsy. Se on kai ihan älyttömän vaikeaa.
Itse asiassa, vanhasta yo-todistuksesta saan vielä aika hyvät alkupisteet... ja kävin joskus harrastusmielessä kokeilemassa pääsykokeita, luin vain kerran aineiston läpi, eikä jäänyt kuitenkaan kovin paljoa pääsyrajasta. Eli jos luen tosissani, niin uskoisin, että voisi olla mahdollisuus päästä.
Enkä ymmärrä miksi aina pitää sanoa, ettei psykologiaa pääse opiskelemaan, tunnen varmaan sata jotka ovat päässeet ja ihan tavallisia ihmisiä ovat.
psykologi 40v
ap:lla on vielä 30 vuotta työuraa edessä. Kyllä 30 vuotta on sen verran pitkä aika, että kandee miettiä, että tekee mieluista työtä.
Minä olen 43 v ja ajattelin hankkia toisen tutkinnon. Kun valmistun, ehdin tehdä töitä vielä 20 vuotta.
Tässä jotenkin tuntee jo itsensä niin kamalan vanhaksi!
Toisaalta en myöskään tunne, että jaksaisin nykyistä alaani tehdä enää montaa vuotta, saati eläkkeelle asti!
Rahallisestihan se olisi tiukkaa, tuo kai kuitenkin vaati varsin täysipäiväistä opiskelua, harjoitteluita yms. ?
ap
Usko itseesi ja käännä elämän- ja työkokemuksesi voimavaraksi. Tämä on kiva ammatti ja voi tehdä monenlaisia töitä. Terv. kohta 40 v. psykologi
Pienenä en siitä haaveillut, nykyään yhä enenevissä määrin. Onneksi olen tavallaan lääketieteellisessä ammatissa. Ikää on 32 v eikä terveyskään ehkä riittäs enää opintoihin. Ehkä se jää seuraavaan elämään :/
Tämä on yksi niistä ammateista, johon uskottavuutta tuo juuri ikä. Varmaan opinnoissakin elämänkokemus tuo apua.
Tämä on yksi niistä ammateista, johon uskottavuutta tuo juuri ikä. Varmaan opinnoissakin elämänkokemus tuo apua.
Paljon hassummalta minusta tuntuivat ne 20-vuotiaat aikuiskasvatuksen opiskelijat kuin yli viisikymppiset, olipa ala mikä tahansa.
tunnet itsesi vanhaksi niin tuo vois olla hyvä paikka sinulle! Eikös siinä joudu vähän itseäänkin tutkiskelemaan... :)
Et ole vanha, olet juuri aikuistumassa :D
t: vasta valmistunut FM 36-v. (kaveri valmistu yhtä aikaa, 48-v)
vielä jonkin aikaa. Harkitse. Harjoita elämää. 47 on nimittäin vielä parempi ikä.
Jos vaihtaa hyväpalkkaisesta ammatista opiskelemaan ja valmistuu 37-vuotiaana niin eikös sitä aloita psykologien palkkakuopan pohjalta? Mikä siis aloituspalkka suurinpiirtein ja miten nopeasti se kehittyy? Entä mitkä ovat parhaat mahdolliset ansiot sitten kun työkokemusta jonkin verran?
Vierailija kirjoitti:
Enkä ymmärrä miksi aina pitää sanoa, ettei psykologiaa pääse opiskelemaan, tunnen varmaan sata jotka ovat päässeet ja ihan tavallisia ihmisiä ovat.
psykologi 40v
tyhmä psykologi muuten aikoinaan toisti mantraa kuinka hankala on päästä opiskelemaan, huono itsetuntoisena en sitten yrittänytkään.
Olenkohan minä kirjoittanut tämän :(
-nim.merkki saman kokenut ja edelleen alasta haaveileva.
Hyvä ikä, sellainen ala että ikä tuo omaa kokemusta, mä itse ainakin kammoaisin avautua jollekin kovin nuorelle asioista, voisi olla että jäisi paljon kertomatta kun ei ole varma miten hän kykenee suhtaantumaan vaikka ammattilainen olisi.
tyhmä psykologi muuten aikoinaan toisti mantraa kuinka hankala on päästä opiskelemaan, huono itsetuntoisena en sitten yrittänytkään.