Onko missään niin paljon ylimääräistä henkilöstöä kuin APTEEKISSA??

Tampereella on ainakin yksi apteekki, jossa joka kerta tyrkytetään ensin apua, sitten kun pääset kassalta niin aletaan tyrkyttää kosmetiikkaa. Kaiken maailman kalliit rasvat pitäisi ostaa ja muka niin lähtee rypyt.Aina on joku esittely jostakin merkistä. Apteekit ilmeisesti tyytyneet siihen että lääkkeet menee markettiin, kun täytyy pelkkiä rasvoja myydä. Ja tyrkyttämisen ja p:n puhumisen jälkeen en osta mitään. Kerran kuulin kun myyjä sanoi että taas meni satasella voiteita. Kauheen kiva käydä apteekissa kun myydään pelkästään myymisen ilosta eikä asiakkaan tarpeista. Se kallein voidehan käy kaikille..?

markettiin vaan kaikki niin halvalla saa ja ilman stressiä.

PAri vuotta sitten miehelleni sattui tapaturma, jonka vuoksi jouduin asioimaan apteekissa tiheään. Sairaalassa määrättiin haavan hoitotuotteita, joita ei ollut hyllyssä. Kerrankin sairaalasta tultua menin suoraan apteekkiin keskellä päivää. Oli kiire töihin. YHTÄÄN farmaseuttia ei ollut vapaana. Yksi opiskelija oli kiertelemässä ja hänet nappasi edeltäni joku ukko, joka kyseli diabeteksen seurantavihkoa. Meinasin ohjata ukon Tiimariin ostamaan ruutuvihkon (itse käytän ruutuvihkoa). Sitä sitten haettiin ja etsiittin ja eihän sellaisia apteekista saa. Viimein pääsin hoitamaan asiaani tutisevan opiskelijan kanssa - ja jouduttiin odottamaan farmaseuttia, kun eihän tämä opiskelija tiennyt, miten tarvitsemiani tuotteita tilataan.



Mutta annapas kun menen ostamaan rautalääkettä, Asperiinia yms. helposti hyllystä napattavaa, niin jo on farmaseutteja jonossa kyselemässä, että voinko auttaa!

Saan näppylöitä innokkaista apteekki-ihmisistä, antaisivat rauhassa kävellä ibusalia hakemaan, mutta ei, on tultava ovesta kyyryssä syösyttävä lähimmän hyllyn taakse, ryömittävävä muutama metri ja sitten pikakonttausta burana hyllylle ja juuri kun kurottaa kättään lattianrajasta kohti hyllyä, seisoo jo kaksi valkotakkista apteekki-ihmistä jonossa takana kyselemässä, että voinko jotenkin auttaa.Ei ei saatana särkylääkkeet marketteihin.

JA mitä asiantuntemujsta/neuvoja tarvitaan niiden tuotteiden ostamiseen, jotka OVAT HYLLYSSÄ SAATAVILLA. Ei mitään...

Mikään ei todellakaan ole niin ärsyttävää kun siellä ei saa mitään katsoa rauhassa EI EDES KOSMETIIKKA. Ostaisin joskus kosmetiikka, jos saisin katsoa rauhassa.

Siksi apteekin hinnat ovat törkeän kalliit. esim ruotisssa ei ole hyllyjen välissä kyttääviä myyjiä -onneksi

Apteekin tuotteet ovat tosi kalliita, ei ihme, kun sitä henkilökuntaa on joka hyllyn välissä ja päädyssä päivystämässä!

Koskaan ei saa rauhassa itse katsoa kun valkotakkinen tulee kysymään tarviiko apua!

Inhottavaa kun ei intiimituotteitakaan voi katsoa

rauhassa kun joku hiipii selän taakse.

Aivan liikaa valkotakkeja apteekissa!

EN TARVITSE APUA KIITOS! ja saa rauhan ostaa mitä haluaa.

"JA mitä asiantuntemujsta/neuvoja tarvitaan niiden tuotteiden ostamiseen, jotka OVAT HYLLYSSÄ SAATAVILLA. Ei mitään..."

osa tuotteista on sellaisia joita ei voi käyttää kaikkien reseptilääkkeiden kanssa ettei tule yhteisvaikutuksia. Kyllä mä olen tarvinut ihan hiiva/närästys jne. lääkkeisiin farmaseutin apua kaikki kun ei vaan käy yhteen.

Opettele oikeasti tunnistamaan ihmiset jotka eivät halua ahdisteluasi.

tylyn näköinen junttimainen pälyilijä, joka sosiaalisissa tilanteissa yleensäkin on heikoilla. Ei osaa pyytää anteeksi tai kiittää. Teidänlaistenne vuoksi täällä on niin ikävä ilmapiiri.

Onneksi apteekeissa vielä on palvelua. Minä ainakin miellläni juttelen farmaseutin kanssa.

keväällä ilkeä. Juuri tästä syystä, ettei ikinä saa rauhassa katsella esim. niitä dödöjä tai kasvorasvoja.



Lapseni päiväkodissa todettiin tätitä ja kehotettiin hankkimaan täishampoota. Menin illalla apteekkiin, tietenkään silloin ei ollut vapaata myyjää KUN APUA OLISIN TARVINNUT. Myyjä vapautui kauempaa ja huutelin, että tarvitsisin täihampoota, tahallani oikein kovalla äänellä :)



Myyjä tuli ja kyselin oikein juurta jaksain ja kauan asioista, lapseni oli mukana ja juoksenteli. Raavin väillä päätäni ja lapseni matki raapimalla. Menin oikein myyjän lähelle kun hän piteli eri shampoita kädessään. Oikein kumarruin hänen eteensä katsomaan shampoota josta luki ohjeita. Myyjä vain kavahteli tääksepäin ! Myönnän, olin ilkeä mutta tarvitsin oikeasti tietoa ja myyjä kyllä joutui tekemään palkkansa eteen töitä.



Usein mua ärsyttää se, että neuvoa kysyttäessä farmaseutit lukevat pakkauselosteet , eli ylimääräistä tietoa tai neuvoa ei paljon enempää löysy. Saman osaisin itsekin lukea, ilman henkilökuntaa, omassa rauhassani !

mutta käsittääkseni apteekeilla on lakisääteinen velvollisuus antaa lääkeneuvontaa, myös reseptivapaiden lääkkeiden osalta. Ymmärrän kyllä että neuvojen tuputtaminen ärsyttää, mutta miettikää itse miten toimisitte, jos laki velvoittaisi teitä neuvomaan. Jos asia suunnattomasti harmittaa, kannattaa ottaa yhteyttä kansanedustajiin ja yrittää ajaa lain muuttamista. Farmaseutteja on toki helpompi kiusata, mutta asia ei valitettavasti ole heidän päätettävissään.

jossa jonossa koko ajan monia ihmisiä. valittavat kun ei saa palvelua. niin kiire aamusta iltaan ettei ehdi tehdä muuta kuin asiakaspalvelua vaikka niitä muitakin töitä on. osa on stressin takia sairaslomalla eikä sijaisia oteta..

Mutta hyvät ystävät tästä kuitenkin huomaamme, että meidän on ymmärrettävä Farmaseutteja, jotka pyyteettömästi verta, hikeä ja kyyneliä säästämättä tekevät pyyteetöntä ja stressaavaa työtä.

Päinvastoin, me farmaseutit koitamme täysin sydämin ymmärtää kaikkia apteekin asiakkaita. Ja työni ei ole omasta mielestäni ollenkaan stressaavaa. Melkeimpä hankalimpia asiakkaita on kaltaisesi "vitsiniekat", mutta heistäkin selvitään ammattitaidolla. Ja onneksi hyvä työyhteisö auttaa kun tekee mieli keventää sydäntä k-päisten asiakkaiden jälkeen (kyllä, niitäkin löytyy).

Kaikella kunnioituksella, mutta omalla urallani olen huomannut sen huolestuttavan seikan että sairaanhoitajilla on yllättävän heikko tietämys lääkkeistä. Toivottavasti havaintoni on vaan tilastovääristymä.

-farmasisti

Jep. Toinen paikka missä hurjasti myyjiä jotka vain seisovat työkseen, on laivojen tax free.



Joillakin on vielä helppo työ. Myyjillä.

MIKSI AINA PITÄÄ VALITTAA??



Palvelua on AINA liian vähän tai liian PALJON?? Apuva kun ootte kyllä idiootteja.

viedä kallista työaikaasi joka kerta ostaessani buranaa tai ibumaxia ja keskustella kanssasi, ovatko ne nyt samaa lääkettä vai ei.

Asenteesi on juuri sellainen, mitä meidän lähiapteekissa. Farmaseutit lässyttävät aikuisille asiakkaille kuin joillekin kehitysvammaisille.

Käynkin kaupungin toisella laidalla, missä toiminta on täysin erilaista.

Mutta hyvät ystävät tästä kuitenkin huomaamme, että meidän on ymmärrettävä Farmaseutteja, jotka pyyteettömästi verta, hikeä ja kyyneliä säästämättä tekevät pyyteetöntä ja stressaavaa työtä.

Päinvastoin, me farmaseutit koitamme täysin sydämin ymmärtää kaikkia apteekin asiakkaita. Ja työni ei ole omasta mielestäni ollenkaan stressaavaa. Melkeimpä hankalimpia asiakkaita on kaltaisesi "vitsiniekat", mutta heistäkin selvitään ammattitaidolla. Ja onneksi hyvä työyhteisö auttaa kun tekee mieli keventää sydäntä k-päisten asiakkaiden jälkeen (kyllä, niitäkin löytyy). Kaikella kunnioituksella, mutta omalla urallani olen huomannut sen huolestuttavan seikan että sairaanhoitajilla on yllättävän heikko tietämys lääkkeistä. Toivottavasti havaintoni on vaan tilastovääristymä. -farmasisti

Jep. Toinen paikka missä hurjasti myyjiä jotka vain seisovat työkseen, on laivojen tax free.

Joillakin on vielä helppo työ. Myyjillä.

Kyllä on hemmetin väsyttävä työ, meillä melkein jokainen kärsii työuupumisesta yms. Eri asia tietty jossain syrjäkylän pikkuputiikissa, missä voi roikkua av:lla päivät pitkät, mutta kokeileppa olla päiväkin myyjänä vilkkaassa kauppakeskuksessa.

T: Burnoutin partaalla oleva MYYJÄ

viedä kallista työaikaasi joka kerta ostaessani buranaa tai ibumaxia ja keskustella kanssasi, ovatko ne nyt samaa lääkettä vai ei.

Asenteesi on juuri sellainen, mitä meidän lähiapteekissa. Farmaseutit lässyttävät aikuisille asiakkaille kuin joillekin kehitysvammaisille.

Käynkin kaupungin toisella laidalla, missä toiminta on täysin erilaista.

harvemmin asiakaspalvelutilanteessa tuleekaan ilmi että asiakas on hoitaja. Itse olen hyvin paljon tekemisissä kotihoidon sekä useiden laitosten hoitajien kanssa, siellä on tullut esiin huolestuttavia puutteita tiedoissa kun on kyse asiakkaiden lääkityksestä. Mutta niin kuin sanoin, toivon että näitä on vaan sattunut tavallista enemmän minun kohdalleni. Jaksan kuitenkin uskoa että Suomessa sairaanhoitajien koulutus ja osaamistaso on hyvä. Epäystävällisiä persoonia sitten löytyy tietenkin joka ammattikunnasta, mutta sitä en nyt tarkoittanut.

Se on hienoa että olet löytänyt apteekin jonka palvelu sopii sinulle. Säästyvät ne lässyttäjät sitten sinun palvelemiseltasi! :)

-farmasisti

Osaan sanoa ei kiitos, mutta usein käy niin, että farmaseutti jää selän taakse pyörimään ja minä tempaisen sen ensimmäisen ibuprofeenipaketin (halpaversion) hyllystä ja painelen kassalle.



Jää heräteostokset tekemättä: olisin voinut katsella ja vertailla hammastahnoja, vitamiinipurkkeja, voiteita. Mutta aina kun kosken johonkin tavaraan, alkaa tulla lisätietoja ja ehdotuksia. Sitä paitsi tuntuu ikävältä olla koko ajan tarkkailun alaisena, kun haluaisi lukea paketin kyljestä tietoja.

Olen huomannut, että apteekkien palvelualttius ja neuvonta on lisääntynyt (=pehentunut) viime vuosien aikana. Itse haen apteekista rasvaa, buranaa ja joskus jotain muuta, esim. hiivalääkettä, raskaustestin;) tmv. Aina farmaseutti ryntää palvelemaan. Osaan kysyä apua, jos sitä tarvitsen. Joskus vilkaisen muitakin rasvoja tmv mitä normaalisti ostan, ja heti joku kärkkyy takana neuvomassa. Pakko tunnustaa, että vaikka osaan kieltäytyä avusta ""ei kiitos"", niin nykyään syöksyn pikaisesti apteekkiin, nappaan lennossa tuotteet jota ostan ja kiiruhdan kassalle. Valitettavan usein farmaseutit eivät usko, etten kaipaa apua, vaan vakoilevat mitä tuotetta tutkin, ja kuten joku mainitsikin, alkavat luennoimaan ko. tuotteesta, yleensä samaa mitä parhaillaan luen purkin kyljestä...



Mutta palatakseni asiaan; väitän että apteekit panostavat asiakaspalveluun sen vuoksi, että on ollut puhetta eräiden lääkkeiden siirtymisestä myös ruokakauppojen hyllyille. Hehkuttavat kaikissa medioissa reseptivapaiden lääkkeiden ""hengenvaarallisuudesta"" ja siitä, että vain apteein henkilökunta osaa neuvoa oikeata käyttöä. Tämä toki on totta, MUTTA henk.koht. en syö esim. särkylääkkeitä kuin ehkä paketin,pari/vuosi. Ja todellakin tahtoisin ostaa sen burana paketin rauhassa citymarketista, missä myyjä ei hengitä niskaani... Jokainen vastaa itse terveydestään, lyödään kissankokoiset varoitustekstit hyllyihin,niin että jos joku idiootti siitä huolimatta tappaa itsesnsä esim. buranalla tai nicoretilla, niin voi syyttää vain itseään... Apteekit ovat nyt itse luomassa keinotekoista tarvetta ""turhalle"" asiakaspalvelulle ja neuvonnalle. Kai he tilastoivat nämä oven pielessä kyttäävien farmaseuttien ""pakko-neuvot"" asiakkaiden ""avun pyynnöiksi"" ja saavat kivat diagrammit siitä, miten käsikauppa lääkkeitä ei voi myydä marketeissa. ""Koska ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat neuvoja ammattilaiselta"". Se onkin niin helvetin vaikeata hakea se sama rasvapurkki apteekin hyllytä, jota on kahdeksan vuotta jo käyttänyt... ""Ennen vanhaan"", vielä viitisen vuotta sitten osasin sen ihan itse, ilman apua tehdä, nykyään sitten kai en, koska muutamassa sekunnissa minua ollaan neuvomassa...

Kävin keskiviikkoiltana

Helsingin Mannerheimintien alkupään suuressa, tunnetussa apteekissa.

Kolme farmaseuttia minuutin sisällä kyselemässä:"Hei,tarvitsetko apua?"

Selkeästi ja ystävällisesti kieltäydyin joka kerta. Farmaseutit olivat kuulomatkan päässä toisistaan, ilman asiakkaita. Kyllä alkoi raivostuttaa! Tuli mieleen,että farmaseutit olivat provisiopalkalla töissä:'Liisa ei saanut tuota asiakasta,minäpä nappaan ja myyn sille viisi pakettia peräpukamavoidetta.'

Ostettavat,jota kävin mielessäni läpi, haihtuivat keskeyttämisen vuoksi.

Jonkinlainen kehonkielen kurssi tekisi hyvää, sillä kun asiakas,joka itsekseen miettii jotain,usein saattaa näyttää miettivältä. Sen sijaan asiakas joka haluaa apua, yleensä etsii katseellaan farmaseuttia ja jopa pyytää apua. Näin ainakin normaalisti. On typerää ajatella, että jokainen deodorantin ja hammaslangan ostaja on mahdollisesti kyvytön ilmaisemaan avuntarvettaan.

Ainakin yliopiston apteekissa suurin osa tästä henkilöstöstä on harjoittelijota, jotka eivät oikeasti tiedä mitään, jos heiltä kysyy. Osaavat neuvoa sen verran, että pitää kysyä farmaseutilta, jolle sitten onkin jo pitkä jono.

Apteekin hyllyllä tärkein kysymys on missä näistä saman tehoaineen sisältävistä pakkauksista on edullisin kilohinta. Kumma kun sitä ei tarvitse apteekissa merkitä, ruokakaupassa pitää.