Te opettajien haukkujat:
menkää itseenne.
Olen opettaja, ollut 12 vuotta. Kouluttauduin ammattiin, koska kuvittelin työn aivan toisenlaiseksi. Luulin, että opetan oppilaita, kuuntelen joskus heidän murheitaan, tehdään joskus jotain kivaa yhdessä, ollaan yhteydessä vanhempiin ja otetaan huomioon heidän mielipiteitään siinä määrin, kuin mahdollista.
Koulussa meneekin kivasti, oppilaiden ja vanhempienkin kanssa. Mutta tällä palstalla saa lukea opettajia vihaavien ihmisten kommentteja jatkuvasti. Suurin osa on provokaatiota, mutta luulisin, että joukkoon mahtuu muutama tositapauskin. Eli lapsi kertoo kotona, että opettaja on toiminut jotenkin epätavallisesti ja sitten äiti kysyy täältä AV-tuomioistuimelta, että onko tämä nyt oikein. Ja mammat vastaavat lähes aina, että ei todellakaan, vaan opettaja on hullu.
Opettajalle ei vaivauduta soittamaan tai ottamaan muuten yhteyttä, vaan uskotaan sumeilematta, mitä lapsi kertoo. Lapsihan kertoo ihan mitä vaan, j ayleensä sen, mitä aiti haluaa kuulla.
Mielellään osa lapsista haluaakin saada aikaan kohun koulun ja kodin välille,ja siten huomiota itselleen. Nämä kaiken uskovat vanhemmat ovat juuri niitä, jotka lapsen koulsuta tultua kysyvät: mitäs kummallista se opettaja tänään teki? Äidin elämän sisältö on siinä ja sen vatvomisessa.
Nämä vanhemmat ovat lähes aina juuri niitä, jotka eivät ole itse osanneet koulussa mitään, ja ovat siksi häiriköineet ja ajautuneet vaikeuksiin opettajakunnan kanssa. Syystä, mutta omasta mielestään koko koulumaailma on läpeensä täynnä sadistisia opettajia. En kiellä, etteikö sellaisiakin olisi, mutta kuitenkin vähemmistönä.
Kommentit (44)
Tällläisiä suurinosa minun oppilaistani on. :)
Ja pyrin tekemään kaiken mahdollisimman tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ja pohdin tunnin jälkeen käytöstä. Tilanteet ovat usein niin hektisiä, että niissä pitää toimia lyhyen harkinnan varassa. Kuitenkin osaan pyytää anteeksi ja minulla on aina selitys toiminnalleni, tämä vaatiikin jatkuvaa työnsä analysointia. Eipä valituksia työstä ole tullut.
Mutta ehkä johtopäätelmäksi ketjusta pitäisi todeta, että kaikista ryhmistä mädät omenansa, niin opettajista kuin vanhemmistakin. Onneksi valtaosa on mukavia ja normaaleita ihmisiä.
Minäkin olen opettaja. Komppaan edellistä opettajaa. Minäkin ihmettelen tuollaista ajattelutapaa, että opettaja miettisi vanhempien meriittejä ja kohtelisi oppilasta sen mukaan. Minä en edes tiedä, mitä luottamustehtäviä tai ammatteja oppilaiden vanhemmilla on. Se ei minua edes kiinnosta. Miksi kiinnostaisi? Oppilaiden kanssahan minä työtä teen. Ja vaikka vanhmpienkin kanssa olen tekemisissä, en ymmärrä, miksi minun pitäisi antaa heidän ammattinsa tms. vaikuttaa työhöni tai etenkään suhtautumiseeni oppilaaseen. Pöyristyttävä ajatuskin, että numeroita annettaessa ajateltaisiin vanhempien miellyttämistä tai sitä, mitä he ovat. Miksi ihmeessä joku niin tekisi? Mitä opettaja muka saisi siitä, että antaisi aiheetta liian hyvän numeron tai katsoisi sormien läpi rikkeitä joltai nmäärätynlaisen vanhemman lapselta?
Kaiken kaikkiaan jotkut ihmiset ajattelevat olevansa jotenkin erityisen tärkeitä opettajille hyvässä tai pahassa. Ikävä pudottaa teidät maan pinnalle, mutta minua tai kollegoitanikaan ei voisi vähempää kiinnostaa vanhempien tekemiset, jotka eivät liity millään lailla oppilaan koulunkäyntiin.