Mä vihaan myöhästelijöitä, saatanan itsekkäitä omaan napaan tuijottajia.

jokainen tee omat ratkaisunsa elämänsä ja ajankäyttönsä suhteen. Suosittelen hankkiutumaan eroon ihmisistä, jotka ärsyttävät liikaa, oli sitten kyseessä myöhästely tai joku muu asia. Näin se on taatusti reilumpaa kaikille. Kumpi nyt sitten on tärkeämpää esim. 10 min odottelu vaikka joka kerta vai ihmissuhde. Itse arvostan ehdottomasti ihmissuhdetta enemmän, jokaisessa on virheensä joka tapauksessa. Täydelliset ihmiset ovat tylsiä!



Onko kellekään tullut mieleen, ettei aina kyse välttämättä ole itsekkyydestä, vaan esim. ajanhallinnan ongelmista, elämänhallinnan vaikeudesta tai yleisestä oravanpyörä kiireestä, joka työ- ja muussakin elämässä vallitsee. Kaikille ei opeteta kotikasvatuksessa järjestelmällisyyttä ja organisointi taitoja - valitettavasti. Tämähän näkyy vieä aikuisenakin.

Joka hemmetin kerta kun menee vaikka kokoukseen ns. ajoissa, niin siellä on käynnissä pelkkää sähläystä kahvin ja pullan ja sämpylöiden kanssa ja käydään läpi kaikki suurimmat uutisaiheet ja naureskellaan ja puhutaan paskaa. Ei maksa vaivaa mennä ajoissa.

eikä siksi voida mennä vielä asiaan...

Ja ne ei itse näe mitään vikaa tekemisissään. "Mä nyt vaan oon tällanen!" Joo joo sori yritin lähteä ajoissa mutta auto hajosi lapsi paskoi housuun äiti sai migreenin ja harja jäi tukkaan kiinni. Selityksiä löytyy.

Tasan tarkkaan tiedän lähteväni joka paikkaan liian myöhässä ja aikataulun pissivän. Ainoastaan yksi poikkeus on: päiväkodista en ole myöhästynyt, lapsi on aina haettu hoidosta ajoissa (mikä toisaalta osoittaa sen, että myöhästely on tietoinen, haluttaessa korjattavissa oleva huono tapani).

Niin ja kaiken lisäksi mua ärsyttää ne, jotka kehtaavat myöhästyä vielä itseäni enemmän :)

Tuskin kovin moni nyt yöuniaan myöhästelijöiden takia menettää ja maailmassa on paskamaisempiakin asioita, mutta ärsyttävää se silti voi olla. Se on tietyllä lailla välinpitämätöntä muita kohtaan.



Yhdessä seminaariryhmässä oli osallistuja, joka tuli AINA myöhässä, siitä huolimatta että seminaarin vetäjä oli tosi tarkka aikatauluista. Samaan syndroomaan kuului myös se, että ei koskaan ilmoittanut jos jätti tulematta, vaikka tuosta ilmoittamisestakin oli selkeästi sovittu seminaarin alussa (ja suunnilleen joka seminaarikerta vielä erikseen...). Siinä sitä sitten odoteltiin aina tätä yhtä, josta ei tiennyt onko myöhässä vai eikö tule ollenkaan. Ei oppinut tavoille koko seminaarin aikana.



Sitten mulla on yksi tuttu, jonka kanssa aloin tehdä juuri silleen että sovin summittaisen tapaamisajan puolta tuntia ennen kuin oikeasti itse menen hakemaan häntä (liikutaan yleensä mun autolla), koska olen jo oppinut että hänellä aina kestää. Sitten, kun olen esim. 45 minuuttia "myöhässä" itse (ja vielä soittanut ennen lähtöä että haen sut vartin päästä), niin joudun SILTI odottaa vähintään sen 10 min autossa kun kaveri sanojensa mukaan vaihtaa pyjaman pois päältä, meikkaa jne. Olen kärsivällinen, mutta kyllä tuo tapa välillä ihmetyttää.



Yhdelle kroonisesti myöhästelevälle kaverille piti aina yliopistolla pitää paikkaa täpötäydessä luentosalissa. Hiukan kiusallista sekin, odotella koska kaveri ilmestyy kun ilman paikkaa olevat ihmiset kyttäävät tyhjää paikkaa.

Itse olen justintime, aina. Mutta ystäväni joka on aina vartin etuajassa kyttäilee silloin kärsimättömänä kelloa. Siis mennään kaikki paikalle sovittuna aikana, niin kaikilla on hyvä mieli. Ok? :)

eri työpaikat ja lasten päivähoitopaikat myöhästelijöille ja minuutti hemmoille. Kaikki olis tyytyväisiä, toiset sais elää vapaammin ja toiset vois nauttia minuutti aikatauluista.

Ei ole mitään perustetta myöhästelyn sallimiselle.

jokainen tee omat ratkaisunsa elämänsä ja ajankäyttönsä suhteen. Suosittelen hankkiutumaan eroon ihmisistä, jotka ärsyttävät liikaa, oli sitten kyseessä myöhästely tai joku muu asia. Näin se on taatusti reilumpaa kaikille. Kumpi nyt sitten on tärkeämpää esim. 10 min odottelu vaikka joka kerta vai ihmissuhde. Itse arvostan ehdottomasti ihmissuhdetta enemmän, jokaisessa on virheensä joka tapauksessa. Täydelliset ihmiset ovat tylsiä! Onko kellekään tullut mieleen, ettei aina kyse välttämättä ole itsekkyydestä, vaan esim. ajanhallinnan ongelmista, elämänhallinnan vaikeudesta tai yleisestä oravanpyörä kiireestä, joka työ- ja muussakin elämässä vallitsee. Kaikille ei opeteta kotikasvatuksessa järjestelmällisyyttä ja organisointi taitoja - valitettavasti. Tämähän näkyy vieä aikuisenakin.

Normaaliälyinen ihminen ymmärtää, milloin hänen käytöksensä aiheuttaa muille vaivaa ja ärtymystä.

Ymmärrän minäkin satunnaiset yllätysviivästykset. Katson kuitenkin, että jatkuva myöhästelijä on itsekäs eikä pidä arvossa muiden elämää ja tekemisiä.

Ja se kyllä kertoo siitä ihmisestä aika paljon. Juujuu, ei ehkä ole elämänhallinta handussa tai kotona opetettu tapoja, mutta en minä ala aikuista (itsekin olen jo 44v.) ihmistä kouluttaa.

Mieluummin jätän tapaamiset vähitellen sikseen. Kouluttakoot joku muu moista hönttiä.

Ja ne ei itse näe mitään vikaa tekemisissään. "Mä nyt vaan oon tällanen!" Joo joo sori yritin lähteä ajoissa mutta auto hajosi lapsi paskoi housuun äiti sai migreenin ja harja jäi tukkaan kiinni. Selityksiä löytyy.

Tasan tarkkaan tiedän lähteväni joka paikkaan liian myöhässä ja aikataulun pissivän. Ainoastaan yksi poikkeus on: päiväkodista en ole myöhästynyt, lapsi on aina haettu hoidosta ajoissa (mikä toisaalta osoittaa sen, että myöhästely on tietoinen, haluttaessa korjattavissa oleva huono tapani).

Niin ja kaiken lisäksi mua ärsyttää ne, jotka kehtaavat myöhästyä vielä itseäni enemmän :)

Ja tajuan kyllä kuinka järjetöntä on ärsyyntyä myöhästyvistä, kun itse on aina myöhässä.

Mutku mä nyt vaan oon tällänen. ;)

odottelemaan toista saapuvaksi? Eikö teitä ärsytä, jos kesken työpäivän teiltä menee puoli tuntia hukkaan pelkkään toisen odotteluun, varsinkin, jos tapaaminen on sovittu työpaikan ulkopuolelle, jossa ei voi tehdä omia työtehtäviään? Eikö teitä kiinnosta yhtään, että mitä kaveristanne tuntuu, jos joutuu odottelemaan teitä puoli tuntia jossain, jonne ei välttämättä ole osannut varata mitään ylimääräistä tekemistä?



Enkä itsekään kannata mitään ylenmääräistä pilkunviilausta ja sekunnilleen ajoissa olemisen tuijottamista. Mutta ei myöskään ole tullut mieleen, että en pystyisi rentoutumaan sen takia, että mielestäni sovituista ajoista tulee pitää kiinni puolin ja toisin.

Ei se myöhästyvä häiritse yhtään, jollei siitä tehdä isoa numeroa (= eli odotetaan isolla porukalla).



Itse aloitan tunnit (opettaja) aina ajallaan myöhästyneet valukoot hiljaa omalle paikalleen ja ottakoot muut kiinni.

Sama taktiikka pätee kavereihinkin. Jos olen ilmoittanut, että ruoka on klo17, niin silloin aloitetaan. Myöhästyjä tulee sitten mukaan vaikka jälkiruokaan, jos tulee vasta silloin.

myöskään kahvilassa en odota kaveria, vaan aloitan heti saapuessani. Viihdyn myös yksikseni, joten ei ole mikään ongelma istuskella ja lukea lehteä.

myöskään kahvilassa en odota kaveria, vaan aloitan heti saapuessani. Viihdyn myös yksikseni, joten ei ole mikään ongelma istuskella ja lukea lehteä.

Tästä tuli mieleen, että suhtaudutko yhtä rennosti myös siihen, jos toinen ei ilmesty ollenkaan paikalle? Mulla on ollut joitakin sellaisia kavereita, joille tuntuu olevan ihan luonnollista perua suunnitelmat ilmoittamatta siitä. Tällaista siis, että ollaan sovittu että kaveri vaikka tulee mun luo lauantaina. Sitten lauantaina odottelen eikä näy eikä kuulu, soitan eikä vastaa, ja lopulta illalla vaivautuu laittamaan viestin että "mulla oli täs vieraita niin en päässy tuleen".

Muuten kuitenkin tosi kiva ja mukava tyyppi tuokin ja ihan vastuullinen. Siksi olenkin miettinyt, että onko joillakin vaan sitten niin ns rento elämänasenne, että ei pidä sitä niin isona juttuna vaikka jättääkin menemättä kylään eikä ilmoita mitään.

Mä taas oon ehkä vähän sellainen ylitunnollinenkin, ja siksi on vaikea käsittää mitä siellä toisessa päässä siinä vaiheessa ajatellaan, jos kuitenkin tiedetään toisen odottavan.

myöskään kahvilassa en odota kaveria, vaan aloitan heti saapuessani. Viihdyn myös yksikseni, joten ei ole mikään ongelma istuskella ja lukea lehteä.

kavereiden kanssa syömässä. Ei ole kovin kiva aloitella yksin syömistä jos toista ei kuulu paikalle. Enkä välttämättä tykkää istua kahvilassakaan ensin tuntia oottamassa ja toista katsomassa kun kaveri juo kahvia.

Mä olen odottanut työhaastatteluun kokelasta 10 minsaa. Ihmetteli sitten vielä jälkeenpäin, että miksi ei tullut valituksi. Ei onneksi ollut edes pätevin, mutta vaikutti vilpittömästi yllättyneeltä, kun sanoin, että ensinnäkin myöhästyit etkä selittänyt sitä mitenkään.

Odottelen aina 10-30 min. jos jossain sovimme tapaavamme. Hän myöhästeli myös aina seurusteluaikana, harmittaa, etten jättänyt silloin...

Ei tajuta, että neljältä on tosiaan ruuhka ja julkiset ei kulje optimiaikataulun mukaan. Sitten ollaan tosi ihmeissään, että sori sori, mä oon myöhässä. Haloo!

Tai jos joku joskus myöhästyykin, en edes huomaa sitä. En pidä myöhästymistä minään isona asiana. En ole niin tärkeä, etten voisi odottaakin. Eikä mulla kiristä pipo odotella vähän aikaa. Pääasia, että kaveri tulee paikalle sovitusti ja sitten on kivaa yhdessä.

Tai jos joku joskus myöhästyykin, en edes huomaa sitä. En pidä myöhästymistä minään isona asiana. En ole niin tärkeä, etten voisi odottaakin. Eikä mulla kiristä pipo odotella vähän aikaa. Pääasia, että kaveri tulee paikalle sovitusti ja sitten on kivaa yhdessä.

En mäkään hermojani menetä vaikka joku myöhässä joskus olisikin. Mutta PIIRTEENÄ se krooninen myöhästely on jo sitten vähän rasittava. Usein nää myöhästelijät vielä pistää sen ajoissa olijan johonkin hankalaan välikäten tyyliin "hei pidätteletkö sitä bussia niin et mäkin ehdin siihen" :D

Usein nää myöhästelijät vielä pistää sen ajoissa olijan johonkin hankalaan välikäten tyyliin "hei pidätteletkö sitä bussia niin et mäkin ehdin siihen" :D

satunnaiset, isotkin myöhästymiset ovat ymmärrettäviä (tyyliin auto hajosi kesken matkan), evätkä lyhyet myöhästymiset (5-15 min) kroonisenakaan häiritse jos ei ole mitään kiireellistä tai tiukkaa aikataulua.



Mutta sitten kun on näitä "joo nähdään viideltä kun sinun pitää lähteä jo puoli seitsemältä"-tyyppejä jotka saapuvat sinne tapaamiseen yli puoli tuntia myöhässä ja sitten ihmettelevät enkö voisi venyttää aikatauluja kun nyt ei ehtinyt hoitaakaan sovittua juttua kun tulivat niin paljon myöhässä, niin se nyppii. Yksi myöhästelevä tuttu putosi useimmista kaveripiirin yhteisistä jutuista kun porukka kyllästyi. Isoin asia taisi olla kun oltiin sovittu lähtevämme reissuun ja tapaavamme tietyssä paikassa (liput olivat yhdellä tyypillä) ja tätä myöhästelijää odoteltiin niin että meinasimme myöhästyä muutkin - hän siis ei ehtinyt matkaan ajoissa.