Ymmärrätkö ihmistä, joka ei IHAN OIKEASTI halua lasta?
Onko siinä joku ongelma tajuta tuommoinen asia ja vielä hyväksyä kyseinen ihminen?
Kommentit (41)
Ymmärrättekös sellaisia, joilla on ollut lapsi, mutta se on kuollut. Ja sitten ei enää haluta uutta. Silloinkin varmaan puuttuu se " elämän sisältö" ja " vanhuuden turva" .
Minä en ainakaan kaipaa tähän enää mitään muuta.
Vierailija:
En ymmärrä.Elämä on tyhjää ilman lapsia
Elämän sisällöksi ei riitä pelkkä työ,harrastukset ja baareissa
ravaaminen.
kaipaa. Missä välissä ne lapset vielä hoitaisin, kun ei edes kiinnosta yhtään se homma?
Itse tosin haluan lapsia, mutta ei kaikkien tarvitse saada omia lapsia. Se, että pariskunta on omasta päätöksestään lapseton tarkoita, etteivätkä he pitäisi lapsista. Tuttavapariskunta on juuri tällainen. Lapsista pitävät hurjasti ja tiedän, että saan heistä maailman parhaat lastenhoitajat. He eivät vain halua _omia_ lapsia. Ilmiö on tuttu muuallakin eläinmaailmassa. Vaikka geenien sanotaankin olevat itsekkäitä, osalle riittää, että voi auttaa sukulaistensa lapsia (samalla myös omia geenejään) jatkamaan sukupolvien ketjua. Toisille riittää, että voivat jollain muulla tavalla auttaa uutta sukupolvea, esimerkiksi muulla työpanoksellaan. Nyky-yhteiskunta tarvitsee myös urakeskittyneitä työkoneita, joilla ei ole " ylimääräisiä" suita ruokittavana.
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna. Eivät lapset ole meidän aikuisten oikeus, he ovat lahja, jota meidän on vaalittava parhaalla mahdollisella tavalla.
Olen itsekin sellainen, mutta nyt yhden lapsen äiti vahinkoraskauden seurauksena. Nyt ymmärrän oikeastaan vielä paremmin...
Ja ymmärrän myös sen, että voi pitää lapsista vaikka ei omia haluaisikaan.
Itsellän on lapsi ja rakas onkin, mutta pitkään mietimme, ryhdymmekö tähän. Eli vallan hyvin ymmärrän jos joku päätyy olemaan tahallisesti lapseton.
Puoliso voi ottaa ja lähteä liitosta. Vielä rumempaa on pakottaa toinen vanhemmaksi. Siinä kärsii lapsikin!
Mutta kannattaa valita myös samoin ajatteleva puoliso. Itselläni neljä lasta ja ovat parasta elämässä, mutta eihän kaikkien tarvitse samalla tavalla ajatella. Miksi pitäisikään?
yksi ystävä on sellainen ikää kohta 30 eikä yhtään vauva kuumetta.
Ei inhoa mutta ei juuri pidä penskoista ja hyvä ettei muodonvuoksi lähde hankkimaankaan.
Juu. Ja toinen pakotettu vanhemmaksi. Lapsellakin varmaan tosi kivaa!
Olin itse aikoinaan sellainen, mutta miehen " painostuksesta" tein lapset.
Ymmärrän sen niin, että ihminen on onnellinen vaikka missä oloissa, jos ei paremmasta tiedä (kukaan ei voi väittää, etteikö lapset toisi uusia ulottuvuuksia elämään).
Verrannollisesti: ei kolmannen maan köyhä haaveile länsimaisesta elämästä, vaikka hän sitä on nähnytkin telkkarista, koska hän ei TIEDÄ siitä mitään. Kolmannen maan keskiluokka siitä haaveilee, koska he ovat tästä elämästä saaneet jo tuntumaa.
Eli sama asia lapsettomien kohdalla: he eivät tiedä, miltä tuntuu, kun on joku, joka heitä tarvitsee ja joka rakastaa ehdoitta. Jos ei ole sellaista kokenut, ei sellaista voi halutakaan.
Jotkut hankkii lapsi ja jotkut ei. Ei siihen ymmärrystä tarvita.
Siinä tappaisin itseni henkisesti. :( Puoliso voi lähteä, jos haluaa lapsia ehdottomasti. Hän saa sitten etsiä synnytyskoneen, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Nyt meillä on hyvin ja kumpikaan ei lasta halua. :)
Olinhan itsekin pitkään sellainen. Jouduin sitten kuitenkin valintatilanteeseen: parisuhde menee tai lapsia on alettavaa yrittämään. Mieheni ei kyllä tätä näin törkeästi sanonut, mutta ymmärsin sanomattakin. Ajattelin asiaa uudestaan, kyselin tutuilta äideiltä, onko kaduttanut ja muutin mieltäni.
Nyt on yksi lapsi ja toinen tulossa. Ei kaduta: olen onnellisempi kuin koskaan eläessäni. Parisuhteessa kuitenkin kummankin pitää haluta sitä lasta, ennen kuin aletaan yrittämään: muuten ei hyvää seuraa kenellekään. Jos sopuun ei päästä, niin pakko lähteä eri teille.
Vieläkin ymmärrän, että joku ei halua lasta, mutta salaa hiukan säälin.
siis niin että osaisin oikein asettua niin tuntevan ihmisen asemaan ja _ymmärtää_ hänen tuntojaan. mut mä haluankin lapsia.
sen sijaan ei ole mikään ongelma USKOA jos joku sanoo ettei halua lapsia. ja tietysti kunnioitan toisten tuntoja ja päätöksiä, vaikka poikkeavat omistani.
ja siihen, arvostanko ihmistä tai pidänkö hänestä, tämä asia ei vaikuta missään määrin.
Kaikista vain ei ole vanhemmiksi!!
sisarusten lapset ovat tärkeitä. Omia en missään tapauksessa kaipaa ja elämässä on PALJON MUUTA kuin työ.